Ja topiikan aiheeseen liittyen
https://youtu.be/y3phvx2AZY0
Yleisesti ottaen tässä topiikassa voidaan koittaa päästä Guinnesin ennätysten kirjaan off-topiikassa, laittaen kuitenkin välillä Timo Kahilaista.
Printable View
Ja topiikan aiheeseen liittyen
https://youtu.be/y3phvx2AZY0
Yleisesti ottaen tässä topiikassa voidaan koittaa päästä Guinnesin ennätysten kirjaan off-topiikassa, laittaen kuitenkin välillä Timo Kahilaista.
Mä kävin aloittamassa maantiekauden. Ajoin pyörä auton kyydissä Lapinkylän (editoitu) kyläkaupalle (Kirkkonummeako se on) ja siitä sitten kohti Siuntiota. Erinomaisessa kunnossa se tie (toisin kuin tie ensin sinne Kauklahden suunnasta). Ei kuopan kuoppaa ja hiekat oli harjattu pientareilta. Valumavesiäkin lumipenkoista vain ihan alkukilometreillä. Olihan myös outoa kun ajaminen oli täysin äänetöntä :)
Olin ns. päättänyt että ajan hiljaa ja ajan reilun 2 h lenkin. Koska länteen ajaessa oli selvä vastatuuli päätin, että ajan 1 h 10 min jä käännyn. No perusvaivani maantieajosta eli oikean polven sisäsyrjän lievä kipu alkoi vaivaamaan jo 35 min jälkeen. Siis se ei vaivaa aina ja joskus vasta esim 3 h jälkeen. Tosi iso kynnys oli jotenkin kääntyä etuajassa takaisin. Mikähän siinäkin on. Joskus kun olen kipeyttänyt sen kunnolla enkä ole malttanut keskeyttää (ajanut pari tuntia kivun vain kasvaessa) on toipuessa mennyt kuukausia. Näköjään silti 58 minuuttiin lopulta emmin ennen kääntymistä (mukaan lukien puskatauko kääntöpaikalla) ennen kuin tulin järkiini. Takas tulikin myötäiseen onneksi kevyesti ja silti nopeammin.
Mutta siis outoja tällaiset päähänpinttymät/tehdystä suunnitelmasta poikkeamisen vaikeus.
Ja oli ajohanskat. Siis ihan hiihtohanskat täydellä sormimitalla.
Ajohanska on se hanska, jotä käytetään ajaessa. Samoin ajokengät, kun ajan lenkkareilla mutta en käytä kyseisiä kenkiä kuin ajaessa > ajokengät :D
^ se on liikunnassa ( ja muutenkin) että aina on jotain. Ite kaaduin maanantaina, nyt on molemmissa polvissa ikäänkuin kaksi polvilumpiota. Istuinkyhmyn murtuma ( joka siis murtui 38 vuotta sitten ) muistuttaa ohuesti itsestään. Äskön pidin vasempaa jalkaterää kylmäpaketissa, pystyn käveleään nyt hieman enemmän mutta ei tarvi edes rasitusta niin aika-ajoin kipuilee.
Tervetuloa takaisin, LJL! Pyöräilystä ei kannata ottaa suorituspaineita, vaan ajaa jos siltä tuntuu.
En ole vielä arvannut maantiekautta korkata. Pihaltani kun poistun niin heti välittömästi on hiekoitus-sepelillä kuorrutettu tie. Huonolla tuurilla tulee heti rengasrikko kun pihalta poistun ja enkä jaksa 300m taluttaa fillaria maantielle asti. Toki voisi varoiksi käydä katsomassa miten on lumet ja jäät teillä sulaneet.
Ei ole vielä ajatuksissakaan ottaa maantiepyörää käyttöön, cyclolla ajelen ja edessä on nastarengas. Ja olen taluttanut ^ tuommoista matkaa useinkin tänä talvena.
Aamulla on ollut pakkasta ja paikoin liukasta...viime vuonna otin maantiepyörän käyttöön 6.4.
Pidän Kahilaisen lookista, hyvin tyylikäs.
Kyllä. Hieno mies.
https://i.discogs.com/d2xkobO9nKre0R...zMuanBlZw.jpeg
Jäsen LJL:n yleensä niin terävät päättelykyvyt ovat nyt pahasti ruosteessa. Allekirjoittaneella nimittäin on sukurasitteen seurauksena valtimokovettumatauti, joka alkoi antaa merkkejä itsestään, kun 45 vee tuli mittariin. Verenkiertohäiriöitä siis todellakin on, eikä pyörä kulje läheskään niin kuin ennen. Mutta ei se haittaa, sillä mennään sellaista kyytiä, mitä ukosta kulloinkin irtoaa. Niin sen tässä elämässä pitääkin mennä, että iän myötä tahti syystä tai toisesta rauhoittuu. "Oleellista on osata nauttia menneisyyden hyvistä hetkistä", kuten oma isäukkoni on viisaasti lausunut. :)
--> JackOja
Vaihtoehto bee! :D
Joo tämä tuli tänään mieleen, kun maantielenkillä loivaan alamäkeen ja hyvään myötäiseen ajelin hetken neljääkymppiä ja mietin että miten hitossa mä olen joskus roikkunut siinä keskivauhdissa ryhmän mukana 92 km Forssan suvi-illassa maaliin saakka. Nyt yksin ajetun 32 km lenkin keskari oli varmaan 20 km/h lukemissa :)
Auts, ikävä kuulla. Mutta asenne on kohdallaan, ja toivottavasti myös lääketieteellisiä keinoja on tuon nujertamiseen/hillitsemiseen.
Tässä 35 vee krouvissa ei vielä muita merkkejä kuin yleinen nuoruuden innostuksen vähentyminen, mutta sukurasitteita täälläkin on… Päivä kerrallaan ja koitan aika- ja taloudellisin resurssein tukea lapsia liikkumaan, varmaan arvostavat sitä ehkä. Vaikka eivät arvostaisi niin minä arvostan, mm. pojan kanssa pyöräilyt ja yleisurheilun mukavaa yhteistä aikaa.
Sanojen takana huokuu viisaus. Voisi tosiaan sen perusteella luulla olevan aiemmasta saapumiserästä.
^ sillä perusteella juurikin...Muutama viikko sitten Kotkan Maretariumissa pääsylippua ostaissani kysyttiin "aikuisten vai lasten lippu?" :D ja täyttäissäni pyöreät viiskymppiä Alkossa pyydettiin näyttään "papereita" hymyssä suin ( naurattaa vieläkin) näytin ajokorttia, että kyllä tässä ikää on kertynyt...mutta aikuiseksi kasvaminen? ei.