Kiitos veturille ja lenkkiseuralle, hyvä setti oli!
Printable View
Kiitos veturille ja lenkkiseuralle, hyvä setti oli!
Sunnuntainakaan ei ole pitkää lenkkiä, ainakaan mun vetämänä. Pitää tulla töihin :(
Sunnuntaina puolen päivän jälkeen minä ajelen useamman tunnin, saa huutaa hep jos kaipaa seuraa. Hiljainen vauhti.
Myöhästyneet kiitokset mukavasta lenkistä vetäjälle ja muulle porukalle. Polkuvalinnat auttoi varmaan hiukan kaatumisten ehkäisyssä, mutta ei tuo merkittävästi poikennut normisetistä. Kokonaisuutena reitti oli minun mielestäni mitä mainoin. Vaihteeksi vähän vauhdikkaammat polut (koko lenkin keskinopeus mukaanlukien lyhyt "tekninen" tauko taisi olla yli 10), mutta silti välissä jonkin verran tekniikkapätkää. Mun nopeusmittari teki lakon ja en saanut lukuja lenkistä ylös. Oksa oli siirrellyt sen verran renkaan anturia että näyttämät katosi. Vauhtia oli aika monessa paikkaa alamäissä sen mitä uskalsin ajaa ja kärki katosi silti kauas. Totesin kyllä että ei mun uskallus ja taidot alamäessä riitä lähellekkään siihen mitä kärjen vauhti oli. Tällä kertaa taisin olla selkeästi se jarru, jota odoteltiin. Välillä hieman harmitti, kun olin sekä ala, että ylämäessä jarruna, mutta kyllä nuo nopeudet painon pudotessa kunnon kasvaessa ja taitojen kehittyessä nousee. On mukavaa, että teidän kokeneempien kärsivällisyys riittää aloittelijoiden kanssa, eikä tarvi yksin ajella. Täytyykin tästä kohta lähteä aamulenkille kuntoa kohottamaan :)
Sunnuntaina lenkkiä? Olen ollut lomareissussa ja seuraillut laiskasti foorumia. Elikäs onko jo suunniteltu lenkki sunnuntaille? Osallistun mielelläni jo kaavailtuun retkeen, jos sellainen on. Muutoin ajan Hirvensalossa ja mielellään samanhenkistä Tahkotonta seuraa saa liittyä mukaan.
Torstain lenkistä vielä sen verran että se Lausteen juurakkohelvetti ei ollut mitenkään ajettavissa, puuta oli nurin sikin sokin. Jouduttiin nousemaan kuntoradalle ja kiertämään sitä kautta valkokalliolle.
Missä viipyvät Tahko-raportit?
Hiljaista lenkkipuolella? Huomenna lähden klo 12 kiertelemään H-salon kallioita. Koukkaan lasketteluparkin kautta jos joku haluaa mukaan.
Jos yritän: omaan ajoon 60:llä tyytyväinen vaikka aika viime vuoteen verrattuna oli 21min huonompi. Rata oli paikoin todella raskaassa kunnossa johtuen äärettömästä määrästä mutavelliä. 29"täpäri toimi hyvin näissä maastoissa ja ekaa kertaa ajoin Granden ylös yhtä stoppia lukuunottamatta. Hassu juttu miten kramppaavilla jaloilla on kevyempää ajaa ylös, kuin kävellä. Nostan hattua niille, jotka ajoi tänään lenkin kerran, kaksi tai neljä. Itse olisin päässyt ehkä hotellin pihasta asfalttitielle, jos olis toiselle kiekalle pitäny lähteä. Nilsiä over and out, öitä- Simo
Tahkolla oli kuraa, mutaa, liejua sekä paikoitellen jotain hyvin, hyvin juoksevaa lietettä (jos se haisee p*skalta, jos se näyttää p*skalta ja jos se houkuttelee kärpäsiä kuin rehti lanta; mitähän se on?). Lämpötila ihan jees, reitti kuulemma raskaampi kuin aiempina vuosina. Jarkko (täysjäykkä fiksi), MattiH (täysjäykkä sinkula) ja Toni (jäykkäperällä) ajoivat kaksi kierrosta. Pullamössöpojat jättivät leikin kesken yhden kierroksen jälkeen. Hannu ajoi 2x60km joista toisen yöllä, MattiK vähän enemmän.
Yleisesti ottaen ajat olivat huonompia kuin aiempina vuosina, reitti ei ollut mitenkään valtavan tekninen, mutta kavuttavaa toki riitti. Tyypillinen(?) osallistuja oli hyväkuntoinen harrastaja joka meni tieosuuksilla kovaa, mutta tunkkasi kaikki vähänkään haastavammat paikat. Ai niin, Akia mukaillen: 14.5kg Enduro on painava kantaa
Kiva ja mutainen pk-lenkki. Jarkko on jäätävä äijä. Kattavampi raportti myöhemmin. Siihen asti eine kleine svine flu.
Kuskina mutta pelkkä valvominen polttariseurueen kanssa on hiton raskasta. Katson yöunien jälkeen, onko minusta enää lenkille huomenna. Eli tänään.
Tahko koettu ja nähty. Taidan mennä toistekin :) On tosiaan aika mielenkiintoista edetä jaloilla joilla tunkkaamisesta ei tule mitään. Loppumatkasta polkeminen onnistui kramppien rajoilla häälyen, mutta heti kun hyppäsi fillarin selästä krampit oli melkoset. No tulipahan ajettua Grande kiukulla ylös. Hieno kokemus kuitenkin. Raskain osa reissua taisi olla kuitenkin kotimatka. Pakko kun oli lähteä kohti Turkua heti ajon jälkeen. Kaksi kiljuvaa muksua ja kroppa jota ei autossa hyvään asentoon saa ei ole hyvää matkaseuraa.
Kotona, pyörä pestyä ja ajokamppeet pyykkikoneessa.
Tahko on paras suomalainen pyöräilytapahtuma. Mahtava tunnelma, hyvät järjestelyt ja aivan loistava starttiaika !
Matka tosin jäi kesken, pehmenneet polut ja vuosien varrella kertyneet vaivat katkaisivat ajohalut ja -kyvyt.
Tahkon reitti on hyvä sekoitus minulle vaikeaa maastoa ja pelkkään kuntoon perustuvaa reittiä. Kumpikaan ei yksin riitä.
Täytyy vaan ajaa enemmän maastossa, niin kyllä se siitä vielä taittuu.
Fixillä 120 km on kyllä kaamea ajo !
Kiitos Yetille "retkivauhti"sesta sunnuntailenkistä. Alun nousuissa tuntui eilinen jaloissa. Viisi meitä lähti ja Littoisten kallioilla saatiin vielä Joonas letkaan.
Mun palauttelu vähän venähti, kun tapasin vielä Hirpparin sillalla Turkuun Helsingistä muuttaneen herrasmiehen, jolla uudenkarhea Nishiki-täpäri. Oli päättänyt aloittaa maastoilun. Näytin vähän polkuja ja yritin opastaa mtb-saloihin.
Jos ollaan samas kaveris (ajelee sinisellä Kona:lla)nii tuli kans katteltuu ku selkä hävis vähä välii jonnekki horisonttii tuol Ala-Lemu:ssa launtaina ...
Ajelin itsekseni, kaiken säädön jälkeen painoin gps-mittarin starttinappulaa vasta klo 14. Hieno keli, tutut polut ennallaan täältä Impivaaraan ja takaisin ja väsymykseen sekä ajotaukoon nähden kulki kivasti. Kävin kuvarastillakin, hymynaama on paikallaan. Hakekaa se pois!
Hämmästelen Jarkon sisua!
Kiitos kuuluu Matille ja Tonille. Ilman ukkojen kannustusta olisi jäänyt kyllä yhteen kierrokseen.
Maaliintulo oli ikimuistoinen kun koko poppoo oli ottamassa Kukkojen kanssa vastaan.
Kiitos.
edit: jonkin sortin tarkempi retkiraportti täytyy vielä kirjoitella, mutta nyt kaupasta hakemaan lisää kaloreita.
Tahkon loppulaskussa siis jarrutehot hävisi lähes olemattomiin. Ajattelin nesteiden keittänneen. Tänään kuitenkin huomasin jarrujen olevan löysän oloiset, enkä saanut lukkojarrutusta aikaiseksi edessä, saati takana. Nyt on jarrut ilmattu, palat ja levyt putsattu ja hiottu, mutta tuntuma edelleen vetelä eikä tehoja ole. Mikähän on mennyt pieleen?
Pistin tämän myös tuonne jarrut ym. osioon, mutta ehkä jollain on täällä "kotijoukoillakin" tietoa asiasta. Menenkö huomenna jarrukauppaan vai mikä avuksi?
Ja täytyy myös nostaa hattua "teräsmiehille" jotka eivät kuulemma jatkossa juo edes kaljoja alumiinipurkeista :) Kaksi kierrosta vehkeillä joilla minä en selviäisi edes kauppareissusta, HUH HUH!
Jarkolla huikea suoritus. Selkeästi tyhmäpyöräilyjaoksen kuningas.
Jossain kohtaa toista kierrosta mietin, että mikäs tässä itsellä on, tämähän on helppoa. Alla sentään täysjäykkä vapaarattaallinen sinkula. Jonkun verran itsekin kiinteävälityksellistä pyörää metsässä ajaneena Jarkon etenemisen helppoutta ei voinut kuin ihmetellä. Aivan huikeata.
Maalissa oli vastassa koko mökkiseurue ja muitakin tuttuja. Mahtava fiilis kun ajoimme rivimuodostelmassa maaliin ja Kukot oli kädessä jo ennen buffeja. Jarkko pääsi haastatteluunkin.
Jarkon lisäksi toinen huikean Tahkon ajanut on Hullukoira, joka ajoi reitin joka oli todella rankassa kunnossa cyclocrossarilla alta viiden tunnin. Tätäkään ei ihan kuka tahansa toista.
Mutaa ja liukasta kiveä siis piisasi, ja jokainen, joka reitillä ajoi ansaitsee hehkutukset. Nuo ratamuutokset on näemmä herättäneet tuolla Tahkotopicin puolella paljon keskustelua, mutta kokemattomille hengenvaarallista loppulaskua lukuunottamatta ne olivat mielestäni vain positiivisia.
Omasta ajosta sen verran, että hauskaa oli, selkä kesti ja keskisyke oli maamoottorimainen 128 bpm. Nuha haittasi, mutta onneksi huoltopisteillä oli talouspaperia tarjolla niistämiseen. Pidettiin Tonin kanssa taukoa oikeastaan jokaisen isomman nousun ja pidemmän metsäpätkän jälkeen fiksimiestä odotellen. Siinä tuli ihasteltua savolaisen järvien laikuttaman vaaramaiseman kauneutta ensimmäisen kerran oikein huolella. Etenkin toiseksi viimeinen tauko Tahkovuoren hissien yläasemalla kisakeskuksen kuulutusten kuuluessa vaimeina oli todella hieno. Ehdin siinä ottaa muutaman juoksuaskeleenkin lämmitelläkseni.
Aivan saatanan hyvä meininki taas. Suuret kiitokset koko porukalle. Ensi vuonna taas!
Voiko noita maamoottoreita ostaa jostain :) nimimerkillä yksi kierros keskisykkeellä 160.
Aivan mielettömän upea Tahko-reissu takana!
Pientä raporttia jo kirjoittelin tuonne Tahkotopikkiin, syvällisempi pohdinta tulee ehkä huomenissa blogiin.
Oli mukava lähteä kotoisan läskipyörän kanssa Hullukoiran pihalta, kun pääsi sieltäkin heti pienelle juurakkopätkälle. Kalustovalinta oli tosiaan väärä Tahkolle, mutta toisella kierroksella oppi vanhan xc-pyöränkin kanssa ajamaan ihan ok, vaikka ne joustavat osat etuhaarukassa olivat lähinnä ärsyttäviä. ;)
Valtavat kiitokset MTB-Turulle, oli hienoa olla mukana, reissu oli loistavasti järjestelty. Aki hoiti isännän ottein ruokapuolen, Pave oli logistiikkamestarina ja koko porukka hauskaa seuraa. Maaliin tulo oli ikimuistoinen. 1000xISO KIITOS! Ja tervetuloa Paimion poluille, katsotaan jos keksimme Janin kanssa taas jotain uutta.
Word.
Fiilistellään nyt vähän itsekin. Kaikki meni nappiin porukan ensikertalaiselta. Loppuaika 4:53:30 oli aika lailla tavoitteen mukainen. Krampit tai mikään muukaan ei vaivannut ja kalusto kesti loppuun asti. Koko kevään olen pelannut rengaspaineiden kanssa, joka päivä joko lipsutellut liian kovilla tai puhkonut kumeja liian löysillä. Nyt osui nekin kohdilleen. Ajotekniikan puolesta homma sujui varsin onnistuneesti ja oli sellainen hyvä flow päällä. Muutaman kerran pääsin maistamaan SuperDeen osuvasti kuvailemaa lietettä, mutta pääsääntöisesti homma sujui. Monta kertaa ajon aikana ajattelin kiitollisena kaikkia niitä päiviä, kun olen ajanut kotiseutumme kivikko-juurakko-helvetissä, kuin myös kaikkia porukkalenkeillä saamiani kullanarvoisia oppeja ja neuvoja. Kiitos teille kaikille niistä. Niiden ansiosta vetelin teknisillä pätkillä ohituskaistaa aina kun sellainen oli tarjolla.
Alla pari fotoa reissufiiliksistä. Loput löytyy tuolta, vaikkei niitä paljoa ole:
https://picasaweb.google.com/tjansson/TahkoMTB3062012
https://lh6.googleusercontent.com/-h...0/SAM_0729.JPG
https://lh4.googleusercontent.com/-w...0/SAM_0735.JPG
https://lh6.googleusercontent.com/-v...0/SAM_0770.JPG
https://lh5.googleusercontent.com/-h...0/SAM_0801.JPG
Hienoja kuvia, tulee hyvin esille se mikä oli tärkeintä. Oli niin hauskaa!
Olen täällä töissä edelleen ihan mielettömässä onnellisuustilassa, että on varmaan työkavereilla ihmettelemistä. Normaalisti varsin kireän oloinen tyyppi on vaan yhtä hymyä. :)
Sent from my Galaxy Nexus using Tapatalk 2
Loistavia kuvia. Kaikki virnuilee joka kuvassa. :D
Huomenna (tiistaina) on näköjään vapaapäivä ja nättiä ilmaa luvassa. Lenkille, anyone? Paikka vapaasti valittavissa. Aamupäivälähtö olisi suotava. Lajikin on vapaa, voin lähteä maantiesinkulalla tai maasturilla. Kesto vähintään 2 tuntia tai enemmän, vauhti reippaan palautteleva.
Mä lähden mielellään mutta pääsen töistä vasta 14.30 että sen jälkeen käy.
Saataisiinko vaikka keskiviikkona tai torstaina aamujaos sellaiselle 3 ... 4 h lenkille 05.00 lähdöllä itäiselle puolelle ? Pitäis alkaa reenata seuraavaa täyden matkan yritystä varten ja tällä kertaa ajoissa ... kle ! Kelistä ei ole väliä, jos tulee räntää, niin nastat alle.
Nyt oli liian vähän kunnollista maastoajoa alla ja vanhat vaivat eivät ehtineet tottua siihen. Usko loppui nyt oikeastaan jo toisen kierroksen lopulla. Tuli sellainen tunne, ettei neljää kierrosta menee millään säällisessä ajassa ja hallitulla riskillä. En vaan kehdannut lopettaa siihen maalialueelle, kun kaikki olivat lähdössä. Ajelin joukkojen välissä Nilsiään, josta tulin sitten tietä pitkin takaisin. Kyllä, ei ollut mukava olo !
Maastopyörillä / 29" ja cyclo / oli ajoa ennen Tahkoa n. 4000 km ennen Tahkoa, mutta siitä liian iso osa helpossa maastossa. Maantiepyörillä oli kilometrejä alla aika paljon ennemmän, mutta ne eivät maastossa paljon auta.
Onko huomenna maantie yhteislenkki Orikedolta? Jospa vaikka tulis rullailemaan.
Tiistaina on 18.00 maantieporukkalenkki Orikedon Shelliltä. n. 90 km / 30+ kmh ajovauhtia. Mukaan vaan Sälli ja muut !
Sitten keskiviikkoaamuna maastoon ?
Yleisesti ottaen ajat olivat huonompia kuin aiempina vuosina, reitti ei ollut mitenkään valtavan tekninen, mutta kavuttavaa toki riitti. Tyypillinen(?) osallistuja oli hyväkuntoinen harrastaja joka meni tieosuuksilla kovaa, mutta tunkkasi kaikki vähänkään haastavammat paikat. Ai niin, Akia mukaillen: 14.5kg Enduro on painava kantaa[/QUOTE]
No taisin olla yksi noista SuperD:n kuvailemista tyypillistä(?) osallistujista. No joka tapauksessa ensimmäinen Tahko (60 km) ajettu viisikymppisenä äijänä aikaan 3.51. Puolet matkasta tuli ajettua rikkinäisellä satulalla, mutta eipä se tainnut paljon haitata, kun ei tuolla paljon joutanut satulassa istuskelemaan muualla kuin siirtymillä (ja tunkatessa satulaa ei muutenkaan tarvitse!)
Nyt maasturi narikkaan ja kadonnutta ratapyörävauhtia hakemaan. Eli hyvää kesän jatkoa kaikille ja ehkä tulen taas syksymmällä porukkalenkeille häröilemään.
Koitetaan nyt kirjoitella jotain Tahkofiiliksiä vaikkei mikään riemujuhla henkilökohtaisesti ollutkaan. Talvella jäi kuntoilut naurettavan vähälle, keväällä päästiin taas vauhtiin, alkukesästä telottiin vähän polvea ja viimeiset päivät vietettiin flunssan kanssa. Ei mikään paras valmistautuminen. Hyvissä ajoin oli tiedossa ettei 60 km ajan parantamiseen ole mitään mahdollisuuksia, joten motivaatiota koitettiin hakea ilmoittautumalla 120 km matkalle. Lähtökohtaisesti melko väärä ajatus ilmoittautua kahdelle kierrokselle, jos ei jaksa yhtäkään ajaa!
Krampit on aina ollut mun ongelma. Olen niistä päässyt sen verran eroon, että olen pystynyt muutaman vuoden ajamaan aika surutta paikallisia porukkalenkkejä. Tahkon mäet ottaa kuitenkin joka kerta voiton ja krampit ovat seuranani. Tänä vuonna lähdin matkaan ajatuksella, että talutan kaikki vähänkään isommat mäet. En tiedä mikä mätti tällä kertaa, mutta karmpit alkoivat jo hieman aiempia vuosia aiemmin eli Kinahmi 2:n alkuloivaa taluttaessa. Eihän siihen mennessä ole ajettu kuin vähän tietä (sama kuin oma tempoajo Ruskolta MTB-Turun lenkeille), talutettu Kinahmi 1 ja rullaliltu / kikkailtu jonon jatkona Kinahmin päällä kulkeva vähän teknisempi kiva polku.
Siinä se sitten varsin pitkälti olikin. Edes ennen 3. huoltoa oleva perinteinen asvaltoitu keulimisosuus ei sujunut kuin puoleen väliin asti hyväksytysti. Kuvastaa koko matkaa. Nautin huollossa antimista pitkän kaavan mukaan. Ei toivottua apua kramppeihin. Seuraavassa huollossa majailin sitten todella todella pitkään! Sen jälkeen seuraavat 500 metriä menivät kivasti, mutta sitten mentiin taas samassa moodissa.
Koko kierros mentiin tyyliin talutan kaikki isot mäet. Lisäksi talutin paljon loivempiakin mäkikohtia. Taluttelin jopa välillä tasaisella. Ei vain auttanut kramppeihin. Tasaiset pätkät ja alamäet oli turhauttavaa jarruttelua jonomuodostelmassa. Ylämäissä koitin väistellä ja kannustaa kanssa-ajajia. Keli oli kuin luoto meikäläiselle - kosteus toi vähän lisää teknisyyttä. Race Kingit kovilla paineilla olivat juuri oikea rengastus itselleni. Kerran vähän sutasi ja kerran ajauduin mutaisessa laskussa vähän linjalta, mutta ei ole valittamista. Rullasi aika kivasti ja ohittajia oli niukalti vaikken voinut edes polkea.
Loppulaskussa otin ilon irti ja päästelin suorilla linjoilla niin rinnettä ajaneista kuin siellä taluttaneistakin ohi. Tilaa oli tehdä tuo turvallisesti. Jyrkän jälkeisellä tasaisella (toisen hissilinjan alla) lähti perä huikeaan ylisladiin. Kaatumisia nolla, rikkoutuneita renkaita yksi. Ei ollut kiire mihinkään, joten vaihtelin kaikessa rauhassa ja aistin ilmapiiriä. Siinä kohtaa oli vielä mielessä lähteä kenties toisellekin kierrokselle. Ei siinä sitten kuitenkaan niin käynyt ja parempi varmaan näin. Tiivistettynä koko reissusta jäi vain henkinen paha olo. Ylämäki ei ole ystävä.
Säälittävää viikonloppua täydensi menomatkan eksyminen höystettynä paluumatkan kolmella eksymisellä. Tästä nyt ei voi enää oikein huonontaa kuin ostamalla pilaantuneet kimpparuoat tai telomalla itsentä. Motivaatiota kenties löytyy jostain ennen seuraavaa Tahkoa, mutta mistä saisi kykyjä. Hatuttaa huolella. Mun taso taitaa olla nähty.
Kiitokset kuitenkin koko seurueelle. Olette hienoa huonoa seuraa ja kovia ajomiehiä ihan kaikki. Erityiskiitos Jarkolle joka on jaksanut jo monena vuotena kantaa sen isoimman korren eli varata omalla riskillään mökin meille kaikille. Ensi vuonna vielä isommalla MTB-Turku meiningillä jos vain mitenkään mahdollista! Kimppajutut on parhautta. :)