Sulla on vaan roskainen mielikuvitus
Printable View
Sulla on vaan roskainen mielikuvitus
Sori, jos nyt pilaan iloisten juttujen ketjun. Pari kertaa menneenä talvena on kohdalle osunut näitä mummotuntsalla ajelijoita, joiden on pakko lähteä haastamaan sen jälkeen kun olen ne ohittanut. Viime kerralla tällainen tapaus tuli aivan takarenkaaseen kiinni. Minun oli tarkoitus kääntyä vasemmalle ja siinä kättäni sivulle ojentelin käännöksen merkiksi. Vasemmalta sen juipin vaan piti päästä ohi, joten minä sitten kiltisti vedin oikeaan laitaan odottelemaan parempia aikoja käännökselle. Tyyppi katseli peräänsä ja hymyili kiilto silmissä. Sai varmaan voittajafiiliksen päälle, kun (tavalla tai toisella) pääsi (hybridillä ajelevasta :D) "pro:sta" ohi.
Että olisi kiva, jos ette kuitenkaan aiheuttaisi tällaisia vaaratilanteita kun haette hyviä fiiliksiä.
Jotta tasapaino säilyisi, kerron vielä ihanista hetkistä. Yleensäkin mielihyvää tuottavat kaikki ne hetket, kun autoilijoita pääsee yllättämään sillä, kuinka nopea fillari on kaupunkiliikenteessä. Ajelin taannoin erästä liikennevaloristeysten tahdittamaa katua. Ensimmäisissä valoissa vierelleni tuli X5 ja valojen vaihduttua se kiihdytti reippaahkosti - odottamaan seuraaviin valoihin. Aina minä sain sen seuraavassa risteyksessä kiinni ja sama peli toistui. Lopulta bimmeri jäi ruuhkaan odottelemaan, kun minä taasen ajoin auringonlaskuun. Ah, la victoire!
Edit: Ja on se niin ihana tuo "vakiovieras" -teksti nimen alla. Aah! Luulin, että mä oon se ikuinen nöösi täällä.
Justhan mä tossa viimeviikolla nöyryytin jotain inserakuskia jolla ei ollut mikään kiire ennenkuin huomas mut mun "maantiefillarilla" ja kohta sitä sitten vedettiin 36km/h eripuolilla teitä kunnes se joutus nöyrtymään kun toisella puolella oli tietyö. Voin sanoa että sitä joutus ihan oikeesti polkemaan karkuun kun meikällä ikää 16-vuotta ja se äijä oli ainakin 25-vuotias, mutta mä voitin sen.:D Ainakin teoriassa.
Ajelin tänään töistä täysillä sateessa ja korvasta korvaan -hymy hyytyi kotona kun kävelin suoraan suihkuun vaatteet päällä. Uus pöörä on vaan niin sikanopee edelliseen markettin mankeliin verrattuna.
Karmea flunssa ollut jo kohta 10pv. Olen kateellisena katsonut muiden pyöräilevän ja körötellyt itse autolla. Flunssaa edeltävällä viikolla päätin urheasti pyöräillä töihin, ja niksautin selkäni (en tiedä johtuiko pyöräilystä). Ambulanssilla hoitoon ja viikon saikku.
Hyvin alkanut tää pyöräilykausi... :D
Isot pojat opetti viikonloppuna pyöritystekniikan alkeita. Maanantaina sitten kuultua käytäntöön soveltaen poljin 40 km myötätuuleen ja rikoin (itselleni) maagisen kolmenkympin keskarin. HIphei. Tuli mahti fiivis.
Tapposepeli korjattu kaikkialta. Kaverilta puhkesi gumes eikä hänellä ole vararengasta, joten annoin hänelle kakkospyöräni käyttöön. Nyt jaettu ilo on kaksinkertainen ilo!
Tässähän alkaa olla sama meininki kuin vesillä. Kun edessä tai takana näkyy purje, kilpailu alkakoon. Edellä menevä pitää saada kiinni ja takaa tulevaa pitää päästä karkuun. Aina.
Mulla toi tulee ainakin luonnostaan. Olen ajanut jo vuosia pyörällä töihin, ja aina lähtiessä mietin että "tänään menen rauhallisesti eikä tule hiki". Paskat sitä koskaan muista, jotenkin jokainen horisontissa siintävä pyöräilijä on seuraava etappi ja ohitettava.
Olisko jotain vähän vinksallaan?
Näistä ohitteluista tulee mieleen tapaus muutaman vuoden takaa. Olin itse polkemassa maastofilolla töistä kotiin (Helsinki -> Tikkurila) ja olin syystä tai toisesta totaalisen hyytynyt, reidet aivan jumissa ja hapoilla, mutta pakko oli vääntää täysillä ettei (säälittävä) keskari tipahda. Jossain Oulunkylän nurkilla ohitin erään tuulipukusankarin ja tämä kai huomasi tuskaisen tilanteeni ja intoutui nöyryyttämään koska kohta tuli takaa ohi puhuen samalla kännykkäänsä kovaan ääneen :D
Täytyy myöntää, että melkein harmitti koska itse ajoin jo niin kovaa kun suinkin kykenin enkä mitenkään kyennyt vastaamaan spurttiin. Jos olisi ollut "normipäivä" ja jalat kunnossa olisin ajanut äijän ohi satavarmasti.
Vaihdoin eilen täpäriin schwalben supermotot alle. Kylläpä kulki aamulla kovaa kun tulin töihin, aivan mahtavaa! :)
Juuh :o.... Paitsi että mä saan henkisesti sykkeet jo liikennevaloissa korviin, kun pakko päästä lähtemään rivakasti liikkeelle, ettei kukaan jopoilija ehdi peesaamaan. Jos ohi menee nii menee, mut oma vauhti pitää ansaita ite. :o No, ainoa miten tykkään kilpailla, on itseäni vastaan.
Tulipa vielä mieleen tapahtuma takavuosilta, en ollut fillarilla liikenteessä, vaan rullaluistimilla. Olin jo lenkin loppupuolella, kun kuulin takanani sanottavan, että sulla on hyvä tekniikka, oot vissiin paljonkin luistellut?! Se oli kyllä aika hivelevä kommentti, minkäs teet. :o
Myönnettäköön nyt, että rullaluistimillakin on aina joskus ihan pikkusen pakko lähteä revittämään, jos joku pyöräilijä näyttää pikkuhiljaa tulevan tarakka eellä vastaan. :D
Olihan tänä aamuna aikas ihana hetki Kulosaaren sillalla kun leppeä tuuli puhalteli selän takaa (kerrankin!) ja yhtäkkiä tajusin ohikiitävän hetken verran kuinka niitä kampia oikeasti tulisi pyöritellä. Mies ja mekaaninen laite olivat tuon pienen tuokion verran suorastaan symbioottisessa tilassa - vasemmalla avautui kaupungin kaunis siluetti, oikealla merenlahden takaa pilkotti sininen taivas.
Unohtui hetkeksi tuleva työpäivä eikä haitannut vaikka joku olisi puskenut Jopolla, rollaattorilla tai vaikka Roclan pumppukärryillä takaa ohi.
Tänään luontoelämyksiä. Pikkutikka kiikitti ja päätin pysähtyä katsomaan löytyisikö äänen lähde. Eikö vain! Tikka lensi puuhun ja veti siivet jäykkään v-asentoon. En tiennytkään, että tikoilla on soidintanssia.
Kirjasin havainnon Tiiraan, jossa se meni salattavaksi. Pikkutikka on uhanalainen.
Risteysalueella rekka pysähtyi vaikka ei olisi välttämättä tarvinnut ja antoi kevyenliikenteen ylittää ensin. Vaihteeksi näin päin ammattiautoilijalta, pisti kyllä hymyn korviin.
Muutenkin tuntuu autojen olevan enemmän hereillä nyt kun pyöräilijöitä on selkeästi enemmän.
Ovatpas ihanat hetket taas käyneet vähiin, kun ketju on tällä tavoin hautautunut. ;)
Eilen Sääksjärvellä avo-BMW ajeli ajorataa pitkin, ja yksi matkustajista näytti minulle peukaloa. Pieni ele, mutta tulin siitä hyvälle mielelle. Näytin peukaloa takaisin, mutta en tiedä huomasivatko.
Eiköhän se hetki toteudu joka kerta kun joku kaunis neitonen tulee peppu edellä vastaan :)
Tänään illalla moottoripyörä ajelulla 3 , noin 18v neitoa lähetti auton avonaisesta ikkunasta lentosukkoja :D
Ohitin tänään vanhemman herran työmatkalla kotiin ja hän sai mut kii Mäkelänkadun-Hakamäentien liikennevaloissa. Tyyppipä tokas "Onneks on näitä liikennevaloja, et näkee kuka ohitti.. oot tainnut ajaa pyörällä ennenkin, ainakin jalkojes perusteella". Olin vähän et joo.. oon joskus ajanut kyllä pyörällä :).
Vapun alla matkalla Helsingistä Vierumäelle ennen Mäntsälää hyvässä myötäisessä tuli ajettua edellä ajava mopokuski kiinni. Beesiapu jäi vaan vähäiseksi kun tuosta kenties pölmistyneenä kääntyi heti seuraavasta risteyksestä oikealle.:mad:
Eilen hietsun suoraa ajaessani oli pyörätie täynnä teinejä, jotka todellakin näki mut 200m päästä mutta eivät katsoneet aiheelliseksi siirtyä omalle puolelleen. Ajoin niitten välistä +30km/h muutaman millin päästä. Se oli ihanaa.
edit: tulihan jo niitä ekoja palloja :D no jumalauta en tiedä mitä noitten vatipäiden kanssa tekis, kun kävelevät pyörätiellä ikäänkuin se ois joku niitten oikeus vaan siks et ne on nuoria ja lippa on vinossa. Toivoin et säikähdys opettais. Kiitti pallottajalle asian järkevästi läpi ajattelusta... Ehkä ne ei kuitenkaan ala terrorisoimaan mopoautolla.
Minä ajoin pyörätiellä, teinilauma käveli väärässä paikassa, tiesivät sen ja valitsivat jatkaa sillä tiellä.
Pääkaupunkiseudun jullit on asia erikseen, mutta täällä pohjoisessa työmatkalleni osuva kolmikko on tullut muutaman kerran vastaan samalla pätkällä. Viimeksi eniten vasemmalla ajeleva katsoi eteensä ja näki varmasti minut mutta käänsi katseen pois ja jatkoi omalla linjallaan. Niin tein minäkin ja tarpeeksi lähellä ilmoitin kovalla äänellä: "mene laitaan siitä". Väisti kyllä, mutta jotain juputusta sieltä oikean laidan äidin kultapojalta tuli. En kyllä suosittele tuota 30 km/h hihat hipoen ajamista oman terveyden kannalta.
EDIT: anteeksi tämä ei ollutkaan avautumisketju. Meni siis vähän OT:n puolelle.
Njooh... tänään sankaripyöräilijämme kiskoi viime hengenvedoillaan pienimmällä vaihteella ylös rautatien ylikäytävää. Sinäpä sujahti ylämäkeen ohi teinitytteli minihameessaan puhelin korvalla, yksivaihteisella nykyjopollaan: "tiätsä se on ihaana .." , enempää en huohotukseltani kuullutkaan.
Eilen oli mukavaa ohittaa koko autoletka tyhjällä kevyen liikenteen väylällä.
Siististi meikäläisen ohittaneen mopon kyydissä istunut teinipoika näytti peukkua. Säälistä, kai, vastatuuleen töistä kotiin puskevalle. Tai voihan se olla puhdasta viduttuilua, mutta oli niin tai näin, herätti hymyväreen.
Ylämäessä putkelta runtatessani napsahti ketju poikki ilmeisesti äskettäin lyhennetyn linkin kohdalta ja koko 100+-kiloinen paketti rojahti oikealle kyljelle. Kyynärpää ja polvi verille, paidan olkapäästä hiertyi värit ja pari reikää paitaan, housuihin reikiä taskun paikkeille, reisi kuhmuille, takavaihtaja vääntyi hieman sisäänpäin, tanko vääntyi hieman sisäänpäin, naarmuja jarru- ja vaihdevipuihin. Pyörä ja kuski sentään ajokunnossa pienen korjailun jälkeen.