Alkujaan tämän lähetti
Eduardo
Kiitos upeista järjestelyistä Iso Olaville ja tiimille. Jos fillariharrastukseensa haluaa liittää uusia kokemuksia, tarinoita ja paikallistuntemusta, voin suositella maratonpyöräilyä. Matkan aikana vaimon kanssa olimme samaa mieltä siitä, että ehkä retki on meille liian pitkä ja puuduttava, eikä kuntokaan ole ihmeellinen. Toisena päivä kotona, pyöräilyn jälkeen, 31.7., nousi vahvasti esille ajatus että ensi vuonna uudelleen. Mutta päätapahtumana tämä riittäköön, ei liikaa muita valmistavia tapahtumia. Ei ainakaan liian kuormittavia.
Pitää nostaa hattua Olavi Stoorin tiimille. Vahva näyttö Alatornion Ahjon kokeneelta ja osin myös nuorekkaalta puuharyhmältä. Arin haitari lähtöpaikalla ja vahva empaattinen mukanaolo ajossa jäi mieleen. Ironman kippari oli pelkkää terästä ja vielä rehellinenkin. Mulle sanoi että laulaa osaat muun kanssa on vähän niin ja näin...oikeassa oli. Rynkebyn kaksikko Oulusta ansaitsi esimerkkiajan diplomin. Juttua ja kokemusta riitti. Vaasan äijät, Kälviän miehet, Pellon maitotilan isäntä (ansaitsi ensi vuoden ilmaisosallistumisensa), Tomassiinimies Eero, vetoringin hoitsut, isä/tytär kaksikko Oulusta, Unkarin ihme cyclorossarillaan ja mm. Naisveteraani Hannele. Persoonia toisensa jälkeen ja muutama kymmenen muutakin unohtamatta palomies Immosta joka välinerikosta johtuen ei päässyt polkemaan koko matkaa ja palkintojen jaossa kieltäytyi finisher-paidasta/mitalista. Hieno mies ja vielä laulutaitoinen. Kiitos teille kaikille ja hyvää jatkoa fillaroinnin parissa ja muutenkin elämässä. Niinkuin Rynkkeby-Seppo sanoi, kohdataan jos Jumala suo ja vaimo sallii.