Samaa mieltä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti El-Carpaso
Ongelma on ettei tuollaisia oikein saa valmiina. Välitykset pitää tehdä itse ja sovittaa vielä käyttäjälle sopivaksi. Silloin päästään tuohon (noin) 90 % käyttöön keskirattaalla ja saadaan välitysten puolesta pyörä millä pärjää melkein missä vain.
PS kokonaisuudessaan hyvä kirjoitus.
Tämä geometria-asia hieman kummastuttaa Dr Dew:n osalta. Taulukoiden mukaan Chainstayn pituus on 450 mm. Eikös tuo ole enemmän pitkän kuin lyhyen puolella? Vai mikä pyörän ominaisuus tästä tekee takapainotteisen? Jotenkin en itse numeroiden valossa nää asiaa samoin, mutta ajokokemusta kyseisestä pyörästä minulla ei olekaan.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti El-Carpaso
Itsellä on suoratankoretkipyöränä Genesis Longitude (L-koko), jossa on Dr Dew:hen verrattuna vielä pidempi etupää, jyrkempi satulakulma ja suunnilleen saman pituinen chainstay (458 mm) enkä ole kokenut pyörää mitenkään häiritsevän kiikkeräksi kiivetessä, epävakaaksi tarakkalaukkujen kanssa retkeillessä tai häiritsevänä asfaltilla, vaikka vertailukohtaa on myös Rovea vastaavalla geometrialla olevista droppitankoretki/gravel-pyöristä. Eteen lastaamista olen kokeillut eikä tulisi oman pyöräni kanssa mieleenkään suositella etutarakkaa takatarakan sijasta, jos laukuissa on paria kiloa enempää painoa.
Mä en tosta longitudesta osaa sanoa, etenkään kun en tuntunut löytävän siitä kunnollisia geometriataulukoita.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Antsa41
Jos verrataan mun Disc Truckeria ja Dr. Dewiä, niin molemmissa on sama 450mm takahaarukka, mikä retkipyörässä sinänsä pitääkin olla. Mutta jos verrataan wheelbasea, niin XL koon Dr. Dew on kymmenen senttiä disc truckeria pidempi, eli sen eturengas on kymmenen senttiä pidemmällä edessä löysemmällä keulakulmalla, kaksi senttiä pidemmällä haarukalla ja isommalla fork rakella. Eli Dr. Dewin painopiste akselien välillä on merkittävästi disc truckeria taaempana.
Lastattavuudessa Dr. Dewiin saa takalaukut työmatkoille, mutta esim lastenistuimen kanssa sillä ei vaan pystynyt ajamaan. Eturengas meni ihan mihin sattuu ja pyörästä tuli suoraan sanottuna vaarallinen. Etulaukkuja en ole kokeillut, mutta tiedän kokeilemattakin, että kunnon laukkujen ja etulastauksen kanssa tuolla haarukkakulmalla ja geolla laukkujen tasapainopiste on tosi vaikea, ellei mahdoton saavuttaa. Se taas herkästi aiheuttaa vaaputusta eli death wobblea.
Disc truckerissa lastauksen voi aloittaa painavimmat eteen periaatteella ja pistää tilaa vievää kevyempää tavaraa taakse. Kantaa etulaukuissa ja tankolaukussa ongelmitta ainakin sen 16 kiloa.
Puhtaasti retkipyöränä DT tai vastaava etupainoisempi fillari on parempi. Jos pitäisi pitkän matkan ajossa arvioida, niin DT vaan menee, koska se ohjautuu kuin laiva. Dr Dew vaatii jatkuvaa ohjausta, mikä muuttuu rasittavksi pidemmällä matkalla.
Nämä siis XL ja 62cm koon pyörissä.
https://bikeinsights.com/compare on hyvä sivusto, jos haluaa tarkemmin vertailla pyörien geometrioita.
Disc Truckerin ja Dr. Dewin vertailussa kannattaa huomioida se, että suoratankoinen pyörä on rungoltaan aina muutaman sentin pidempi kuin samalla mitoituksella oleva droppitankoinen. Esim. Salsa Marrakeshista tehtiin muutama vuosi sitten sekä suoratankoista että droppitankoista versiota ja ero on hyvin huomattavissa, jos tuolta bikeinsightsin kautta vertailee. En kuitenkaan väittäisi, että droppitankoinen on automaattisesti mukavampi lastattava.
Oletko ajanut Dr Dewillä tiiviisti pakattujen takalaukkujen kanssa retkiajoa vai käyttänyt sitä pelkästään muksun kuskaamiseen tai ajanut muksun kanssa Disc Truckerilla? Oma mutuni on, että melkein mikä tahansa pyörä on huono ajaa, jos kuormana on muksu lastenistuimessa - varsinkin, jos kyseessä ei ole enää höyhenen kevyt taapero.
Samoin kahden kippuratankoisen lisäksi yksi suoratankoinen ja jokainen tarkasti sovitettu. Jokaisella paljon lähtöjä ja aivan "ihania" ajaa, monet lenkit lyhyitä alle viiskymppisiä, vasta tuon ylittävillä tangon merkitys alkaa painaa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Asd13
Kun suoratankoisen ajoasentoon ja välityksiin paneutuu samalla huolellisuudella kuin maantietankoisiinkin, saa aivan mainoin ajokin ja retkipyörällähän ajetaan nauttien myös tauoista - suora tanko aivan hyvä retkiin.
Niin, tällaisellakin noi ajot hoituisi aivan ok https://www.xxl.fi/white-sc-comp-ff-...1_style?page=1
^Varmasti hoituu muttei kyllä terästä nähnytkään...
Itse ajelen omat ajoni pääosin teräsrunkoisella juurikin samankaltaista arkiajoa. Olen vaan alkanut kokemusperäisesti kyseenalaistamaan tämän mielekkyyden. Mieli tekee kevyempää, oikeita hyötyjä on vaikea lopulta nähdä. Ruostuu, painaa, mukavuus ei ole materiaalista kiinni ja vähän muhkummat kumit tuo sitä riittävästi ym. Eli tällainen aloittelijan jääriltä oppima teräsmantra on aika puppua. Premiumhinta ilman vastinetta.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti nure
^Rungot usein suojattuja ja luulen että ainakin kaupunki oloissa alumiinissa hapettuminen suurempi ongelma kuin teräksen ruoste. Tietenkään kunnollinen teräksinen ainakaan edullisiin verrattuna Whiten tuotteeseen mutta mutta paino on myytti ainakin verrattuna tuollaiseen 13kilon "kevyeeseen" Aikoinaan oma All-City painoi about 8.5kg ja hintaa reilu 3tonnia joten painokin on myytti.
^ Riippuu seoksesta. Tavan chromoly ruostuu, mutta paksummassa tavarassa tuntuisi olevan lähinnä pintaruostetta, jonka pyyhkäisee pois. Meillä ei ole surlyn tai trekin runkoja mennyt pilalle ruosteen vuoksi. Olen silti suojannut rungot dinitrolilla sisäpuolelta varmuuden vuoksi.
Alumiinin kanssa olennaisessa roolissa on seosluokka. Pyörän rungoissa yleisimmin käytetty 6061 kestää suolavettä siihen pisteeseen, että sitä voidaan käyttää venekomponenteissa.
7000-sarjan alumiini on kestävämpää ja siitä tehdään hienommat rungot ja kevyemmät alumiinikomponentit, mutta se on huomattavasti herkempää korroosiolle ja saattaa mennä suolavedessä pilalle yllättävänkin vikkelästi.
Mun mielestä huolettomaksi talvellakin käytettäväksi suolaruoskaksi sopii runko, joka on tehty tuosta 6061 alumiinista, mutta toimii teräskin aivan hyvin. Mä tykkään teräksestä retki- ja yleiskäytössä, koska se on aika huoleton materiaali muilla tavoin. Pienet kolhut ei haittaa (henkisesti siis, onhan se terästä ja teräs = kestävää). Komponentteja, tarakoita tai lokareita kiinnittäessä ei tarvitse murehtia kiristysmomenteista. Kunhan kääntää kiinni ruuvilukitteen kanssa niin hyvä tulee. Mutta jos sopiva runko löytyy alumiinisena, niin sekin toimii aivan yhtä hyvin.
Ainoa mistä en oikein välitä missään käytössä on hiilikuitu. Ainakaan jos sen ympärille pitää puristaa mitään (haarukat, satulatolpat, tangot ym.)
^All-City oli jo valmiiksi ED suojattu. Itsellä kaikista yleisistä materiaaleista ollut pyöriä ja "huonoimmat" olleet alumiinia, täysjäykkiä kylläkin ja kai Konan Scandium runkoinenkin voidaan alumiiniksi laskea. Paras ollut titaanista ja teräs, Columbus SL seuraava, sitten lista muuta terästä ja noihin nykyisiin kuituisiin ei ole sen kummempaa viha/rakkaus suhdetta muodostunut, hieman mauttomia ja hajuttomia verrattuina titaaniin ja klassikkoputkiseen...
Teräksen ymmärrän hyvin varsinkin retkikäytössä huolettomuuden vuoksi, kuten joku maailmanmatkaaja sanoi että aina löytyy se kyläseppä joka rungon hitsaa jos huitsin nevadassa hajoaa.
Tässähän haettiin ensisijaisesti pyörää kaupunkikäyttöön suurhesassa ja ehkä jollekin viikonloppu- tai lomaretkille. Tietenkin tätä varten voisi vaatia 26´renkaita ja vannejarruja, että jossain huitsin nevadassa on mahdollisuus korjaustoimenpiteisiin viimevuosisataisilla perinnetaidoilla, mutta saattaahan tämä asemointisi hieman pitkälle taas mennä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti nure
^Oikeastaan viittasin El-Carpason kommenttiin huolettomuudesta. Alumiini, usein paremmat rungot, ovat hyvin ohuita ja suht herkkiä myös kolhuille ja hankalia silloin korjattavaksi. Mutta en yhtään sen kauempana kuin sinäkään kun alat tarjoamaan halpis alumiinia halpis osilla kun puolentoista tonnin teräksistä haetaan.
Mäkään en suoraan väittäisi, että droppitankoinen on suoraan mukavampi lastattava. Jos runko on järkevästi suunniteltu, niin tankovalinnalla ei ole juurikaan merkitystä. Jos runko on kuitenkin kovin maastopyörämäinen eli pitkä reach ja lyhyellä stemmillä käytettävä, niin silloin siitä tulee erityisesti perälastin kanssa turhan takapainoinen.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Antsa41
Jos otetaan vertailuun retkipyöräilyn aatelia edustava Koga World traveller, niin sen isoimmassa 63cm koossa reachia on 405mm, eli hieman enemmän kuin mitä vastaavassa droppitankoisessa pitäisi olla. Etupää ei kuitenkaan karkaa horisonttiin ja pidempää ohjaamoa haluttaessa voi pyörään iskeä vaikka 130mm stemmin, mikä vakauttaa pyörää entisestään. Harvoin hiukan liian lyhykäisestä ohjaamosta kuitenkaan tulee samalla tavalla ongelma kuin liian pitkästä.
Muksua on kuskattu sekä Disc Truckerilla että Dr. Dewillä. Truckerilla se oli merkittävästi miellyttävämpää, mutta siirryin lopulta molemmilla fillareilla kiskomaan peräkärryä. Helpompaa ja tuntuu turvallisemmalta.
Molemmilla fillareilla on ajettu takalaukkujen painorajoilla (eli Ortliebin ollessa kyseessä yhteensä noin 20kg). Työmatkalla takalaukut menee etenkin talvella herkästi painorajoille, koska läppäri + muut painaa reilusti. Dewillä ei ole varsinaisia retkiä ajettu, koska ne on tehty truckerilla.
Truckerin kanssa tuota 20kg ei tasaisella ajaessa käytännössä huomaa ja mäissäkin vain hitaan etenemisen vuoksi. Dr. Dewin kanssa 20kg tekee pyörän jo merkittävästi kiikkerämmäksi, vaikka siinä on tarakka asennettu matalalle. Yläpainoisuudesta ei ole kyse.
Piti ihan testata molempien ajokäytöstä ilman kuormaa. Pitäydyn aiemmassa kannassani. Disc Trucker 90mm stemmillä ja 420mm leveällä droppitangolla kulkee suoraan ja vakaasti kuin ajatus, mutta Dr. Dew hieman taivutetulla 650mm leveällä tangolla ja 70mm stemmillä vaappuu jatkuvasti, joten ohjaamisen on oltava jatkuvaa.
Mielestäni tässä puhutaan jo sen verran isosta takakuormasta, että ero pyörien välillä varmasti korostuu enkä epäile lainkaan, etteikö kertomasi pitäisi paikkansa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti El-Carpaso
Kuorman painojakaumaa siirtämällähän tuntumaa pystyy parantamaan yllättävän paljon, jolloin 20 kilon kantamiseen ei tarvitse ihan Disc Truckerin tapaista maailmanympäripyörää. Esim. itse olen tottunut retkeilemään, n. 15 kilon kantamuksilla, joista taakse pakkaan karkeasti puolet painosta, runkolaukkuun neljänneksen ja toisen neljänneksen tankoon + haarukkaan. Takapainotteisesti pakkaaviin kavereihin verrattuna meno on huomattavasti mukavampaa ja tällaisella painojakaumalla olen saanut hyvin monenlaiset pyörät tuntumaan hyvältä.