Mulla (130kg) on dirttipyörässä 33mm putket. :eek:
Maasturissa 140mm Fox34.
Ehkä täälä päin fysiikka pelaa erilailla.
Printable View
Mulla (130kg) on dirttipyörässä 33mm putket. :eek:
Maasturissa 140mm Fox34.
Ehkä täälä päin fysiikka pelaa erilailla.
Uudet sidit julkaistu. Edelleen 32 (sl) ja 35 mm vaihtoehdot. Klappia pyritty ehkäisemään pidentämällä yläjalkoja 25 mm ja suurentamalla puslien kontaktipintaa putkiin.
https://m.pinkbike.com/news/first-ri...mate-fork.html
SID:iin ihan mielenkiintoisia päivityksiä ellei jopa korjauksia. Onneksi jättivät Butter Cupsit pois. En jaksa uskoa niistä olevan mitään hyötyä. Alumiininen ilmamäntä vähän ahdistaa. Huoltamattomana tuhoaa varmasti aikanaan ilmajousen puolen liukuputken sisäpinnan ja jos varaosien saatavuus on samaa luokkaa kuin nykyisiin Rokkareihin niin keulahan on sitten roskiskamaa.
Mikäs alumiinissa on vikana? Tai siis kuinka se materiaalina rikkoisi liukuputken pinnat?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti MTB Engineer
Taannoin yhdessä pyörässä oli halpa Rokkarin OEM-keula ja siinä mäntä oli kiinni löysällä putkisokalla. Se sitten pääsi vaeltamaan ja hankasi rumat urat sinne liukuputkeen.
Sama mieltä. Tuntuu epätodennäköiseltä, että alajalkojen ja etukiekon suuruinen massa pystyisi liikkumaan sellaisella taajuudella, mitä Butter Cupsien mainostetaan toimivan. Sen sijaan uskoisin ennemmin selityksen vaikkapa pohjaanlyöntikumien kaltaisesta funktiosta.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti MTB Engineer
En ole päässyt selvyyteen, että oliko aiemmissa SIDeissä todella niin, että keulan ollessa täydessä mitassa, liukuputket eivät alempien liukuholkkien läpi. Jos näin, suorastaan hämmästyttävä suunnitteluratkaisu.
34 mm Sapphiren ainoa negatiivinen puoli taitaa olla 1940 g painossa (punnittu 150 mm joustava 27,5:n keula). Ajossa on todellakin herkkä ja seuraa tarkasti maastoa, tuntuma erittäin hyvä, vaikka parkkipaikkakokeilu etujarru lukittuna vaikutelma onkin, että saattaisi olla kitkainen.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Jukka4130
Parhaita puolia on ehdottomasti:
1) OTT - negapuolen vaikutus on huomattavasti laajempi kuin vastaavilla ilmatoteutuksilla. Niin tuntumaltaan kuin myös laskennallisesti on hyvin lineaarinen alun 65-75 %, progressiivisuus tulee pehmeästi mukaan, käyttää koko iskun mutta ei ole ojan vastapenkkaan täysin epäonnistuneen bunny hopin seurauksenakaan raa'asti pohjannut. Vaikka täysin samalla asetuksella muualla samalla polulla käyttää n. 90 % iskusta.
2) D1 - vaimennin on ylivertainen esim. Fit4 verrattuna, LSC ja HSC auki on mukava heittää pehmeetä porukkalenkkiä luomulla, jyrkkiin laskupätkiin bike parkeissa nössö jarruttaa paljon ja keula tuppaa sukellella, silloin LSC:tä kiinni ja vauhtipätkille HSC:llä tukea
Paluuta on paljon (kuten about kaikissa keuloissa), se tarvii simmittää löysemmäksi mun arvion mukaan jo alle 100 psi paineella, jos oikeasti haluaa keulan pelittävän hienosti myös jarrutuksissa. Alle 65 kg kuskille ei ainakaan 34 mm versio käy, OTT jousi on liian jäykkä jotta trail paineilla saisi täyden iskun käyttöön. Toisaalta OTT säätöalue on todella laaja ja sitä kannattaa todellakin säätää paineen mukaan.
LSC säädön saa nopeasti ranneliikkeellä maksimi asentoon ja sillä keulan keinuminen nousuun vähenee radikaalisti. Ei lukitus kuitenkaan eli D1 vaimennin ei siinä mielessä ole mikään optimi XC käyttöön, mutta toisaalta hurjan paljon käyttökelpoista säätöaluetta tarjolla kilpailijoihin nähden.
34 Fox ja 35 SID on riittäviä alkuperäisen kysyjän käyttöön. Jäykkyydestä sen verran että 120mm 35 gold on huomattavasti jäykempi kuin SID Ultimate 120mm. Muuten kyllä 35 häviää kaikilla alueilla ellei sitten ajelu ole rennon letkeää.
Mä oon hyvin pärjännyt kivikkojuurakkojumpassa 32mm reconilla jäykkäperässä. On sillä hypittykin ja vähän parkkiakin ajettu. Parempiahan nuo 34+ milliset olis mut en oo siihen viittiny investoida. Nyt kun on 150/160 fox 36:lla varustetulla ajanut, niin onhan tuo recon aika ankea siihen verrattuna... :D
Alkuperäiseen kysymykseen liittyen lähtisin itse sieltä 120-140 joustavasta täpäristä liikkeelle. Jäykkiksessä sama homma. Hyvin jollain orbea almalla tai kona kahunallakinnxc tyyppistä ajoa ajaa. Joku spectral 125 vois kans olla kiva kokeilla lenkkipyöränä.
Tuollanen 150mm stumppi evo menee kyllä ihan kivasti xc-ajossakin, mutta olishan stumppi ilman evoa varmasti enemmän kotonaan siinä touhussa.
Itsellä Rokkarin 100mm molemmissa päissä, ja hyvin olen pärjännyt. Viime kesänä luulin tarvitsevani enemmän joustoa ja hankin 130/120mm joustavan pyörän, mutta möin sen pois kun tein kaikki ajot 100mm epicillä. Sidin SL on oikein riittävä keula kaikkiin nopeuksiin, mitä suomen tasamailta löytyy ja muutaman kilometrin kivikkoalamäki Kaldoaivissakin meni ihan mallikkaasti ja kontrollissa vaikka mittari näytti reilusti yli neljänkympin nopeuksia välillä. Kannattaa kokeilla lyhytjoustoakin, lihasvoimin mennessä se nopeus ja hauskuus löytyy jostain muualta kuin joustoista ja keulakulmista. Ylämäkeenhän lyhytjoustoinen kevyt hiilikuitupyörä kulkee ihan älyttömän pienellä effortilla ja xc-ajelussa mäistä puolet on yleensä ylämäkiä. Nämä Trail- ja Downcountryt on markkinointiosastojen kehittelemiä tapoja saada oma nykyinen pyörä tuntumaan väärältä omaan käyttöön. Tehokkaaseen ajomiseen kuuluu tasapainoinen ajoasento, jossa painoa laitetaan myös etupyörälle. Silloin voidaan hyvin optimoida etupään tukevuus, ohjattavuus sekä jouston ominaisuudet. Selkä suorassa tasamaalla ajellessa keulaa joutuu pitää liian löysänä jotta alkuherkkyyttä löytyisi tarpeeksi. Monet kuvittelevat, että asia ratkeaa joustoa kasvattamalla, vaikka ajoasennon tehokkuuden viilaus auttaisi tähän paremmin. Nämä siis kun puhutaan XC-ajelusta. Gravitypyöräilystä en tiedä, eikä kyllä kiinnostakaan.
Tästä olisi kiinnostavaa kuulla lisää kokemuksia. Onko siis niin, että etupainoisemmalla ajoasennolla saa alkuherkkyyttä, koska painoa on yksinkertaisesti enemmän keulan päällä?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Mi2
No en tiedä onko asia ihan noin yksinkertainen, mutta keula, tai oikeastaan koko pyörä toimii paremmin kun painojakauma on kunnossa. Edelleen siis kun puhutaan polkeamalla etenemisestä, kuten aloittaja tässä ketjussa puhui XC:stä. Sen minä miellän ajoksi, mihin kuuluu myös tehokkuus ylämessä. Välillä ajetaan nopeat vastamäet jopa putkelta murjomalla.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Jeltsar
Olen osittain samoilla linjoilla. :)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Mi2
Oman kokemuksen mukaan jousitus on aina kompromissi. Jos haet mukavaa alkuherkkää keulaa satulasta polkien, niin kovemmassa ajossa keula sukeltaa ja isommissa kuopissa tai esteissä jopa tökkää otbn tuntuisesti helpommin kuin jos keula on jämäkämmissä säädöissä. Lisäksi liian pehmeä keula tekee edestakaisin joustoliikettä ylempänä eli lyhyempänä vaikkapa kiviseen alamäkeen laskiessa. Esim 140mm keula vs 120mm on toki helpompi säätää alkuherkemmäksi kun se herkkä jouston osuus on sentin pari pidempi. Sillon se syö hyvin näitä perinteisiä matalia juuria ja kiviä yms jotka alle 5cm korkeita. Progressiivisuus taas pitää huolen että keula ei sukella niin pahasti isoissa esteissä hitaassa vauhdissa. Esim joku 100mmm xc keula on varmasti herkkänäkin kovemman tuntuinen, kun joustoalue om lyhyempi tai sitten pohjaa liian syvälle perusajossakin. Omasta mielestä keula pitää säätää mukavuuden kustannuksella, että se toimii xc ja mara ajossakin siten että on turvallista ajaa kovaa pahanäköiseenkin paikkaan ja nimenomaan toimii nopeassa ajossa eikä kilise pohjaan missään dropeissa yms. Moni haluaa selkäpystyssä sunnuntai ajoon pehmeän keulan joka käyttää koko joustomatkan ja sitten ihmetellään kun tekniset ja vauhdikkaat paikat on vaikea ajaa...Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Jeltsar
69 vs 66 keulakulmalla huomaa, kun keulasta puuttuu painetta satulasta ajossa ja pitää olla vähemmän painetta myös keulan sisällä. Mutkissa saa siirtää kroppaa eturenkaalle ja satulasta keula tuntuu kovalta samoilla paineilla.
Toki shimmittämällä ja säädättämällä ylähyllyn keula asiantuntijalla omaan ajoasentoon ja painoon suhteutettuna, on sitten eri juttu kuin meikäläisen sunnuntaikuskin autotallisäätämiset budjettikeulaan...
Jotenkin häiritsee että puhutaan vaan keulasta, itse olen kokenut tärkeämmäksi säätää takaiskarin sagi ja toiminta ensin kohdalleen että runko toimii kuten pitää, ja sitten keula siten että se tuntuu tasapainoiselta perään verrattuna. Ei herkempi, ei jäykempi, vaan sama.
Errorin omassa päässä aiheutti jäykkäperällä ajelu välissä, säätelin keulan tuntumaan hyvältä ja perä nyt pompottelee omia menojaan miten lystää. Takasin täpäriin vaihtaessa ajattelin että ihan varmasti on keula jäykkäperän jäljiltä kivikova, mutta syystä tai toisesta sai painetta vähän nostaa. Keulakulma meni asteen verran jäykempään ja reachi lyheni, joten varmasti täpärissä on nyt enemmän painoa eturenkaalla. :rolleyes:
Samalla kaavalla olen säätäny kaikki täpärit 100-160mm väliltä ja itselle mieluisaan ajotuntumaan on aina päästy.
Paksupolkijan kanssa samoilla linjoilla. Monesti myös unohtuu, että jos keula tai takajousitus ui jatkuvasti liian syvällä tulee niistä usein samalla epämukavan tuntuisia eli kovemmilla paineilla saatetaan saavuttaa myös mukavampi lopputulos.
Uusi Fox 34 on aika hyvä esimerkki siitä, miten ilmakeulat ovat kehittyneet tässä viimeisen 5v aikana. Negatiivikammio on isompi, jolloin keulalla voi ajaa kovemmilla paineilla ja se on silti alkuherkkä => Lyhyestä joustosta jää "enemmän" varaa käyttöö kun keula syö pienet töyssyt hienosti, mutta käyttää vähemmän joustomatkaa kun korkeampi paine lisää progressiota. Toki keulan toiminta on aina kokonaisuuden summa: Ilmajousi, runko ja vaimennin. Mikä vaikuttaa eniten on sitten ajotapa / makuasia. Toiselle 32mm on löysä ja toiselle riittävä, jne. ja toinen on aivan tyytyväinen perusvaimentimella ja toiselle GRIP2 on surkea, koska kompressiosäätö on vähän mitä on.