^ja toiset, jotka ei ole tilanteen tasalla kiroavat sitten kusipääfillaristin, joka ei osaa väistämissääntöjä.
^ja toiset, jotka ei ole tilanteen tasalla kiroavat sitten kusipääfillaristin, joka ei osaa väistämissääntöjä.
Noh, hyvin olen ihmisten kanssa tämän +20 vuotta liikenteessä pärjännyt, niin fillarilla kuin autoillakin (ajoin ammatiksenikin 7 vuotta). Tosin en asu Tsadissa, tilanne voi olla toinen kehien sisällä.
^^Juurikin noin. Se on jänskää, että kevyen liikenteen kohdalla "voidaan" joustella ties minkälaisissa skenaarioissa, mutta sitten kun kysyy että entä jos sieltä tuliskin tukkirekka vastaavassa tilanteessa niin alkaa korttitalot lakoamaan.
Itse ajelin yhdistelmiä juuri tuon mainitun 7 vuotta.. toi oli kyllä ikävän totta, yhden käden sormiin mahtuu kerrat kun joku vaivautui antamaan isolle tilaa. Mutta siihen auttoi kun vaan raakasti työntyi 'pieneenkin' väliin, yllättävän äkkiä löytyi jarrut henkilöautoistakin..Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Munarello
Mä menen yli, jos en ole vielä ehtinyt pysähtymään ja auto on jo pysähtynyt. Jos on jo oma vauhti seis ja jalka maassa, niin sitten näytän kädellä että antaa mennä vaan. Yleisesti ottaen tuollainen "joustavuus" vain häiritsee liikennettä. Aika monesti on tilanne, jossa otan itse vauhtia selkeästi pois jotta auto ehtii ensin. Sitten kun autoilija alkaa turhaan himmaamaan, niin lopuksi ollaan molemmat pysähtyneenä siihen pyörätien jatkeen ääreen. Jos autoilija ajaisi niin kuin pitää, niin oltaisiin molemmat jo kaukana. Liikenteen sujuvuus ei tosiaan ole sana jota käyttäisin tuossa tilanteessa.
Käännyn 180' ja vältän kiusallisen tilanteen..
^ Toi on hyvä. Aika usein nuo näkee kauempaa ja voi sitten ottaa jalkaa pois polkimelta tai selkeästi seilailla, katsella muuhun suuntaan jne. Tulee sitä tosin kohtuullisen usein näytettyä jo sulavaksi harjoiteltu ele jossa ensin nousee peukku ja siitä saumattomasti mene-ensin saattoliike. Tai vielä hieman harjaantumattomampi kuittaus leuan nostolla ja sitten sivullenyökkäys siihen suuntaan johon auton toivoo liikkuvan.
Hyvin harvoin joutuu väkisin menemään.
Jos jatketta lähestyy ajorataa käyttävä ajoneuvo, joka on riittävän lähellä, pysähdyn antaakseni tietä kuten kuuluukin. Jos autoilija haluaa olla kohtelias tai ei muista syistä mene ensin silloin kun hänellä on se oikeus, muuntaudun jalankulkijaksi ja työnnän teräskasani (tai toi toinen on lelumiininen) ajoradan yli. Menetetty aika (taluttaminen vs. ajaminen (lähtö pysähdyksistä) ) ei kuitenkaan ole suunnaton. Ei olisi, vaikka saman harjoituksen joutuisi toistamaan muutamia kertoja.
Myönnän kyllä käyttäväni hyväkseni jalankulkijoita, eli ajan yli jalankulkijan "suojassa". Laiskuuttahan se on kun ei "jaksa" muuntautua itse jalankulkijaksi, mutta on siinäkin syytä olla tarkkana.
Kaikkien pitäisi tähdätä siihen, että tieliikennelainsäädäntöä noudatetaan siten kuin sitä on tarkoitettu noudatettavaksi. Tärkeänä pointtina on tietysti varovaisuusvelvoite, mutta siihen ei mielestäni pidä kenenkään kevyenliikenteen edustajan nojata. "Menen ensin, koska tuolla toisella on varovaisuusvelvoite"
Aika huimia tilanteita näiden sääntöjä tuntemattomien autoilijoiden kanssa joskus aiheutuu.
Omalla vakioreitilläni joudun usein tilanteeseen, jossa joudun kääntymään kohtuullisen vilkkaasti liikennöidyllä maantiellä (80 km/h) vasemmalle. Useampia kertoja on käynyt niin, että odottaessani vastaan tulevaa autoa, tuo kulkusuunnassaan oikealle kääntyvä kuljettaja keksiikin yhtäkkiä olla tosi kohtelias ja pysähtyy! Siinä sitten saakin tarkkaan katsoa, mitä tuon auton takana ajavat autot tekevät: jos liikenteessä joku edellä ajava pysähtyy äkkiarvaamatta, on täysin luonnollinen reaktio väistää este keskiviivan puolelta. Eli siis juuri sieltä, missä minä odottelen vuoroani kääntymiselle. Saa nähdä kuinka monta kertaa vielä onni suosii näiden kohteliaiden kuskien kanssa.
Varmistan, että tilaa antava hyväntahtoinen hölmö ihan oikeasti aikoo antaa tilaa ja sitten yleensä ylitän kadun. En kuitenkaan kiitä auton kuljettajaa käden heilautuksella näin epäloogisesta toiminnasta.
Edellä ollut vertaus vetoketjuun ei ole hyvä, koska vetoketjua käytetään tilanteessa, jossa vältetään liikenteen pahempi ruuhkautuminen. Tämän viestiketjun aiheena olevassa tilanteessa ei yleensä ole siitä kyse, päinvastoin. Lain määrittelemästä ajojärjestyksestä poikkeaminen vaatii aina erityisen varovaisuuden noudattamista ja yleensä siihen kuluu aikaa enemmän kuin tavanomaisessa tilanteessa.
Jos pyöräilijä ei vilkkaan liikenteen takia tahdo päästä tien yli, on tällä aina mahdollisuus muuttua jalankulkijaksi ja ylittää tie.
Kelvin jatke: pysähdyn ja odotan. Jos mitään ei tapahdu, ajan yli jos muista suunnista ei tule autoja. Jos tulee, talutan yli.
Tasa-arvoinen risteys tahi muu tilanne ajoradalla: huidon, että menehän nyt siitä.
Usein menen ihan tylsästi ja varovaisesti yli vaan ja heilautan kiitokset. Työmatkalla kun on yksi tuollainen risteys, jossa aika moni autokuski antaa tietä, enkä jaksa sitten jäädä siihen jäädä viittoilemaan, ja yleensä siinä on muitakin kevyen liikenteen ylittäjiä sekoittamassa pakkaa. Otan kyllä vauhdit pois ja (miltei) pysähdyn jo risteävän kevyen liikenteen väylän reunan taakse kolmion kohdille, mutta jos silti annetaan tietä, niin käytän sen tilanteen salliessa.
Omalla työmatkalla on eräs joillekin autoilijoille hankala liikenteenjakaja etuajo-oikeutetun tien varrella. Tuossa kohdassa ei tietenkään ole suojatietä, koska onhan kyseisessä kohdassa 80km/h rajoitus ja tosiaan etuajo-oikeus.
Kotimatkalla minun tulee ajaa tuon jakajan läpi toiselle puolelle maantietä, koska kevli päättyy. Vaikka tuota kohtaa lähestyy kuinka rauhallisesti ja selvästi autoilijoiden ohimenemistä odottaen, niin silti kerran viikossa joku auto pysähtyy jakajan kohtaan. Pidän autoilijoilta tuollaista toimintaa työmatkaruuhkassa jopa vaarallisena, koska perässä ajavat eivät varmasti ymmärrä arvata, että joku päättää 80km/h alueella pysähtyä ja väistää kevyttä liikennettä.
Ja itse kysymykseen: En mene ensin, jos autolla ei ole väistämisvelvollisuutta. En vaikka autosta tulisi käsimerkkejä. :)
Ei ole kyllä tullut mieleen, että tämä olisi ihan foorumiketjun kokoinen ongelma :)
Riippuu ihan tilanteesta eli kontekstista ja vuorovaikutuksesta. Usein menen yli, ja toisinaan taas en. Mutta en olekaan insinööri enkä juristi.
Usein en mene yli ja toisinaan taas menen. Mieluummin en ole noudattamatta yleisemminkään liikennesääntöjä, koska se on tyhmää ja johtaisi kaaokseen. Sopivan jouhevasti soveltaen sääntöjä, niin oma kuin kuin kanssaliikkujien kulku kun pelaisi. "Hullua" pyöräilyä on ihmeteltävän paljon, enemmän kuin muissa liikennetavoissa, pitkästi jo liikenteen historiaa kaikilla tavoin seuranneena -pahoilla mielin.
Kiitos, Esko :) Aamun hyväntahtoiset naurut. Tästä on käyty keskustelua "perheen sisällä", siksi halusin postata tänne tämän mieltä askarruttaneen kysymyksen ja ennen kaikkea kuulla, kuinka muut menettelevät.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti fiber
Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti mutanaama
Olen samoilla linjoilla :) Scf osasi hienosti pukea ajatukseni sanoiksi. Mitään yksiselitteistä toimintaohjetta ei tietenkään ole heittää, vaan asiaa täytyy tarkastella joka kerran erikseen tapauskohtaisesti. Yritän kyllä aina viestiä autoilijalle odottavani hänen menoaan, mutta en jää väkisin sitä vaatimaan ja osoittamaan omaa tieliikennelainsäädännön tuntemustani. Kiitos keskustelusta osallistuneille!Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti scf_
Mietin syitä joiden takia autoilija väistää väistämisvelvollista pyöräilijää. Ainakin nämä asiat tulivat mieleeni:
1. Autoilija ei osaa väistämissääntöjä
2. Autoilija pelkää, että pyöräilijä ei osaa väistämissääntöjä
3. Autoilija osaa havainnoida liikennettä oikein ja esim. huomatessaan seuraavan risteyksen olevan tukossa, niin päästää pyöräilijän menemään ensin, kun ymmärtää, että se ei vaikuta mitenkään autoilijan matkan etenemiseen.
Valitettavasti vaihtoehdot 1 ja 2 ovat yleisimpiä syitä. Tästä huolimatta nykyään morjestan useimmiten autoilijaa, joka väistää väistämisvelvollista pyöräilijää. Silloin tällöin tulee valitettavasti sellaisia tilanteita, joissa olisi tarvetta osata viittomakieltä, kun itse huomaan, että kaikkien kannalta on turvallisempaa ja nopeampaa se, että kaikki noudattavat oikeaa väistämissääntöä. Nyt yritän näyttää autoilijalle mitä erilaisimmilla tavoilla, että en voi ylittää tietä, kun esim. vastakkaisesta suunnasta tulee autoja tai autoilijan takana tulee autoja olemattomilla turvaväleillä yms. Aika harvoin nämä autoiljat ymmärtävät "viittomakieltäni". Siinä sitten kaikki odottavat...
Vastaus aloittajan kysymykseen: Pysähdyn vähintään viiden metrin päähän ennen ajoradan reunaa odottamaan sopivaa rakoa, jotta yksikään auto ei vahingossakaan ala painamaan jarrua takiani. Jos taas haluan päästä vilkkaamman tien yli mahdollisimman nopeasti, niin sitten talutan.
Tänään laitoin jo jalan maahan keskikorokkeella, jotta antaisin auton mennä ensin, mutta kun kuljettaja viittoi merkiksi että pitäisi ylittää, niin olihan se tulkittava käskyksi.
(kyseessä oli poliisiauto jossa virkapukuinen kuljettaja)
Tuossa tilanteessa pitäisi kyllä ottaa puoliisiauton numero ylös ja tehdä ilmoitus tämän esimiehille, että poliisitkaan ei tunne väistämissääntöjä ;)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Marsusram
Tämähän se vasta ketju onkin. Luulin, että kypärä-keskustelu olisi kaiken huippu, mutta täältä se sitten löytyikin. Parhaat naurut evö.
"Autoilijat ovat vaarallisia, eivätkä kunnioita pyöräilijöitä. Ajavat (tahallaan) päälle ja ovat ylimielisiä." Tällaista tekstiä näkee tällä foorumilla ja muuallakin.
Mutta. Kun ne antavat tietä kohteliaasti, niin sekin on osan mielestä väärin ja paheksuttavaa.
Nyt ihan oikeasti :)
Voisiko sillä olla osuutta asiaan, että autoilijat eivät ole homogeeninen joukko ja jos he eivät ylimielisesti ajakaan pyöräilijöiden päälle, myös jollain toisella tavalla yhteisten sääntöjen soveltaminen voi olla huono juttu.
Suurin osa noista tilanteista ei kokemukseni mukaan johdu kohteliaisuudesta, vaan siitä ettei autoilijalla ole hajuakaan liikennesäännöistä. Minulla ei kuitenkaan ole mitään sitä vastaan, että joku avuton täti tai pikkupoika bemarinraadollaan päästää minut menemään omalla vuorollaan risteyksen yli. Niinkuin kirjoittelin edellä, jotkut tilanteet ovat kuitenkin erilaisia ja niissä asetetaan pyöräilijä oikeaan vaaratilanteeseen.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti TuriMaas
Pääasia on toki että autoilija on aina pyöräilijän näkökulmasta jotenkin väärässä. Lisäksi autoilijan näkökulmasta pyöräilijä on aina väärässä sekä tietysti jalankulkija. Ja jalankulkijan näkökulmasta toki sekä pyöräilijät että autoilijat ja mopoilijat ja rullaluistelijat ja ...Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Mohkku
Itse ajan sen 40 tkm vuodessa henkilöautolla. Voisiko kyse olla myös siitä, etteivät pyöräilijät osaa liikennesääntöjä. Joka päivä pyöräilijä (avuton täti tai pikkupoika) ajaa Helsingissä suojatielle eteeni. Siksi mielummin annan pyöräilijälle tietä, koska en jaksa sitä mulkoilua tai käsimerkkejä ja haluan välttää vaaratilanteita.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti kervelo
Eikö tällainen mahdollisuus ole tullut kenenkään paheksujan mieleen?
Kyllä tuo varmasti on yksi syy. Liikenteessä pitää aina olla varovainen ja harvoin onnettomuus sattuu silloin kun kaikki osapuolet noudattavat sääntöjä pilkulleen.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti TuriMaas
Sitten vielä sellainen syy varovaisuuteen autoilijalla että pyöräilijähän muuttuu väistettäväksi jalankulkijaksi ihan sekunnissa jos pyöräilijä päättääkin hypätä pois pyörän selästä ja taluttaa. Eli jos pyöräilijä lähestyy hitaasti ajoradan reunaa, hän voi olla myös jalkautumassa jolloin väistämisvelvollisuus muuttuu heti.
Ja tämä ei muuten ole ihan teoreettinen mahdollisuus. Varsinkin hyvin matalarunkoisilla mummopyörillä ajavat naiset hyppäävät hyvinkin usein kokonaan pois pyörän selästä kun pysähtyvät, siis myös suojatien eteen tullessa. Silloin he ovatkin äkkiä lain mukaan jalankulkijoita.
Ja kuten täällä on toisaalla puhuttu, niin pyöräilijän on vaikea monissa paikoissa osoittaa noudattavansa väistämisvelvollisuuttaan. Ajorata pitää usein ylittää kahdessa osassa, ja siinä keskikorokkeella on nippa nappa tilaa fillarille, joten se on reipas toiseen suuntaan menevien kaistojen ylitys ja äkkipysäys. Varovaisuutta noudattava autokuski joutuu hiljentelemään nähdäkseen tuleeko se stoppi. Huitomisia on suositeltu...
Sitten on vielä sellainenkin mahdollisuus, jopa erittäin todennäköinen, että kun pysähdyt ja annat sille pyörältään nousseelle ja jalankulkijaksi muuttuneelle tietä, hän alkaa kinkeämään takaisin pyörälleen muuttuakseen takaisin pyöräilijäksi. Aikaa siinä taas palaa kun ähkien yritetään takaisin pyörälle, vaikka ihan vain taluttamalla olisi ylitys ollut paljon juoheampaa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti N-Man
Autoilevana myös ärsyttävää jos jalankulkija ei menekkään ylitse kun antaa tietä. Monesti tosin lääntävät katseen toiseen suuntaan juuri ennen kuin vauhtisi on jalankulkijan silmään selkeästi hidastunut.
Kyllä tuo on varmaan enemmän kuin todennäköistä, kun puhutaan siitä porukasta joka tuolla kaupungilla polkupyöränsä kanssa sählää. Kaupunkialueella ja kelvialueilla on tuosta syystä ihan järkevääkin, että autoilija joustaa, jotta vältetään vahingot. Tuossa omassa kertomuksessani en kuitenkaan maininnut kelveillä ajoa tai muita kaupunkialueen ongelmia. Liikennesääntöihin olen pyörän lisäksi tutustunut auton ratissa jo 35 vuotta, joten uskon tulkitsevani nuo kuvaamani vaaratilanteet kyllä ihan oikein.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti TuriMaas