Kyllä minä ainakin koputtelen kylkeä, kun joku törppö ajaa varpailta. Ovat vielä pari kertaa erehtyneet pysähtymään, jonka jälkeen olen voinut motivoida negatiivisesti ääliöt. :D :D :D
Printable View
Jooh ihanata olipa taas yks oululainen tollero ajaa vaalean sinisellä farkku mondeolla päälle rantakastellissa kun tulin lenkiltä...haistapa vi...
herpippuri jos on sen verran näkövä jälellä että tavaaminen luonnistaa
...nyt on joiltakuilta tainnut mennä tää sekaisin sen pidemmän kevyenliikenteenväyläketjun kanssa? :D
Oravanpoikanen ihmetteli maailman menoa aamuauringossa KLV:n vieressä nurmikaistalla. Pistävät aina hymyilyttämään ne otukset.
Eilen laittoi hymyilyttämään ihmisten määrä klv:illä. Oli monen ikäistä vähissä hellevaatteissa. Ja mikä parasta, se näkyi autojen määrässä, mielestäni oli vähemmän autoja liikkeellä kuin pilvisenä päivänä.
Aurinko näkyy kans pyörävarastossa. Jos on liian kuuma ilma ulkoiluun, pyörävarastossa on tyhjää. Mukavan viileällä kelillä varastossa on täyttä.
Vaan onpa tästä kuumuudesta jotain iloakin: ei tarvii kääriä vaatteita päälle. Talvella siihen menee äkkiä vartti. Nyt voi vaan kävellä Owesta ulos.
Lenkiltä tullessa meni taas sisuskumi paskaks venttiilin kohdalta. Ei auttanut muu kun hetki manata ja sadatella ja aloittaa renkaanvaihtoruletti.
Mieltä lämmitti erityisesti tyylikkäällä cannondalella paineleva fillaristi, joka pysähtyi kysymään tarvitsenko apua sekä kaksi kaupasta palaavaa naista, jotka antoivat ostamansa urheilujuoman, kun näytin niin läkähtyneeltä. Bless you, usko ihmiseen palasi taas hetkeksi.
Toki sitten tein sen klassikon, että kädet öljyssä pyyhin hikeä naamaltani...
Tuli tuossa "kaksi kaupasta palaavaa naista" kohdassa ennen kuin kerkesin loppuun lukea semmoinen tunne, että ei kai ne naisetkin nyt tarjonnut sinulle apua renkaanvaihdossa:D Asia osoittautui loppuen lopuksi erilaiseksi kuin ajatukseni :p (ehkä hyvä niin)
Mahtoi olla hyvän näköinen naama sulla ja varmaan vastaantulijoiden ilmeetkin :rolleyes:
On ollut kovin helteisiä kelejä. Uimavedetkin ovat niin lämmenneet. että viilennystä ei oikein löydy mistään. Kun tuossa pari tuntia sitten alkoi synkkiä pilviä ilmaantumaan taivalle, niin arvelin, että on sopiva hetki lähteä pyörällä saunalenkille. Kun sitten puski tuimaan vastatuuleen, sade yltyi ja tulipa siinä rakeitakin, niin uimashortseissa ajellen olo viileni niin, että lämmintä saunaa odottaa mielihyvällä.
Eilen keskustassa sandaaleissa ja shortseissa ajaessa siinä klo 18 maissa oli aivan upeeta. Vettä tuli niin maan p**keleesti, pyörä ui välillä napoja myöten ja autot sukelteli lätäköihin. Olisin laittanut uimahousut mutta ei kehdannut. Kypärää ja kypäräkameraa olis kaivannut.
Tänään aamulla lenkin ihan alussa ajoin maantienlaidassa olleeseen pieneen koloon ja olin kuulevinani että jotain ehkä putosi. Mitään ei kuitenkaan nopealla silmäyksellä puuttunut. Ajelin edelleen tien laitaa eteenpäin ja katselin kun äskettäin minut ohittanut kuorma-auto pysähtyi seuraavalle linkkupysäkille. Siinä kuski sitten avasi sivuikkunan ja vinkkasi että juomapullo putos edellisessä risteyksessä. No puuttuihan sieltä rungon luota jotain! Kipaisin sitten hakemassa juomapullon risteyksestä, ei ollut kukaan onneksi ajanut pullon yli. Suurkiitokset kuorma-auton kuskille tästä huomaavaisuudesta! Olisi tullut 103km:n lenkistä tuskainen tässä kuumuudessa, niin tai sitten olisi pitänyt tehdä pit stop jossain kohtaa.
Helle on rajoittanut ajohaluja sen verran että varsinaisella lenkillä ei ole tullut käytyä moneen päivään, mutta arkiajoja on ollut ihan mukava ajella kunhan muistaa pitää juomapullon aina mukana.
Tiistaina tuli myöskin koettua jotakin harvinaista: ilahduin reippaasta vastatuulesta! Olin iltapäivällä ajamassa Vantaalla Tikkurilantietä itään päin rauhallista vauhtia, lämpötila noin +31 C ja aurinko porotti reippaasti. Onneksi reipas vastatuuli puhalsi idästä ja mukavasti viilensi oloa.
Eilen oli ihana hetki pyörätiellä. Ajoin 30-40 km/h ja kanttasin kohti mutkaa. Pito loppui yhtäkkiä ja pyörä lähti luisuun. Ehdin ajatella "nyt mennään nurin ja vauhtia on aika paljon". Sitten tuli kai taas paljasta asvalttia renkaiden alle, kun fillari ponnahti yhtäkkiä pystyyn kuin jumalan käden nostamana. Euforiaa oli ilmassa, kun rullailin hiljaa eteenpäin ja pikkuhiljaa valkeni etten kaatunutkaan. Koko tilanne kesti ehkä sekunnin tai pari.
Koko matka duunista kotiin pysähtymättä yksissäkään valoissa. No eipä noita kymmenen kilsan matkalla olekaan kuin neljät mutta silti.
Kurvista Hämeentietä kohti Hakaniemeä punaista yhdistettyä pyörä/raitiovaunukaistaa pitkin ajaessani vastaantulevan seiskan kuski soitti torvea muutaman kerran, morjestin takaisin ja hymyilin leveästi :D
Ei ihan kevyen liikenteen väylällä, mutta kuitenkin. Pari tyttöä oli moposkootterin päällä varsin loivassa ylämäessä, vauhtia hieman vajaa 30 km/h (varmaan kuski ajoi niin lujaa kuin pääsi). Ajoin tempoa tyttöjen perässä, mutta koska skootterin vauhti oli liian hidasta makuuni, pakkohan sitä oli ohi päräyttää :D Ollessani rinnalla kuski katsoi hieman epäuskoisena, ja kohta molemmat tyttöset remahtivat nauramaan. Itseäkin alkoi naurattaa, joten heilautin kättäni ja virnistin leveästi ennen kuin haihduin horisonttiin :)
Ettei elämä ihan kitinäksi mene, laitetaan välillä kehujakin. Vaikka tuo kehä III työmaa on pyöräilijän kannalta vähän ongelmallinen, niin nuo Niska&Nyysösen miehet ovat ainaki mut huomioineet kiitettävästi antamalla tilaa ja väistämällä pujotellessani kaivureiden ja kuorma-autojen seassa kevyen liikenteen uraa pitkin.
Juuri lenkillä pari koiranulkoiluttajaa antoi hienosti tietä ja toinen sanoi vielä kiitos, kun soitin kelloa tarpeeksi ajoissa. Tuli oikean hyvä mieli kovasta vastatuulesta huolimatta ;)
Jatketaan tuota kehua, tänään taas ura meni eri paikkaa kuin viimeks, ja siihen oli laitettu ajoneuvolla ajokielletty merkki. Tein sitten ukarin, mutt vastaan tullu kuorma-auto veivas ikkunan auki ja sano ett pääsee läpi ja saa ajaa vaikka liikennemerkki onkin.
Tänään myös yhdellä bussikuskilla oli pelisilmää, ajoin kevaria pitkin pysäkille mihin tuli bussi samaan aikaan, aloin jo jarruttelemaan vauhtiani, mutt bussikuski piti ovet kinni niin pitkään ett pääsin ohi.
Ensimmäistä kertaa ohitin harrastajapariskunnan joilla oli aika hyvä kadenssi päällänsä, mutta ei ihan sama kuin mulla. Mies vähän katteli kun fittnessillä painelin sen triatlonipyörän ohi :D
Runeberginkadun pyöräkaistamerkinnät on maalattu uudestaan \o/
Taannoin soitin kelloa hyvän matkan päästä kun tyyppi ulkoilutti koiraa koko klv:n leveydeltä, ja ohi ajaessani tyyppi sitten sanoi kiitos. Tuntui ihan järki-ihmiseltä vaikka koiran kanssa olikin liikkeellä :)
eilen ihastutti vastaanloikkinut rusakko kyläsaaren tietämillä. näytti siltä ettei elukka bongaa mua ollenkaan vaan tulee kohti aina vaan :). sitten pysähdyttiin molemmat ja rusakko hyvin laiskasti kääntyi takaisin tulosuuntaansa. taitaa helle tehdä eläimistäkin hitaita :rolleyes:
Aamulla töistä kotiin polkiessani löysin lompakon jossa oli huomattava määrä rahaa. Sain omistajan kiinni Eniron avustuksella, lompakon palautettua ja usean sadan euron löytöpalkkion, käteisenä!
Tänään oli kyllä ihan helmi hetki keskuspuistossa.
Olin lenkin loppupuolella, tapahtumahetkellä ajoin polkua joka ylitti kevyen liikenteen väylän. Oikealta tuli jotain juippeja ilmeisesti jäykkäperä xc-kurjuuttimilla kolme rinnan kävelyvauhtia. Jatkoin kvl ylityksen jälkeen polkua ylämäkeen ja runttasin suht täysiä ja joku näistä hepuista huusi perään "SUCCIS!!" :D
Alla Trekin traili täpäri, päällä tld:n löysät sortsit ja ajopaita, kypärä hanskat ja polvarit...
Ei voinu ku nauraa, mitenköhän sitä pitäis pukeutua ja ajaa ettei olis succis?:eek:
Tuossa viime torstaina sattui kyllä omien pyöräilykokemuksieni huipennus...
Olin polkemassa töistä kotiin silleen perusreippaasti. Ei mitenkään omasta mielestä kovaa, mutta ei myöskään mitään rantabulevardikruisailuvauhtia. Havaitsin vähän matkaa edessäni ajavan punaisen skootterin. Skootterilla pärryyttelivät menemään kaksi tyttöä. En tiedä oliko mopossa kaikki aivan kunnossa, mutta kauhea käry ja sininen savu pöllysi, eikä se tuntunut kulkevan mihinkään.
Tasamaalla polkiessani huomasin saavuttavani mopoa. Tästä innostuneena kiristin hieman tahtia, tosin edelleenkään polkematta veren maku suussa. Saavutin mopon ja pääsin rinnalle, kun toinen tyttö sanoi kovaan ääneen toiselle "Voi v*ttu tää sun mopos on paska! Kato nyt, toi jätkäkin painoi fillarilla ohi ihan kevyesti!"
Tässä vaiheessa reittimme erosivat pyörätien (sallittu mopoille) haarautuessa eri suuntiin. Varmaan kyllä kuun parhaat naurut sain tästä tilanteesta. :)