Viimeisin kaatumisesi

16.5 matkalla töistä kotiin tuli kaaduttua. Hyppäsin fillarin päältä n.20km/h, kun tuntui turvallisemmalta vaihtoehdolta. Siitä seurasikin sääriluun murtuminen yläpäästä, säröjä myöskin irtosi luusta, eturistiside irtosi ja kierrukkaan tuli vaurioita. Nyt on kuusi ruuvia jalassa ja pari levyä pitämässä kasassa. Kolmeen kuukauteen ei saa astua jalalla ollenkaan ja pyöräily myös on pannassa sen takia.:mad: Ilmeisesti kuntopyörää joutuu ajamaan alussa aika paljon. Entiselleen polvi ei kuulemma palaa koskaan. Kävelemään kyllä pääsee vielä joskus. Lupasi lääkäri, että myös fillarillakin pääsee ajamaan vielä joskus. En tiedä saako täysillä ajaa koskaan. Se unohtui kysyä lääkäriltä. Täytyy kysyä seuraavassa kontrolli käynnissä paremmin.

Tänään aamupäivällä.

Pirkan pyöräilyssä letkassa pieni kolarin tapainen.
Lonkasta nahat pois ja ranne kipeäksi (+muita pikku kolhuja).
Aika helpolla taisin päästä...

Pientä kasaa tuli leivottua Porvoon ajoissa. Olisi nyt edes osallistumismaksun verran kilometrejä päässyt, mutta ei. Vähällähän tuosta vauhtiin nähden selvisin, muutama naarmu ja sormi paketissa.

Just aamulla duuniin tullessa etufillari sporakiskon väliin ja siitä katolleen. Ei muuten vituta, mutta läppäri hajos samassa rytäkässä. Toki myös hieman asfaltti-ihottumaa vasempaan käteen ja kylkiluut vähän kipeät, avaimet uppos vasempaan reiteen, jne... :)

Edit: Näköjään myös nuppi on ottanut kosketusta asfaltin kanssa, kun kypärä on säpäleinä...

Äsken Siilinjärven maastoissa kävin itseni häpäisemässä. Köntys mikä köntys. Kaksi reipasta kaatumista koin. Yhteistä oli aika vaaraton maaston kohta. Ensimmäisellä kertaa ei tapahtunut vakavaa. Tuurit oli kohdillaan, koska kun perinteisesti lensin ohjaustangon yli, niin käännyin ilmassa selälleen ja kypärä naulautui vajaan puolen metrin näreen tynkään. Jos olisin kaatunut naamalleni, niin se terävä tynkä olisi mennyt päästä läpi. Kypärä onneksi kesti. Tällä kertaa "revähti" Pirkasta ärtynyt oikea pohje eli tuli ärhäkkä kramppi äkkinäisestä liikkeestä. Ja toisella kertaa vasen pohje.

Toisella kertaa reippaassa alamäessä eturengas tökkäsi ties mihin ja tein noin kolmen metrin muikkusukelluksen suoraan turvalleni. Silmälasit onneksi kärsivät vain vähän vaikka silmäkulma aukenikin. Vaimolta tuli jo aika nootti lopettaa maastopyöräily. Sanoin, että Tahkon ajan ja katsotaan sitten. Tahkon jälkeen ei tarvitse katsoa kuin hautapaikka.:(

Eilen väärässä paikassa ja väärään aikaan :mad:.

Perjantaina Espoossa. Auto kolmion takana odotteli omaa vuoroaan. Luulin reagoineen myös minuun, mutta juuri ennenkuin olin kohdalla päätti lähteä liikkeelle--> vaihtoehtona ajaminen mitsun kylkeen tai heittäytyminen kyljelleen. Päädyin jälkimmäiseen... Jalkoja en ehtinyt polkimista irroittaa, joten "yhtä puuta" fillarin kanssa mentiin nurin, onneksi olin melkein paikallaan. Kyynärpäässä naarmu ja reidessä pieni jälki eli pienellä selvisin.

Apua! Pitäisikö mun nyt tuntea suurta syyllisyyttä, kun (kerrankin) kävi niin että säilyin ehjänä ja kuin ihmeen kaupalla pyörä myös.
Sattui tänään pyörätiellä Pirkkalassa. Tulin oikeelta, ja ihan hiljaa kun oli ylämäkeä. Alamäkeä ajava naishenkilö ei huomannut mua ennen kun oli liika myöhäistä, mutta sain jarrutettua aika hyvin. Nappasi kumminkin etupyörän mukanaan, minä kellahdin persiilleni. Nainen kaatui hieman pahemmin. Kylkiluun murtuma? tai sitten ei. Soitin apua paikalle.
Menin sitten tarkastelemaan tilannetta, mutta nainen alkoi heti sättiä, että mun olisi pitänyt näyttää suuntaa eikä hän voinut arvata minnepäin olin menossa. Tosiasia oli, että nainen ei nähnyt mua ollenkaan, ja paha siinä on enää suuntaa näyttää kun molemmat kädet jarruttaa. Ja hän muka ajoi etuajo-oikeutettua pyörätietä. Siellä mitään kolmioita ollut.

Poliisit eivät löytäneet syyllisyyttä kenestäkään, joten asia jäi osapuolten keskenään ratkottavaksi.
Olen tottakai pahoillani, ja näin sanoin vastapuolellekin, mutta kun tämä alkoi heti sättiä, niin puolustauduin tietysti omalla mielipiteelläni.
Enkä mielestäni edelleenkään ole syyllinen, olin vain onnekas! Yhtä hyvin olisin voinut loukkaantua ja pyörä myös. Siinä kaatuessani olinkin jo ihan varma että siinä menee hiilikuitua vanteineen päivineen.

Ei voi kaatua kun ei aja.

Paranis jo tää etureisirevähtymä. Siellä paistaa eikä pääse ajamaan.

Pitänee mennä tonne vituttaako-threadiin, tuntuis olevan asiaa :)

over and out.

Eilen kun ajoin liikkalasta inkeroisiin vaihdoin ylämäessä pinemmälle eturattaalle,mutta ketjut tipahtivat eestä ja kaatusin ojaan koska en saanut jalkoja irti polkimista. ´runkoon tuli n.15cm pitkä naarmu ja takavaihtaja vääntyi minkä seurauksena ketjut menivät solmuun. Onneksi sain korjattua.

Tänään taas, tällä kertaa maasturilla.

Tampereella sähkölinjan pohjia ajaetta kivikkoon ja siitä sitten *muks*

Polveen (toivottavasti vain) naarmuja.

Eilen torstaina kumun kanssa ajellessa tapasin kahden juuren syndrooman. Etupyörä ja takapyörä jäivät juuren taakse samaan aikaan => muks kyljelleen. Vasen nilkka vähän nyrjähti, joten otan tänään olutta kotiterassilla. Liikkalan teitä olen ajanut joskus pikkupoikana.

-Veijo

Tänään maantielenkillä tosin pyörätiellä pitkän alamäen jälkeen lyhyt nousu putkelta runtaten ja viimeisin mittalukema oli 50km/h. Rouva maasturillaan kääntyy takavasemmalta eteeni ja väistän takakumi ulisten peränkautta ohi hypäten kanttarin yli pirun pitkälle lepikkoon. Lepäilin siellä auringon paisteessa ja pehmeällä kasvillisuudella heinäsirkkojen siritellessä ja ihmettelin kuinka mitään ei oikeastaan sattunut. Pyörän kahvassa pieni naarmu ja polvessa pikkiriikkinen hiertymä. Ajolasit lensi aika pitkälle kuin myös juomapullot.

Kehä I alikulkutunnelista tuli joku mummeli vastaan ja oli liikaa vauhtia torstaina.Pusikkoon menin vaikka hydrauliset levarit oli filossa.
Ja oli sitten pikalinkku kanssa auennut ja ihmettelin talliin pannessa miksi tää niin hutero on ajaa.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti K4k3

... Rouva maasturillaan kääntyy takavasemmalta eteeni ....

---

Frouva tuli sit vissiin aika lujaa?
Omia pöhlöilyjä:
Eilen tuli ylämäessä paksu juuri vastaan ja töks - kadenssi hetken noin kolmesataa eli aivan tyylipuhdas OTB jota kukaan ei nähny; harakoille meni sekin. :D

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Shimaani

Frouva tuli sit vissiin aika lujaa?

---

Ei kovinkaan lujaa vaan oletin hänen päästävän minut ensin, jotenkin hän sitten kumminkin ajatteli siron autonsa kiihtyvän sen verta ripeämmin ettei ongelmia tule. Toki olisin voinut itsekin välttää tapahtuman, mutta näin nyt vain pösilölle kävi. Se vain ihmetyttää kuinka mitään vahinkoa ei syntynyt!? Onni onnettomuudessa, mutta eihän tuota voi edes luokitella sellaiseksi :D Rinne mihin laskeuduin oli jyrkkä ja sopivan paksun kasvillisuuden peitossa vailla puita ja kiviä. Lupaan itselleni olla varovaisempi jatkossa ja toivottovasti ei tarvi tähän lirpakkeeseen enää kirjuutella :p. Hyviä vointeja kaikille ja kiva kun kelitkin alkaa suosia.

Olisihan minunkin pitänyt ymmärtää, että aivan kaikki maasturit eivät fillarifoorumillakaan ole kaksipyöräisiä (ja rouvien ajamat ehkä harvemminkin)...

No, tulihan se tämän myöhemmän pyöräilyelämän kuudes kaatuminen: jokainen pikkupoika oppii ensimmäisenä oikeana fillarikesänään, miten ajoradalta noustaan loivennettua katukiven reunaa ylös jalkakäytävälle tms - tai ainakin sen, ettei nousta liian viistoon, ei ainakaan samaan aikaan "ylämäen" suuntaan kääntäen tai polkaisten tai ei ainakaan sadekuuron kastelemalla kivellä.

Minä olin kuitenkin juuri sillä hetkellä täysin keskittynyt lukemaan seuraavan poikkikadun tieviittaa eikä muu toiminta sittenkään ollut automaation tasolla...

Jokohan nämä kaikki peruskaatumistavat olisi jo läpikäyty?


PS Tempokisulle ja muille: pyörätie on alamäen suuntaan etuajo-oikeutettu, samoin risteyksessä suoraan kulkevaan suuntaan - aina! Ei ole pätkääkään väliä sillä mitä tieliikennelaki tai ede terve järki sanoo, koska noin ajattelee suuri osa tai ainakin niin moni (kovaakin ajava) pyöräilijä, että tarpeettomien vaaratilanteiden ja onnettomuuksien välttämisksi meidän muiden on toisesta suunnasta tullessamme elettävä tuon mukaan.

(Joskus risteykseen voi tulla alamäkeen kahdestakin suunnasta ja useissa risteyksissä voi ajaa suoraan samoin kahteen eri suuntaan, mutta sehän on vain elämää...)

Sunnuntaina Kuusankosken maracupissa tuli tehtyä otb hitaasta vauhdista, kun etupyörä upposi suohon...

Eilen OTB, kun etugummi upposi mutalammikkoon... onneks vauhtia oli taas niin vähän, että mitään ihmeellistä ei sattunut :D

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Stayer

Jokohan nämä kaikki peruskaatumistavat olisi jo läpikäyty?

---

Teoriani on, että niitä on oikeasti rajattomasti. Tuo ajatus vain joskus muodostuu ihmisten päähän hämäämään, mutta jos sitä ei tapa äkkiä, on pian jossain kyljellään.

(Porvoon jäljiltä vieläkin käsi paketissa. Purin tosin sen alkuperäisen ja lastoitin vain tuon kärkinivelen, nyt kädellä voi tehdäkin jotain, on vain yksi sormi poissa pelistä.)

Tuossa viikko sitten olin kotiinpäin polkemassa ja vähän kehä III:sta pohjoiseen tuli vastaan kolme pikkulikkaa fillareillaan (mitä lienee 10-12 vuotiaita). Tyypillisesti aloin hakea katsekontaktia vastaantulijoihin ja luulinkin siinä onnistuneeni. Kuitenkin vähän ennen sivuutusta totesin, että porukasta ensimmäisenä ajanut alkoi katsella taakseen samalla ohjaten ajokkiansa suoraan minua kohti. Tytön kaverit olivat mukana tilanteessa sen verran hyvin että huusivat jotain "varo" ennen kuin itse ehdin edes avata suutani (ja olin muutenkin melko keskittynyt vetämään täysjarrutusta koska ajolinjamme leikkasivat toisensa ja etäisyys välillämme lyheni uhkaavasti..)

No kolarihan siitä tietysti tuli, vaikka ilmeisesti pyörät eivät varsinaisesti osuneet toisiinsa missään vaiheessa; vasemman käden keskisormeni jäi tankojen väliin ja on edelleen turvoksissa :( Tytölle tai kalustolle ei ilmeisesti käynyt kuinkaan.

Lähinnä jäin pohtimaan, että mitä tällaisille tilanteille mahtaa? Tuon ikäisille liikenne on vielä melkoinen mysteeri, joten periaatteessa kai vastuu tällaisissa tilanteissa on vastaantulevalla aikuisella, vaikka objektiivisesti syyllinen olisi vastaantulijan puolelle siirtynyt ja suoraan tätä päin ajanut keskenkasvuinen. Eli pitäisikö oikeasti tilannenopeus olla aina sellainen, että tarvittaessa vastaantulijan yllättäen alkaessa tulla kohti ehtii vaikka jalkautua ja väistää pusikkoon? Jälleen yksi esimerkki siitä, että kevyenliikenteenväylät eivät todellakaan sovellu kaiken kevyen liikenteen yhteiskäyttöön (hyvästäkin tahdosta huolimatta)?

Eilen männyntaimet sai tuta miten paljon suomalainen mies painaa. Ja kyllä ne taimet taittu, ku mää kaatusin :D. Yritin ylittää kaatunutta puista sähköpylvästä, mutta eipä onnistunut. Eturattaat nappas kiinni, eikä vetäsyllä lähteny riittävästi irti. Jalat kiinni polkimissa rupesin sitten kaatumaan... timbeeer! Onneks en siihen pölkyn päälle kaatunut. Se olisi vonnut kolahtaa. Nyt tul reiteen vaan pieni naarmu ja vähän pakaraan särkee. Ei paha.

Eilen pitkästä aikaa maasturilla töihin (en ollut pyörään koskenut 1½ kuukauteen). Kotia kohti ajallessani olin pysähtymässä liikennevaloihin ja ajattelin itsekseni, että onpas lukkikset tiukalla verrattuna maantiepyörään, täytyy löysätä kotona. No kuinka ollakkaan, siihen kupsahdin kävelyvauhdista oikella kyljelleni. Polveen haava ja jo ennetään kärsinyt oikea ranne kipeänä. Äkkiä ylös ja häntä koipien välissä kotiin...

Niin ja muuten ne lukkikset jäi löysäämättä.....

Ajatusvirtana se meni vanhaa Lahdentietä pohjoiseen ajaessa jotensakin näin: "...eivät kai nuo pilvet sada kun eivät tähänkään mennessä sataneet, rupeavat ne kuitenkin, ei kannata enää takaisinkaan kääntyä, täällähän on satanut reippaanlaisesti, mitä siitä että perse kastuu kun ilman lokasuojia on enemmän kuin pro, tienpinta taitaa olla liukas mutta olethan ajanut ennenkin, nyt käännyt oikealle Talman suuntaan ja sitten vasempaan Kaskelantielle, näytä suuntamerkki, hiljennä, ei kai tuo auto meinaa kääntyä eteen, käänny, no mitä nyt tapahtuu, perä haluaa jatkaa Mäntsälän suuntaan, kohta olet kyljelläsi, käännä nopeasti tankoa ulospäin eikun siirrä painoa, no nyt olet kyljelläsi, eikö tämä liuku lopu, juomapulloko tuossa vierellä pomppii, no nyt se loppui..."

Vammoja eikä vahinkoja ei tullut, ellei hieman vinoon vääntynyttä kahvaa lasketa. Jälkeenpäin käväisi mielessä, että liuku (joka tosin ei tainnut olla niin pitkä kuin miltä se ehti tuntua) olisi voinut viedä kääntyvän auton alle tai kylkeen, mutta pahinta oli että joutui tunnustamaan itselleen ettei jälkeenpäinkään ole harmainta aavistusta mitä tulin tehneeksi väärin.

Jarrutin hieman suoralla, irrotin toki ennen käännöksen alkua - mutta varoinko sittenkin autonkuljettajan aikeita niin paljon että perä irtosi jo siinä vaiheessa? Käännöksessä ulkojalka oli suorana, sisäpolvi hieman sivulla, mutta en ainakaan usko kallistaneeni - ellen siten kiristänyt kaarretta kesken kaiken? Luulen istuneeni tukevasti satulassa - mutta oliko paino sittenkin liikaa käsillä, vai ehdinkö jo ruveta nousemaan liian aikaisin putkelle lisätäkseni vauhtia heti käännösen jälkeen?

Parempi olisi varmaan ollut ottaa kaista reilusti haltuun, jolloin kaarre olisi ollut laajempi (ja olisin sitä paitsi ollut valmiiksi ryhmittynyt seuraavassa risteyksessä)...

No mitä tästä opin: 1. Pitänee jatkaa näitä yksityisopintoja aikuisten pyöräkoulussa. 2. Peruskaatumistapoja tai -syitä lienee tosiaan rajattomasti:

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Teemu Kalvas

Teoriani on, että niitä on oikeasti rajattomasti. Tuo ajatus vain joskus muodostuu ihmisten päähän hämäämään, mutta jos sitä ei tapa äkkiä, on pian jossain kyljellään.

---

viikonloppuna tangon yli asfaltille, kyynärluu murtu :o( Tavallinen nishikin hybridi, pitäs ehkä yrittää vähän säätää etujarruja. Ja vaihtaa toisenlainen tanko jos aion uusia tämän loikan, käsituki teki ilkeän ruhjouman reiteen. Tai ehkä ajelen jatkossa kaupungilla ihan vaan vanhalla Ainolla, pysyy paremmin hallinnassa ;o) Mut ilonen asia oli että Marian päivystyksessä käsi saatiin kuvattua ja paketoitua reilusti alle tunnissa.

Yritin päästä liian jyrkän mäen päälle maasturilla ja loppui jerkku reisistä ja piti nousta putkelle jolloin MountainKingistä loppui pito ja vauhti pysähtyi siihen. Polkimina oli kaverin lainapedaalit jotka oli kiireessä säädetty vähän turhan tiukalle joten takapuoli otti kontaktia eteläsuomalaiseen ulkoilureitin pohjaan. Ei käynyt kipeää eikä tullut vahinkoja. Harmitti vaan kun joku nuori tyttö näki.

Åressa komia OTB, jostain liukkaasta juuresta se etupyörä lähti ja laskeutuminen noin kolme metriä alemmas kuin pyörä. Kerkesin jo säikähtää kun oikea käsi meni tunnottomaksi, mutta kai se sitten vaan johonkin hermoon tärähti kun tunto siinä ihmetellessä pikkuhiljaa palautui.
Hankalinta siinä sitten olikin se kiipeäminen takaisin pyörälle, sateesta liukas muta jyrkässä rinteessä ei juurikaan tarjonnut pitoa kengille...

Vajaa kuukausi stongan yli polvi edellä kiveen... teki muuten hyvää

Viikonloppuna tunaroin itseni selälleni lähes tasamaalla kivikkoon. Selkä näyttää Ara-papukaijalta, vaikka melkein täysi juomareppu pehmensi mukavasti. Miten ne lapset selviävät tuollaisista volteista pelkästään henkisillä kolhuilla?

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti lansive

Miten ne lapset selviävät tuollaisista volteista pelkästään henkisillä kolhuilla?

---

Puolta lyhyempinä putoaa puolta matalammalta, ja sitten vielä ajavat puolta hitaampaa. Lisäksi luut on puolta pehmeämpiä. Kyllä se vähän auttaa.

Lisäksi ne epäreilusti vielä paraneekin nopeampaa, jos nyt jotenkin onnistuvat itsensä satuttamaan.