Printable View
En ymmärrä kyllä mikä siinä tervehtimisessä on niin vaikeaa. Aikoinaan lomareissulla Saksassa ollessani ihmiset toivottivat aamulla kaduilla vastaantullessaan hyvää huomenta jokaiselle vastaantulijalle. Oli aika ihmeellistä aluksi mutta siitäkin tottui pitämään nopeasti.
Meilläpäin vastaantulijoita maastossa on niin vähän, että tulee melkein pysähdyttyä turisemaan jos joku tulee vastaan.
Kait täällä on niin p...a olla ihmisillä kun ei porukalla ole enää mitään käytöstapoja!! monesti huomaa kuinka ovista vain kuljetaan eikä oteta huomioon, onko takana tuleva esim vanhus tai lastenvaunuja työntävä mamma, jonka luonnollisesti on vaikeampi avata ovi.joka paikassa ryysitään ja tuupitaan ihan kuin olis maailmanloppu tulossa.sitten jos asiallisesti huomautat jostain saat sellaisen huudon ja meuhkaamisen päälle ettei mitään rajaa.Ymmärrän jos tämän päivän ihmisillä on kiire ym mutta kyllä sitä aina kerkeää sen verran pysähtymään että voi auttaa toista ja olla ystävällinen.Ajattelen aina sitä että kun itse olen vanha ja väsynyt olisi mukavaa että joku avaisi oven ja antaisi istuma paikan täydessä bussissa tai junassa.
Off-topic, mut tervehtimisestä kuitenkin: Mä ainakin moikkaan autoilijoita jotka selvästi anatavat tietä esim. risteyksessä. En siis ala mitään isompia huitomaan, kunhan hieman ojennan kämmentä tangolta. En tiedä onko kukaan edes huomannut :D
Kyllä monesti itselläkin tulee kiitokseksi käden heilautus autoille mutta toisaalta, suurimmassa osassa tapauksissa sen auton olisi PITÄNYTKIN antaa tietä joten toisaalta turhaa kiittää jos joku kerrankin noudattaa vain lakia.... Toki jos itse olisi väistämisvelvollinen ja silti autoilija huitoo että anna mennä vaan niin siitä iso kiitos-heilautus toki on paikallaan.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Alex
Joskus morjestan vastaantulijaa ensin itse, joskus sen tekee vastaantulija. Joskus kumpikin ajaa ohi ilmekään värähtämättä. Mutta mun kokemuksen mukaan tänä keväänä maantiellä on moikkailtu suht herkästi, ainakin tuolla espoo-kirkkonummi -akselilla, missä on tullut enimmäkseen ajeltua. Tuntuma on että ainakin yli puolessa kohtaamisissa molemmat nostaa kätensä, mikä mun mielestä on paljon. Johtuu varmaan siitä että on kevät ja tien päällä iloinen meininki!
Samaa mieltä siitäkin että jos erikseen huomioidaan esim risteyksissä (autot, rullaluistelijat, mummot, ketkä tahansa..), niin reilu kiitos käden heilautuksella tai kumarruksella. Näin on kaikilla mukavaa. :)
Täällä ketään tarvii tervehtiä, kun on niin vähän harrastepyöräilijöitä... :rolleyes:
Harmittaa kun joka paikassa on nykyään automaagi-ovet, ei saa enää edes ovia avata! Sen valokennon edessä seisominen ei ehkä ole niin herrasmiesmäistä - "**tuako siinä edessä seisot!" :pLainaus:
Alkujaan tämän lähetti swinger1
Harvoin täällä päin löytyy tervehdittäviä fillaristeja, joten harvoin tarvitsee nyökkäilläkään tai heilauttaa sormia, aina tervehdin kättä nostamalla jos on tuttu tai on tehnyt jo saman.
Ovia en avaa tuntemattomille, mikäli epäilen vähääkään olevan tyyliä: "kyllä minä ilman sinuakin pärjään" tai jo Zarnin edellä mainitsemaa tyyppiä. Miksi minä olisin ystävällinen niille, kun nekään ei ole mulle?
näinhän on, mutta kyllä minäkin kiitän aina käden nostolla, jos autoilija armosta väistää.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti VesaP
ajattelen, että pikkusieluiselle autoilijalle tulee hyvä mieli, kun minä nöyrästi kiitän häntä tuosta suuresta jalomielisyyden osoituksesta, ja muistaa kenties vielä seuraavassakin risteyksessä pyöräilijöiden olemassaolon (ainakin toivottavasti).
Toi on kyllä hyvä systeemi, ite teen samaa. päätän esim. että jos näen ettei koiranulkoiluttaja kerää jätöksiä pois niin en ikinä enää puhu kenellekään jolla on koira. tai jos joku ajaa autolla liian läheltä minua niin se siitä sit, kaikki autonomistajat friends no more. ja sitä rataa. ei tarvi moikkailla ketään.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Pelotón
Olet siis oivaltanut asian ytimen!
Kannattaa tosiaan kehitellä kaikenlaisia pieniä näppäriä toimintamalleja - helpottavat elämää kummasti.
Ja kuten tuli todettua, vaikka tuossa on tuo ehto olemassa - eli periaatteessa olisi täysin mahdollista, että joutuisin moikkailemaan kaikkia pyöräilijöitä - niin tähän astisen harrastusuran aikana joka kevät on ilmaantunut tällainen "maastopyöräilijät on reloja - maantiepyöräilijät on tiukkapipoja"-topicci, joten helpolla olen päässyt!
Mitenkäs ratapyöräilijät :seko: Eipäs sorsita ratapyöräilijöitä:rolleyes:Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Pelotón
No voi perhana! Täytyy tulla velolle joku ilta. Mut tunnistaa siitä, etten moikkaa.
fiksikuskien harva salaseura moikkailee kyllä toisiaan. Kyllä meikkis kaikkia moikkailee työssä tahi vapaalla.
Perhelehdille sopimatonta kieltäLainaus:
Alkujaan tämän lähetti Pelotón
Oletko Sinä Rela vai Tiukkis vai mitä Ratapyöräilijät ovat?Lainaus:
Täytyy tulla velolle joku ilta. Mut tunnistaa siitä, etten moikkaa.
No jospa sitten tulen ajamaan fixed gear-tyyppisellä työmatka-aika-ajopyörälläni velolle vastakarvaan, ja moikkaan joka kierroksella vastaantulijoita...
EDIT: ja mä en muuten toimita perhelehtiä, vaan kovia uutisia, joissa tornit sortuu ja kaulat katkeaa, joten kielenkäyttö on sen mukaista.
Hienoa - sittenhän voin jopa tunnistaa Sinut, jos itse olen paikalla.
Tuon hanalla jaon voi toki perustella samoin kuin sadalla jaon percent = %
Mua on kerran tultu auttamaan, kun pyörä hajosi kesken työmatkan Käpylässä, eikä mulla ollut tietenkään mitään työkaluja mukana. Auttaja oli maantiepyöräilijä, vaikka itse ajoin maastopyörällä. Se oli kauhean mukavaa, että joku viitsi pysähtyä. Mulla oli vielä monta kilometria kotiin ja olis ollut aika tylsää raahata pyörää mukana hikisenä se matka. Eli kiitos auttajalle, jos satut lukemaan tätä palstaa.
Tottakai tervehditään, kurjuuttajille ja katupyöräilijöille lisätään vielä reipas SUCCIIIIS-huuto perään.. ;)
Mä ihmettelin männä viikonloppuna samaa tervehtimisjutskaa, iln Piäkaupungissa päin sukuloimassa ja ajelin vanhaa Porvoon tietä ja yritin innokkaasti morjestella. Ei saanut vastakaikua, mutta järkeilin että vika on minussa: ylipainoa, maasturi ja vielä kotimainen, hiihtotakki ja ilmiselvästi maaltakin vielä.
Ja silloin kun fiksillä ajelen en uskalla moikata, wannabee/poser/turisti...
Keväällä moikkasin tuttua fillaristia, ja samantien kaaduin (olikin liukasta). No, tämä fillaristi kyllä näki, että jäin makaamaan, mutta ei mitään pysähtymistä tms.:eek: Joku autoilija pysähtyi, mutta pääsin jatkamaan matkaa. Otin em. fillaristin kiinni, ja annoin palautetta, että ei sitten tullut mieleen kysyä kävikö pahasti?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Traccia bianca
Kuulemma kun moikkasin, niin se oli merkki että kaikki ok?? Ihme hommaa kuskilta, joka itse sai kerran aika merkittävää apua jouduttuaan pyöräonnettomuuteen. Mainitsin tästä. Kuski otti nokkiinsa, ei morjesta enää...
Minusta ei olisi mitenkään erikoista, jos porukka ei moikkaisi. Se on sitä "ujoutta vieraita kohtaan". Mutta pyöräillessäni tänä keväänä olen muutaman kerran tullut moikatuksi, ja olen ajattelut, että mikäpä siinä. Sehän on kiva ryhmäidentiteettiä vahvistava ele, ja olen itsekin alkanut moikkailemaan, kättä kohottamalla :) Aina on tähän asti itse asiassa moikattu takaisin. Minä itse ainakin arvostan ryhmäidenteetin nimessä niitä, jotka arvostavat samoja asioita pyöräilyssä kuin minä, eli maantiepyöräilyä. Tosin kun eräs mountainbaikkaaja Nuuksiossa moikkasi metsätiellä, oli sekin minusta mukavaa.
Olen nyt viimeaikoina alkanut tervehtimään kanssakuskeja puoliksi huumorimielellä mutta lähes kukaan ei ole tervehtinyt takaisin. Vastaantulijat ovat joko succistelijoita tai muutenvaanpyöräilijöitä ja muutenkin katsovat vähän pitkään kun eivät ole ennen nähnyt pyörää jossa tuplakruunukeula ja leveästä paksusta tangosta roikkuu motocrosskypärän näköinen vekotin ja varusteet päällä aiheuttaa vielä enemmän ihmetystä.
Vikahan tietysti on omassa pääkopassa, mutta näin näen asian:
Räädilökäpöksyilijät (jollainen meikkiskin on) ovat homofoobikkoja, eivätkä pidä näystä jossa mies pukee päälleen trikoot (puhumattakaan ajelluista sääristä), joten eivät uskalla moikata (vai mahtaako johtua moisten immeisten nuoresta iästä).
Maantiesuccistelijat ovat mielestäni NIIN ylpeitä itsestään, että eivät viitsi alentua, kun maantiepyöräily on ainoa TOSI laji missä mitataan kovuus. Aivan kuin Coppin ja Pantanin henki johdattelisi hiilarikeulaa nielemään asfalttia, eikä ole aikaa alemmille olioille.
XC-kurjuuttelijat tahtovat olla kuin maantiepyöräilijät, mutta valitettavasti pakotettu maastoon, siksi heiltä löytyy 60mm tai alle joustoa ja vähintään saman verran kevennysesineitä pyöristä. He ovat tosissaan ja kenellekään ei hymyillä, treeniohjelma on pidettävä.
CX/CC-kolleista ei ole kokemusta.
Enskattelijat ovat jossain siinä XC:n ja räädistelyn välissä, kun eivät tiedä mihin tahtovat kuulua.
Meikäläiset (läähätit) ovat kohteliaita kaikille, moikataan ja silleen. Vapaa-ajalla pyöräily on meille pelkkää hauskaa, joten ei tarvitse irvistellä, keulia, nyrpistellä ja pitää vidusti kiinni treeniohjelmasta.
..sanoinko, että ajelen kaikkea jos välineet annetaan. Tällä hetkellä kamppeet löytyvät perusrytyyttämiseen ylös ja alas (jäykkis 100mm), viksetti ja kohtapuoliin alamäkiräädeilyyn.
Tuossa ylemmässä on jotain totuutta. Outoa, että joku alhaisempi olio on noin perillä asiasta. Mutta ehkä kyse on vain tuurista. :rolleyes:Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti dt
Joo, en moikkaile kuin tutuille. Tsadissa ollessa käsi on noussu pyörän päällä vain kerran. Mut ei pyöräilijälle. Turusen poika kantoi silloin suksia, niin sitä ei voi laskea. :cool:
Mikkelissä tuli moikkailtua semmosia pyöräilijöitä, jotka näytti ottavan lajin vakavammin. Tosin silloin otti lajin itekkin vakavammin. Nyt kun on vain sunnuntai/työmatkapyöräilijä, niin ei jaksa nostella käsiä "pro-tyypeille". Muille kuntoilijoille moikkailun perimmäistä funktiota en ole oikein tajunnut. :seko:
Tämän päiväsen lenkin saldo: Viis moikkausta, kaksi vastausta :) Ja olivat kummatkin semmosia liinapäisiä lähetin näkösiä kavereita...tais dt olla oikeessa :D
Eipä oo mua kukaan vielä moikannu, vaikka tuhansia? kilometrejä työmatkaa Helsingissä on takana. En ehkä oo tarpeeksi pyöräilijän näköinen, kun käytän lähinnä vuorikiipeilygoreja talvella ja muuten tavallisia vaatteita. Joka päivä kuitenkin pyöräilen duuniin ja samoja naamoja tulee vastaan. Pitää varmaan ite aloittaa moikkailu...
Eipä tossa tän aamun vilinässä olisi kyllä pystynyt ees moikkaamaan kaikkia pyöräilijöitä, kiemurtelevia mammoja helkamalla sai ohittaa urakalla.
Taidankin ruveta moikkaamaan erästä hemmoa, joka tulee vähintään 3 kertaa viikossa vastaa larun sillalla. Olen oikeen ihmetellyt, että vaikka lähden mihin aikaan töistä, niin sama kaveri puskee ympäri vuoden maasturilla vastaan sillalla oranssissa takissa.
Aijjaijaijai,
ma vissiin toimin ihan vaarin kun lapanen nousee aina kun tien paalla tulee joku fillarilla vastaan ihan riippumatta siita onko mulla/vastaantulijalla maasturi/C-C/maantietykki alla.
Ja jos tienposkessa on joku raasu fillarin kanssa jotenkin oudosti niin liinat kiinni ja kysymaan onko hata.
Jos kaveri tulkkaa sen hattuiluks niin akkiahan siita fillarilla karkuun paasee...:)
Hyvä on, lievennän mörökölli-asennetta tervehtimisen suhteen, tervehdin aina tästä lähtien täällä päin ajavaa fixi-kuskia riippumatta tunnenko sitä :p
Hehhee, minäpä olen meinannut työmatkoilla jo monesti nostaa autosta käden tervehdykseen kun näen harrastepyöräilijän näköisen polkijan. Joten älkää sitten ihmetelkö jos jonain päivänä joku farkkumondeo tööttäilee, ei se ole ilkeä, se olen vain minä joka olen unohtanut olevani autolla tällä kertaa...:DLainaus:
Alkujaan tämän lähetti Batti
Ja tottakai väistän pyöriä kun on mahdollisuus. Vaikkeivät näyttäisi harrastepyöräilijöiltäkään...;)
Näkökyky vaan pitää harjaannuttaa erottamaan vapaarattaan olemassaolo nopeassakin kohtaamisessa. Se kun voi olla vaikka sinqula :DLainaus:
Alkujaan tämän lähetti Singer
Itse olen huomannut sen, että maantiefillarilla polkiessa isompi osa vastaantulevista heilauttaa kättä (tosin mä yleensä ekana), mutta jos liikkeellä on työmatkakoneella tai maastokoneella (maantiesiirtymällä) niin ainakaan maantiekuskit eivät niin helpolla huikkaa takasin :seko:
Maajussit moikkaavat lähes aina fillarinsa päältä työrukkanen kädessä, mutta hiilikuidun näkeminen Karhen perämettissä on kyllä luokiteltava mediatapahtumaksi, jossa kaikki tietysti haluaa olla mukana :D
Kuka muuten oikeasti moikkaa JOKAISTA fillaristia joka vaikka kaupunkialueen pyörätiellä tulee vastaan?? siinähän saa ajella sitten yhdellä kädellä. Pitääkö lenkilläkin moikkailla joka mammaa ja pappaa ja pyöräilevää perhettä??
Kyllähän tämäkin on vähän tilanteen mukaan...
Entäs jos pyytää pysähtymään siksi aikaa että voisi tarkistaa onko kyseessä oikeanlainen fillari.Jos ei ole niin pahoittelee häiriötä ja jatkaa matkaa ilman tervehtimistä :DLainaus:
Alkujaan tämän lähetti Concorde
Eiköhän tässä topicissa tarkoiteta sitä että selvästi alan harrastajiksi erottuvat moikkailevat toisiaan.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti tempokisu
Kuka hemmetti nyt alkaa jokaista mummoa ja pappaa morjestamaan.
Näin on.Alkavat vielä luulemaan vinksahtaneeksi :rolleyes:Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Rolle
Itse asiassa tunnen paljon enemmän sympatiaa kumitossupappoja kohtaan, kuin jotain teiniräädistelijöitä.
Ainakin tuolla itäisen Uudenmaan pikkuteillä tulee aika ajoin vastaan sellaisia teräsvaareja, jotka suhaa jollain 30 vuotta vanhoilla maantieratsuilla - asennetta!!1! Heitä pitää ehdottomasti morjenstaa!
Vai olisiko se kuitenkin ollut niin että se pappa suhahti sinusta ohi kun punnersit ylämäkeä?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Pelotón
:D
Miä tervehdin lähinnä vastaantulevaa kulkuneuvoa, mikäli katson tervehdyskynnyksen ylettyvän.
"Kuka se oli?"
"En tiä, mutta sillä oli kiero intenssi"
En tunnusta.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Rolle
Huutonaurujen paikka! :)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Leku