:eek: Tuossa on muuten niska kovilla. Jos tulee kipuja niin lääkäri jnpp.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti TimoF
Printable View
:eek: Tuossa on muuten niska kovilla. Jos tulee kipuja niin lääkäri jnpp.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti TimoF
Koulun pihalla sohjo vei mua 100-0. Kyljelleenhän sitä kaatu.
Eilen monta kertaa semi-otb kun polun reuna petti. Välillä on työlästä päästä ylös kun hankea oli pauttia 70cm.
Ei oo onneks ollu. Mut kyllähän tuo ihmetyttää vieläkin :)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Teemu Kalvas
Pakko avautua tänne, kun vituttaa niin rankasti:mad:
Eilen ajelin vastatuulilenkkiä Helsingistä Porkkalanniemelle. Aivan Porkkalanniemen päässä on sellainen jyrkkä alamäki, joka kääntyy vasemmalle. Heti mutkan jälkeen tiessä on hidastetöyssy, jota ei ole merkitty maalaamalla tai liikennemerkillä. En huomaa töyssyä lainkaan, vaan pamautan siihen yli neljänkympin vauhdilla. Vasen käsi lipesi stongalta ja kaaduin vasemmalle kyljelleni.
Vauriot: Kyynärpäässä luuhun asti ulottuva haava, ruhjeita lonkassa, puujalka reidessä + naarmuja ympäri kroppaa. Fillarissa jarrukahva rikki, ajotakki -housut ja hanskat revenneet.
http://farm3.static.flickr.com/2736/...e528c23774.jpg
On se vaan kumma juttu, että kun katsoo telkkarista kun joku lippaa neljästäkympistä, ei se näytä paljon miltään, ja sitä ihmettelee, miksi tuo ei tuosta nouse ja jatka matkaa.
Oli tosi hauska paluumatka sieltä Porkkalanniemen päästä.
Tuon luulisi olevan selvästi lakien ja määräysten vastainen, mutta arvatenkin ei sittenkään. Jotain täytyisi kuitenkin varmasti tehdä, sillä jos ilmeisen kokenut pyöräilijä kaatuu neljästäkympistä, paikka on vaarallinen myös hitaammille ja aremmille tai varovaisemmillekin pyöräilijoille.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Avisio
Kai annoit palautetta tienpitäjälle tai muulle vastaavalle viranomaiselle?
PS kun asia on taas ajankohtainen eli keväällä teille tulee uusia maantiepyöräilijöitä ja tapahtuu kaatumisia ja tarvitaan ohjeita asfaltti-ihottuman hoitoon: http://www.fillarifoorumi.fi/forum/s...ad.php?t=31839
Juu, kyllä se aika erikoiselta ansalta vaikutti.
Kävin jälkeenpäin katsomassa sitä paikkaa, ja siinä alamäessä on puiden peittämänä kolmenkympin rajoitustaulu, jossa lisäkyltti jossa lukee "hidasteita" tms.
Tätä merkkiä en huomannut, eikä sitä perhanan töyssyä oltu merkattu maalaamalla tai töyssystä varoittavalla liikennemerkillä.
En ole vielä valittanut tienpitäjälle, mutta ajattelin kyllä pistää palautetta, sillä tuo paikka on todellakin vaarallinen maantiepyörällä ajettavaksi.
Eilen kun olin puujalallani porukkalenkillä, niin kunnioitus kasvoi ammattilaisia kohtaan, jotka pahojenkin pannujen jälkeen jatkavat jotain monen päivän etappikisaa. Kovia kundeja!
Tänään tuli kynnettyä virolaista asvalttia...
Ja Muad'Dib myös? Karkeaa on se asfaltti.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti PELTONEN
Eilen tuli maastopyöräajelulla kontattua kolme kertaa, muttei niin että voisi laskea OTB ketjuun kuuluviksi:
- Tampereen Kalevankankaalla en saanut päätettyä kummin päin menisin parin kiven yli ja menin sitten siitä välistä ... töks.
- sata metriä edellisestä tiukka käännös ylämäkeen hiekkakäytävälle: vähän väärä tasapaino ja etupyörä kääntyikin liikaa ... töks: naarmut kyynärpäähän ja hanska vähän rikki.
- hitaassa alamäessä märkä turpeinen kohta jossa keppejä muka kuraa sitomassa ... töks: hanskat mustassa turpeessa ja roiskeita jokapaikassa.
Tuota niitä taisi tulla ainakin melkein 10 :o. Muutaman viikon tauko metsäajamisessa ja toipilas vasen koipi/selkä oli yhdistelmä jolla ei näemmä pysynyt pystyssä kosteilla poluilla. Sitten kun vielä ei oikein osaa refleksillä vapautua tiukemmalla olevista uusista lukkiksista niin kyljelleen mentiin niin että soi. :p
Tarttee varmaan harjotella... :rolleyes:
Tommoisella turistipolullakin kannattais katsoa eteensä ja pitää molemmat kädet tangossa :rolleyes:
http://lp1.pinkbike.com/p4pb5527453/p4pb5527453.jpg
Salama iskee kirkkaalta taivaalta ja onnettomuus yllättää sunnuntailenkin viimeisillä kilometreillä. Yli vuosi ehti kulua edellisestä kaatumisesta ja se taisi rehellisesti myönnettynä olla liian pitkä aika.
Paikkakin saattoi olla liian tuttu eli pientaloaluetta kaarrellen halkova tie, jonka lukuisat hidastetöyssyt olen ylittänyt molempiin suuntiin lukemattomia kertoja; useimmat niistä menevät hiukan keventämällä suurempia hidastamatta, jotkut voi sujuvasti ohittaa ajoradan laidassa, mutta joukossa on muutama, joiden kohdalla on pakko hyppyyttää tai merkittävästi hidastaa.
Tällä kertaa saattoi ajatus karata, ehkä kuvittelin osaavani ajaa reitin unissanikin, kenties luulin olevani jonkin toisen hidasteen kohdalla - tarinan kohokohta on kuitenkin se, että törmyytin etupyöräni niin kovaa ja sellaisessa kulmassa, että rengas iski vanteeseen ja tyhjeni pamahtaen. Kun vauhti putosi ja pyörän ajettavuus samalla heikkeni radikaalisti, ehdin vain huomata olevani matkalla noin kello yhteentoista ja kohti ajoradan pintaa.
Tajusin kyllä saaneeni melkoisen tällin, mutta seuraava selkeä muistikuva on siitä, kuinka seisoin jalkakäytävällä tarkastellen pyörän kuntoa - ketju oli pudonnut ja tanko näkyi vääntyneen - ja ehdin ajatella "Kuinka tyhmä sitä voikaan olla!" ennen kuin huomasin, että vasemmassa kädessä ei kaikki ollut ihan okei.
Röntgenkuvat osoittivatkin sitten solisluun murtuneen. Asiansa osaavan tuntuinen lääkäri oli onneksi sitä mieltä, että selvitään konservatiivisella hoidolla eli ilman leikkausta, mutta joka tapauksessa ainakin kuuden viikon ajot on ajettu pelkästään oman tyhmyyden takia. Nyt ollaan käden kanssa kiltisti, katsotaan netistä, mitä ikävää (virheasento, ihon nekroosi) jälkitarkastuksessa voi vielä ilmetä ja yritetään olla kysymättä, miksen ajanut jotain toista reittiä tms.
Tästä tuli turhankin pitkä sepustus lopultakin melko tavallisesta sattumuksesta, mutta jos saan yhdenkin lukijan pysymään paremmin hereillä tutussa paikassa tai kun lenkki on melkein jo ajettu eli yhdeltäkin turhalta onnettomuudelta vältytään, siitä lienee iloa muillekin kuin vakuutusyhtiölle.
PS lääkäri taisi olla pyöräilymiehiä tai sitten laji oli tullut hänelle työn kautta hyvinkin tutuksi: hän tiedusteli, olinko ollut liikkeellä maantiepyörällä, tiesi sanonnan niistä, jotka ovat murtaneet solisluunsa ja niistä, jotka eivät vielä ole murtaneet solisluutaan, ja muisteli, että eräskin kilpapyöräilijä ajoi Ranskan ympäriajon loppuun murtuneella solisluulla. Häpeäkseni en siinä tilanteessa muistanut George Hincapieta, vaan väänsin jotain tylsää siitä kuinka kyseessä ovatkin silloin eri miehet, eri lääkärit ja eri tropit.
Tänään se taas tuli todettua, että hetken herpaantuminen saattaa viedä pyörän alta :p Maasturilenkin suuntauduttua aiotusta poiketen metsätiestöille, meinasi keli yllättää useampaankiin kertaan.
Alkumatkasta pari kertaa "speedway -tyyylisellä" luisulla likipiti tilanteita pari kappaletta moottorikelkan tekemästä urasta johtuen.
Lenkki kun eteni niin keskittyminen herpaantui ja vastasataneen lumen alla oleva jäinen spoori vei ettei ehtinyt kissaa sanoa .. Vasemmalle kyljelle lukot polkimissa tukevasti pysyen droppi liki suorin vartaloin todella kovaan ja kiviseen metsätiehen :eek: .. Hetken tähtien näkemisen ja tuskan parahdusten jälkeen ekana tietysti tuli mieleen "mitä meni rikki?" Onneks kalustevaurioilta tällä kertaa vältyin ja enää tällistä muistuttaa jäykähkö niskan ja hartioitten seutu sekä hieman naarmuja saanut vasen sääri :rolleyes:
Eilen useammankin kerran. Tässä yksi niistä.
Aamusella kevyenliikenteen väylällä rupesin jotain vanhahkoa herrasmiestä ohittamaan ns. puskan (orapihlaja-aita) puolelta. Työmatkapyörän vasemmanpuoleinen nousukahva otti tietenkin juuri kohdalla johonkin oksaan kiinni ja seuraavaksi olinkin sedän jaloissa pyörän alla. No, siitä selvisin, kun sain lukoista ensin kenkäni irti. Harvinaisen kivuton kaatuminen oli.
Taas minä :) Heti "portilla" lähtiessä tänään lenkille kaaduin oikein kunnolla. Jyrkkä, lyhyt alamäki, jossa jarrutin etujarrulla, koska edessä on nastarengas. Eipä mitä, menin mäkeen vähän vinossa ja kun oikaisin suuntaa kaaduin oikealle. Pään löin maahan mojovasti, mutta onneksi oli kypärä. Kova oli kolaus. Muuten ei mitään, kun en ottanut kädellä vastaan ja jalkakin pysyi lukossa kiinni. Olen miettinyt kannattaako talvella kypärää pitää ja vastaus on KYLLÄ. Taas pelasti.
Mielummin alasti ajan, kuin ilman lukkoja. Nytkään en olisi mitään jaloilla ehtinyt tekemään. Ehkä vain olisin saanut taitettua jalan pahasti alleni ja eipä kenkä olisi liukkaalla pinnalla otetta saanut.
Kyllä ne jalat paniikki äkkiä irottaa ja itse kyllä luotan enemmän niihin erikoisliikkeisiin joita on hyvä harjotella talvella kun epäonnistumiset ei satu hangessa ihan niin paljoa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Ardeon
Tänätalvena olen poistunut pyöränpäältä vauhdissa vasta kolmasti.
spedulipat tänään aamulla työmatkalla, just ennen auratulle tielle tuloa keskittymisen hetkeksi herpaantuessa. Pehmeään lumeen niin eipä edes sattunut eikä ketään tainnu olla näkemässäkään :p ..
Jokusen kerran olen mennyt kyljelleen lukkojen kanssa ja kädet tiukasti ohjaustangossa. Henkisillä vaurioilla selvinnyt. Muutama ilta sitten osui silmiin televtsionista kaatumiskouluttaja, joka painotti, kuinka tärkeää on käsien pitäminen vartalossa kiinni kaaduttaessa. Kaveriltani meni sääriluu poikki fillaroidessa, kun yritti ottaa jalalla vastaan takapyörän lähtiessä sladiin. Jatkan lukkopolkimilla!:cool: Et silleen tällä kertaa. Jatketaan.;)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Ardeon
Joo, minullekin ortopedi sanoi (kun ohimennen valittelin että olisi pitänyt osata kaatua paremmin) että solisluu menee jos on mennäkseen, mutta yleensä ne, joilla on hankalampi olkapäävamma, ovat irrottaneet otteen (tahallaan tai tahattomasti), jolloin käsi on jäänyt pahasti alle.
Työmatkalla pääsi aamulla ajoradalla ajaessa renkaan ja tien välinen kitkakerroin pienenemään yllättävästi aiheuttaen takarenkaan siirtymisen eturenkaan vierelle kulkusuuntaan nähden. Nopeus oli n. 15 km/h, mutta selkärangasta tulleilla reflekseillä kengät irtosi polkimilta ja jalat ja kädet sai maahan. Onneksi perässä ei ajellut juuri tuolloin autoja, muuten vaurioita olis tullut naarmuille menneen ohjaustangon pään lisäksi mahdollisesti enemmänkin. Sykkeeseen sai muutaman lyönnin lisää seuraavan kilsan matkalle...
Tänään kaaduin bussipysäkillä. Alla sattui olemaan sellaine pysäkin katoksen kulmasta maahan vetenä tippunut ja pyöreäksi jäätynyt jääkumpare. Jalat lähti niin totaallisesti alta, että en ehtinyt tajuamaan mitään. Suorilta vartaloilta tiputus katuun. Lonkka vähän kosketusarka ja sepeliä löytyi piposta asti...
Äskön ajoin pyörätiellä routarailoon ja siitä etupää mukavasti kippasi tangon yli.sellainen muutaman metrin ilmalento siitä tuli.Ihme kun ei kuskille eikä pyörälle käynnut mitenkään:o
Eilen tuli kaaduttua lukemattomia kertoja, kun oltiin ajamassa merenjäällä.
Eilen Susihiihdossa tulin alamäessä pimeään mutkaan, no siellä oli joku tehnyt kuopan ladulle. Suurensin sitä sitten omalla takapuolellani. Pehmeää oli, eikä tullut vammoja kuin peukalo hiukan aristi, eikä sekään enää tänään.
Eilen keväisen jäisellä tiellä. Käsi aukes aika ikävästi kämmenestä, kun ei ollut hanskoja sattunut mukaan.
Tänään Otaniemessä TKK:n päärakennuksen kohdilla otin pannut. Laskettelin kohti suojatieta. Alusta oli uraista jäätä höystettynä kepeällä lumikerroksella. Pyörä lähti kevyesti lapasesta, mutta pysyi hetken hallinnassa ja sain toisen monon irti polkimesta. Sitten kuitenkin jo mentiin... Tuloksena eVent-ajotakin oikeaan hartiaan siistinlainen n. 4cm viilto, kurashortseissa snadi hole taskun kohdalla.:rolleyes: Oikea olkapää on vähän hellänä, mutta liikkuu kaikkiin suuntiin ilman kummempia kipuja. Niska voi olla hintsusti jäykkä kyllä kohtapuoliin, koska kaali repsahti vähän kun äijä kynti tien pintaa. Päätä en kyllä maahan lyönyt. Pyörä tuntui olevan ihan OK ja tekstiilit saa sisäpinnoilleen palat jeesusteippiä.
Allekirjoitan edelleen pyöräilymottoni: Jos ei kaatuile, ei aja kovaa.:D
Uusi vuosi, sama mies samat kujeet!
Eilen Pitskun aseman viereisellä kelvillä otin yllätyspannut. Tiehöylä(?) oli tehnyt pätkälle pitkittäisurat, jotka näyttivät suht pitäviltä. No, taisi urien harjat olla jäässä, koska iskin onneksi suht hiljaisesta vauhdista tantereeseen ja kovaa. Polvi ja kyynärpää ottivat hittiä. Mitään pahempaa ei käynyt, mutta kipu oli niin kova alkuun, että oli pakko keräillä kamoja n. 10 min ja voivotella. Vaatteet ja fillari säilyivät suurin piirtein ehjinä. Kyllä kirpas, mutta HTFU:lla siitä selviää.
Eilen lenkillä kaatuu kaatuu kaatuu, siis ku hidastetussa filmissä.
Juhannussaunasta paluumatkalla päätin taluttaa pyörää, koska en tuntenut itseäni ajokuntoiseksi. Soraylämäessä kompastuin polkimeen, horjahdin pyörän suuntaan. Siitä aimoloikka pyörän yli ja hallittu alastulo kierähtämällä. Kukaan ei onneksi nähnyt. Juomat ja pyörä säilyi ehjänä. Kuski paikattiin laastareilla.
No eilen "vähän" ahtaassa mutkassa joku puolen pään kokoinen kivi nuljautti sen verran, että lakosin polvi edellä mättääseen. Mätäs olikin tosin aika hyvin sammaloitunut isompi kivi. Hetken vähän jomotti polvea.
Tiistaina 18.6 Oulussa kelvillä koiranulkoiluttajan kanssa törmäys. Aivotärähdys ja 2 yötä OYS:issä ja nyt rikoksesta epäiltynä...
Hyvä kypärä pelasti todennäköisesti mustan auton kyydistä, ostan tilalle samanlaisen uuden.
Lukkopolkimen toinen puoli oli mystisesti löystynyt. Se aiheutti viime lauvvantaina sellaisen semikaatumisen kun jalka irtosi polkimelta väärässä paikassa.
Hitto kun joku ois saanu sen witeolle! äänineen ja kaikkinensa*PEUKKU* veman suoritukselle.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti vema60
Tänää aamupäivällä vetäsin kylelleen juurakossa ja ihan oma moka oli. Oispa joskus mukava nähhä miltä se oma pannuttaminen näyttää ja se ilme varsinkin :D
Eikö se ole lähes aina oma moka?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti spanky
Eilen ekaa kertaa lenkillä pari viikkoa sitten tapahtuneen kaatumisen jälkeen...4km. pääsin ja vedin tästä turvalleen.. :)
http://i2.aijaa.com/t/00134/12653335.t.jpg
Vanha ei vaan osaa.. :(
tiistaina ekaa kertaa vähään aikaa fläteillä maastossa, paloheinän kallioilla lenneltiin, onneksi laitoin polvarit päälle!