Eikös toi kaukaa huutelu ja meluaminen ole aika töykeää käytöstä?
Mä kyllä huudan jotain pöljää ennen hepan ohitusta. "Hei hei, Heppa!" "Otetaanko kisa? No ei kai!" Tai jotain yhtä tyhmää.
Printable View
Eikös toi kaukaa huutelu ja meluaminen ole aika töykeää käytöstä?
Mä kyllä huudan jotain pöljää ennen hepan ohitusta. "Hei hei, Heppa!" "Otetaanko kisa? No ei kai!" Tai jotain yhtä tyhmää.
Kiitti vitusti kertakaikkisen "älykkäästä" kommentistasi.Lainaus:
Joidenkin mielestä 7,7-kiloisella rimpulalla sotkeminen alusvaatteita muistuttavassa asussa tuhatkiloisten ja sitä isompien teräsmöhkäleiden kiitäessä pitkin samoja teitä on "järjen köyhyyttä".
Näin hieman aiheen ohi, mutta aiheen ohi peikkoilevalle: Kun tuo ihonmyötäisten vaatteiden pohjalta tehty pyöräilijöitten luokittelu tuntuu sulla olevan varsin monessa ketjussa se kantava teema, niin kiinnostaisi tietää avaudutko samaan tapaan myös pyörälenkeille uskaltautuessasi tälle kansanosalle? Vai oletko ihan vaan nettipuolen kovis? Entä onko paljon jälkikasvuakin jo kertynyt kun tuo pojittelukin tuntuu olevan kovin herkässä?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti IncBuff
Ja aiheeseen palaten, olen joskus pyörätiellä ohittanut ihan vastaantullen (eli hepoiset näkivät varmasti jo parin sadan metrin päästä) pari ratsukkoa, joista jälkimmäisen polle tästäkin huolimatta päätti juuri kohdalle päästessä vetäistä takajaloilleen. En tiedä olisiko sitten jutustelu auttanut, mutta vauhdista eikä yllätyksestä ainakaan voinut olla kiinni.
Ensisijainen tarkoitukseni ei ollut ***tuilla vaan muistuttaa, että monen silmissä meikäläisten touhu näyttää älyvapaalta. Toisen osapuolen (hevos- tai fillariharrastajien) syyttäminen "järjen köyhyydestä" ei tässäkään asiassa ole välttämättä se kaikkein rakentavin tapa toimia.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti arctic biker
Haluaisin oikeastaan nähdä tässä ratsukot ja pyöräilijät yhteisellä asialla, eikä nokikkain. Suomessa(kin) on liikaa sellaista asennetta liikennekulttuuriin, että vain autoilijat ovat keskenään tasa-arvoisia ja kaikki muut ovat itselleen ja muille vaarallisia hidasteita, liikkeellä omalla vastuullaan ja henkensä kaupalla. Joutua hidastamaan kapealla tiellä ratsukon tai pyöräilijäryhmän takia taitaa olla joillekin autoilijoille suoranainen loukkaus. Toivon, etteivät pyöräilijät tue tällaista ajatusmallia esimerkiksi syyttämällä ratsastajia "järjen köyhyydestä" näiden uskaltautuessa liikenteen sekaan.
Perspektiivin takia lienee myös aiheellista muistuttaa, että hevosia on kulkenut Suomen teillä jo vuosisatojen ajan ennen kuin täällä nähtiin ensimmäistä polkupyörää, moottoripyörää tai autoa.
Keväällä oli ainekset pahempaan kun typeryyksissäni yritin ohittaa hevosta huomaamattomasti. Sehän säikähti oikein kunnolla ja ampaisi vauhdilla keskelle tietä ja edelleen vastaantulvien puolen pientareelle. Tie oli lisäksi mutkainen ja mäkinen, joten mahdollisella vastaantulijalla ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia väistää hallitusti. Onneksi tällä kertaa selvittiin säikähdyksellä, mutta opetti sen verran, että nykyään alan mölyämään hyvissä ajoin jos on polleja edessä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Trollberga
Ottamatta hirveästi kantaa tähän hevoskeskusteluun, on hyvä huomioida argumentoinnin taso. Ajat muuttuvat, ei haeta sitä perspektiiviä menneistä ajoista, kun ei se mitenkään liity tähän tilanteeseen. Tai voithan sä hakea sitä perspektiiviä sieltä, ja tulla auvoisaksi, mutta ei se auta nykymaailmassa selviytymisessä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Risto Koivunen
Itse aiheeseen taas, muutaman kerran heppojen ohi menneenä olen huomannut että se on todella tapauskohtaista miten hepat reagoivat. Saatan päästä ohi helposti (edestä tai takaa tulleena), ja toisaalta saatan säikäyttää hepan kymmenen metrin päästäkin. Liittynee varmasti tuohon säikkymiseen, olin tulossa hevosta vastaan ja hepat näkivät minut selvästi, kun lähdin väylältä pois metsäpolulle niin siitä riemu repesi hepoille, taisivat saada taas pelonsekaisia tunteita kun yhtäkkiä puiden välissä pyörii joku lujaa (ei edes niin lujaa ylämäkeen).
Harrastusvälineenä fillari on vähemmän henkiä riistävää mallia kuin hevonen - ainakin muiden kuin kuljettajansa (en tiedä onko aiheesta tutkimuksia).
Vaikka fillariharrastajien touhut saattavat vaikuttaa järjenköyhältä, he/me yleensä ei toisille vahinkoa aiheuteta säikkyessämme tai muutenkaan.
Arka hevonen, tai hevonen ylipäänsä (kun eivät ole harrastajienkaan kommenttien perusteella ilmeisesti mahdollisia täysin liikenteeseen kouluttaa) sen sijaan on vaarallinen, arvaamaton ja pahimillaan henkilövahinkoja aiheuttava säikähtäessään fillaria, kaivon kantta tai jotain mitä ei olekaan.
Onko hevosista ajanut aika ohitse? Miksi hevoset nykyään saavat olla muun liikenteen seassa?
Muistututettakoon taas että hevosella ei saa ratsastaa kevyen liikenteen väylällä, ellei se ole joko yhdistetty ratsutie ja kevyen liikenteen väylä, tai ellei ratsastustie ja klv ole rinnakkain :). Ratsukko ja hevoskärry rinnastetaan ajoneuvoon, jolla kuuluu kulkea ajoradan oikeassa reunassa. Mua ei henkilökohtaisesti ratsut klv:llä häiritse, vaikka olenkin IncBuffin vihaama "sukkispoika" ( mistähän tuokin nimittely johtuu, taitaa IB-poju olla kade). Olisi ehkä aika ratsastuskouluissa ottaa esille ratsukon paikka liikenteessä.
Just meinasin tulla tänne laittaa että "jos joku liikkuu yleisillä teillä, sen sietää kestää myös muita tiellä liikkujia" eli en viheltele enkä laula oopperoita hevostakaan ohittaessani, mutta tuo Volvokuski en ollut minä kuitenkaan. En ole ajanut autolla hevosten ohi ties olenko koskaan. Fillarilla useastikin. Ilman viheltelyä tai sen kummempia (ylisuuria)väistelyitä tai hiljentelyitä. Eli tapa se on tuokin tapani ohittaa ratsukko, jotta ontopicissa pysytään. Jos ajaisin pyörällä jotain ratsastusbaanaa (entosinaja), siellä väistäisin kyllä vaikka kunnolla ojaan kun olisin hepan baanalla.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti mutanaama
Hevoskärryn vielä ymmärtää, mutta ratsukon kohdalla tuo sääntö ajoradan käytöstä on (jos mahdollista) vieläkin typerämpi, kuin se että fillarilla pitää aina käyttää pyörätietä jos sellainen ajoradan vieressä on. Tuskin kukaan on niin hullu, että riskeeraa henkeään ratsastamalla ajoradan reunassa jos vieressä kulkee vähänliikennöity kevari, sanoo laki mitä tahansa. Jos asuisimme täydellisessä maailmassa jossa autot ohittaisivat ratsukon aina turvallisen etäisyyden päästä, niin silloin tuota sääntöä voisi kuvitella noudattavansakin, mutta tämänpäivän suomalaisessa liikenteessä missä minäminäminä kuskit paahtaa kahdeksaakymppiä ohitse jalustimien kopistessa sivupeileihin ja parhaimmillaan painelevat vielä mielenosoituksellisesti tööttiä kohdalla niin ei ikinä....Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti pena57
Kohtasin viimekesänä ratsastajia lentokentän kiitoradan eteläpään viereisellä kelkkaurastolla. Ei käynyt mielessäkään lähteä tunkemaan siitä vierestä ohi vaan pysäytin n.15m päähän ja kaivelin juomapullosta juomaa kaikessa rauhassa. Etummainen ohjastaja kiittelikin ja kertoi juuri saman mitä täällä on tuotu esille: kannattaa jutella rauhallisella äänellä ja jos mahdollista niin vaikka tosiaan pysähtyä odottamaan. Juteltiin siinä jokunen sana asiasta ja pollet katteli että jo on tapaus...Kyllä siinäkin tilanteessa etummainen hevonen selvästi säikähti minua. Se oli varmaan kuullut jo kaukaa kolisteluni ja kun ilmestyin näkökenttään niin varmaan kavahti, että mikä ihmeen hörhö ("silmät palaa! olis ees kunnossa!") sieltä tulee kohti.
Vielä kertauksena vinkit hevosen turvalliseen kohtaamiseen: http://youtu.be/xAV1wy8udOI
Hepat ovat säikkyjä mitä kummallisemmille asioille. Tyttö puhui joskus vuosia sitten että joku pelkäsi lastenvaunuja joku taas sateenvarjoa, mutta eräs hevonen oli pillastunut totaalisesti nähtyään Tarja Halosen vaalimainoksen. Hevonen on viisas eläin.
Heh, nyt on löytynyt kuningaskulkunevo, jonka edessä pyöräilijäkin nöyrtyy (tai sitä ainakin toivotaan). Eihän niitä heppoja suotta kannata peläyttää, mutta on kortissa toinenkin kääntöpuoli. Huonosti hevosen hallitsevan ratsastajan ei todellakaan kanata lähteä muun liikenteen sekaan. Hevonenkin voi olla poikkeuksellisen huono noissa tilanteissa. Ratsastajalta toivon sen verran järjenkäyttöä, että jos tuntuu epävarmalta tai jos tiedetään, että heppa on vähän sieltä vauhkommasta päästä, niin onko sillä ihan pakko lähteä hakemaan sitä katstrofitilannetta. Jos elukka ei pysy puikoissa ihan normaaleissa tilanteissa, sen paikka ei nyky-yhteiskunnassa ole muun liikenteen seassa. Toisaalta koulutettu hevonen ja kokenut ratsastaja ei varmasti ole ongelma.
Itse koitan ajaa tasaisesti pyörittäen ( vauhtia hiljentyen) ettei vapaaratas räksytä ja en jarruttele etteivät jarrut kirskahtele turhia. Pari kertaa vuodessa kohtaa ratsukkoja ja usein ihan pikitielläkin.
^Fiksukaan fillaristi ei voi tietää minkälainen yhdistelmä on kohdattava tai ohitettava ratsukkoyhdistelmä, joten kait on parasta vaan varoa edellä kuvatuin konstein. Maastoon hakeutunut ratsastaja saattaa olla jopa taitavampi ratsastajana, kuin joku pajavasara maastopyöräilijänä. Kannatan kyllä huomioonottavaa kohtaamista. Itse aina koittanut toimia varovasti, eikä ongelmia ole ollut. Saatan pysähtyäkin kohdatessa, jos tilaa näyttää vähän olevan.
Jopa autojen kanssa sikailevat hevoskohtaamisissa ja siinä alkaa olla henki löyhässä. Joku vuosi sitten jossain , muistaaksen Kotkan suunnalla, motoristit saivat hepat pillastumaan maastossa niin, että meinasi ruumiita tulla. Samoin jokunen vuosi sitten Mersupakukuski Sipoossa kylätiellä veti surutta hepan kylkeen kiinni ja heppa päätyi lopetettavaksi kyljelleen ojaan. Ratsastajakin loukkaantui. Ja autoilija karkuun. Tiedä sitten josko olisi tavoitettu myöhemmin.
Eikö tosiaan oikeesti kannattaisi suhtautua varovasti ja huomioonottavasti. Hiljentäminen ei aikaa paljon vie eikä lenkkiä pilaa.
Itseä ainakin alkaneet ärsyttämään koko lajin harrastajat, muutaman tapauksen seurauksena kun mönkijän kanssa oltu liikkeellä ja heposen kohdatessa pysähdytty ja sammutettu koneetkin niin kiitoksena ollut keskisormea. Ei vaan ymmärrä miksi vauhkon eläimen kanssa liikenteessä oleva kuvittelee omistavansa yleiset tiet.
^Saako siellä, missä olet ollu liikkeellä, ajaa sillä sinun mönkkärillä oikein laillisesti? Yleinen tie ja mönkkäri rekisterissä?
Jos ärsyttää, niin mitä sitten. Varmaan niitäkin ärsyttää mönkkäröinti, jos laillisesti liikkeellä oleville keskaria näyttävät. Kysehän on nyt siitä, ettei tulisi vaaratilanteita.
Miten tulisi suhtautua mönkkäristiin, jonka nelipyöräluisussa vastaantulo mutkassa polulla aiheuttaa itselle pakkotilanteen ajaa polulta ulos? Alkaisinko ärsyyntymään?
Itseänikin on varmaan- tai ehkä, tai ehkei kuitenkaan- ärsyttänyt hevostelijat, kun joutuu pysähtymään, mutta toiset on vaan otettava huomioon.
On tämä kanssa aihe vääntää... Autoilijat><fillaristit><hevoset><kävelijät. Oltasko me niitä fiksumpia, jotka ei aina hae vikaa muista?
Mulle on ihan sama onkomedessä, kävelijä, koira ja ihminen vai rasukko ilmotan hyvissä ajoin pyörö/kyöräilijöitä takaa tulossa ja viimeienen sanoo kuuluvasi viimeinen ja KIITOS.- Ei too niin vaiketa ole, eihän?
pahoittelen kiroitus virheit, 2,6%
Täytyykin hommata paineilmatorvi varalle. Vasemmalla kädellä vähän ääntä 5 metriä ennen niin ei tule ohitus yllätyksenä . Eiku eihän tästä ole kuin pari kuukautta kun nuori tyttö ratsasti yksin jollain ponin tapaisella ja minusta molemmat huomasiva minut lähestymässä pyörällä, mutta silti poni lähti yht äkkiä revittelemään hirveää kyytiä ja pelkäsin jo, että likka tippuu kyydistä.
LOL, ei varmasti, täältä kun lukee kaikki pyöräilijän vaikea elämä ketjut läpi, niin ei ikinä :D Miks tämmösiä verensyöksy ja itkuvirsiketjuja kannattaa edes viritellä, kun lopputulos ei kuitenkaan ole mikään konsensus asioista. Joskus mönkijä ja heppakin vaan kohtaa ja se on sitä sattumaa. Hepalla ei varmaan kannata hakeutua sinne, missä mönkkärikuskeilla on reittinsä ja toisinpäin. Silti aina jonkun on pakko päästä kaivamaan verta nenästä ja sitten alkaa itkuvirret. Nää heppakaverit on kyllä tässä lajissa ihan samalla tavalla mestareita, niin kuin on monet pyöräilijätkin mestareita kitisemään kaikesta, mikä liikkuu polttoaineella. Ei muuta kuin heppa laukalle ja mönkkärin torvi selälleen, mutta niin, ettei nyt mitään kamalaa katastrofia tule. Aina jopa minäkin olen hepasta päässyt ohi tekemättä mitään ihmeellistä. Ajellut omaa linjaa ja ohittanut. Ei oo koni lähtenyt laukalle. No kerran tulin emäntää varstaan endurolla, molemmat pelästyttiin perkeleesti ja heppa vielä enemmän. Pulssin tasaannuttua jatkettiin omiin suuntiin. En mä tiennyt että se oli samalla reitillä mun kanssa ja kurvin takana olikin sitten vähän ahdasta.Lainaus:
Oltasko me niitä fiksumpia, jotka ei aina hae vikaa muista?
http://classygal.files.wordpress.com...1282579406.jpg
Yleisellä tiellä oltiin, mönkijä kilvissä ja ajettiin aivan nopeusrajoitusten ja sääntöjen mukaan. Se juuri alkoikin vituttamaan kun toimi muut huomioon ottaen.
Meitä on moneen junaan. Koitetaan meistä jokainen toimia fiksummin kuin ne jotka ei toimi fiksusti. Nöyränä ku maailmalla liikkuu nii yleensä pärjää.
^^^erittäin hyvin sanottu siellä.
Ehkä on syytä muistuttaa mahdollisille väärinymmärtäjille että nöyränä liikkuminen ei tarkoita kynnysmatoksi ryhtymistä. Muuten: vaikka olen yrittänyt toimia fiksusti eli ohjeistuksen mukaan ajaa rauhallisesti ja tervehtiä ratsastajaa aina ratsukon kohdatessani, on syntynyt muutamia epämiellyttäviä tilanteita.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti MTBVespa
Kerran metsäpolulla sovimme että ratsastaja väistää sivuun mutta kun fillaristi oli kohdalla hevonen päätti nousta takajaloilleen ja luullakseni vain kokeneen naisratsastajan ansiosta enempää ei sattunut kenellekään. Opetus on että luontokappaleen kyseessä ollen mikään ei ole täysin varmaa ja on syytä noudattaa varovaisuutta ja pitää riittävä etäisyys.
Toisella kertaa tulin hiekkatien mutkasta mukavasta menosta nauttien mutta kuitenkin nopeusrajoituksen puitteissa, kun vastaan tuli kaksi ratsukkoa. Etummaiselle hevoselle yhtäkkiä eteen ilmestyvä olio oli kertakaikkiaan liikaa ja se heitti ratsastajan selästään ja kääntyi täyttä laukkaa kohti kotitalliaan. Opetus on että seudulla jossa on ratsutalleja on aina myös kokemattomia ratsastajia ja säikkyjä hevosia ja voi olla viisasta ajaa ne tiepätkät ihan hissukseen tai kiertää kauempaakin.
Kolmannella kerralla vastaantuleva hevonen aloitti tervehdyksien vaihdosta huolimatta hermostuneen polkemisen ja kääntyi kapealla metsätiellä poikittain. Ratsastaja pyysi tällöin minua viheltämään ja kas kummaa: nuotin vierestä viheltely näkyi rauhoittavan hevosen hetkessä! Seuraavalla kerralla kun näin että hevosen korvat alkoivat liikkua arveluttavasti ja se nyki päätään, kokeilin viheltelyn vaikutusta - ja sama vaikutus! Lisäksi ratsastaja kiitteli minua siitä että viheltelin. Opetus lienee se että vihellysäänet voivat rauhoittaa hevosen tehokkaammin kuin pelkkä ihmisääni.
PS On aivan totta että ratsastajien joukossa on täysiä mölöjä, jotka eivät edes vastaa tervehdyksiin ja ainoastaan mulkoilevat tympeännäköisinä siitä huolimatta että pyöräiljä on pyrkinyt noudattamaan ns. hyvää ajotapaa.
Kyllä, niin metsään kuin maantielle mahtuu. Mielensäpahoittajia löytyy joka ryhmästa, ja paras vastaisku on ollut lentosuukko. :)
Itse aina pysähdyn hepan tullessa vastaan ja huikkaan jotain ystävälliset tervehdykset että heppakin tajua että ihminen on rawaamassa willarilla.;) ovat kiittäneet kun pysähdyin ja annoin hepan tutustua minuun..
^Vähän sama homma kuin koirienkin kanssa:). Joo, eipä ole suuremmin ongelmia ollut hevosten kanssa ja yleensä nuo ketkä talleilta kauemmaksi lähtevät ratsastamaan ovat hyvinkin taitavia ratsastajia.
Viheltely on kuulemma hyvä. Ja kaikenlainen omasta suusta lähtevä. Siis ratsukkoa kohdatessa ja ohittaessa. Joo nöyryys käytöksessä, on vähän niinkuin hyvä itsetunto korvien välis.
Viheltelyä käytetään myös maneesiin mennessä ja poistuessa. Hevosella tai ilman.
Tätä ketjua voisi ehkä nostaa takaisin esille nyt, kun liikenneturvallisuudesta on muutenkin ollut puhetta. Ilokseni olen saanut kuulla, että me pyöräilijät olemme viime aikoina entistä paremmin ottaneet ratsukot huomioon, varoittamalla tulostamme "maastossa" liikkuvaa hevosta ja ratsastajaa. "Maastossa" lainausmerkeissä siksi, että hevosharrastajat ilmeisesti käyttävät tuota sanaa toisin kuin pyöräilijät, tarkoittaen myös maanteillä ratsastamista.
Ratsukon huomion herättämiseksi sopii viheltelyn vaihtoehtona vaikkapa riittävän äänekkäästi, mutta rauhallisesti lausuttu varotus "pyörä ohittaa" tai "pyöriä takana".
Asia palasi mieleeni surullisen uutisen johdosta: irrallaan kulkenut koira säikäytti hevosen laukkaan ja nuori ratsastaja putosi satulasta, kohtalokkain seurauksin. Tehkäämme siis jatkossakin parhaamme, ettei meidän koskaan tarvitse lukea samanlaista uutista pyöräilijän pelästyttämästä ratsusta.
SPU:n materiaalisalkusta löytyy muuten mainio Kohtaamisopas PDF-tiedostona.
Ulkoiluväylällä kohdatessa on aina tullut pysähdyttyä. Takaa lähestyttäessä tuo vihellys / sopivan neutraali ääntely toimii myös :) Nuo opetti aikoinaan tuttu ratsastuksen opettaja. Melkein aina tulee kiitokset ja hyvä mieli...