Printable View
Hahhah, tervetuloa keski-ikään? Olen haudannut ehkä seitsemän nuorta ihmistä lähipiirissä eri syistä (aivoverenvuoto, raskauskomplikaatio, syöpiä, itsemurhia) ja kolme potee paraikaa levinneitä syöpiä. > 40 v. kannattaa tarkkailla terveyttään.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti J.Kottenberg
Kiitos vain! Minäkin olen iloinen kun tänne saakka on päästy ilman mitään isompia kremppoja. Ehkä osin tuuria, ehkä osin hyviä elämäntapoja, perintötekijöitä en ole juurikaan jaksanut miettiä, niille ei ainakaan voi mitään.
Kyllä kaiken ikää kannattaa kiinnittää huomiota terveyteen, sekä omaan että läheisten, ja jonkun verran tuttujenkin.
Jos on terve ja jonkinlaisessa kondiksessa niin paljon enemmän voi nauttia elämästä. Ajaa vaikka hienoja lenkkejä, niinkuin tänään viimeksi.
En meinaa testata jos "jotain tulee", ja voipi tullakin kun verenpaine vaihtelee ääripäästä toiseen.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti SamiMerilohi
Sairasteluja on ollut elämän varrella siinä määrin että eipä elämästä enää voi oikein nauttia, kitumista tämä on.
Hyvä että asia selvisi.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Laroute
Reissu oli siitäkin hyödyllinen että sydänkäyrät jäävät tulevaa vertailua varten talteen. Tällöin saadaan pienemmätkin muutokset tulevaisuudessa paremmin kiinni kuin ilman omaa vertailutietoa. Kyllä oireettomankin ihmisen olisi hyödyllistä tutkituttaa pumppunsa säännöllisesti, vaikka sillä perusteella että aikoo harrastaa liikuntaa ja suvussa on ollut sydäntapauksia.
Tämä on nyt vähän ot, mutta kuitenkin käsittelee tuota herttaa. Kävin aamutuimiin tekemässä ihmiskokeen rullaluistimilla. Nyt ei tullut sykekäyrään yhtään niitä korkeita piikkejä. Mittarin anturi oli huolellisesti kasteltu ja kiinnitetty. Melko hikistä hommaa on tuo luistelu heti alusta alkaen, joten ehkä sekin osaltaan oli parantamassa tuota kosketusta.
Matkaa oli reilut viisitoista kilometriä keskisyke 145 korkein 158 ja se oma maksimisyke 172, joten lievästi mentiin laikka punaisena. Vauhti nyt oli mitä oli. Mutta eiköhän meikäläinen saa siihen jotain rollaattorikerhon tasoitusta kun ikääkin on muutaman kuukauiden enemmän kuin Paavo Väyrysellä ja puheet yhtä mottipäisiä.
Joten eiköhän useimmilla nuo satunnaiset huippuarvot sykekäyrässä johdu vain huonoista alkuvalmisteluista? Monasti syytetään kummallisia lukemia jollain ulkoisilla sähkölaitteilla yms. Tässä meikäläisen tapauksessa ei sellaista tapahtunut. Ei vaikka valtakunnanverkon 400kV:n menee lähimmillään muutaman metrin päässä, joten sen jos minkä luulisi lyövän mitä kummallisempaa säkkyrää käyrään.
Vyö tekee myös kauhean eron. Tai pitäiskö sanoa, että hyvä vyö vähentää alkuvalmistelut minimiin. Garminin vöitten kanssa alkuvalmistelu on oma taiteenlajinsa, eikä siltikaan tahdo onnistua joka vaatetukselle ja kelille. Onneksi Garminin lähetin sopii Polarin Wearlinkin vyöhön, joka vaan toimii ja toimii, eikä tartte ku kostuttaa kontaktipinnat. Toimii ilman hikeä, toimii pakkasella, aina se vaan toimii. Ero on niin huima, ettei kiinnosta enää edes kokeilla Garminin vöitä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Nalho
Wearlinkin vöitä ei taida enää saada kaupasta, mut Torin kautta oon ostellu itelle niitä varastoon loppuelämäks, hinnat siinä vitosen ja kympin välissä. :)
Vinkki löydetty tuolta, kun guuglailin ratkaisuja Garminin ongelmiin:
https://www.dcrainmaker.com/2010/08/...utsspikes.html
Mulla tutkittiin viime talvena sydänoireita eikä mitään selitystä löytynyt. Verenkuva, rasitus-EKG, Holter, keuhkoröntgen, UÄ ym. eikä mitään selitystä löytynyt. UÄ:ssä rintalasta oli pikkusen tiellä, ettei kaikkea näkynyt.
Selvinnee sitten kun avataan.
Tarkoitatko sitten lopuksi? Vai rupeavatko operoimaan ilman selvää tutkinnoissa löytynyttä pakottavaa syytä?
Pidin myös tuota holtteria vuorokauden, kunTK lääkäri sanoi topakasti, että hän haluaa nähdä rytmihäiriöön selityksen, oli vain harmitonta, sitten todettiin. Kova hermokipu, oikeassa lavassa, kun tuli pimeimpänä pakkaskautena liian vähän pyöräilyä ja liian paljon luettua - lienee ollut keskeisin syy. Dostojevskin romskut ja DonQuiote on olleet pitkään mieltä vaivaamassa, nyt ei enää. Paksuja kuin tiiliskivet, painaviakin ja mukavasti rötkötellen nautiskelin. Fysioterapeutti hoiti kipuvaivan pois.
Mä kävin myos kaikenlaiset testit läpi pari vuotta sitten kun luulin oireilevani ja silloinen lääkäri oli varsin huolissaan. Holter, EKG, 24h verenpainemonitori, keuhkokuvat, ultra ja hauska rasitustesti tuli käytyä ja tuloksia luurattiin niin perhanasti. Terveen paperit ne kuitenkin antoivat vaikka ilmeisesti mun ruismoottori ei ole ihan keskiarvojen puitteissa, mutta 30-vuoden kestävyyskuntoilutaustakaan ei taida olla ihan keskiarvo varsinkaan täällä. Rasitustesti oli hauska kun duunivaatteet päällä laittoivat juoksumatolle ja ramppi oli ihan liian loiva ja kesti yli varttitunnin. Siitä sitten hirveä papillon-hiki kainaloissa takaisin toimistolle haisemaan.
Mutta noiden mun tutkimusten aika osui aika lähelle kaverin maallisen matkan loputtua kesken leirilenkin, eli oli siinä vähän omaa huolta matkassa. Viimein loytyi sydän ja verenkiertoon erikoistunut oma lääkäri, joka vaikuttaa varsin pätevältä ja on aktiivinen tutkimuksen parissa.
Itsellä oli sydäninfarkti 5vuotta sitten, sen jälkeen olen aloittanut pyöräilyn.Asia on pyörinyt monta kertaa mielessä kun pyöräilee mutta siitä se vaan jatkuu.Joka vuosi tutkitaan onko tullut muutoksia.Viime vuonna oli 2 vuorokautta holterlaite kun oli tuntemuksia,maksimi syke oli 185 ja leposyke 34 mutta eipä sieltä löytynyt mitään kaikki oli normaalia,sitten sain myös luvan sylettää.
Lähetetty minun HUAWEI TIT-L01 laitteesta Tapatalkilla
Siis olen myös ottanut sen jälkeen maksimi sykettä monta kertaa.Eihän sitä koskaan tiedä mitä tulee tapahtumaa.Mutta en hirveästi mieti enään tapahtumaa.
Lähetetty minun HUAWEI TIT-L01 laitteesta Tapatalkilla
No tuota jälkimmäistä lausetta piti .....että kyllä ovat naureskelleet. Ja potilaan tila oli ...lievästi sanottuna vakava.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti SamiMerilohi
Mutta en minäkään enää huolissani ole ( itsestäni, mutta vähän huolestuttaa tuo äiteen pyöräily-pihanhoito kun joka päivä pitää ja pari infarktia taustalla...että voisiko sitä hieman kevyemmin ottaa...), jos kutsu käy niin kiva. Aattelin mennä verikokeisiin kun oli niin huono olla, mutta.....en mä jaksa.
Mulla oli viime keväänä sitkeän flunssan jälkeen rytmihäiriöitä. Todennäköisesti tuli kun menin lenkille liian aikaisin. Ihan rinnassa asti tunsi ja tuli kevyen lenkin jälkeen myös hitaasti mäkeä ylös kävellessä. En muista sainko ne sykemittarilla talteen. Lähiterveyskeskusesta olen sen verran oppinut että siellä luukulla yritetään lyhentää jonoista ei vakavat tapaukset pois. Kun kerroin että ollut noin viikon rytmihäriötuntemuksia niin yrittivät vielä kysellä onko niitä niin kuin juuri nyt. Ei ollut mutta, huijasin ja sain kuin sainkin pääsyn EKG:hen. Ei siellä tosin näkynyt mitään ja asia jäi siihen. Totaalilepoa päätin itse pitää 3 viikkoa ja ei uusiutunut sen jälkeen. Varmaan jonkilainen ylikuntotyyppinen rytmihäiriö kun vielä flunssatoipilas, vaikka omasta mielestä oli flunssa jo ohi.
Mutta kyllä se kuulkaas on nykyään niin että ennen terveyskeskukseen menoa saa hioa myyntipuhetta jos meinaa saada palvelua.
^Päivystykseen se kait kannattee mennä kiireellisissä tapauksissa. Ainaki siellä arvioidaan heti hoidon tarve luukulla. (Sijaitsee sairaalassa ainaki täällä)
Vedin rullasuksilla nurin niin heti ne mut pisti hoitsulle puhistuttamaan asfalttiihottumaa ja jäykkäkouristuspiikkiä perää vaikka en pitäny tuota edes pahana. Kait se avohaava hääty hoitaa heti.
Android luuri kyseessä etkä ole käynyt erikseen kieltämässä kuuntelua?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Juha Jokila
Varmudella tuon kuuntelun voi estää tekemällä Snowdenin käyttöönottorutiinit, jossa mm. mikrofonit ja kaiuttimet poitetaan puhelimesta ja soitot hoitaa sitten lankaluureilla tai napeilla, jotka on vain puhelun aikana kiinni puhelimessa.
Jokunen vuosi sitten auto(ilija) ajoi päälle suojatiellä kun oltiin kaverin kanssa talvilenkillä. Liukas tie....ja onneksi, sillä raahauduin vaan sen auton etupään mukana. Siihen tuli sattumalta just ambulanssi, ja käski mun mennä terveyskeskukseen JOS jotain kuitenkin on. No mä kävin, aika turha käynti.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti hcfreak
Sitten kun 2005 tuli eteen kääntyvän ämmäpyöräilijän takia olkapäävamma, kukaan mitään auttanu, ja ambulanssikuskit totesi että eip tässä mitään. Mutta kun katkennut supraspinatusjänne.....Kävin terkkarissa, jossa nuori poitsu kirjoitti ihan oudon lausunnon, että klossi jäi kiinni polkimeen....no eipä jääny. Menin valittaan ylilääkärille että väärät esitiedot, ja (tuttu) ylilääkäri antoi mun ite kirjoittaa miten siinä kävi.
Onneksi vakuutus korvasi leikkauksen ( 5400e) ja kuntoutuksen ( 450e) mutta tapahtumasta lähti sittemmin ikävämpi episodi vielä ja mun kisailu loppui siihen.
Mun kokemuksen mukaan julkisen puolen "hoito" on lähinnä vitsi. Huonosti migreeniäkään on osattu hoitaa, tai edes tiedetty mitäs tässä ny pitäisi ....
ONNEKSI äitini sydänoireet otettiin vakavasti ja hoidettiin hyvin niin Valkeakosken kuin TAYSinkin sydänpuolella! sehän se tässä on tärkeintä ollut. En jaksa uskoa että mun vaivoja otettaisiin vakavasti, kun ei ole aiemminkaan otettu ja siellä kuitenkin jonkiilainen "rikosrekisteri" taustalla on. Jos sikseen tulee, niin kuolen mieluummin kotona kun TAYSissa.
Kyllä kai ne Sydänoireiset aika helpolla ottaa tutkimuksiin, jos oire päällä. Itte en kyllä sykemittarien näytön perusteella lähde mihinkään. Sen verran epäluotettavia vehkeitä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti 90kg
Toisaalta play kauppa on väärällään ilmaisia sovelluksia, jotka mittaa pulssia kameran ja salamavalon avulla. Tuollaisella voi katsella käyrää siitä miten se veri virtaa sormenpäässä ja päätellä siitä mikä on totuus pulssista ja onko syytä huoleen. Ainakin mulla tuntuu antavan tarkan pulssilukeman ja selkeän käyrän sekunneissa.
Tänään LKS:ssä rasitus-ekg ja sydämen ultraääni. Sydän tutkimuksen mukaan kunnossa, ei sellaista paksuuntumista joka olisi aiheutunut eteisvärinästä. Hyytymien muodostumisriski pieni. Holter mukaan kuitenkin kolmeksi viikoksi.
Oman kokemuksen mukaan julkisessa terveydenhuollossa otetaan vakavasti, jos tulee sisään ambulanssilla tai saa lähetteen sairaalan lääkäriltä. Tietenkin sekin vaikuttaa onko vika nivelissä vai jossain, joka voi aiheuttaa riskin kuolemaan. Elämänlaatua julkinen puoli ei hoida, mutta hengissä veronmaksajat koitetaan pitää. Ilmeisesti rahoja on sairaanhoidossa priorisoitu jo nyt aika rankalla kädellä ja tulevaisuudessa katsotaan vielä tarkemmin kuinka riskialttiita eri vaivat ovat.
Valitettavasti jotain polvivaivaa tms katsotaan kieroon julkisella puolella, mutta ehkä on kuitenkin parempi jos nämä pahemmat vaivat hoidetaan kunnolla, vaikka kyllähän se ***uttaa jos omaa vaivaa ei oteta vakavasti.
Holterilla minulla joskus kerättiin 1vrk data ja analysoitiin se. Lisälyöntejä syynä oli omalla kohdalla. Mitenhän sitä voi pitää kauempaa kun pitää pesuun irrotella ja joskus data purkaa?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti sianluca
Hyytymien estoon kannattaisi kiinnittää huomiota, omalla kohdalla olisi ollut apua silloin kun oli vähän muutenkin epämääräinen olo ja vedin duunin vi**tuksen nollatakseni pitkän lenkin ja nukkumaan. Aamulla noustessa oli kuin olisi 50kg jauhosäkki heitetty hartioille. Onneksi sentään tuossa vaiheessa otin Aspiriinin ja hakeuduin vastaanotolle. Siellä ei paljon kerrottu, hoitaja toi nitrosuihkeen ja sitten paareilla Jorviin.. Jotain pientä kertymää löytyi tähystyksessä, mutta ei enää hyytymiä tai laajennettavaa. Silti nyt on AE 206 merkintä Kelakortissa. Vuosi tuon episodin jälkeen kävin lääkärin valvonnassa rasitusergometrillä polkaisemassa 300W ja sain luvan vetää taas täysillä. Kolesterolilääke vain jäi.
Sen jälkeen kilpailut kylläkin jäivät kun ei niillä ollut enää merkitystä ja osasin myös töissä paremmin suhteuttaa vi**umaisen narsistipomon toiminnan kunnes onneksi häipyi.
Että ehkä tuo oli hyväksikin joltain kantilta katsottuna. Luonnossa liikunnan merkityksen tajusi ja halusi jatkaa siitä nauttimista pilaamatta päätään, sydäntään tai jalkojaan.
On ne voit l'essentiel qu'avec le coeur..
Holter ei ole sellainen kuin ennen, olen itse kantanut sellaista päällä olevaa aikoinaan. Uusi holter kulkee takataskussa, ja ottaa ekg:n peukalonpäistä. Laitan sen päälle jos rytmihäiriö tulee esim. lenkin aikana. Data lähtee sähköisesti lähetettynä keskussairaalaan heti mittauksen jälkeen. Laite on kännykän kokoinen.
Nuo sydämeen liittyvät jutut ovat erittäin vaarallisia. Normaalisti sitä luulee, että kaikki vakavat tilanteet ovat ilmiselvästi havaittavissa kovan kivun vuoksi. Näin voi toki olla - ei todellakaan aina.
Vaarallinen tilanne voi ilmaista itsensä esim. pikkuisen puristavalla tunteella kurkussa, minkä havaitset, mutta todennäköisesti olemattoman tuntemuksen vuoksi et tee yhtään mitään. Todellisuudessa tuossa tilanteessa on äärimmäinen kiire liuoitushoitoon ja edelleen jatkohoitoon. Jääpä vaikkapa pesemään pyöräsi ambulanssin sijaan, niin se voi jäädä viimeiseksi pesuksi.
Kerron tämän siksi, että tästä tiedosta saattaa olla Sinulle hyötyä, mikäli joskus kohtaat tuon olemattoman tunteen kurkussasi. Ja myös siksi, ettei kukaan aliarvioisi sydäntuntemuksiaan.
Juu ei näiden oireiden kanssa kannata leikkiä. Vaikka ei olisi viimeinen pesu, niin tuloksena voi olla viimeinen pesu terveenä. Aivoveritulpasta, kun tuppaa jäämään jälki loppuiäksi.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti JouniJK
Mutta toisaalta jos pelkkä sykemittari näyttää outoja, niin en kyllä lähde mihinkään ennekuin olen tarkistanut asian jollain mullla tavalla jos mitään muita oireita ei ole. Todennäköisyys mittarin virhelukemaan on niin iso.
Esim tuo kännykän salamaa ja kameraa käyttävä on ihan näppärä, kun se ei maksa mitään ja toimii hyvin. Jos vaikka epäilee hiemankin rytmihäiriötä, niin sillä näkee tilanteen nopsaan.
Jotkut ohjelmat luulee saavansa irti verenpaineenkin datasta, mutta siihen ei kannata uskoa, ne on korkeintaan jotain sinnepäin.
Vastaavasti joskus oudotkin sydänperäiset tuntemukset voivat olla jotain ihan muuta; itsellä alkoi rintakehään koskea oikein kunnolla ja kipu oli pahinta kun kävi nukkumaan. Lääkärissä selvisi että refluksihan se vain oli eli mahahapot nousi ruokatorveen ja poltteli ikävästi.
Toisen kerran tuntui että sydän jätti lyöntejä väliin. Ranteestakin mitattuna tuntui miten sydän löi, sitten tuli tauko ja taas kohta mentiin. Sydänfilmin jälkeen todettiin taas että häiriö ei ole vakava vaan poistuu itsestään joskus ja urheillakin saa. Kuulemma sykkeen nouseminen tasoittaa lyöntejä. Lyöntien väliin jääminen itseasiassa johtui siitä että sydän löi joskus nopeasti kaksi lyöntiä peräkkäin ja siksi piti vähän breikkiä ennen seuraavaa lyöntiä, joten keskimääräinen syke minuutissa oli täysin normaali.
Minulla on tutkittu "tykyttävää" sydäntä, eli kehossa voimakkaan tuntoista mutta normaalinopeuksista sykettä. Myös kammioperäiset lisälyönnit ovat olleet kaverina, ja synkkää sydänkuolleisuutta löytyy suvusta. Sydäntä on tutkittu jo 20-vuotiaasta alkaaen, eli reilut 15 vuotta. Mitään ei ole koskaan löytynyt, muuta kuin lisälyntejä rasitus-ekg:ssa. Sydänkäyrä otetaan 1-2v välein, lisäksi olen käynyt keuhkoröntgenissä, sydämen ultrassa ja rasitus-ekg:ssa kussakin kerran. Tykytystuntemukseen on esitetty herkkää sympaattista hermostoa selitykseksi. Lisälyönnit ovat lääkärit todenneet vaarattomiksi.
Selkeää vastausta en ole saanut pitäisikö välttää jotain liikuntalajia. Syön pientä annosta betasalpaajaa päivittäin, vaikea sanoa onko siitä apua, lopettamistakin on mietitty silloin tällöin lääkärissä. Lisälyöntejä eli muljahduksia tulee satunnaisesti levossa, varsinkin jos on liian lämmin, stressiä, väsymystä tai nestehukkaa. Useammin kuitenkin liikkuessa, esim. silloin kun syke alkaa nousta 120 -> 160 välillä. Myös kuntosalilla muljuaa satunnaisesti sykkeen sahatessa, erityisesti jos menee myöhään illalla. Usein muljahdus tuntuu myös kumartuessa äkillisesti, esim kenkiä laittaessa. Lisälyönnit ovat kuulemma vaarattomia, mutta silti oma mieli ei sitä aina usko.
Minulle putosi keskussairaalasta sitten lopullinen diagnoosi kardiologilta, määrittelemätön rytmihäiriö. Eivät pitäneet vaarallisena, koska muuten olen ok kunnossa. Tukosten riskikin on pieni kun kohtausten kesto jää alle kuuden minuutin.
Mielialalääkityksen loputtua oudot tuntemukset näiltä osin ovat nyt onneksi vähentyneet.
Toisaalla kummasteltu verenpainekin on tasaantunut jo ikään suhteutettuna normaaliksi,
eiköhän tässä pysty jo vähän kiristelemään kulkupolitiikkaakin kesän taas edetessä.
Julkisen sektorin työpaikkasairaanhoidolla saa IMO edelleenkin pyyhkiä persiinsä; suutarin
lapset eivät tarvitse kenkiä, kun olisi edes ne jalat?
Aikuisopiskelijoista kyllä pidettiin oikeinkin hyvää huolta vielä muutama vuosi takaperin; miten lie nykyään?
Aikoinaan väsätty henkilövakuutus osoitti (vielä) voimansa, kun SOTE vielä viipyy...
Haluaisin myös rohkaista hakeutumaan hoitoon mieluummin liian herkästi kuin liian myöhään. Niitä perinteisiä tapauksia on ihan riittävästä ja onpa esim. Aava keksinyt heille ja heidän läheisille oivan Jäärähuolto-tutkimuksenkin ;)
Reilu vuosi pallolaajennuksestani ja ketju on edelleen kireällä, tosin lääkityksestä johtuen sykkeet parikymmentä napsua aiempaa alempana. Meikäläisen kohdalla julkinen hoito oli ensiluokkaista heti sen jälkeen kun verikoe oli paljastanut infarktin olevan kyseessä. En viitsi tarinaani alkaa uudelleen tähän kirjoittamaan, mutta jos kiinnostaa, niin Facebook-päivitykseni aiheesta on julkinen: https://www.facebook.com/mika.seitso...55638834852094. Jos tämä viittaus ei ole foorumin sääntöjen mukaista, niin osaavammat käyttäjät tai ylläpito toivottavasti nopeasti aloittelijaa ohjeistavat.
Kuukausi sitten kävin työterveyden kardiologilla vuositarkastuksessa ja iloisin uutinen oli, että suonet eivät enää nykyisillä alhaisilla kolesterolitasoilla tukkeudu. Lisäksi olen kuntoilun määrää nostanut aiemmasta merkittävästi ja viime viikkoina on Stravan PR:t ilahduttaneet fillarilenkkeilijää :)
Kannattaa lääkäriin suunnata jos on pumpussa oireita, mutta kannattaa myös olla murehtimatta jos lääkäri antaa ”puhtaat paperit”. Itsellä alkoi 5v sitten eli 40v. iässä yhtäkkiä vain yksi ilta muljuamaan rinnassa. Lääkäriin, anturit rintaan -> joka 7. lyönti jotenkin outo. 24h nauhoitus josta kardiologin lausunto: ei syytä huoleen. Hoito loppui siihen.
Hoitui oirekin lopulta pois kun keksin lisätä magnesiumia nappeina ruokavalioon ja nukkua enemmän. Muljuminen palaa välillä stressin ja vähän unen myötä, mutta lähtee näillä samoilla lääkkeillä. Näin tällä kertaa, mutta en lykkäisi lääkäriin menoa jos erilaisia oireita tulisi.
Todellakin lääkäriin jos on jotain epäilyttävää vaivaa. Kävin tänään saattamassa hyvän ystävän paikallisen siunauskappelin kupeeseen kun sydän leikkasi kiinni viime perjantaina. Maallisen taivalluksen päättyminen 32-vuotiaana on aivan liian aikaista.
Samanlaiset oireet oli mullakin ja tsekki lekurilla toi saman diagnoosin. 100mg aspiriinia per päivä olen viime aikoina vetänyt, jotta liemet kulkisivat pumpussa sujuvammin. Veriarvot ovat nimittäin aika jämäkät (hemoglobiini 170+).Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti sianluca
^ Aika tukevaa kyllä. Taannoin vielä "urheillessa" ja röökatessa 180 meni rikki:)
Tuolloin (80-luvulla!?) suosittelivat myöskin aspirinia, eli vanha hyvä konsti on
vieläkin parempi kuin pussillinen uusia?
Nyt onneksi:) ilman kessua mennään normaalilla 165-tasolla luonnostaan.
Päälääkityksen loputtua en ihan vielä ala ulosmittaamaan ihan kaikkea,
paineet ovat edelleenkin kauttaaltaan laskusuunnassa, kuten myös pulssitasot
Kauhua aiheuttaneet häiriötilat ja "Lars Ulrichin rytmittelyt" alkavat poistua.
Eiköhän tämä(kin) tässä hiljalleen etene kohti parempaa elämää
Itselläni on jo vuosia sitten diagnosoitu kammiotakykardia. Stressi tai rasitus saa aikaan tykytyskohtauksia, jotka voivat kestää minuuteista tunteihin. Yleensä kääntyvät itsestään sinusrytmiin takaisin muutamissa minuuteissa. Näitä on hieman erilaisia variaatioita, mutta joitain ei ranteesta mittaamalla välttämättä tunnista. Itse toki nykyään tunnen jokaisen sydämen lyönnin ilman mittariakin, kun on sydäntä opetellut (ikävä kyllä) kuuntelemaan. Nuorena mitattiin sairaalassa noin 300 bpm kohtauksen aikana. On yritetty korjata useaan kertaan ablaatiohoidolla, mutta siinä onnistumatta.
Nykyäänhän näitä voidaan tosiaan aika rutiinitoimenpiteillä ilman avoleikkausta hoitaa ja tekniikka on hienoa. Katedri reisilaskimosta sydämeen ja sillä poltellaan hermoja. Ongelma on siinä, että oireet pitäisi saada toistettua leikkauspyödällä ja se on monesti vaikeaa. Suomessa ollaan tällä alalla maailman huippua, etenkin TAYS. Betasalpaajia olen syönyt jo vuosia ja ne toimivat itselläni melko hyvin.
Kohtauksen alkaessa saattaa huipata hieman ja tehot lähtevät. Te, joilla on näitä vastaavia tuntemuksia, niin kohtauksen alkaessa RASITUS PITÄÄ LOPETTAA VÄLITTÖMÄSTI!
Tsemppiä kaikille kohtalotovereille.
Mielenkiintoista luettavaa. Itselle tuli tuo eteisvärinä melkoisena yllärinä. Ikää toki on jo 6-0, mutta viimeinen rööki tuli poltettua 20v sitten, painoa pudotettua 4v sitten +50kg normi-indeksiin sillä tuloksella, että verenpaine- ja kolesterilääkkeillä sai heittää kuikkaa. Lepopulssi putosi viiden ja kuudenkympin väliin sekä verenpaine reilusti suositusrajojen alle. Tuo ruokavaliolla ja 7 - 10tkm:n ympärivuotisella fillaroinnilla. Viime elokuussa huomasivat rutiinitarkastuksessa "oikean haaran katkoksen" (harmiton vaiva) mutta työtervauslääkäri pisti varmuuden välttämiseksi kardiologille ultraan. Lopputulos: Hyvä vahva sydän, ei rakenteellisia vikoja ja elintavat + verinäytteiden tulokset huomioiden: "vedä niin kovaa kun haluat - tosin vanhenevilla saattaa joidenkin tutkimusten mukaan lisätä eteisvärinän riskiä". Jäi toi viimeinen kommentti sen kummemmin huomioimatta. Viime sunnuntaina ihmettelin kun normaalin vakiolenkin jälkeen Polar näytti Kova/Maksimitehoista harjoitusta. Samoja lenkkejä toistettuani jo vuosien ajan, tunnen aika hyvin normaalin keski-/maksimipulssin/käyrän eri tehoilla. Nyt ero oli selkeä. Oli myös hieman normaalia rasittuneempi olo. Ajattelin tuon olevan a) mittarivirhe b) aiheutuneen pakkasesta. Maanantaina työmatkalla sama toistui. Normaali "Keskitehoinen" työmatka muuttuikin "kovatehoiseksi+". Työpäivä meni hieman palellen, pää tuntui kevyeltä/huimasi hieman. Kotimatka jäikin sitten mieleen. Vaikka yritin kuinka ajella rauhallisesti, niin sydän tuntui tulevan rintalastasta läpi. Oma (typerä) diagnoosi: On vissiin tullut treenattua liikaa, pidän pari vapaapäivää. Eilen aamulla sitten olo aamupalalla oli hieman outo. Sydän muljahteli ja ihan kuin olisi pientä rintakipuakin. Verenpainemittari kiinni. Syke vajaat 100 ja paineetkin selkeästi koholla (100/150). Eniten ihmetytti painemittarin näytöllä oleva "sydän"-ikoni, jollaista en aiemmin ollut nähnyt. Ohjekirja kun oli hukkunut niin piti hetken hakukonetta käytellä. Vastaus löytyi nopeasti. Epäsäännöllinen rytmi. Siltä istumalta sitten varaamaan aikaa työterveyteen. Lääkäri kuunteli pienen hetken tarinaani ja toisen sydäntä. Seuraavaksi mentiinkin sitten sydänfilmiin. Ja sitä paperia sitten tuli. Paitaa pukiessani EKG:n ottanut kysyi ”onko sinulla aiemmin näitä rytmihäiriöitä ollut?”. Nielaisin (alkoi tuo refleksi jo tulla tutuksi). Takaisin poppamiehen puheille, joka hetken tuijotteli papereita ja totesi: ”Siinähän se on - eteisvärinä. Huonot uutiset on ne, että rytmiä ei enää voi yrittää kääntää sähköllä kun tilanteen alkamisesta on kulunut >48h. Vaatii vähintään kolmen viikon verenohennuslääkkeiden popsinnan ennen yritystä. Beta-salpaajat kuitenkin toimii odotetusti. Leposyke on jo samoilla lukemilla kuin viime viikolla. Paineetkin melkein. Ketuttaa vaan nyt se painemittarissa joka mittauksella luuraava varoitus epäsäännöllisesti rytmistä. Eli siellä hän nyt on... Eli jälkiviisaana: Jos olisin mennyt heti kontrolliin, niin tuota rytmiä olisi voitu koettaa kääntää polilla ilman viikkojen odottelua. Lääkärin kommentti oli, että pulssin mittaaminen / mittarin säännöllinen käyttö on paras keino huomata usein oireetonkin eteisvärinä. Tuota värinäähän pidetään suurimpana yksittäisenä riskinä aivohalvaukseen. Ja ikähän on selkeä riski - iän myötä riski värinään kasvaa selvästi. Myös uusimisriski on suuri ja käytännössä ainoastaan ajan kysymys.
Kiitos, tuossa yhtenä aamuyönä tuli tuntemus että pulssi on ainakin 300/min, mittasin kaulalta ja päättelin 10s mittauksen perusteella. Maassa makasin, kun taas verenpaine oli alhainen eli 70/45, maassa makasin siksi että en pysyny pystyssä. En oikein nähnytkään mitään kaikki näytti vaalealta, ja "pään sisässä" tuntui ilkee suriseva ääni.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Huuruhippi
Kun siittä tolpilleni pääsin, söin vähän ja makoilin hetken, onneksi näkö palautui ja surinakin hävisi myöhemmin.
Mä en minnekään tutkimuksiin mene, ei siellä ole ennenkään otettu tosissaan mun vaivoja ( allerginen reaktio viimeksi) että mieluummin kuolen kotona kun meen ensiapuun taas haukuttavaksi ( yleensä heti otetaan anoreksia esille ja eräs toinen "raskauttava rikos" ja sen jälkeen on ihan turha toivoakaan asiallista kohtelua )
Suvussa on korkea verenpaine ja sydäninfarkteja, joten kai ne minullekin jossain vaiheessa tulee....Propralia on jo käytössä tarvittaessa, ja verenpainelääkitys mutta silloin kun paineet noin alhaalle romahtaa niin en sinä päivänä oikein viitti ottaa..
Kun tuota seuraavaa listaa lukee, niin on aika selvää, että beta-salpaajat ja verenohennuslääkkeet tulee aika pian pysyviksi seuralaisiksi... :D
Lainaus:
Eteisvärinälle altistavia tekijöitä kannattaa välttää, jos ne tyypillisesti laukaisevat eteisvärinäkohtauksen. Kohtauksella altistavat tekijät voivat vaihdella yksilöllisesti. Tällaisia tekijöitä ovat muun muassa:
- valvominen
- raskaat fyysiset suoritukset
- kilpaliikunta
- runsas alkoholin käyttö ja krapula
- kofeiini, mm. kahvi sekä cola- ja energiajuomat
- runsas tai raskas ateria
- kylmät juomat
- stressi
- flunssa tai muu sairaus
- kova saunominen
- huumeiden käyttö
^ mulla on tuosta vaan stressi ( onko töitä? jännittää jo sinne töihin meno pari päivää aikasemmin, nytkin oon ihan hermona...) ja valvominen ( jos neljä tuntia nukun niin se on jo tosi hyvin).
Kohtauksittainen eteisvärinä tuttu vieras täälläkin. Pari vuosikymmentä meni samalla kaavalla: flimmerikohtaus 2-8 viikon välein, kesto vuorokauden kahta puolta, loppuajasta yleensä 10-15 tuntia. Meni joko itsestään ohi, tai sopivalla rasituksella (reipas kävely, hölkkä). Viime kesänä alkoi yhden äkin tulla flimmerikohtaus joka toinen päivä, joten lekurille. Nyt on betasalpaaja ja flekainidi pysyvänä lääkityksenä, mutta eipä ole flimmeriä ollut eli lääkkeet toimii.
Hiukan tuossa vain harmittaa, kun betasalpaaja pudottaa sykettä niin ei lihasten hapetus toimi kunnolla, eli liikkuessa on aina vähän "käsijarru päällä". Leposyke on yleensä 40-45, aamuyöllä tippuu alle 40. Mutta mieluummin tämä kuin flimmerikohtaukset.
Tuorein rytmihäiriö viime sunnuntailta, olin kasannut viikolla talven hiihtotonnin täyteen ja sunnuntaina lähdin vauhtileikittelemään sen kunniaksi. Riehuin vassulla ladun ylämäet ylös ja kun lähdin laskemaan tunturia alas ja kylmä talvi-ilma tunki keuhkoputkeen pulssi nousi 200/min-lukemiin. Onneksi auto oli lähellä, menin nopeasti lämmittelemään ja lepäilemään ja sain laskettua sykkeen alle 130/min jolloin se puolittui nopeasti. Vedin vielä kolme kierrosta kolmosen latua rauhallisesti tämän päälle ja lähdin kotiin lepäilemään.....
Dodiin. Kolmen päivän huilin jälkeen salpaajilla lenkille. Pulssi ~20 alle normaalin joka tilanteessa ja sen huomasi. Kuin tehorajoitetulla MP:llä ajelisi. Pitää koputella puuta ja toivoa, että saisivat tuon rytmin käännettyä ja vielä pysyisikin. Tää kyyti on kyllä aika masentavaa... Kun ei sähköpyörää tai muuta invamopoa viittis vielä hankkia.