Printable View
Asiaan tarkemmin vihkiytymättä veikkaan, että joko satulan männän tiiviste jäätyy tai kahvan työmännän tiiviste jäätyy ja alkaa tahmata. Kertaalleen on käynyt noin yhden jarrun kanssa, toisissa on ollut lähinnä tuntuman muuttumista joko kovemmaksi tai pehmeämmäksi jos pakkanen on ylipäänsä vaikuttanut.
Hmm... Kattelin vielä Cannondalen malleja cyclocrossien ulkopuolelta, ja nyt vasta tuli tarkemmin perehdyttyä Synapseen: http://www.cannondale.com/eur_en/201...ram-rival-disc .Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti TERU
Speksien puolesta tuo näyttäis olevan hyvin lähellä vastaavilla osasarjoilla varustettuja cyclocrosseja. Kuitenkin Synapse on listattu maantiepyörien alle, mutta toisaalta lokasuojat tulevat vakiona. Suurin ero tuntuu löytyvän kuitenkin ratastuksesta. Siinä missä caadx:ssä on edessä 36/46, on Synapsessa 34/50. Takaa puolestaan löytyy 34/11 (caadx:ssä 28/11), molemmat kuitenkin 11-lehtisiä. Renkaina Synapsessa 25 mm Schwalbe Lugano folding, caadx:ssä 35 mm Schwalbe Sammy Slickit. OVH:t noilla on samat, ja molemmat ovat alumiinirunkoisia.
Ratastuksen puolesta tuo Synapse näyttää siis itse asiassa paljon monikäyttöisemmäksi suunnitellulta. Mutta onkohan siinä vain haettu sitä että sillä on helpompi kiivetä jyrkkiä mäkiä ylös? Tuo Synapse näyttää äkkiseltään itse asiassa aika houkuttelevalta, mutta jos se on todellisuudessa pelkäksi kesäkelien maantiepyöräksi tarkoitettu, niin ei taida olla kuitenkaan minun juttuni. Toisaalta, jos siihen laittais vähän leveämpää rengasta ja mahdollisesti ottais lokasuojat pois, niin muuttuiskohan se sitten cc:ksi...? Vai onko rungon geometriassa kuitenkin jotain pieniä, mutta olennaisia eroja. Tuo isompi 50-hampainen eturatas olisi kyllä liian suuri varmaan mihinkään minun ajooni, mutta sitäkin lievittäisi se että takaa löytyy tuo 32-hampainen ratas.
Niin paljon vaihtoehtoja, ja minä olen vasta tarkastellut yhtä merkkiä lähemmin. :)
Synapsen ratastus on alppi- ja kalliovuorityyppinen, näille tasangoille on ihan sopivan suuntaiset noiden krossareiden rattaat. Kaikissa kolmessa alussa linkatussa pyörässä on FSA:n copact-kampisarja, johin sopii kaikki Shimano-yhteensopivat viisikäpäläiset 110 BCD 10/11 rattaat. Helppo juttu vaihtaa omaan ajoon ja maastoon sopivat välitykset. Tasankoja pidetään helppoina, mutta täällä vasta porrastusta pitääkin miettiä, kun portaatonta odotellaan. Shimanolla aika huono valikoima välikokoja, omissani on aina ollut enempi muiden rattaita. Omissani on ysiä ja kymppiä, että tuo 11-sarja ei nyt niin tuttu, oikaiskoon joku, jos noihin ei kymppirattaat käviskään.
En usko, että pyörien nopeuksissa pikkuvaihteilla ajettavissa olosuhteissa on merkityksellistä eroa, kun puhutaan tavallisesta arkiajosta ja eroa haetaan pyörän painosta ja renkaiden leveydestä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti mahead
Cyclo ei tosiaan hangessa ole parhaimmillaan, mutta esim. 5 cm pehmeää pakkaslunta ja alla tasaisen pohja (esim. aurattu pyörätie) ei aiheuta minkäänlaista tuskaa. Paksumpi/tiiviimpi lumi ja epätasaisuudet aiheuttaa.
Synapse on juuriltaan puhdasverinen maantiepyörä, tosin sellaisena mukavuutta painottavama eli myös aloitteleville tai jäykille keski-ikäisille sopivana "all day comfort"-pyöränä markkinoitu. Nyt sen kohderyhmäksi on ilmeisesti hoksattu ottaa sikäläiset työmatkapyöräilijät, sillä kiinnityskohtia lokareille ja tarakalle ei rungosta todellakaan ole aina löytynyt. (Arvaan että ne ilmestyivät vasta levyjarruversion mukana, kun runkoa jouduttiin muutenkiin speksaamaan uudelleen.)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti mahead
Geometriassa lienee joitain eroja, osa kenties hyvinkin sellaisia jotka kuka tahansa ajaja pyöriä vuorotellen vaihtaen tuntisi, mutta ns. Suomi-käytössä merkittävin ero on siinä että Synapseen tuskin mahtuu 28-millistä leveämpiä renkaita tai mikäli olen väärässä, ei ainakaan 30-millistä leveämpää. Ympärivuotisessa ajossa ja miksei myös kunnoltaan vaihteleville hiekkateille tai poluille eksyessä on kuitenkin yleensä tyytyväinen siihen että alla on 35-milliset nasta- tai nappularenkaat.
Synapsen alkuperäisvälitysten kantava idea on jo selitetty yllä. Olen joskus itsekin ihmetellyt miksi cyclocrosspyörissä pieni eturatas on suurempi kuin yleisimmissä kompaktirattaissa, mutta ilmeisesti ajatellaan että cyclocrossilla mennään ne jyrkemmätkin mutta lyhyet ylämäet voimalla tai tarvittaessa jalkautuen (mikä ei ole mahdollista tai järkevää vuoristokäytössä). Takana lienee kyse samasta asiasta: kompaktin suurimman takarattaan koon sanelee se että pakasta täytyy löytyä todella pieni välitys, kun taas ajatellussa cyclocrosskäytössä tärkeämpää on pakan riittävä tiheys. Oli miten oli, on maailman helpoin, yksinkertaisin ja halvin temppu muuttaa ostetun pyörän "ominaisuuksia" vaihtamalla sopiva takaratas (takavaihtajan kapasiteetin puitteissa).
Ok, kiitos selvennyksestä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti TERU
Tämähän se oikeastaan riittää. Eli ostaa sen pyörän ja setin mikä koeajon perusteella tuntuu hyvältä, ja hienosäätää sitä sitten käytännössä tehtyjen havaintojen pohjalta haluttuun suuntaan.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti TERU
Heh, ja täälläkin tuntuu "mäkiseltä", kun alunperin on etelä-Pohojammaalta lähtöösin. :)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti TERU
Kattelin äkkiseltään mitä eroja SRAMin ja Shimanon 11-28 T -takapakoista löytyy. Shimanolla näkyy menevän: 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 17 - 19 - 21 - 23 - 25 - 28, kun taas SRAMilla: 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 19 - 22 - 25 - 28. Eli muuten samat, mutta Shimano on laittanut 16-piikkisen tilalle 21-piikkisen ja sitten loogisesti jättänyt 22-piikkisen pois ja laittanut sen tilalle 23.
SRAMin 11-32 T -pakassa ainut ero heidän 28 T -pakkaan on että 16-piikkinen ratas on vaihdettu 32-piikkiseen.
Totta, olisi pitänyt puhua ajamisen keveydestä koska sitä tarkoitin. Eli cyclon keveys ja renkaan kapoisuus oletettavasti keventävät polkemista sen verran että vastaavassa kelissä pärjää isommalla vaihteella kuin raskastekoisemmalla hybridillä jossa 2,1" Ice Spikerit. Mutta toki vain siihen asti kun cyclon rengas ylipäätään mahdollistaa etenemistä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Ulkorengas
Ok, jotakuinkin näin oletinkin.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Ulkorengas
Kiitos hyvästä vastauksesta, tämä viimeistään selitti Synapsen perimmäisen olemuksen. Eli Synapse olisi selvästi ollut minun valintani jos olisin päättänyt suoraan hybridistä maantiepyörään hypätä, mutta koska olen speksannut pyörän käyttöön myös niitä sorateitä ja talvikäyttöä, niin cyclocross on se mitä haluan.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti kuovipolku
Ainakin SRAM Rivalin kanssa pitäisi vissiin olla se WiFli-versio takavaihtajasta, jotta 32-piikkistä ratasta voisi asentaa. Eli helpompaa olisi ehkä kuitenkin eturattaan vaihto? Tosin ainakaan rahallisesti koko takapakan & vaihtajan vaihtaminen ei kovin suuri kustannus olisi, kun näkyy molempien ovh olevan yhteensä vain vähän yli satasen.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti kuovipolku
Sinänsä mielenkiintoista että ylipäätään on kahta eri takavaihtajaa Rivalissa. Tuo Wifli on vain vähän yli 10 g raskaampi, joten voisin ymmärtää että Red -sarjassa tuostakin olisi haluttu säästellä, mutta että tässä raskassarjalaisessakin. Hintakin noilla on aika sama. Wifli kuitenkin SRAMin nettisivujen mukaan on yhteensopiva myös noiden toisten pakkojen kanssa.
Speksaaminenhan on aina kivaa mutta kannattaisiko olla enemmän huolissaan siitä että löytää oikean kokoisen rungon? Jos meinaat ajaa samalla fillarilla mainitsemasi 15-20vuotta (joka ei ehkä tule toteutumaan..) oikean kokoinen laite on se ainoa asia jolla on oikeasti merkitystä.
Tuon CaadX:n olen jo aikaisemmin koeajanut, ja se sopi hyvin alle, joten olen aika luottavainen että ainakin jokin hyvin sopiva löytyy. Teen kuitenkin tässä vaiheessa vasta "paperilla" karsintaa ja esityötä myös muista malleista / merkeistä, niiden koeajojen aika on kuitenkin sitten jahka sukanvarsi pullottaa riittävästi jotta kehtaa kauppaan mennä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Takamisakari
Ennustaminen on toki vaikeaa, mutta mikäs tuossa nyt niin epärealistisen pitkäikäistä on? Nykyinen fillari on 8-vuotias, eikä ainakaan keston puolesta tuossakaan suurempia ongelmia näy etteikö sillä vielä toiset 8 vuotta ajelisi. Toki vaatii huoltoa ja osien vaihtoa, mutta runko itsessään on kuin uusi. Uudelle pyörälle on toki enemmän kilometrejä luvassa, mutta silti.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Takamisakari
Jossain vaiheessa keskustelua kirjoitinkin, että nykyisen hybridin kanssa on käynyt tuskallisen selväksi että se ei ole oikean kokoinen. Siksi ajattelinkin ostaa fillarin hyvämaineisesta pyöräliikkeestä ja maksaa korkeamman hinnan jotta myyjä vielä katsoo että se runko tosiaan sopii juuri minulle. Mutta myyjä myy tietenkin niitä merkkejä mitä heillä on tarjolla, joten parempi etukäteen selvitellä ettei tule jotain ikäviä yllätyksiä.
(Kerrottakoon että tämänhetkisellä ymmärryksellä kallistuisin varmaankin Cannondalen CaadX SRAM Rivalin kimppuun, mutta tämä vain teoreettisen tiedon pohjalta. CaadX on jo hyväksi todettu, mutta SRAMista ei ole mitään youtube-videoita parempaa kokemusta. Lisäksi muut merkit on vielä aika kevyesti tutkittuja.)
Kuulostaa hyvältä taktiikalta. Tuo 15-20 tuntuu perus fillarifriikistä melkoisen pitkältä, nälkä näet tuppaa kasvamaan syödessä. Mutta ei siinä mitään hyviä jatkopohdintoja vaan, ei tässä ollut tarkoitus alottaa mitään nettisotaa asian tiimoilta.
No noinhan se toki on. :) Luulin aluksi että tarkoitit ettei pyörä kestäisi tuota 15-20 vuoden käyttöä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Takamisakari
Ajattelin kuitenkin panostaa vähän enempi sen vuoksi, että yritän hankkia kerrasta sellaisen pyörän jota ei sitten heti ensi vuonna tarvitsisi pistää vaihtoon kun jokin muu polttelisi. Sanottakoon että alunperin ajattelin budjetikseni n. 1000 e, sitten nostin sen Caad X 105:n koeajettuani 1500 euron hintaluokkaan, (mutta hienoisesti Shimanoon pettyneenä) päätin että jaksan maksaa vielä parikin tonnia jos SRAM iskee. Mutta jotta pystyn perustelemaan itselleni parin tonnin pyörän, on pakko lähteä siitä että sillä ajetaan se 15-20 vuotta myös.
Toki tiedän että tämänkin hintaluokan vehkeet on sellaisia, joista osa ajattelee että *ttu mitä kuraa, mutta näin ajattelevat eivät yleensä ymmärrä että he peilaavat pyörän ominaisuuksia omiin vaatimuksiinsa eivätkä käsitä että jollakulla toisella voi olla erilaiset lähtökohdat. Kiitettävän vähän tällä foorumilla sitä asennetta kuitenkaan näkee, eikä tässäkään keskustelussa lainkaan.
Tulipa tuossa katseltua Cannondalen aidan toiselle puolelle. Ei siellä kovin monessa suunnassa näyttänyt pyöräilynurmikko olevan vihreämpää, ehkä lähimmäksi pääsi Felt F5X. Siinä pariin tonniin irtoaisi Shimano 105, hydrauliset levyjarrut ja hiilikuiturunko. Edullisen kuuloinen paketti, mutta nyttemmin en ole varma onko hiilikuiturunko enää edes plussaa. Ja toisaalta en haluaisi ostaa ihan hinnat alkaen malleja, kun varmaankin siellä speksien takana on kuitenkin jotain näkymättömiä ominaisuuksia jotka osaltaan hiukan selittävät hintaeroja.
Lähinnä tuli siis käytyä noiden muutaman paikallisen liikkeen edustamia merkkejä läpi: Cannondale, Cube, Nishiki, Kona, Trek, Crescent, Bianchi ja Monark. Enkä nyt kovin kattavaa vertailua tehnyt, mutta silti noista ainoastaan tuo Felt kiinnitti tarkemmin huomiota.
Serkulla on muuten Radon R1 5.0 -maantiepyörä: http://www.radon-bikes.de/bikes/renn...ning/r1/r1-50/ . Miten hitossa tuossa voi 1200 euroon olla uusin Ultegran osasarja, hiilikuituhaarukka ja osaltaan varmaankin niistä johtuen paino alkaen vaivaiset 7,8 kg? Levyjarrut siitä puuttuu, mutta silti crossareissa noilla spekseillä hinnan saa tuplata, eikä tunnu riittävänkään. Olisi heidänkin valikoimiaan ollut mukava katsoa edes vertailun vuoksi, mutta vissiin heikäläiset ei cyclocrosseja tee?
Kiitti. Postimyynnistä en ole ostamassa (en edes tienny ettei noilla ole jälleenmyyntiverkostoa), mutta onhan se sinänsä sanottava että päällisin puolin vaikka tämä on aika kiva paketti ystävälliseen hintaan: http://www.canyon.com/en/roadbikes/bike.html?b=3618 .Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Frosty
Ei tarvia tuplata. Alle 1,5ke saa crossarin käytännössä samoilla spekseillä (11spd Ultegra, Aksium Disc, kuituhaarukka) ja hydraulisilla levyillä = Cube Cross Race ProLainaus:
Alkujaan tämän lähetti mahead
Roselta löytyy tosiaan kans aika kivoja pyöriä, 1,5k€ hintaan saa esim: http://www.rosebikes.fi/bike/rose-pr...changed=771072Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti mahead
Siihen kevyemmät R 24 kiekot niin menee 8,5kg tienoille, avot!
Kappas. Alunperin katsoin että Cuben rungot lähtevät 53 sentistä ylöspäin, joka Cannondalen mitoituksilla olisi liian suuri, joten en perehtynyt asiaan tarkemmin. Nyt kun otin aivot käteen ja ajattelin että tuskin ne nyt kaikkia alta 175 senttisiä ostajia haluavat rajata pois, tuli katsottua tarkemmin ja niinhän nuo mitoitukset menevät eri tavoin.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Antti_S
Jos SRAM Rival ei tunnu riittävän hyvältä tai tämän runko tuntuu vielä CaadX:ääkin paremmalta, niin taisi Cannondale saada juuri aika varteenotettavan kilpailijan. Ehdottomasti täytyy ottaa myös tuo koeajolle. Vaikka ei tuota nyt ihan alle 1500 euron taida saada..? Bikester.fi 1800 e, Bike-discount.de:ssäkin 1600 e.
Hypridi arkiseen muulin hommaan, niin voi vapaammin valita harrastusvälineen. Siihenkin aloituksen kolme ovat parhaan pään ehdokkaita.
Mikä hypridin ajoasennossa jäi epätyydyttäväksi? Muistelen keskustelua käydyn...
Mietin kans että jättäisin tuon hybridin kakkospyöräksi, mutta ikävä kyllä säilytystilat eivät oikein järkevästi anna ajatukselle mahdollisuutta. Kuntoilun ulkopuolinen ajelu on kuitenkin niin vähäistä, että ei se pyörävalintaa sanele.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti TERU
Pahimmaksi ongelmakohdaksi jäi ranteiden puutuminen. Siihen olisi ehkä stemmin uusiminen saattanut auttaa, mutta totesin oikeastaan jo siinä vaiheessa että kyllä minä sen pyörän voisin vaihtaa, joten jääkööt uusimatta kun talvella ajoa tulee muutenkin vähemmän. Ranteiden lisäksi takapuoli oli kovilla, mutta ajoasennon riittävällä säätämisellä sekä satulan vaihtamisella sen ongelman sai riittävissä määrin ratkaistua. Cannondalen koeajolla huomasi kuitenkin heti että ilman sen kummempaa pohtimista ajoasento oli sellainen, että takapuolen oli heti parempi olla, eikä ranteiden olokaan tuntunut luonnottomalta. Ranteiden osaltahan tilanteen osaa todeta ikävä kyllä vasta ensimmäisten pitempien lenkkien jälkeen, että siinä mielessä ostaminen on edelleen vähän arpapeliä. Uskon kuitenkin että kun riittävästi kiinnittää huomiota rungon kokoon ja ajoasentoon heti ostohetkellä, niin kyllä sieltä fillari löytyy jolla kestää ajella ilman ylimääräisiä kipuja.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti TERU
Tuntuuko sinulla ranteet samalta kuin minulla eli ne on suoralla tangolla ajettaessa väärässä asennossa? Kun seisot rentoja ja pidät käsiä sivullasi, peukalo osoittaa eteenpäin. Tuoss asennossa ködet ovat suurimman osan ajasta kippurasarvilla ajettaessa, eikä ongelmaa ole. Suoralla tangolla käsiä joutuu kääntämään 90 astetta sisäänpäin ja se ilmeisesti aiheuttaa jotain kiristystä jonnekin, kun minullakin se tuntuu luonnottomalta. Ei varsinaisesti aiheuta ranteiden puutumista, mutta tiettyä epämukavuutta kuitenkin.
Tienpäällä näkee monenlaista, kalliinkin pyörän ostaja on pantu liikkeestä ilman asiakkaan mittojen mukaan tehtyjä säätöjä eikä ostajakaan ole osannut niitä tehdä, ei myöskään tiennyt mitään suositusäätöjä olevan, ajanut vuosia, vaivojakin ollut. Oma säätö vähän sellaista reunasta reunaan. Edellytä perussäädöt kohdilleen ostovaiheessa, joutuu niitä millisäätöjä vielä tekemään kun alkaa maantitankoiseen tottumaan.Lainaus:
Uskon kuitenkin että kun riittävästi kiinnittää huomiota rungon kokoon ja ajoasentoon heti ostohetkellä, niin kyllä sieltä fillari löytyy jolla kestää ajella ilman ylimääräisiä kipuja.
Vaikka yli puolitusinaa vuotta on kulunut omasta siirtymisestä maantietankoisiin, niin vieläkin tyytyväisen hullu hymy huulilla pyörän selkään päästyä.
Näinpä. Kannattaa vielä päästä valitsemaan kaikista kyseisen pyörän mahdollisesti sopivista koista, ei vain niistä, jotka kauppiaalla sattuu olemaan kasattuna. Odotus vs. pyörä valmiina ajoon -tilanne on aika paha miina, jos ei ole täysin varmaa koosta.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti TERU
Tuntuu kyllä että kädet ovat väärässä asennossa, mutta hiukan eri tavoin. Tuntuu että tanko vain on 5-10 cm liian kaukana edessä ja matalalla. Tämän seurauksena ranteet taipuvat liikaa, tai toisenlaisessa asennossa painetta tulee peukkujen alapuolelle. Käytännössä yleensä 30-45 minuutin ajon jälkeen käsistä alkaa tunto katoamaan, jollen pidä taukoa tai yritä vaihtaa käsien asentoa. Sinänsä rennosti jätettynä minullakin kädet asettuvat niin että kämmenpuoli on jalkoihin päin ja sormet maata kohti, eli peukalo jää eteen.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Ulkorengas
Näinpä. Onneksi ne tuolla Suvalassa tuntuvat aika hyvin huolehtivan tästä jutusta pyytämättäkin, mutta ehkä sitä nyt hankalalla pyörällä ajeltuaan osaa paremmin itsekin kysyä ja hakea sitä hyvää asentoa, jotta myyjä sitten tietää neuvoa ja hakea sitä oikeaan suuntaan.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti TERU
:)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti TERU
Joo, se 51 senttinen Cannondale tuli tosiaan aiemmin testattua ja se tuntui hyvältä, mutta ainakin 48 senttinen pitäisi tarkistaa myös. Harmillisen iso väli mallistossa juuri tuossa kohdassa, todennäköisesti optimaalinen koko olisi itselleni jotain tuosta välistä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Frosty
Heh, kyllä vain, tuo on se kaikkein hankalin hetki kun pitäisi pitää pää kylmänä vaikka kovasti jo himottaisi saada tuliterä menopeli alle. :)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Frosty
Mitoista yksi on satulaputken pituus, lisäksi enempi huomiota vaakamittaan, emäputken korkeuteen, keskiön korkeuteen ja kulmiin. Cännärissä nämä ovat normihyvät kunhan oikeaan kokoon päätyy.
Itsestään selvyys ei perussäädöt ole tälläkään myyjällä, ostajallakaan ei saa olla liian kiire kaupan jälkeen. Perussäädöt paperille ylös sellaiseksi 0-vaihtoehdoksi, joihin voi tukeutua tarkempia säätöjä hakiessa.
No jaa. 48 cm runko on 2 mm lyhyempi (reach) ja 16 mm matalampi (stack) kuin 51 cm runko. Säätövarat ylittävät tuon eron moninkertaisesti.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti mahead
Fun-Cornerista 1439 kotiin kuljetettuna.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti mahead
Ok, hyvä tietää että säädöt menevätkin tuolla tavoin järkevästi limittäin, en ollut tarkistanut asiaa kunnolla.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Frosty
Olin jo kuvitellut hylkääväni sen hiilikuiturungon, mutta niin se vaan vielä mieleen palasi kummittelemaan. Jos unohdetaan hinta, lokasuojat*, rungon iskunkestävyys, lastenistuinen kiinnittelyt ym., ja pohditaan vain että pyörällä ajetaan 50 % kuivalla kesäkelillä maantiellä / pyöräteillä, 35 % vaihtelevissa syys- ja talvikeleissä, ja loput sorateillä tai millälie kinttupoluilla, niin onko mitään seikkoja jotka vastustavat hiilikuiturunkoa? Eli ihan puhtaasti ajamisen näkökulmasta, onko hiilikuiturunko aina absoluuttisesti alumiinista tai teräksistä parempi**?
*) Enhän minä ihan pysty lokasuojia laskuista poiskaan jättämään, mutta kai nyt jotain klipsuvirityksiä on joita voi pahimmille vesikeleille hiilikuiturunkoonkin laittaa paikalleen jos tarve tulee?
**) "Parempi" on tietysti vähän huono sana koska se vaatii määrittelyä, mutta haen tässä nyt sellaisia seikkoja jotka vaikuttavat ajamisen vaivattomuuteen, mukavuuteen, fiilikseen, nopeuteen ym.
Jos olisin hankkimassa harrastelukäyttöön fillaria, johon olisin valmis laittamaan kaksi ja puoli tonnia rahaa ja jolla kuvittelisin ajelevani seuraavat kymmenen-viisitoista vuotta, en miettisi hetkeäkään muuta kuin teräsrunkoa. Mutta todettakoon samaan hengenvetoon, että olenkin "teräshihhuli" - vai miten se tuolla ekalla sivulla menikään...
Joo, on meidän perheessä ollut muovipyöriäkin silloin, kun meidän neidit vielä kilpaili tosissaan. Niistä kyllä hankiuduttiin aina yhden kauden jälkeen äkkiä eroon, että niillä oli vielä jotain arvoa. Kymmenen vuoden päästä tänään valmistettu muovirunko on auttamatta epämuodikasta, vanhentunutta ongelmajätettä. Teräsrunko on silloin vasta sisäänajettu.
Kannattaa lukea ajatuksella vaikka tämä: http://www.roadbikereview.com/review...and-not-carbon
Loppukevennyksenä :):
http://vimeo.com/106231559
Toinen näkökulma:Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti stenu
Osta kohtuullisen hintainen pyörä joltain tunnetulta runkovalmistajalta. Siitä pääsee eroon kohtuullisin rahallisin tappioin, jos ja kun se oma maku kuitenkin muuttuu.
Juu kyllä se teräsrunkoinen fillari on myös koeajolistalla, mikäli sellainen liikkeestä löytyy. Epäilen kuitenkin että niiden tarjonta on sen verran vähäisempi, että niistä on vaikeampi löytää mieleistä, jos ylipäätään mitään löytyy.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti stenu
Kiitos linkistä, lukaisin sen läpi. Ikävä kyllä en tämän perusteella vielä vakuuttunut, koska sen kirjoittaja tuntui enemmänkin "teräshihhulilta" :). Olisin kaivannut enemmän konkretiaa ja vähemmän mielikuvilla ratsastamista. Kyllä siinä sinänsä ihan mielenkiintoisia näkökulmia oli.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti stenu
No tältäkin pohjalta Cannondale tuntuisi hyvältä, vaikka sitten se Caad X.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Frosty
Tuli tuossa kuitenkin lueskeltua enemmän tuosta BB30-keskiöstä, ja sen vähemmän mairittelevista "ominaisuuksista". Onko nuo edelleen noin vaativia rungon toleranssien puolesta, kun naksumisongelmaa tuntui löytyvän ennen kaikkea vuodelta 2011? Vai onko valmistusmenetelmät kuitenkin kehittyneet niistä ajoista? Jonkin verran ongelmaa tuntuu olevan edelleenkin, mutta jotenkin itse selaamissani linkeissä tuo vuosi 2011 tuntui korostuvan. Toisaalta joitakin toimivia korjaustapoja napsumiseen tuntui myös olevan (liimaaminen, teflonteippi), joten ei kai tuokaan ongelma koko fillaria pilaa vaikka kohdalle sattuisikin.
Harmi vaan kun Cannondale käyttää kaikissa itseäni kiinnostavissa malleissa (ja hintaluokassa) tuota BB30-keskiötä, joten jos tuon haluaa välttää, joutuu katsomaan muita merkkejä kohti.
Vanha totuus lienee se, että vasta sen ensimmäisen filllarin jälkeen tietää mitä oikeasti haluaa. Itselläni se oli alucrossari vannejarruilla, sitten tuli hiilikuituinen maantiepyörä, sen jälkeen crossari vaihtui alurunkoiseen levyjarruversioon. Nyt tekisi mieli korvata molemmat teräksisellä cyclolla, jossa on hydrauliset levyjarrut ja kahdet kiekot.
Eli siltä pohjalta ostaisin Frostyn ohjeen mukaan jonkun perushyvän pyörän. Et sä sillä kuitenkaan 10-15 vuotta ajele, vaan jossain vaiheessa alkaa uusi pyörä kuitenkin kutkuttamaan. Tonnin-parin pyörät on kuitenkin sen verran edullisia (esim. autoon verrattuna...), ettei tuossa merkittäviä taloudellisia tappioita saa aikaiseksi.
Miksei titaanirunkoa? Ei ruostu, on yleensä kevyempi ja paljas titaani ei kulahda kuten maalattu teräsrunko. Plus titaanissa säilyy tietty maaginen fiilis pitkänkin ajan päästä, siinä missä vanha käytetty teräsrunko saattaa olla enempi "ruoska" vuosien jälkeen (joitain klassikoksi muodostuneita poikkeuksia lukuunottamatta).Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti stenu
Titaanirungon minäkin varmaan hankkisin jos kantava ajatus olisi että pyörän pitää kestää isältä pojan pojalle. Välillä on kuitenkin mukava vaihtaa ja hankkia jotain uutta, joten titaani voisi olla vähän liiankin hyvin aikaa kestävä. Mutta meneehän sellainenkin varmaan hyvin pidettynä kaupaksi.
Nuo ongelmat kertovat enempi epäonnistuneista asennuksista kuin epäonnistuneesta keskiötyypistä...Lainaus:
Tuli tuossa kuitenkin lueskeltua enemmän tuosta BB30-keskiöstä, ja sen vähemmän mairittelevista "ominaisuuksista". Onko nuo edelleen noin vaativia rungon toleranssien puolesta, kun naksumisongelmaa tuntui löytyvän ennen kaikkea vuodelta 2011? Vai onko valmistusmenetelmät kuitenkin kehittyneet niistä ajoista? Jonkin verran ongelmaa tuntuu olevan edelleenkin, mutta jotenkin itse selaamissani linkeissä tuo vuosi 2011 tuntui korostuvan. Toisaalta joitakin toimivia korjaustapoja napsumiseen tuntui myös olevan (liimaaminen, teflonteippi), joten ei kai tuokaan ongelma koko fillaria pilaa vaikka kohdalle sattuisikin.
Harmi vaan kun Cannondale käyttää kaikissa itseäni kiinnostavissa malleissa (ja hintaluokassa) tuota BB30-keskiötä, joten jos tuon haluaa välttää, joutuu katsomaan muita merkkejä kohti.
Siksi, että ohentamattomista putkista tehty titskurunko ei juurikaan poikennut tuntumaltaan hyvästä alurungosta. Ainakaan se "made by Lynskey" -runko, mikä mulla oli hetken aikaa. Se tosin oli maasturi. Ohennettu titaani ei taas mahdu annettuun budjettiin. Sillä kahdella ja puolella tonnilla saisi ehkä pelkän rungon ja samalla rahalla saisikin jo Reynolds 953 tai Columbus XCR -rungon ja sellaisia runkoja ekaksi krossirungoksi hankkii korkeintaan joku äkkirikastunut.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti mehukatti
Lisäks sellainen käsittelemätön titsku on musta tylsän näköistä ja pinta naarmuuntuu rumaksi käytössä aika nopeasti. Maalatusta teräsrungosta on helppo Miranolilla paikkailla kolhuja - jos jaksaa.
Siinä vaiheessa, kun olin krossaria hommaamassa, mulla oli ollut sen verran paljon erilaisia runkoja, että tiesin tasan tarkkaan, että haluan rossipyörän olevan terästä. Mulla on ollut aikoinaan todella hyviä alurunkoja, mm. Trekin ZR9000 ja Cannarin Optimo -rungot sellaiseen aikaan, kun alurungot oli vielä oikeasti kevyitä ja USA:ssa tehtyjä. Nykyisinhän ne ei ole enää kumpaakaan. Sitten meillä on ollut ja on useampia teräsrunkoisia maastureita. Myös kuituisesta maasturista on kokemuksia, samoin teräksisestä maantiepyörästä. Ja sitten viimeisimpänä oli se titskukaksysäri.
Crosshairsilla rupeaa olemaan ikää kai kohta viisi vuotta ja viimeksi tänään lenkillä vieläkin mietin, että kyllä tää vaan on hyvä. Ei ole Ultegraa siinä eikä levareita. Enkä muuten vaihtaisi päittäin sitä uuteen hydro-Ultegra-kuitupyörään. En vaikka saisin välirahaa. Kuinkahan moni viisi vuotta vanhan alumiini- tai kuitupyörän omistaja ajattelee samoin..