Hiihto on hyvin läheistä sukua työmatkatempoajolle, eli jos joku ohittaa - olet hävinnyt. Käsittääkseni monet työmatkatempoilijat harrastavat talvikaudella myös hiihtoa (itse mukaanlukien) :)
Printable View
Hiihto on hyvin läheistä sukua työmatkatempoajolle, eli jos joku ohittaa - olet hävinnyt. Käsittääkseni monet työmatkatempoilijat harrastavat talvikaudella myös hiihtoa (itse mukaanlukien) :)
"Ohituksen blokkaamista" on hyvin vaikea tulkita muuten kuin negatiiviseksi kommentiksi. Se huvittiko vai häiritsikö tai ärsyttikö sinua on tämän kannalta herttaisen yhdentekevää eikä kiinnostanut eikä sen pidäkaan kiinnostaa minua.
Esitin yleisen elämänkokemuksen valossa vaihtoehtoisia mahdollisuuksia sille jota pidit tilanteessa ainoana mahdollisena. En enempää, en vähempää. Ei tätäkään olisi uskonut joutuvansa liitutaululle piirtämään.
Lähtisin hiihtämään, mutta +4 astetta on joskus hieman liikaa. Täytyy toivoa että illan ja yön vesisateet jäisivät jonnekin Viroon ja Suomenlahden ylle. Mutta minkäs teet, luonto antaa ja luonto ottaa. Jos ladut säilyvät, lähihiihtokautta on vielä toista viikkoa - mutta voi olla että leikki loppui eiliseen. Jos pyöräilyn sanotaan olevan kovin kausirajoitteista, niin lähihiihto täällä etelärannikolla vasta rajoitteista onkin...
Lainaan tähän Peter Sagania: "Guys, why so serious?".
Tunnetun sanonnan mukaan ilman kovaa, ei ole kivaa, Sama pätee myös foorumikeskusteluun. Jos ei kirjoita sillä asenteella että asia mistä puhutaan on vakavasti otettava ja että siitä kannattaa ja on syytäkin puhua vakavasti, tuloksena on pelkkää tyhjää lässytystä ja lätinää. Pahimmillaan one-linereita jotka ovat tyhjääkin tyhjempiä:cool:Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti marco1
Toinen juttu on sitten se että vakavasti voi kirjoittaa ottamatta keskustelua vakavasti, Mutta tämän tajuaminen ei tosiaan ole kaikille yhtä helppoa ja itsestään selvä asia eivätkä kaikki sitä edes kykene tajuamaankaan. ("F.Kotlerburgilla" en usko olevan tässä suhteessa vaikeuksia.)
PS Jotta olisi vähän hiihtosisältöäkin, onko joku nähnyt jossain myytävänä leveälestisiä SNS-pertsamonoja? Uusia tai käytettyjä? (Oma pari pysyy kasassa enää vain teipillä eikä niillä oikein hiihdä kastelematta jalkojaan kuin kuivassa pakkaskelissä.)
Haijaa.fi on pari Salomonin mallia, RC8 taitaa olla aika väljä. Toinen paikka voisi olla Latutilanteen FB-kirpputori.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti kuovipolku
Höpöhöpö. Se on kuvaamassa mitä tilanteessa yritettiin tehdä. Olisi varmaan nillittäjää varten pitänyt kirjoittaa "Ohituksen estämiseksi".Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti kuovipolku
Toissapäivänä aloin miettimään, että onko mulla touretten-oireyhtymä ja että huutelisin pakkomielteisesti sitä itse huomaamatta, kun 3 hiihtäjää väisti pertsanladulta "pientareen puolelle", vaikka hiihdin luistellen ja tietysti vapaan paanalla. Viimeinen väistäminen tapahtui ehkä 30m ennen ohitustilannetta ja ohitettava katsoi hieman kummasti???Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Jeesu
Tuosta ladun antamisesta nopeammalle, olen kyllä sitä mieltä, että nopeammalla on aikaa odotella se muutama sekunti, jos tilanne on ylämäessä. Tasaisella ja alamäessä ei ongelma ole kyllä minkäänlainen, kun aina mahtuu sivusta ohi, jos hiihdetään latukoneella ajetulla reitillä. Tosin alamäessä ohittaminen voi tuntua ohitettavasti hieman epämiellyttävältä, kun sujahtaa vierestä ohi. "Pertsatontuille" tai samalla tavalla "vapaantontuille" voi sanoa että ei mun vauhti riitäkään, että mene vain edelle, jos ohitettava alkaa lyömään löylyä selvästi lisää. Itse hiihtelen 3000-4000km talvessa ja kyllä noita kiihdyttäjiä tapaa liki viikottain, mutta ei ne haittaa mitään, joko siirryn heidän peesiin tai sitten teen pari voimakkaampaa potkua ja ohitan. Sinänsä tämä lienee sukua sille, että ohitettava auto nostaa nopeutta 72km/h=>95km/h, kun huomaa että toinen auto lähtee ohitukseen.
Vielä olisi hiihtokautta 6 viikkoa ja 1 päivä jäljellä. Kilsatavoitteesta uupuu 1760km, aika tiukalle taitaa mennä :) .... ei ehken tule kilsat kasaan....
Miten ihmeessä kerkeää hiihtään tommosia määriä? :)
Vissii ku nostaa lenkit sinne 50km:in tienoille
On tainnut mennä vähän liian kireäpipoiseksi hommaksi hiihto. Vittuunnutaan sydänjuuria myöden jos eteen sattuu jäämään hissuttelemaan joku onneton laduntukko joka ei heti hyppää näreikköön ladulta jos vauhtisankari lähestyy takaa keuhkojaan pihalle puuskuttaen.
Mitä tuohon blokkaamiseen vauhtia kiristämällä tai niskaan imeytymiseen tulee, niin nehän pystyy estämään omaa vauhtia lisäämällä. Jos ei siihen pysty, niin sitten on vain tyydyttävä peesailemaan ja iskettävä sitten kun blokkaaja tai roikkuja alkaa hyytyä. Tai jos tuo latutempo tappio oikein syvältä mieltä juilii, niin eipä siinä sitten muutakaan voi kuin tehdä lisäharjoituksia tappioidensa minimoimiseksi. Tai sitten ajoittaa lenkkinsä sellaiseen aikaan kun laduilla ei ole potentiaalisia uhkaajia. Esimerkiksi niin myöhään että muut ovat jo vetäytyneet yöpuulle, tai silloin kun ekaluokkalaiset ovat hiihtämässä.
Kun on +20 vuotta yhdessä ollut lapseton pariskunta, niin omaa aikaa on jonkinverran. Iso tekijä on varmaan myös alku- ja lopputalven 3 vko "hiihtoleirit" Ylläksellä. Oikeastaan etelässä en hiihdä edes kovinkaan paljon alkutalvea lukuunottamatta. Ehkä 100-150 km viikkoja.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti hcfreak
Onneksi stravasegmentit on tullut myös hiihtoon ja usein lenkille osuus kymmenkunta segmenttiä! Kesällä sitten tiukoissa trikoissa jahdataan taajamissa segmenttejä!
Ohituksen estäminen tai siihen pyrkiminen on sitten siellä päin yksiselitteisesti positiviiseksi katsottua:rolleyes:Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti F. Kotlerburg
No, mieluummin pysyttelen nillittäjien kirjoissa! Oikein hyviä kevättalvisia hiihtokelejä sinne yleisesti ja sinulle erityisesti:D
Miten niin mennyt tiukkapipoiseksi. Hiihtelin aikoinaan Paloheinän ruuhkaladuilla ja jo silloin siellä lapsiperheiden seassa oli paljon pertsatonttuja ja hiihtoniiloja. Ei oikein mahdu mun ymmärrykseen, että miten sinne voi edes tyontää suksineen satojen muiden sekaan ja jotenkin pienessä mielessään kuvitella voivansa hiihtää treeninsä kuin ladut olisivat tyhjät.
Ja toi mun aikaisemmin mainitsema pertsatonttu oli ihan ilmaisilla laduilla, missä on kaksi pertsauraa rinnakkain yksisuuntaisella baanalla ja sitä baanaa on muistaakseni 50km. Tilaa on niin paljon, että mä yleensä ohitan rinnakkainhiihtäjät niiden välistä, huikkaan vaan vähän ennen, että hiihtäkää rauhassa, ohitan välistä. Aurinkoisena päivänä tuolla on ehkä maksimissaan 200 hiihtäjää laduilla, eli ruuhkaa ei ole koskaan ellei ole pakko tyontää sille 4,5km pikkulenkille mitä 90% porukasta tulee hiihtämään ja siltikään ei olla lähelläkään jonkun Paloheinän kaunista sunnuntai-päivää.
Minulla on varmaan kohta 50km luistelua kasassa, kiitokset siitä Uskolle vaikka ne "hiekkasukset" ei oikein +5C tuoreessa lumessa luistaneet. Pitää sit 50km kohdalla ottaa ehkä pätkä videota niin voi palstan tekniikkavelhot haukkua ja ehkä vielä näin vähillä kilsoilla olisi jotain tehtävissä. Tapani mukaan en ole katsonut mitään ohjeita vaan mennyt oman pään mukaan kuten muissakin asioissa. Ohjeet katotaan sit jos ei toimi tai meni rikki :rolleyes:Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti hcfreak
Noin tekona se on yleensä ottaen toki negatiivinen, mutta tässä yhteydessä kertomus, johon se oli sidottu oli täysin neutraali ilman valittamista tai hehkuttamista puoleen jos toiseen, joka tekee siitä myös sinänsä neutraalin tässä asiayhteydessä, koska mitään haittaa ei ollut.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti kuovipolku
Joo tuo on kyllä ihmeellistä, että jotkut kuvittelee saavansa hiihtää lenkkinsä täysin oman halunsa mukaan. Samoja raivopäitä kai jotka raivoaa kesällä kelveillä, kun joutuu hidastamaan koirankusettajien takia ja pyörälenkin keskinopeus kärsii. Laduilla saa kaikki hiihtää ja jos siellä ei osaa käyttäytyä hitaampia kohtaan asiallisesti hiihtämättä perseeseen kiinni tai tekemättä muuten typeriä ohituksia saa minun puolesta hiihtää suksensa sepeliin.
Mitäpä sitä turhaa. Ottaa mallia nuilta kilpahiihtäjiltä telkkarista :)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Smo
Tärkeämpää varmaan saada se lihaskunto kohilleen ja tekniikka hioutuu lähes itsestään
Täällä Pyhällä on nyt todella paljon hiihtäjiä. Onneksi on myös pitkästi latuja, jotta rasitus jakautuu suuremmalle alueelle. Kuitenkin lähellä keskuksia, sekä Pyhää, että Luostoa on joskus melkein ruuhkaa. Tuo nopeampi väistää, pelaa kyllä suomalaisten kanssa, mutta turistit eivät ole kovin tietoisia latuetikestistä ja usein blokkaavat ladut alamäissä kun eivät uskalla laskea ja kun laskevat jäävät sitten ihmettelmään ilmaa siinä, missä luisto loppuu. Kun tulee liukkailla suksilla takaa niin joskus pitää huikkailla ja kun huikkaa niin tulee tuo mihikäs menisin, oikealle vai vasemmalle efekti. Nyt osaan varautua kun kerran saksalaisen miehen kanssa oli tosilähellä törmäys. Häiriöksi asti näitä ei kuitenkaan ole. Ainut juttu on se, että jo aika helpoissakin ylämäissä siirrytään haarakäyntiin ja tietenkin ladun päälle. Sen jälkeen latu on pilalla ja sitä pitkin ei voi nauttia siitä, että pääsinpäs ylös ilman että piti siirtyä pois ladulta.
Olen ihmetellyt miksi vauhtilenkit eivät ole oikein sujuneet joulun jälkeen. Jo toisen vedon aikana on yleensä tullut melkein pohjaton väsy. Söin rautakuurin, ei apua. Eilen vmo esitti, että ei kai minulla ole rasitusastmaa. Kaivoin vuoden vanhan inhalaattorin ja henkäsin pari syvää.Joskus on ollut astmaoireita kun on ollut siitepölyallergiaa ja siitä tuo vanha inhalaattori oli jäänyt kaappiin. Lämmittelyn jälkeen kymppi vapaalla niin kovaa kuin pääsin ja ongelmia ei ollut.
Eli taitaa olla norjalaisten ja Kristan tauti. Pitää kai mennä lääkäriin ja hankkia astmalääkettä. No olen sitten melkein kuin oikea hiihtäjä. Helpotti kuitenkin kun selvisi missä on vika.
^Oli kyl kovia pakkasia muutama kuukausi. Se ainaki pakottaa meikäläisen menemään hidasta vauhtia. En edes sykettä nosta ku hengityselimet on kovilla sillon. Elimistö vähän tottuu tohon.
Nyt on taas alkanu kulkeen ku päässy vetaseen liukkailla ja lauhalla vähä kovempaa
Ei kait siinä, kun kiinnittää huomiota siihen, että paino siirtyy liukuvalle sukselle hyvin ja tätä tukien suksi tulee hiihtäjän alle potkun alussa kunnolla. Paljon näkee sellaista, että sukset on v-asennossa ja liike on todella lyhyt eli suksi ei tule kunnolla painopisteen alle potkun alussa, kuten kuuluu. Liuku on sitten lyhyt.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Smo
Korostettakoon, että itselläkin on varmasti asiassa parantamista erityisesti pikkaisen jo rasittuneena.
Taas tulee uutta lunta reilusti. Josko sunnuntaina pääsisi taas sivakoimaan hyvässä kelissä. Huolsinkin tuon täällä olevan paremman parin juuri.
Oon mä nähny ku ne vetää muttei mulla niin kiire ole. Joka toisella potkulla on tullut sauvoilla sohaistua, ylämäessä joskus yhdellä kädellä kerrallaan joka potkulla.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti hcfreak
Lihaskuntoa varmaan retkiluistelusta vähäsen on, muuta kuntoa ei juurikaan :)
Tekniikoiden oppiminen ja hiominen luisteluhiidossa monipuolistaa hiihtotreenejä kivasti. Ja suksenpohjalla puhtaasti liukuminen on tosi hankalaa, niin ettei suksi kantita yhtään. Pidän vassusta myös sen takia, että toisen jalan voi rentouttaa täysin toispuoleisen potkun aikana, säästää voimia mukavasti. Tuosta ohittamisesta, yleensä jos jään jonkun hiihtäjän taakse enkä pääse ohi, se on ihan hyvä, koska tavallisesti omalla vapaalla vauhdilla hiihdän liian lujaa :)…..
Mä oonkin ihmetellyt, miksi jotkut ilmestyvät lähes tyhjästä kannoille puuskuttamaan, vauhti on niillä ollut meikäläisen taaperrusta huomattavasti nopeampi. Usein hidastan entisestään sivulle siirtyten, jotta kiireisempi pääsee ohi. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun tämäkään ei auta, puuskutus kannoilla jatkuu aina vaan. Hiihto on mulla pk-touhua, ja pedantisti vahdin sykealuetta. Eli en todennäköisesti vahingossa kiihdytä ja estä näin ohitusta.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti sianluca
Tämä siis palautteena kannoille ilmestyjille ja peesiin jääville, se touhu tuntuu välillä ajattelemattomalta, näin nätisti sanottuna. Summa summarum, jätä väli tai mene ohi.
Jos on mäkinen rata sekä paino, kunto ja luistoeroa niin ei se ohittaminen välttämättä niin helppoa ole. Riippuen miten päin asiat ovat niin joko ylämäessä tai alamäessä meinaa ajautua kantaan kiinni ja sitten taas mäen suunnan vaihtuessa jää jälkeen...
Äläny ressaa. Hiihtele omaa vauhtia vaa meneen. Pietä vaikka juomatauko jos rupiaa ahistaan.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti PaPa
Jos ressaisin, en hiihtäisi. Ihmettely on eri asia, pitää virkeänä. On hauska miettiä puuskuttavien hiihtoniilojen logiikkaa. Hiihtelen pääosin pellolle tehtyä luistelu-uraa, joten tuo mäkisyyskään ei selitä asiaa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti hcfreak
Niin just. Hitaampien pitää pysähtyä perseeseen hiihtäjien takia, jotka ei osaa pyytää tilaa muuten kuin painostamalla.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti hcfreak
Vapaan hiihdon keskeinen juttu on tasapaino. Ilman sitä ei voi tuoda suksea keskilinjalle ja laittaa kokopainoa liukuvalle sukselle rennosti. Paljon sauvoittaluistelua niin taspaino ja painonsiirto sekä pitkä rento liuku alkavat sujua. Monta kertaa on meinannut opetellessa hanki kutsua. Jostain syystä vahvemmalla jalalla eli minulla oikealla liukuminen on horjuttanut. Nyt alkaa vähitellen sujua.
Parasta on vain hiihtää omaa vauhtia ja jättää takaatulevien ongelmaksi ohittaminen.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti F. Kotlerburg
Vielä kun etsii kaapista sopivan kokoisen hiihtopipon niin hyvin pärjää, liian kireä ahistaa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti hannupulkkinen
Ei kaikki takanahiihtäjät painosta. Alkukaudesta hiihtelen mielelläni letkoissa, Oloksella ja Levillä on mukava hiihtää kisahiihtäjien perässä ja apinoida tekniikkaa....(kun niitä eri maiden kisahiihtäjiä täällä alkukaudesta on paljon)