Mä laitan tällee, ehkä usein kyl ilman kättä
http://vignette2.wikia.nocookie.net/...m-picard-l.png
Mä laitan tällee, ehkä usein kyl ilman kättä
http://vignette2.wikia.nocookie.net/...m-picard-l.png
Ei kai toi keskarin näyttäminen mihinkään muuhun auta kuin omaan pahaan oloon.
Keskisormen näytön kohteeksi joutunut tuskin ajattelee sen jälkeen ainakaan positiivisemmin ryhmästä joka sitä keskisormea esittelee, eikä varmasti ajotapaansa sen perusteella paranna.
Minä jään yleensä ihan siihen auton viereen kurkkimaan ikkunasta sisään. Yleensä normaali ihminen ymmärtää, mistä on kyse. Jos se turakainen ei tajua niin tuskinpa siinä kesottelustakaan mitään hyötyä on. Jos nyt oikein korpeaa niin voihan vaikka avata auton oven. :)
^ Vielä jos sattuu olemaan pakettiautossa molemmissa kyljissä liukuovet, niin ei muuta kuin kantaa pyörän auton läpi. :D
Mun paras finkkureaktio oli useamman vuoden takaa. Olin risteyksessä valoissa odottamassa kääntymistä vasemmalle, kun juuri ennen valojen vaihtumista viime hetkellä yksi erityisen kiireinen autoilija päätti tulla jonon jatkeeksi suoraan keskelle risteystä. En päässyt tämän takia risteyksestä läpi. Kuski sattui katsomaan minua jolloin koputtelin etusormella ohimoa. Näki kun kaverilla alkoi keittää, veti syvään henkeä kääntsi räjähtäen rintamasuunnan minua kohti melkein silmät päästä pullistuen ja näytti tuplakeskarit. Näky oli niin koominen, etten voinut muuta kuin revetä nauruun. Minulle vaihtui punaiset ja hänen jononsa lähti vihdoin liikkeelle. Kaveri stumppasi autonsa, jolloin taakseni kertynyt muu jono repesi myös nauruun. Kaveri vajosi häpeästä syvälle penkkiinsä itseään keräillen käynnistäessään autoaan ja nilkuttaessaan pois risteyksestä. :D
Oppina oli, että joskus sattuu kohdalle maukas tilanne, josta syntyy mehukas muisto.
Jep, keskisormi vain provosoi vastapuolta ja vaikka hän olisi voinut tajuttuaan virheensä toimia toisin ja peruuttaa vaikka autonsa pois, hän todennäköisesti keskisormen nähtyään ei sitä tee.
Itse tuon kaltaisessa tilanteessa esim joku kerta levitin käteni samalla kuskia katsoen, ikäänkuin sanoen, että "hei kamoon, mites mä tästä nyt menen?" ja samalla vinkaten toisella kädellä toivottuun suuntaan, eli "voisitko ystävällisesti siirtää autoasi tuonnepäin, että mahdun tästä?." Tämä toimi toivotulla tavalla ja kuski peruutti autonsa tieltäni.
Näissä erona minusta, että keskarilla syytät/solvaat ehkä epähuomiossa virheen tehnyttä kuskia, kun sensijaan em käsimerkeillä ja rennolla elehtimisellä viestität, että tässä nyt vaan ON (sattumalta) tällainen tilanne jonka sinä voisit kuitenkin korjata autoasi siirtämällä.
Minäkin pidän parhaana levitellä kättä: "kamoon!". Sormimerkit provosoivat ihmisiä suotta.
Kovastihan pyöräilijät nykyään tuota keskaria näyttävät. Ei edistä pyöräilykulttuuria ollenkaan. Miä ainakin suutun keskarin näyttämisestä jossakin turhassa tilanteessa ja saatan kysyä, että vaatiiko hänen sormiongelma hieman sormesta vääntämistä.
Väkivalta edistää kulttuuria.
Kuljettaja ei voinut peruuttaa, kun takana oli toinen auto. Ja osasi väistää niitä autoja. Pyöräilijää ei osannut väistää, vaikka aikaa oli. Tullessani risteykseen katsoin koko ajan kuljettajaan ja näin varsin selvästi, että hänen katseensa oli suunnattu vasemmalta tuleviin autoihin. Kevyenliikenteen suuntaan kuski katsoi vasta siinä vaiheessa, kun minä olin pysähtynyt ja yritin saada huomiota osakseni. Tällä kertaa siis näytin keskisormea. Joskus olen näyttänyt peukkua. Joskus osoittanut sormillani silmiini. Joskus levitellyt käsiä. Hyvin harvoin on minkäänlaista reaktiota tullut. Ainoastaan keskisormi saa aikaan jotain reaktiota. Ei kuitenkaan läheskään kaikilta: kerran liikennevaloissa autoilija ajoi punaisia päin valtavalla nopeudella ja tuplakeskisormen näyttäminen ei aiheuttanut mitään reaktiota. Oli varmaan joku huumekuski?
Parhaimpia blokkauksia mitä itse olen vähään aikaan nähnyt kun täysperävaunu oli odottamassa tillinmäen teollisuusalueelta oikealle kääntymistä pyörätien jatkeen päällä. Alkoi siihen fillaristeja sekä jalankulkijoitakin kerääntyä odottamaan vuoroaan.
Vaan tosiaan, lähes kaikki jatkeelle ajavat ihmiset eivät tarkoituksella blokkaa pyörätien liikennettä, joten keskisormen näyttäminen ja muu on hyvä pitää kurissa. Oppi menee enemmän perille jos onnistuu rennosti osoittamaan että jos ensi keraalla skarppaisi pikkaisen enemmän. Vahinkoja edelleenkin sattuu ihmisille, ja joskus muusta syystä saattaa vahingossa joutua pysähtymään pyörätien jatkeen päälle. Itseäni lähinnä ärsyttää nämä jotka eivät osaa ajaa jatkeen etupuolelle odottamaan vaikka tilaa olisi, näillä olisi pientä harjoittelua auton tilavuuksien kanssa.
Kyllä käsien levittely ja paheksuva suun mutristelu on ihan hyvä patterni perustapauksiin joissa kuski on vain urpoillut. Keskarin voi säästää sitten niihin kun tullaan tarkoituksella päälle.
Ja toisaalta kiitti-heilautus.
Jostain syystä autoilijat eivät vituta juuri ollenkaan. Ehkä se on vain hyvää onnea, ei ole sattunut kohdalle törkeitä tapauksia vuosien aikana oikeastaan kuin yksi mulkero taksikuski, jonka piti vetää alamäessä edessäni liinat kiinni ilman mitään syytä. Halusi vain tappaa vauhdit. Oli ainoa kerta kun näytin keskaria. Muiden pyöräilijöiden kokemuksia en silti yhtään vähättele.
Jalankulkijat ovat pääkaupunkiseudulla pyöriessä paljon suurempi vitutuksen aihe. Kävellään kuin maapallon omistajat pyöräkaistoilla ja teillä aivan miten sattuu päivittäin. Jatkuvasti tulee näitä kolme rinnan koko väylän tukkijoita eteen. Paras oli viisi rinnan radanvarren kelvillä alamäessä, ojasta ojaan. Sitä miettii ettei ole todellista jumalauta.
Eilen olisin ajanut pihaan kääntyvän auton eteen, jos en olisi jarruttanut huomattuani, että olin näkymätön tälle autoilijalle. Autoilija siis ajoi samaan suuntaan kuin minä. Ajoin menosuuntaamme nähden tien vasemmalla puolella yhdistetyllä pyörätiellä ja jalkakäytävällä. Auto ajoi ohitseni ja melkein saman tien kääntyi vasemmalle pihaan. Ei katsonut ollenkaan missään vaiheessa pyörätielle. Eikä huomannut minua edes silloin, kun olin noin metrin puolentoista päässä kuskin puolen ovesta. En lähtenyt pilaamaan iltaani, joten en mennyt sinne kaupan pihaan kysymään kuskilta kuulumisia.
Tässä kohtaa:
https://goo.gl/RBVKLX
Saatanan silmät kännyn ruudussa ajavat sunnuntaipyöräilijät. Ei viitsisi soittaa joka kerta kelloa ihan varmuuden vuoksi, mutta hiljalleen pakko alkaa plingata aina kun tulee potentiaalinen kamikazekuski vastaan. Tänään kilsan matkalla kaksi pientareelle väistöä...
Ajoin tänään taas nordensjöldinkatua Manskun yli kapeaa pyöräkaistaa pitkin. Manskun ylitettyäni laskin alamäkeen kaistaa pitkin ja valojen vaihduttua punaisiksi 1 autoilija päätti siinä laskea jalkapallovetimissä olevan lapsensa auton kyydistä. Tämä siis avasi oven peittämään pyöräkaistan ja hyppäsi suoraan ulos katsomatta tuleeko ketään.
Tänään oli Nordenskjöldinkadulla mielenkiintoinen tilanne. Kaksi skootteripoliisia oli pysäyttänyt auton, joka oli sitten fiksuna ohjannut auton kelville. Ok, kelv on siinä kohdassa leveä, mutta mitä tekee poliisit? Pysäköivät skootterinsa ko, auton viereen poikittain siten, että jalankulkijatkin joutuivat ohittamaan tämän köörin nurmikon kautta... Jos en olisi itse ollut autolla liikkeellä olisin saattanut sakonkin uhalla kommentoida asiaa poliisisedille.
Jep, ei niitä vaan pidetä huomioimisen arvoisina, mikä on vähän kumma. Ja ne jättää huomioimatta niin autoilijat kuin osa pyöräilijöistäkin, kuten aiemmin kerroin, että jotkut pysähtyivät pyöräkaistalle odottamaan punaisten vaihtumista vihreiksi.
On kyllä hieman outoa, että ollaan valmiita vaarantamaan myös omien lasten turvallisuus laskemalla heitä autosta alamäkeen viettävälle pyöräkaistalle, jossa ajetaan suht vauhdikkaasti koska vastaantulijoita ei pitäisi olla (tai suoralla heidät ainakin näkisi).
Joku teinijantteri jopoili sen minkä kintuistaan pääsi jatkeelle lähestyvistä autoista huolimatta. Edes se kelville ripustettu pikkukolmio ei vihjannut, että ajojärjestyksestä saattaisi olla vaihtelevia näkemyksiä. Pysähdyttyäni törmäyksen välttämiseksi levittelin ihmettelevään sävyyn käsiäni ja vastaukseksi jantteri vain katsoi "että mitäs siinä vingut" -tyyliin ja jatkoi matkoihinsa. Järkeilen tapahtuneen siten, että tämän kaltaiset jopoilevat jantterit "kuolemattomuudessaan" uskovat suojatieviivoituksen suojelevan kun tarpeeksi moni autoilija on "huomaavaisuuttaan" antanut tietä väistämisvelvolliselle pyöräilijälle..?
^tämä tuntuu pätevän myös vanhempiin jopoiliohin ja satunnaispyöräilijöihin. Jopa senioreihin.
Joo. Ja käveleviin nuorisojoukkoihin. Tässä pari tuntia sitten katselin miten tusinan lähi-itäläisen nuorenmiehen porukka käveli rauhassa punaisia päin, ja mersu sitten kiltisti pysäytti eikä ajanut päälle. Pojat heiluttelivat uhoavia käsimerkkejä.
Seuraavan takarenkaassa roikkuvan apinan kyllä taklaan ojaan...
Mikä siinä on niin vaikeaa siltä autosta katsoa myös oikealle kun on kääntymässä oikealle.
Äärimmäisen vaikeaa tuntuu olevan myös näkemäesteen (jotaki pensaikkoa) takaa pyörätielle tuleminen. Äkkiä tuntuis, että autoilijan pitäisi osata haistella tilanteen ongelmat, mutta eihän siellä peltikuoren sisällä kauheesti satu vaikka pyöräilijä mäjähtäisikin kylkeen. No, mulla oli maltillinen vauhti ja pyörä pysähtyi jarruilla. Luonnollisesti myös tiedostin kyseisen pätkän ongelmallisuuden.
No niin nyt on pakko avautua. Työmatkalla päivittäin saa arvella muiden edesottamuksia, mutta tänään taas huippu pitkästä aikaa. Oli oikein pakko pysähtyä "keskustelemaan"... Samaan suuntaan käveli mies samassa oikeassa reunassa kuin ite pyöräilin. Vastaan nainen koiran kanssa vastakkaisessa reunassa. Hiukan ennen kohtaamista nämä kaksi tuttua keskenään pysähtyvät juttelemaan. Eiköhän tässä vaiheessa kun olen ajamassa heidän välistään tämä muuan koirankusettaja keksi heittäytyä koiransa kanssa poikittain väylälle. Saan ohitettua vaemalta puolelta heidät ilman kaatumisia yms. Kun pysähdyn keskustelemaan, niin syy onkin minussa. Jalankulkijat kuulemma saavat kulkea miten haluavat ja nopeampi väistää aina... Ja MINÄ TIEDÄN, MINÄ TIEDÄN...!!!. Kuulemma on ihan ok jos hän koiransa poikittain tukkii puolet klv:stä... Ja nopeampi vain aina väistää...
Viime aikojen ikävien raskaan kaluston alle jäämisten yhteydessä on spekuloitu, näpräilikö lapset kännykkää. En tiedä, mutta kelveillä ne ainakin hortoilee sometellen siihen malliin, että vanhempien olis asia syytä tiedostaa. Joskus varmasti kolahtaa jossain. Noiden määrä on kasvanut räjähdysmäisesti varmaankin siksi, että aivan viime vuosina halventunut älykännykkä on ilmestynyt lähes joka tenavan kouraan. Valitettavasti vaan vanhemmat eivät pysy kehityksen mukana ja tajua, että sen käyttökin vaatii älyä, eikä sitä keskenkasvuisilta vaan valitettavasti löydy tarpeeksi. Tuo liikenteessä hortoilu ei ole edes ainoa lieveilmiö...
Älykännykän näpräily ei koske pelkästään lapsia ja käveleviä sellaisia. Kaikenikäiset alakoululaisesta vaariin on bongattu pää ruudussa riippumatta etenemistyylistä (pyörä/kävely). Nämä saa useimmiten skarppaamaan tilannetta, kun vislaa tahi rimputtelee kilikelloa. Enemmän kuitenkin elämääni vaikeuttaa kevlinvaltaajalenkkeilijät, jotka kuuntelee jumppamusaa kahden nappikuulokkeen voimin, joskus vielä koiruus lenkkikaverina. Eihän heihin saa samaansuuntaan mennessä muuta kontaktia kuin fyysistä. Oloni vaikeutuu lähinnä sen takia, että mietin eikö ne tajua kuinka turvatonta toi on.
Kello.
Kello.
Kello kello kello.
^2.22
2.22
2.22 2.22 2.22
5.49 ja mitähän se auttaa jos se pölkky tekee sen viisi metriä sun edessäs. Vai soitatko jokaikisen kulkijan kohdalla varmuuden vuoksi??? 5.50
Eilen pääsin taas hämmästelemään nuorison ajatuksenjuoksua. Teinitytöt päättivät pitää jonkinlaisen jumppatuokion pyörätiellä ja Jopot oli tietysti pysäköity poikittain tien tukkeeksi. Katselivat minua lasittunein silmin kun heitä lähestyin hitaasti (lähes kävelyvauhtia). Ymmärsivät siirtää Jopojansa vasta kun parin metrin päässä kysyin ystävällisesti mahtuisiko tästä kulkemaan ohi.
Älypuhelimen tuijottajia on tullut kesän aikana useasti vastaan. Fiksuimmat pyöräilijät ymmärtävät pysähtyä puhelimen näpräämisen ajaksi, mutta en ymmärrä miksi sitä varten pitää asettua pyörätielle pyöränsä kanssa poikittain (useamman kerran tällaista päässyt todistamaan).
Ajelin aamulla pitkästä aikaa Baanaa ja ihmettelin miksi 50% minut ohittaneista pyöräilijöistä ohitti oikealta koukaten jalankulkijoiden sekaan vaikka ajoin aivan reunassa ja tilaa ohittaa turvallisesti oli. Tyhmyyttä vai kusipäisyyttä?
Samanlaista havaintoa Baanalla, mutta oikealta ohittajia ehkä joka viides. Ajelen melko rauhallisesti, ettei vaan tule työmatkalla hiki. Valtaosa paahtaa melkoista kyytiä, välillä jopa kaksi ohittaa rinnakkain.
Oopperan kohdalla tuli pukumies vastaan kännykkäänsä räpläten. Mahtoi olla tärkeä päivitys. Ai niin, Auroran sairaalan ylikulkusillan alamäessä ihana rouva ajoi viereen ja sanoi jotain. En kuullu (kyllä, ajan aina kuulokkeet korvissa). Pyysin anteeksi ja pyysin toistamaan. Hän pahoitteli, että ohitti minut, mutta kun rullasi niin mukavasti. Sanoi varmasti jäävänsä seuraavassa ylämäessä.
https://www.facebook.com/photo.php?f...7412063&type=1
Minä pyösäköin pyörätielle -ryhmässä taisi olla useampikin kuva ko. liikkeen suorituksista :)
Ensimmäinen on ihan oikein, liikennesäännöt eivät aina ole intuitiivisiä. Esimerkiksi ohitus joka on järkevä suorittaa vasemmalta kun tie on rakennettu niin, ettei oikealta mahdu. Se muuttuu baanan kaltaisessa ympäristössä jossa oikealla voi olla paljon enemmän tilaa. Se on helppo korjata laittamalla pyörätie eri tasoon kuin jalankulkuväylä.
Tyhmyyttä tai mulkkuutta se oikealta ohittaminen ei ole.
Laskeskelin äsken kotimatkalla vastaan polkevien pyöräilijöiden valoja. 21 valotonta, 11 asianmukaista valoa (mm. Ressu Redford), 2 vilkkua, 1 kädessä pidetty taskulamppu, yllätykseksi nolla punaista etuvaloa.