Kahdessa pyörässä nastat alla ja yhdessä Durano Plussat (25 mm). Ei lumentulo haittaa, kun toinen talvipyörä on levyjarrullinen ja toinen sinkula.
Printable View
Kahdessa pyörässä nastat alla ja yhdessä Durano Plussat (25 mm). Ei lumentulo haittaa, kun toinen talvipyörä on levyjarrullinen ja toinen sinkula.
Kyllähän tuo talvi lisää työmatkan rasittavuutta melkoisesti: 640kcal -> 860kcal. joku 500m oli 18.5km matkasta aurattu jossain vaiheessa. Tosin lukemassa myös toinen fillari ja talvikumit, jotenka suoraan verrattavissa ei tuo lukema ole, mutta kyllähän tuo selvästi tuntui kun tuli kohtia jossa ei tien päällä ollut juuri lunta että rullasi merkittävästi paremmin.
Varmaan möivät jo kaikki aurat pois, kun viime vuonnakaan ei niitä juuri tarvinnut. No, mainittakoot etten huomannut ajoradallakaan auroja, mutta näytti kyllä että teitä olisi suolattu. Eipä tuota lunta nyt vielä senttimääräisesti ollut mitenkään älyttömästi, että ehkä määreet ei vaan täyttynyt vielä että voisi aurata.
Oikeastaan mukavaa. Samaan 20km matkaan kuluu kaksysillä ja ispeillä miltei tupla aika rauhakseen ajelemalla. Vastatuuleen lumessa ykkösellä. Ei lennä rapa, eikä tule viimassa vilu. Lyhyestäkin matkasta saa taiottua PK-lenkin. Alan pikkuhiljaa ajattelemaan kuin läskipyöräilijä. auts.
Eilinen työmatkailu esti fillaroinnin. Tänään siis ensimmäiselle "lumi-jää"-lenkille tänä talvena. Olihan kelvit melkoista perunapeltoa :) Pitänee laskea maasturin renkaiden paineista puolet veks asfaltillakin. Kivasti lisää kyllä myös rasitusta ja pudotti keskinopeutta. Ei tuota taas muistanutkaan kuinka tuo rytyyttää...
Eipä ole tosiaan tarvinnut vielä cycloa miettiä työmatkalle. Isp 1.5bar paineilla tasoittaa kummasti matkaa.
Täällä keskeisemmässä Etelä-Suomessa ei ole onneksi pilattu kelvejä suolalla, hiekalla tai turhalla auraamisella. Parin kolmen sentin kerros lunta on oikein mukava pohja cyclolle ja MaraWintereille. Talven ehtiessä pidemmälle alkaa kelveille kertyä nuoskasta jäätyviä lumikökköjä. Silloin on siirryttävä maasturiin ISP.llä.
Baana tuntuu toimittajalle olevan edustava paikka saada käsitys koko maan talvipyöräilystä. Vai onko tämä joku pyöräliiton tempaus puffi.
http://yle.fi/uutiset/3-9269815
"Helsingin kaupunki kokeili viime talvena suosituimpien pyöräreittien harjasuolausta ja tehoaurausta. Palaute oli sen verran hyvää, että kokeilua jatketaan myös tänä talvena. Nyt reitit ovat Lauttasaari-Kuusisaari, Ruoholahti-Oulunkylä ja erillinen lenkki Pakilassa."
Siitä huolimatta, tänään oli hyvä pyöräilykeli.
Talvi oli ilmeisesti yllättänyt Espoon teknisen toimen. Kirkkonummen ja Espoon rajalla huomasi kaupungin vaihtuneen kun hoitamaton klv alkoi. Jossain kohtaa oli vielä varmuudeksi aurattu ajoradan paskat kelville.
Jaa-a, pitää kai itsekin käydä koestelmassa sitten tota radanvarren pyörätietä ja sen suolia. Tänään kuitenkin hehkeintä oli ehkä ajella Käpyläntie/Oulunkyläntie-reittiä siinä missä pyörätien alla on joku kaukolämpöputki, ja oli ihan kuiva ja jäätön asvaltti alla.
Tampereella oli harjattu A-luokan kunnossapidolla olevaa väylää aika pitkältä pätkältä :). Ehkä se on hyvä vaikka tuo W240 rapiseekin kovaäänisesti paljaalla asfaltilla. Pieni määrä lunta hiljentää mukavasti.
Huomenna ajattelin ekaa kertaa mennä ajamaan talvikelillä. Käytössä sama setti kun kesälläkin, 26 jäykkäperävanhus misukan wild rock'r renkailla. Onko tämä jo valmiiksi tuhoon tuomittu yritys, mitä talvisessa metsässä olisi hyvä olla toisin kuin kesällä?
Ulkona -6, ajettu 15 min ja nakit jäässä, ajettu 25 min ja nakit tunnottomat, ajettu 32 min ja takakumi tyhjäksi. Tätä me täällä tarjoamme. Soitto kyydille, kotiin juomaan kaljaa ja baariin. Taidan ajaa trainerilla huhtikuuhun ja käydä punttisalilla.
Olen syksyn aikana muuttanut Helsingin Haagasta Lapin Muonioon, ja innokkaana pyöräilijänä on tullut täällä pohjoisessakin ajettua säännöllisesti. Cyclokrossi on ollut ihanteellinen liikkumisväline metsäautoteillä ja latupohjilla, varsinkin kun ne ovat jäätyneet. Maastopyörää on kaipaillut lähinnä tiukoissa tunturinousuissa, joissa alustan pinnat ovat olleet epätasaiset. Pohjat tosin ovat olleet mukavan kiinteitä jäädyttyään. Työmatkat sujuvat myös hyvin, teillä ei suolausta käytetä lainkaan eikä hiekkaa. Kevyen liikenteen väylät ovat tietysti minimalistiset, onneksi metsien kautta löytyy polkuja ja mönkijäreittejä hyvin. Kylmyys ja lumentulo kyllä tulevat olemaan pyöräilyä rajoittavia asioita, alle -15 ajaminen alkaa olla minulle hankalaa. Lumi on täällä kuivaa pikkupakkasellakin ja nollan vaiheen lämpötiloissakin, joten polkeminen on suht kevyttä lumentulonkin jälkeen. Kylmällä täytynee soveltaen juosta ja hiihdellä pyöräilyn lomassa. ps yhtään muita cyclokrossaajia en ole bongannut.
^^
Jos ääreisverenkierto on todella huono tai toimii juuri päinvastoin kuin talvipyöräilyn kannalta olisi suotavaa, ei ehkä tosiaan kannata kiusata itseään, vaikka talvipyöräily muuten ja noin elämyksellisesti viehättäisi tai vaikka haluaisi edistyä tahtopyöräilijänä ja kasvattaa sisäistä belgialaista kovaa äijäänsä kamppailemalla olosuhteita vastaan.
Mutta muuten: lämpöä koneeseen ja raajoihin (heiluttelua, ravistelua, pyörittelyä) ennen uloslähtöä, hyvät sisähanskat, hyvät tuulenpitävät (muttei liian paksut jotteivat kädet heti hikoa) päällyshanskat, kevyt ote tangosta ja tiheää otteen vaihtoa (jotteivat lihakset ja verenkierto uinahda staattisessa asennossa). Kengät ja sukat voi koittaa laittaa lämpiminä jalkaan, jotta elimistön lämpösäätely ei heti ensimmäisenä käske sulkemaan verenkiertoa näppeihin (jos ja kun kylmä iskee kokemuksen mukaan tässä järjestyksessä).
Rullaavien renkaiden täydellinen unohtaminen on myös paikallaan, Marathon Winterit alle, tubelesslitkut sisään jos niin haluaa. Nopeusmittari hemmettiin. Termospullot mukaan. Ajatukset muualle kuin pakkaslukemaan.
Sellainenkin on harkinnan arvoista että tekee päätöksen ajaa vain kerran viikossa ja todella valmistautua ja keskittyä siihen niin psyykkisesti kuin moraalisesti. Jollekin se voi olla satku, jollekin kolme tuntia, jollekin 50 km ja jollekin hullulle kuusi tuntia. Koviakin tavoittteita saa ja kannattaa asettaa, mutta se ei hyödytä mitään että tavoite on omilla edellytyksillä mahdoton tai että sen saavuttaminen syö enemmän kuin antaa.
Olen huomannut käsien jäätymisilmiössä, että lenkille lähdettäessä kädet menevät nopeastikin tunnottomiksi. Reilun puolen tunnin reippaan lenkin jälkeen tunto alkaa palautua, tunnin kohdalla kädet ovat ihan ok. Sama tapahtuu kylmässä hiihtolenkillä. Puolentoista tunnin treenin jälkeen on sitten ihan lämmin olo raajoissakin.
Vakiopolkaisu päivittäisenä työmatkana on tunti suuntaansa. Lähtiessä olo on hieman kolea, mutta lämpenee ensimmäisen viiden kilometrin aikana. Varpaiden palelemisen estää tehokkaasti vuorilliset kengänsuojat (joiden vuorillisuuden tajusin vasta tänä syksynä...) kesäajokenkien päällä. Sormia alkaa palella aina, jos ote on liian kauan muuttumaton. Pelkkä sormien heiluttelu auttaa verenkiertoon ja sormien palelu loppuu. Leudommilla keleillä riittää Diadoran termosormikkaat, kylmemmille tarvitsee moottorikelkkakäsineet ja vielä kylmemmille rukkaset. Merinovillainen alusasu on yllättänyt myönteisesti verrattuna nykyaikaisiin teknisiin alusasuihin.
Poluilla pärjäät ilman nastoja jopa paremmin kuin ilman nastoja kelvillä. Tämä eilisen Paloheinässä pyörimisen perusteella. Polut olivat lumipintaisia ja kohtuullisen pitäviä, pois lukien liukkaat juurakot. Vastaavasti kelveillä oli paikoin peilijäätä, joissa Ice Spikerit olivat parhaimmillaan.
omien kokemusten mukaan taas tunnin työmatkalla yleisesti paras taktiikka on lisätä vaatetta sitä mukaa kun tulee kylmä. Ainakin oman arvion mukaan aika suuri osa ongelmaa on myös ihan vain hien kertyminen vaatteisiin ja sitä kautta lämmitysvaikutus vähenee. Ohuemmalla vaatteella alkumatkasta kulkiessa taas kosteutta pääsee mahdollisimman paljon pois, ja loppumatkasta lisävaatteen kanssa on huomattavasti lämpimämpää kuin että jos alkumatkasta pukee liikaa päälle ja hikeentyy jo ennen ulos pääsyä.
Tempo ja kesto toki on todella merkitseviä asioita. En yllättyisi vaikka matalalla sykkeellä ajaessa kylmän kelin ongelmia tulisi paljon vähemmän.
Meinaakohan se nyt sitten Helsingissäkin pysyä jäät maassa niin että kannattaa vaihtaa nastat alle?
On vaan yhdet kiekot, nyt on alla G-onet ja hyllyssä odottaa korkkaamattomat gravdalit. Mietin vaan kun oli noiden G-onejen nosto vanteelle sellaisen taistelun takana etten siihen hommaan ryhtyisi ennen kevättä.
Sent from my iPhone using Tapatalk
Hyvin meni lenkki, kerran vaan kaaduin ja seki omaa tyhmyyttä :D Oikeestaan aika hyvin pitoa oli joka paikassa paitsi jäällä, ja juuret oli edelleen liukkaita, muuten tuntu metässä melkee helpommin menevän kun kesällä. Sormet pysy lämpimänä, kädessä oli levelin laskettelusormikkaat, erittäin lämpimät vaikka mitkään överi paksut olekkaan. Loppulenkistä huomasin että keula vuotaa hieman damber puolen yläpäästä, jostain lukitusvivun alapuolelta tai jostain, muuten kyllä tuntui keulakin toimivan erittäin hyvin ja herkästi. Pari kerta eksyin polulta ja tuli rämmittyä lumessa/rämeikössä pyörä kannossa ja tän takia kengät jääty kärjestä ja rupes lopulta vähä varpaita paleltaa.
Ensimmäinen luminen lenkki Forssan seudulla tänä vuonna ja rengastuksena Panaracer GravelKing sk. Paineet oli siinä n. 3 barin paikkeilla ja perskeles ku olikin ihmeen hyvä pito.
Ja ohan toi pirun mukavaa vaihtelua sille kuivalla baanalla jurnuttamiseen..
Minkäslaiset nuo muuten on asfaltilla? Omassa työmatkoilla käyttämässäni 29-maasturissa on talvella 2" Mara-Wintterit. Noi tosiaan on ainakin normipaineilla aika kovat, joskin pito tuollaisilla kelveillä ja ulkoilureiteillä on ihan riittävä meikäläisen tarpeisiin.