Printable View
^Ehkä olet mutta samaa teki kaikki siihen aikaan. Ekan oikean maantiepyörän rungon kun ostin niin kauppias ei meinannut myydä 56 senttistä runkoa 180 senttiselle asiakkaalle, aivan liian pieneksi väitti ja kyseessä kuitenkin ehkä parasta mitä silloin rahalla sai, ei siis market tason kauppias.
On monta kertaa käynyt noin kun lukenut palstaa pidempään.
Kellon osoittamaa lukemaa ihaillaan tuossa kuvassa ylempänä ei pyörän pienuutta. Nopeus yli viiskymmentä, siinä ihanne, alemman kuvan leppoisa asento on eri tarkoitukseen, ihaitavaa sekin.
Tuopa se, mutta vaikka kuinka olisi matala standover, niin lyhyessä rungossa satulan ja haarukan tolpan välinen tila on niin pieni (alle 40 cm) että isompi riski on kulkusensa paukauttaa haarukan tolppaan kuin vaakaputkeen. Ja vaakaputken etuosakin on liki samalla korkeudella olipa kyseessä S- tai XL-koon pyörä, jos samantyyppisistä puhutaan. Ei edes tällainen SUP:in fätissä oleva mutka kauheesti auta paitsi joissain ylämäissä tapahtuvissa lipsahduksissa:Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Ulkorengas
http://www.suomenurheilupyora.fi/uploaded/images/1.jpg
On siinä sekin puoli, että liika pitkä runko tuntuu helposti paljon pahemmalta kuin liika lyhyt. Liian pitkää ei pysty ajamaan järkevästi mutta liika lyhyellä pääse jopa ihan kivasti. Sopivahan on tietenkin paras
Tietysti niinkin, sit ollaan oikeesti kaukana jos ei stongaa pysty pyörittelemään ympäri asennon isommin muuttumatta.
Ehkä kuitenkin pitäisin geometriavertailut ja kokokysymykset yhden pyörätyypin tai käyttötarkoituksen sisällä.
Kaikissa pyörätyypeissä on tarkoitus saadaa tietylle ajajalle ja tiettyyn käyttötarkoitukseen sopiva ajoasento. Se voidaan saavuttaa vähän eri reittejä pitkin putkiosilla pelaamalla. Riippuu sitten haettavista nyansseista kannattaako lähteä hakemaan pienemmän tai suuremman rungon kautta. Maantiepuolella liian suuri runko johtaa helposti aikamoisiin myönnytyksiin kokonaisuuden kannalta, siksi on helpompi suositella pienempää, jos ollaan rajamailla.
Triathlon on sitten aivan oma lukunsa ajoasennon suhteen.
Ei se niin paljosta oo kiinni. Mun broidin vanha maantiepyörä oli reachiltaan 2cm pidempi ku mun nykynen. Mun pyörä on kuin 'hanska' ja broidin pyörällä en pystyny kunnolla ajamaan. Sillä oli 120mm stemmi, mulla on 130mm. Eroa siis sentti plus ero mikä tulee tangosta ja kahvoista eli ei mittavastiLainaus:
Alkujaan tämän lähetti Läskimasa
Toisaaltaan jos perseaukisena huutele niin saa noita mittatilaus runkojakin...
Olen ehtinyt M-kokoisella 18,5" Feltin läskillä muutamat lenkit ajella ja 89/187 mitoilla joku olisi valinnut ehkä isomman mutta minusta on mukavan ketterä vähän hankalammissa paikoissa. Pidemmän ja jyrkkäkulmaisen stemmin kun vaihdoin niin ajoasentokin on ihan mukava. Ei yhtä pysty kuin topikin aloittajalla mutta sopii minulle ja saa vielä hiukan painoa eturenkaallekin. Ei ole OTB pelottanut. Se tulee jos on tullakseen eikä siinä 2-3 senttiä akselivälissä ehkä kovin paljon vaikuta.
Stemmi olisi voinut olla suorempi ja lyhyempi jos ei olisi vähän omituisesti haarukan ruotoputkea tehtaalla katkaistu ihmeteltävän lyhyeksi.
Ehkä kuitutolppakin, jota on reilusti näkyvissä, vähän joustaa ja pehmentää istuinosastoa paremmin kuin ison rungon pikkupätkä.
Ja M-koon Feltissä "Top tube horizontal" on 610 mm.
Onkohan tuossa Feltissä oikeesti stand over height 744 mm (M), niinkuin ilmoitetaan? Tuossa mun Fatboyssä 820 mm. Rungot hyvin samanmuotoisia ja kokoisiakin, ihmetyttää tuo mittaero. Et viittis mitata yläputken korkeuden maasta etu- ja takaosasta?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti J.Kottenberg
Joo, mittailin vähän ja yläputken korkeus takapäästä oli n. 715 mm ja etupäästä n. 898 mm ja käytännön stand over high (noin 10 cm keskiön etupuolelta mitattuna) suunnilleen 790 mm.
Ei tuo 744mm stand over heigh:iä oikein toteudu ellei ole kuskilla erikoisen muotoinen lantio.
Minulla Oli Salsan Mukluk L kokoisena 50mm stemmillä se oli oikeen huoleton pommittaa suht suorilla teknisillä poluilla, mutta tiukemmilla poluilla sitä vaivasi kankeus se ei vaan jotenkin tuntunut mahtuvan kääntymään ja tuntui, että vaikka kropalla ajoi käännöksiä, niin kankeus vaivasi.
Tuli tilaisuus vaihtaa ja nyt alla sama vehe M kokoisena samoilla osilla paitsi 60mm stemmi. Pien on kyllä tuossa kyseisessä pyörässä enemmän mieleeni. Ketteryys lisääntyi selkeästi. Ohjainputki on selkesti lähempänä, mutta ei liian sylissä. 400mm tolppahan on liki tapissa, koska on vain 430mm seattube M rungossa. M on edeelleen lähes yhtä vakaa ja huoleton ajaa kovaa ilman juurikaan lisääntynyttä OTB herkkyyttä. Sarvet on aikas samamalla korkeudella suhteessa satulaan.
Minulla mittaa nykytiedon valossa 182/85mm haara. Sarvina Answerin 20/20 millä tulee polville kivasti tilaa ja siirtää tankoa eteenpäin. Niillä pystyy ajaman lyhemmällä stemmillä, kuin normi samanlevysillä sarvilla. Suorilla joutuisin laittamaan 70-80mm stemmin ja se on imo likaa ainakin loivakeulaseen läskipyörään.
AM kovaperä 29 on L mikä on noiden välistä kooltaan ja se on oikeen hyvä myös.
Muklukista toimii täysin molemmat, mutta eri ominaisuuksia, niissä on selkeästi. L stand over ei ahistanut koskaan. Tosin talvella en ajanut sillä. Nyt viime talvena, kun oli lunta reilusti polkujen vierellä ei meinannut M matalallakaan vaakaputkkella jalka aina riittää kovaan pohjaan ennenkuin kassit oli putkella.
Minulle tuntus olevan sopivin noin 430mm reach, 610mm efektiivi putkella oleva runko ja ihanne seat tubea vois olla 460-480 minimi on selkeästi tuo 430mm 175mm kammilla. Tietusti muitakin geomittoja huomioden.
Ainakin loivakeulaset Fätbiket on ehkä hitusen kankeampi, kuin kovaperä 29er.
M koon Mukluk on ehdoton minimi minulle. Tuolta voi geota ihmetellä http://salsacycles.com/bikes/mukluk/...sion/geometry/ .
Forward geometria vehettä täytynee testata, kun kohdalle sattuu.
Tilasin iibeistä 38mm stemmin kokeeks ku puol-ilmaseks sai (6.37€ postikuluineen). Ton kun ruuvaa kiinni niin L/19" Fatboyn ohjaamo on millilleen saman pituinen M/17.5" kanssa mutta "forward geometrialla". Kiva kokeilla miten hätäinen ohjaus tulee noin nysällä.
Eikö pienet rungot ole jo vanhanaikaisia? nykyyään pitää olla pitkä vaakaputki ja lyhyt kannatin
Minä ostin käytetyn maantiepyörän, BH Zaphire, koko S, 44cm. Itsellä on mittaa 154cm ja inseam 72. Pyörä tuntuu muuten sopivalta, mutta ohjaamo pitkältä. Meinasin vaihtaa 10cm stemmin paikalle 8cm stemmin mutta luin jostain, ettei alle 10cm stemmejä kannattaisi maantiepyörissä käyttää kiikkeryyden lisääntymisen vuoksi. Mitä mieltä olette, vaikuttaakohan tuollainen 2cm kuinka paljon ajettavuuteen. Nyt tuntuu kyllä että yläasennossa ajaessa tekee mieli pitää lähempää kiinni kuin jarrujen luota. Hassua kyllä että wrenchsiencen laskurin mukaan ohjaamon pitäisi olla juuri sopiva. Vai onko kyse vain tottumattomuudesta? Tähän asti olen ajanut vain 13,5 tuuman naisten mallin maasturilla, jolla ohjaamoa on isonnettu taakse päin jatkuvalla satulatolpalla.
Mulla on 47-kokoisessa maantiepyörässä 9 sentin stemmi, eikä se ainakaan mitään kiikkerä ole. Vaikea uskoa, että sentin lyhennys lisää tekisi sen kiikkerämmäksi. Kokeile, sillähän se selviää!
20mm ero ohjainkannattimessa vaikuttaa, mutta sen merkittävyys riippuu kokonaisuudesta. Jossain tapauksessa pyörä muuttuu aivan erilaiseksi ohjattavaksi ja toisinaan eroa voi olla vaikea huomata.
Kannattaa ainakin kokeilla lyhyempää. Enempää numeroita näkemättä veikkaisin syynä olevan se tottumattomuus, mutta eipä sitä vartaloa kannata väkisin vääntää sellaiseen asentoon jonka sen voimakestävyys- ja venyvyysominaisuudet hyväksyvät vasta 5000 kilometrin päästä eikä esimerkiksi jo huomenna. Maantiepyörän ajoasennon hakeminen on jatkuva prosessi siihen saakka, kunnes lisämuutoksista ei ole enää hyötyä esimerkiksi pyörän käsiteltävyyden tai kokonaisilmanvastuksen suhteen.
Olen ainakin itse todennut, että omaan tyyliin sopii 29-maastopyörässä mieluummin vähän pieni runko, niin saa mukavan ketterän pyörän kivenkiertoon. Isommissa rungoissa usein akseliväli kasvaa ja tulee koulubussi- fiilis. Lisäksi monissa isoissa rungoissa on ihan hullun korkea emäputki, joten tukee fiilis, että ajaa mummonpyörällä kun tanko on niin korkealla. Ja tämä siis vaikka on jo liitytty slam that stem-klubiin. 😀
Syystuulialle: stemmin lyhentäminen muuttaa ajettavuutta, mutta ei pyörästä lyhyelläkään stemmillä mitään vikuria tule. Täällä, kun the Nainen aloitti lajin, aluksi stemmi kutistui 50mm:iin vahvalla nousulla. N. kolmen viikon välein vaihdoin stemmin (onneksi hyllystä löytyi kokoelma) hiljalleen pidemmäksi, kun hänen kehonsa oli tottunut ajoasentoon. Lopulta tuli orkkiksena pyörässä ostettaessa ollut normaali (=pidempi) stemmi paikalleen. Ja hyvin on sujunut siitä lähtien. Tänä vuonna ei tarvinnut edes talvitauon jälkeen lyhentää stemmiä, vaan muutaman lenkin jälkeen niska-hartiaosasto sopeutui asentoon.
Niinpä, jos pyörällä pystyy ajamaan ilman käsiäkin, ei se sen luontaiseen vakauteen vaikuta sen kummemmin vaikka ei olis stemmiä ollenkaan.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Hääppönen
Hyvältä tuntui oman pyörän muutos stemmistä puolet pois (70 mm:stä 35 mm:iin). Tosin läski kyseessä eikä kippurasarvi.
Nyt puhutaan ilmeisesti maastopyöristä? Liian pienien runkojen ihannointiin on lähinnä historialliset syynsä. Runkogeometriat tuli alunperin maantiepyöristä, eihän varhaisille maastopyörille ollut muita malleja. Ihmiset tuppaavat jumiutumaan vanhaan, ja vain uudet ajajasukupolvet pystyvät uudistamaan fakkiintuneita käytäntöjä. Vasta viime vuosina pyörien geometriat on alkaneet lähestyä crossipyöriä eli korostetaan hallintaa polkemistehokkuuden sijaan. Mikä onkin luontevaa kun "isossa maailmassa" maastopyöräily on mountain biking eli suureksi osaksi alamäkeen ajamista.
Tämä herra selittää asiat aika ymmärrettävästi: http://www.mbr.co.uk/news/bike_news/...y-sucks-324160
Se miksi joillain merkeillä, kuten esim. Canyon, on nykymittapuulla korkeat standoverit jotka ohjaavat liian pienen rungon valintaan, johtunee lähinnä suunnittelijan prioriteeteistä ja mieltymyksistä. Todennököisesti Canyonin suunnittelutiimi on konservatiivisempaa ja XC-henkisempää, toki nykyään XC-ratojen vaikeuduttua (ei Suomessa) XC-porukkakin on siirtymässä hitusen järkevämpiin keulakulmiin ja jopa dropperposteihin.
Erilaisia mieltymyksiä on toki, ja erilaisia käyttötarkoituksia. Vielä enemmän on fakkiintuneita ihmisiä jotka eivät kokeile uutta (tai joilla ei ole aikaa mukautua muutoksiin tarpeeksi pitkässä testissä).
MTBR:n foorumia kun lukee, niin tosiaan usein saa kyllä kuvan, että rapakon takana ajetaan juurikin paljon sillä meiningillä, että hinkataan hiekkatietä vuoren päälle ja sitten tykitetään rakennettua polkua alas.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Ketjureaktio
Sinänsä sellaiseen meininkiin suunniteltu geometria ei välttämättä ole ihan optimaalinen jos ajelee suomessa perus kivikko&juurakko syheröä. ☺
Mielenkiintoista huomata, että kun esim. Ibis juuri julkaisi Ripley:stä uuden version, niin aika moni ilmoitti mtbr:ssä, että ottaa mieluummin silti uudesta versiosta vanhalla geometrialla olevan eli jyrkempi HTA ja lyhyempi akseliväli, kuin sen uuden long & slack version...
Kiitos teille kaikille vastauksistanne! Tilaan 8cm stemmin ja kokeilen. Nämä kokoasiat on kyllä mielenkiintoisia. Kun edellinen on Radonin pienin mahdollinen naisten maastopyörä, niin se on ollut korkeuden puolesta sopiva mutta ohjaamo vähän lyhyt. Nyt kun uskalsin ostaa kokeilematta pienimmän mahdollisen BH:n maantiepyörän (ei naisten malli), sekin on korkeudeltaan sopiva, mutta tuntuu liian pitkältä...Sain tämän foorumin keskustelujen perusteella sen käsityksen, että monet lyhyet naiset tykkää bianchin pienimmästä naisten (Dama Bianca) pyörästä. Minun pyörän ja Bianchin naisten mallin vaakaputken pituusero ei ole kuin 0,5cm, joten todennäköisesti Bianchissa pienempää on myös tuo stemmi. Jos jollakin teistä seisoo kyseinen 44cm Bianchi tallissa, niin ihan mielenkiinnosta olisi mukava tietää, onko näin. :)
Mutta näillä mennään ja ajetaan. Eiköhän se tästä pikkuhiljaa ihmetellen ja kokeillen selviä. Maastopyörän jälkeen maantiepyörän keveys ja vauhti tuntuu USKOMATTOMILTA! Pelkään ehkä eniten sitä, että jyräytän hyvinkin pian johonkin sopimattomaan esteeseen unohtaen että maantiepyörää pitää käsitellä varovasti, kun maastopyörällä sitä ei ole tarvinnut ajatella. Vähän on vaikea ymmärtää, millaisia koloja ja töyssyjä maantiepyörän vanteet oikeasti kestää, kun nyt ensimmäistä kertaa elämässäni sellaisella ajelen. Osaisko tätä vielä joku valottaa...?Itsellä on painoa 54kg joten sikäli pyörä ei ihan hirveän koville joudu...
Mikäli renkaissa on sen verran painetta (alle 60 kiloinen pärjännee kuudella barilla, ellei jopa vähemmällä) ettei sisärenkaat puristu kehän ja terävän kuopan/kiveyksen reunan väliin, pyörä kestää varmasti ainakin sen mitä ajajansa kämmenet ja takapuoli kestää. Mutta totta kai siinä säästää kalustoaan kun välttää niitä kuoppia ja keventelee kiveysten yli jne.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Syystuulia
= konservatiivisuus. Moni sitten vaihtaa viiden vuoden perästä. Itse olen ajellut XC-tapahtumissa "vääränlaisilla pyörillä" ja mm. tiukassa puun kierrossa tai helpohkoissa esteissä saan kirota mielessäni edessä könyäviä XC-univormuun puettuja harrasteajajia - ei se voi olla noin vaikeaa. Uskon että aika monilla vääränlainen pyörän geometria on suurin este ajon sujuvuudelle - ja harva sitä tietää ennen kuin kokeilee antaumuksella toisenlaisia pyöriä ja kokee kenties ahaa-elämyksen. Menestyvät kisakuskit erikseen, heillä on monta syytä valinnoilleen ja usein varmasti hyvä pyörän hallinta jolloin mies määrää enemmän kuin pyörä sitä että mihin ja miten mennään.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Xizor
Ei välttämättä ole pelkkää konservatiivisuutta, vaan kokemusta. Varsinkin jenkeissä on tosi paljon noita pyörämerkkien demo toureja, joten siellä pääsee _oikeasti_ koittamaan erilaisia laitteita autenttisessa ympäristössä toisin kuin Suomessa. Pääsee vielä ajamaan samaa settiä erilaisilla pyörillä back-to-back niin huomaa varmaan ihan kivasti mikä sopiva omaan ajotyyliin ja ympäristöön.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Ketjureaktio
Mutta onhan noita tunkkaajia Tahkolla jne. nähty kyllä, tosin monesti kyse on ihan ajotaidoista eikä pyörän geometriasta.
Tietty ei sekään helpota asiaa jos pyörässä joku 71 asteen ohjauskulma, 11-12 cm stemmi, kapea suora tanko ja satula tapissa ilman dropperia. :-)
99% ajotaidoista kiinni. Ei tartte linkata mitään eksoottista videota kun käytte kattomassa miten junnusarja ajaa. #&€% kovaa ajettaessa xc pyörä on edelleen nopein.
Xc-univormu ei tee kuskia sen enempää kuin lökärit riiraid-tähteä.
Kiitos CamoN. Tämä oli hyvä tieto! :)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti CamoN
Kyllä. Kannattaa jokaisen ajaa erilaisilla pyörillä ja varsinkin käydä bikeparkeissa kokeilemassa alamäkiratoja DH/Enduropyörillä, sen kokemuksen saa sitten vietyä XC-puolelle tai jopa cyclocrossiin. Nopeat kisakuskit harjottelevat myös ajotekniikkaa mutta se voi jäädä peruskynkkääjältä tekemättä, ja sitten on vaikeeta, niin vaikeeta. Ja aika turhaan.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti marco1
Meillä joilla ajotaidot ei perinnöllisten ominaisuuksienkaan takia kehity koskaan niin hyviksi kuin nopeilla kuskeilla, meidän kannattaa vältellä epäsopivia pyöriä. Koska se on äijästä kiinni, ei äijän kannata ajaa vääränlaisella pyörällä!
No jos mietttii semmosta keskimääräistä tunkkaajaa noissa xc-tapahtumissa niin mitä se hyvejää mennä sinne Enduro tai DH-radalle ajamaan. Ei se peruskynkkääjä tohdi niitä tekniikkapaikkoja sielläkään ajaa vaikka ois minkälainen enduropyörä alla. Itselläni nyt on vähäinen kokemus yhtään mistään tapahtumista, mutta kun kattoi esim SyöteMTB:n jälkimmäisessä lähtöryhmässä meininkiä niin eka kivikko ja pyörän päältä hypättiin pois ennen kuin edes yritettiin ajaa niin mitä se kummenee kun ajetaan lujaa alamäkeen paljon pahempaa kivikkoa. Nuokin tunkkaajat menivät kyllä sitten helpoilla osuuksilla vauhdilla ohi.