Minkä leffan katsoit viimeeksi?

Black Mass

Kerronnallisesti vähän ontuva, tuntui että henkilöhahmoja oli vähän liikaa ja jäi mietintään mitä kenellekin kävi kun hävisivät kuvasta kesken kaiken. Aitoon "based on real events" -tyyliin lopussa sentään niputettiin keskeiset kohtalot.

Johnny Deppiltä jäätävän kova suoritus. Pariin otteeseen tuli ihmeteltyä miten paljon pystyy välittämään katsojalle mitään sanomatta, pelkin hienovaraisin elein.


Solace

A. Hopkins piehtaroi jälleen tutussa sarjamurhaajateemassa, tosin tällä kertaa asetelmat eroaa hieman totutusta. Solacen voi mieltää toimintaelokuvaksi, jossa käsitellään tiettyjä vakavia elämänpolulla kohdattavia asioita varsin onnistuneesti. Ihan hyvä, 8-. Plussaa tisseistä.

Truth

Tositarinaan perustuen kertomus uutistoimisto CBS:stä, 60 minuuttia -ajankohtaisohjelmasta ja sen nuppina Dan Ratherista vuodelta 2004, kun G.W. Bush pyrki toiselle presidenttikaudelle ja CBS alkoi tonkia hänen palvelushistoriaansa kansalliskaartissa. Varsin viihdyttävä ja kerronnallisesti ehjä elokuva. Eli ja hengitti hyvien näyttelijöiden varassa. Jaksoi kiinnostaa loppuun saakka, tosin pariin otteeseen tuli mieleen että mm. journalismin vastuukysymyksiä on pohdittu paljon syvällisemmin Newsroom-draamasarjassa.


The Program

Tositarinaan perustuen yksi kuvaus lisää Lance Armstrongin urasta. Tässä tapauksessa draamaelokuvaan sekoiteltiin aitoa materiaalia mm. Eurosportin arkistosta. Vähän sekavan oloinen kokonaisuus, tuntui kuin 1h 40min pakettiin olisi yritetty survoa noin viiden tunnin tarina. The Armstrong Lie perinteisenä dokumenttielokuvana kertoi saman tarinan mielestäni paljon johdonmukaisemmin. Eikä Armstrongilla ollut 2000-luvun vaihteessa Oakleyn Radareita, sehän veti aina M-Frameilla.

Ant-Man.. Vaihteeksi jotain viihdyttävämpää pätkää..

Sairasloman kunniaksi aamu tuli avattua Adam Sandlerin elokuvalla The Ridiculous 6. Huonoa huumoria ja loukkaa kaikkia ihmisryhmiä tasapuolisesti. Tällä hetkellä kaikkien aikojen katsotuin elokuva Netflixissä murska-arvosteluista huolimatta. Any publicity is good publicity.

"Menetetty Maa" - no kävi liian jännittäväksi ja karmeeksi, niin ei voinu katsoa .. ja aattelin että katson viimeset puoli tuntia.
Ja jäi sitten näkemättä se kaikkein tärkein juttu, eli miten Josh Brolinin esittämälle hahmolle kävi?

Star Wars VII: The Force Awakens

Aika viihdyttävä toiminnallinen ja yllättävän huumoripitoinenkin paketti vaikka toki ihan hömppää. Sisälsi toki paljon SW- ja muita avaruuskliseitä ja tarpeetonta sentimentaalisuutta, mutta kaipa se kuuluu asiaan.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti tempokisu

"Menetetty Maa" - no kävi liian jännittäväksi ja karmeeksi, niin ei voinu katsoa .. ja aattelin että katson viimeset puoli tuntia.
Ja jäi sitten näkemättä se kaikkein tärkein juttu, eli miten Josh Brolinin esittämälle hahmolle kävi?

---

Olisit katsonut vaan... yksi parhaimpia leffoja ikinä. Mainittu hahmohan tapettiin, tietenkin :) Chigurh on viilee jäbä!

^ no, kiitos tiedosta - ja hyvä etten sitten katsonu. Siis sitä loppua, katselin mä sitä kuitenkin alusta vähän yli sen kohdan, jossa Josh löysi pienen lähettimen rahanippujen sisältä.

Kyseinen mies nuorena oli Pony Expressissä mun suosikki, muuten en olisi Menetettyä katsonut ollenkaan.
Josh Brolin on mukana myös viikonlopun Kova kuin Kivi-elokuvassa. Oon nähnyt sen, mutta luultavasti katson uudelleen. Siinä vaan on surullinen loppu, ja niistä en siis tykkää.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti JackOja

Mainittu hahmohan tapettiin

---

Se tuntui aikoinaan hyvinkin rohkealta vedolta tappaa "päähenkilö" näyttämättä sitä. Mutta elokuva on niin eheä kokonaisuus, että kyllä Coenin veljekset ovat tienneet mitä tehdä.

Toinen sairasloma päivä tuli aloitettua Netflixin _todella_ laadukkaalla Aliens on the Moon: The Truth Exposed -dokumentilla. Jokainen voinee jo nimestä päätellä kuinka vakuuttavaa faktaa lyödään tiskiin. Asiantuntijoita haastatellaan ja kerrotaan, että he ovat maailman huippuja omalla alallaan.. ala tosin on paranormaalit ilmiöt ja muu pseudotiede. Lähes aukottomat todisteet ufoista ovat suttuista filmiä ja järkyttävästi suurennettuja pikselimössöjä, mistä ei kukaan ota mitään selvää. Höpönlöpön ja muutama hymähdys.

Stalked by my neighbor

Menetetty maa on niitä leffoja, jotka todellakin muistaa nähneensä. Kävin vielä katsomassa sen melko autiossa Bristolissa (RIP) parven eturiviltä. Coeneilta on taas tulossa uuttakin: Hail, Caesar!

Wolf of Wall Street tuli katsottua toiseen kertaan viikonloppuna. Siinä on myös kaikki elokuvassa kohdillaan.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti ilmora

Menetetty maa on niitä leffoja, jotka todellakin muistaa nähneensä. .

---

eh....olin mä sen joskus nähnytkin telkkarista mutta kun en muistanu ...ja nytkin sitten jäi osa katsomati.
Enkä myöskään tykännyt...tai sanotaan että katsomiskokemus oli epämiellyttävä.

Tuo Menetetty maa on kyllä piinaava elokuva alusta loppuun. Itse asiassa (ainakin itselle) katselukokemus oli tämän takia jopa epämiellyttävä, kuten Tempokisu edellä mainitsi. Kävin tämän aikoinaan leffassa katsomassa, ja juuri em. syystä en tätä toista kertaa ole viitsinyt katsoa. Liian ahdistavaa settiä meikäläisen hermoille :)

^Sitähän tuo Menetetty maa kyllä on, mutta tykkään itse välillä katsoa sellaisiakin leffoja, joiden jälkeen olo on kuin olisi tullut kölin alta vedetyksi - varsinkin leffateatterissa, jossa et pääse sitä kokemusta samalla tavalla pakoon. Tulikärpästen hauta on taas kokemuksena sitä luokkaa, etten tiedä milloin kykenen sen katsomaan uudestaan. Osoitus myös siitä, miten vahva animaatiokin voi olla.

On mielenkiintoista huomata, että mikä tuntuu eri ihmisistä ahdistavalta elokuvakokemukselta. Vaikkei Menetetty Maa olekaan mikään päiväkävely puistossa, niin en ainakaan itse kuvailisi sitä erityisen ahdistavaksi elokuvaksi. Tätä omaa mieltymystä voi selittää se, että rakastan kauhu-, väkivalta- ja roskaelokuvia. Usein omasta mielestäni ahdistavat elokuvat kuuluvat kauhu- tai dokumenttielokuviin. Varsinkin dokumenteissa tuntuu, että oikea elämä on satua ihmeellisempää.. tästä hyvä esimerkki on uusi dokumenttisarja Making a Murderer.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti ilmora

Tulikärpästen hauta on taas kokemuksena sitä luokkaa, etten tiedä milloin kykenen sen katsomaan uudestaan.

---

Tässä ollaan samoilla linjoilla. Todella rankka kuvaus sodan vaikutuksesta siviileihin.

Muutama tulevaisuus/supersankari-aiheinen leffa on tullut viime päivinä katsottua:

Tänään Chappie. Muuten ihan ok, mutta tekoälyrobotin oppiminen oli täyttä saibaa.
Eilen Tomorrowland: A World Beyond. Alku vaikutti lupaavalta, mutta lässähti loppua kohden.
Sunnuntaina Avengers; Age of Ultron. Ultron ei aina vakuuttanut, muuten ihan hyvää viihdettä.
Perjantaina Guardians of The Galaxy. Ei oikein samaa tasoa muiden Marvelien kanssa.

007 Spectre elikkäs tuorein Bondi (käsittääkseni) http://www.imdb.com/title/tt2379713/ Siis ***** mitä paskaa ! Käsittämätöntä miten tuon tekemiseen on saatu palamaan ~250milj. .. Alun ehkä hieman lupaavan alun jälkeen äksönillä mässäily jatkui jatkumistaan ilman sen kummempaa sisältöä :( Huoh! Ainoa pelastus loppukohtauksessa lähtö paikalta hitusen vanhemmalla autolla .. lienee sekin aston martin .. Mutta paska maku jäi leffasta, odotusten ollessa hitusen korkeemmalla

The Revenant. Huhhuh, olihan melkoinen kokemus. En muista koskaan ennen olleeni katsomassa elokuvaa täydessä salissa, missä kukaan katsojista ei pulise tai muutenkaan tee mitään muuta kun keskittyy leffaan. Loistavasti tehty ja näytelty, Oscareita odotellen.

Jättiläinen

Olipas hyvä. Ja ihan uskottava. Hienoa työtä näyttelijäkaartilta.

Eilen The Monuments Men. Ihan viihdyttävä pläjäys, mutta ei tarjoa mitään syvällisempää tai esteettisempää iloittelua aiempiin WW2-leffoihin nähden. Lähinnä vain uuden aspektin huonommalla toteutuksella mitä on parhaimmillaan nähty noin tusinassa aiemmin.

Mutta tykki jo lämpenee Predestinationia odotellessa.....

Eilen tosiaan Predestination. En nyt ihan loisteliaaksi sanoisi, mutta viime aikoina nähdyista nousee kärkikastiin. Saarah Snook oli parasta antia.

Tänään sitten Whiplash, joka lienee vaikuttavin leffa hetkeen. Elokuvana ei terävintä kärkeä, mutta J.K Simmons kokonaisuudessaan ja lopun Caravan-iloittelu oli jotain sellaista minkä takia kannattaa ehdottomasti katsoa. Miinusta selittelystä siinä loppuvaiheessa, olisin jättänyt pois.

Yksin Marsissa. Maisemat komeita, mutta lähinnä tuntui vain hyvin pitkältä Nasan mainokselta sekä puffaukselta Mars-lentojen budjetteja varten. Ei yltänyt jännityksessään Gravityn tasolle. Tiedä sitten olisiko kirja parempi?

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti ilmora

Yksin Marsissa. Maisemat komeita, mutta lähinnä tuntui vain hyvin pitkältä Nasan mainokselta sekä puffaukselta Mars-lentojen budjetteja varten. Ei yltänyt jännityksessään Gravityn tasolle. Tiedä sitten olisiko kirja parempi?

---

Jos tykkää ongelmanratkaisusta ja koko sen eloonjäämisen edellytysten syventämisestä, kirja on lukemisen arvoinen. Leffassa oikaistiin monta mutkaa joissa kirjassa oli ohjaamo täynnä käsiä pitkään.

^Kieltämättä elokuvassa oli välillä liian helppo meininki ja sitä haluaisi päästä myös enemmän sen yksinäisen astronautin pään sisään, joten täytynee lukea.

Rango, telkkarista, ihan hauska.

Cinemadromen Double Feature: Deathgasm ja The Green Inferno

Ensin mainittu oli hevarigorekomedia ja ei hyvästä toteutuksestaan huolimatta iskenyt erityisesti. 2/5
Eli Rothin The Green Inferno oli taas kunnianosoitus 70-80-lukujen italialaisille kannibaalielokuville. Veristä ja viihdyttävää, mutta Cannibal Holocaust on edelleen genren definitiivinen teos. 2,5/5

Steve Jobs

Jobsista kertovista elokuvista (se Ashton Kutcherin kötöstys, mikähän se toinen oli) selvästi ehjin kokonaisuus. Aaron Sorkin on valtavan taitava draaman kaaren luomisessa, vaikka rakennusaineena olisi vain muutamat tuokiokuvat isommasta kehyksestä. Sorkinin tyylille ominaisesti dialogi on elokuvan keskiössä, mutta mikäs siinä kun se toimii. Ehkä Walter Isaacsonin kirjan lukemisesta oli hyötyä elokuvan seuraamisen kannalta, ilman sitä (tai muuten ohuella tietämyksellä Steve Jobsin elämästä) moni asia olisi ehkä jäänyt poimimatta. Ja toisaalta elokuvan näkökulma oli mielestäni ennen näkemätön ja siten raikkaan tuore.

Tarinallisesti kaunis elokuva, 9-.

The Secret Life of Walter Mitty. Hienosti kuvattu välillä positiivinen ja hauska draama, mutta välillä ristiriitaisesti jollain tavalla totinen. Ihan kuin Stiller ei osaisi päättää millaista leffaa hän on tekemässä tai tehdessä on liikaa ajatellut sitä niin että luovuus on hävinnyt. Juoni oli myös ennalta-arvattava ja jo alkuvaiheessa arvasi missä negatiivi on ja leffan edetessä missä se lopussa on. Mutta kyllä tuon katsoo mielellään joskus uudestaan:).

^ Mä en muuten arvannut oikein mitään tuohon kuvaan liittyvää :o. Ehkä onneksi. Tuli joskus katsottua se alkuperäinen leffa useasti, kun olen Danny Kaye -fani, mutta hiljakkoin lainasin tämän Stillerin versionkin ja tykkäsin. Fantasiajaksotkin pysyi paremmin hanskassa kuin alkuperäisessä. Ihanat maisemat myös.

Katsoin sitte Zoolanderinkin (ykkönen) ja sekin viihdytti, vaikka oli vähän ennakkoluuloja.

Viimeksi katsoin Greasen, jota en ehkä ollut nähnyt kuin silloin tuoreeltaan :). Aika erilaiselta näytti kuin silloin, mutta loppujen lopuksi positiivinen kokemus kumminkin tämäkin.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Kampinalle

The Revenant. Huhhuh, olihan melkoinen kokemus. En muista koskaan ennen olleeni katsomassa elokuvaa täydessä salissa, missä kukaan katsojista ei pulise tai muutenkaan tee mitään muuta kun keskittyy leffaan. Loistavasti tehty ja näytelty, Oscareita odotellen.

---

Tämä tuli käytyä lauantaina todistamassa ja piti kyllä hyvin otteessaan alusta loppuun. Tykkäsin.

The Hateful Eight

Niin no... olihan se joo ajoittaista hauskuutta ja pikkunokkeluutta sisältävä. Mutta aivan liian pitkä kuiteskin, kolme tuntia naulittuna penkkiin on pikkusen liikaa. Jotenkin tuli myös olo, että eikös Quentin ole tehnyt tämän jo. Viisastelevaa dialogia ja samanalaisia roolihahmoja kuin aina. Jennifer oli toki mukava piristys.

Toki ihan viihdyttävä ja katsomisen arvoinen

3½ / 5