Tässä tapauksessa oli käytetty koko kelvin leveyttä :D
Osa kiemurtelusta johtui varmaan sivutuulen muodostamista dyyneistä, joita oli koetettu väistellä. Oman 29" vauhti pysähtyi yhteen isompaan dyyniin...
Printable View
Nyt jäi kyllä pyörä kotiin. Aamuinen koirien **skatus-tiedustelu kertoi, että paikalliset kelvit oli aurattu joskus (eilen illalla) ja niillä oli jo tukevat dyynit. Kun tiedän, että matkalla on jatkuvasti vieläkin huonommin hoidettuja pätkiä ja iltapäiväksi lupailivat jo sadetta, niin luovutin. Kotimatkalla valinnan viisaus varmistui kun katsoin parissa kohdassa pyöriään loskavalleissa taluttavia. No joo seli-seli - "tosihenkilöt" ajaa säällä kuin säällä *issiposket luovuttaa :(
No mä olen sellainen sissiposki....eihän siittä mitään tullu umpihangessa, menin autotielle. Ajoin Ratinan sillan ja Hatanpään valtatien autojen kanssa - Härmälän pätkän pääsikin kelviä - mutta ihan lopussa Pirkkalassa taas autojen mukana, ja meidän mäen sitten talutin. Kilometri talutusta menee vielä, mutta ei kymmenen kilometriä. Yksikään auto ei kyllä tööttäillyt, ehkä siellä ymmärrettiin...
Olihan tuota lunta satanut reippaanlaisesti. Auraustakin oli jo kevyenliikenteenväylillä harrastettu - tosin välillä se auraus loppui kesken kaiken, mikäli lie urakkaraja tullut vastaan. Lumi oli sellaista, että Jumbo Jim meni siinä hyvin, eikä kiemurtelua tullut, mutta ajoin vähän turhan huolettomasti erääseen leveään aurauslajaan ja kyllähän sitä tuolla läskipyörälläkin lentoon lähtee eli semmoset semilipat tuli vedettyä. :o
Kotimatkan 15 kilometristä oli iltapäivästä aurattua parin kilometrin verran. Päivän aikana oli kertynyt 20-30cm lunta sellaisiin 1-5m levyisiin ”dyyneihin”. Suurimman osan pääsi polkemalla läpi, mutta parissa mäessä loppui kertakaikkiaan vauhti ja piti siirtyä jalkamieheksi. Kävi muutaman kerran mielessä siirtyä ajotielle, mutta ei sekään kovin kaksisessa kunnossa ollut reunoiltaan.
Pahimmassa kunnossa oli pääkadun auraamaton pyörätie. Viereinen jalkakäytävä oli liipattu, mutta sinne ei luonto antanut periksi siirtyä. Melkoista kiemurtelua keskustan läpi.
Huomenna on sitten odotettavissa ilmeisesti kunnon sohjopoljentaa...
Eipä tuolla suurempia ongelmia. Välille mahtui Oulun kaupungin, Kempeleen kunnan ja Ely-keskuksen vastuulla olevia väyliä. Ensimmäisen ylläpitämillä väylillä oli hyvin aurattu paitsi yksi pätkä, jonka tiedänkin olevan alimpana prioriteettilistassa. Kahden muun kohdalla vähän heikompaa, mutta kyllähän tuolla ihan hyvin 29:llä pärjäsi ja kun Ardentti ei hae irtolumessa samalla tavalla kuin ISP niin mukava oli ajella.
Mä ajelen säässä ku säässä töihin fillarilla. Joskus harvoin fillarin ollessa rikki, joutuu kävelemään. Ei tosin ole pitkä matka, mut 9 vuotta olen tahkonnu tuota väliä. Yleensä jäteasemalta kerätyillä fillareilla :D
eipäs ollut vielä kelvit olleet aurattu illalla Tampere Birkala välillä ja työmatkapyörä etunastalla ja takana ohut Rokket Roni pikkasen mutkittelia duunista paluumatkalla ja pakkohan oli kokeilla joustopyörää Racing Ralp 2.35 kumeilla ja diagnoosi että menee paremmin suoraan kuin nastakumi just tämmösessä pöpperössä
Eipä ollut pahempia ongelmia tänään työmatkalla (Vantaalta keskuspuiston kautta Haagaan), Pitkäkosken sillan jälkeen joutui ylämäen taluttamaan, kun pito loppui hangessa. Syynä "helppouteen" oli varmaan oikea ajoitus, aamulla poika kasilta päiväkotiin ja siitä auratuille väylille. Iltapäivällä katselin toimiston ikkunasta lumisadetta ja päätin tehdä hieman pidemmän työpäivän ja lähteä vasta aurauskaluston jälkeen kotimatkalle, yllättävän hyvin meni siihenkin suuntaan...
Ollaksentieltä menee tosiaan hyvin hoidettu väylä Pitkäkosken sillalle, mutta sillan jälkeen Helsinkiä ei ole ihan hirveästi kiinnostanut talvikunnossapito majalle asti (juuri tuo linkki edellisellä sivulla). Tuo on kumminkin renkaan jäljistä päätellen aika suosittu työmatkareittikin...
Tänään oli eka kerta, kun ei päässyt läskipyörällä polkemalla koko matkaa. Renkaina Dillinger5 maastopaineilla, jotka on ihan ok kumit lumessa. Auraamaton pyörätie, johon oli autotieltä aurattu paksusti suolan kyllästämää muhjua päälle oli liikaa. Aamulla kaikki väylät auraamattomia. Lunta 0-30 cm, riippuen miten dyynit sattui.
Paluumatkalla osa heikosti aurattua, mutta suojakelillä pehmennyttä ja paremmin kantavaa, joten suurin haitta oli raskaus. Varsinaista ongelmaa ei ollut. Melkoisen epätasaista oli, kun jalankulkijat olivat kuopineet lumen hyvin epätasaiseksi. Uskomattoman hienosti tuollainen matalapainen 4,8 tuuman kumi nielee epätasaisuudet. Ensimmäinen kerta tänä talvena, kun läskirenkaat oli todella tarpeen.
akkunasta kattoen on märkää ja kelvi sulanut mutta matkaan...
Erinomaisesti oli Lahden seudulla poistettu eilisen lumisateen jäljet. Kelvit oli vettä ja jäätä, paikoin rapisi ISP asfaltilla, mutta sohjoa ei löytynyt. Taivaalta tuli märkää koko matkan vaakasuorassa sivulta.
Toissapäivänä -20C pakkasta, eilen lumimyräkkää ja dyynien kiertelyä, tänään vesijäärallia :D
edessä nasta oli paikallaan ja Naistenmatkan kelvi jääpinnalla ja Hatanpään Valtatiellä otin kävelypuolen käyttöön kun kattelin kun muutama pyöräilijä sai aika ison suihkun busseilta :eek:
Korso-Viikki sulaa, paitsi siinä kohtaa, jossa kaaduin. Märkää.
Lähetetty minun VIE-L09 laitteesta Tapatalkilla
Eilisen illan/yön aikana oli satanut lisää lunta. Osa pyöräteistä oli eilisenkin jäljiltä auraamatta, joten lunta riitti. Ice Spiker oli aivan toivoton siinä hangessa. Oli se "ilo" katsoa miten autoteiltä oli jo lumet aurattu. :( Toivottavasti iltapäivällä voin todeta, että IS-varusteltu pyörä oli oikea vaihtoehto Läskipyörän sijaan - ainakin ennuste lupaa vesisadetta, jolloin jäisellä pinnalla ajan mieluummin IS:llä kuin Jumbo Jimeillä tai "Mara-nastoitelluilla" Dillingereillä.
Olisivat saaneet jättää auraamatta eilisiltana. Luistimilla olis päässy tosi lujaa koko matkan aamulla. Se viimeinen 5% mäki ei noussu edes kävellen. Aurapenkan päällä kävellen vetäen fillaria perässä noin kilsan verran. Herttasta
Taksikuski noitui keskiviikkona jotain hullua pyöräilijää autojen seassa. En kyllä muista ajettiinko silloin Härmälän vai Pirkkalan puolella.
Perjantaina olikin jo sepeliä tiet täynnä. Hervannassa oli perinteiseen tyyliin surkeasti aurattu tietä ja aika perunapeltoa. Vähän rauhallisemmin ajoin kun tuli mieleen että läppäri sivulaukussa ei sitten tykkäisi kun vetäisi vahingossa lipat...
^ ihan sama, siinähän sitten köröttelitte :p ohituspaikkojakin oli ja moni meni ohi että oma vikanne.
Kotiinkin oli päästävä, ja jalkavamman takia 10km kävely/pyörän talutus ei ole mahdollista.
Miten olette juomapuolen hoitaneet talvella ja varsinkin pakkasilla? Eli onko jotain talvikäyttöön suunniteltuja
juomapulloja/jonkinlaista termaria jossa juoma säilyisi jäätymättä...? Nimenomaan lenkeillä.
Kiits, tilaukseen.
Talvilenkeillä ei ole tarttenu juoda ( eikä viime vuosina muutenkaan, sen verta on lyhyet lenkit..). Hätätilassa oon syöny lunta ( 2 kertaa koko pyöräilyaikanani).
Mulla on pari vanhaa Camelbak Podium Insulated - pulloa. Teen talvisin lenkille lämmintä mehua, jolloin parin tunnin lenkin jälkeen se ei vielä ole jäässä (ulkolämpötila -15...-20°C). Nestemäärän vähentyessä jäähtyminen nopeutuu ja lenkin lopulla pullossa alkaa olla jäähilejuomaa...
Kuinka kylmässä tuo Chute Vacuum pärjää parituntisen?
Kuulostaa asialliselta. Pitäääkin tilata Chute talvipulloksi.
Podium Isulatedia mainostettiin aikanaan hyvin eristäväksi pulloksi, mutta se olisi tuossa tilanteessa varmaan umpijäässä :(
Muistutetaan myös siitä vanhasta konstista: tavalliseen juomapulloon kädenlämpöistä juomaa, pullo vanhaan (parittomaksi jääneeseen) villasukkaan tai -lapaseen ja ajotakin taskuun.
Kestää juomakelpoisen lämpöisenä yllättävän pitkään. Ei tosin kovin kätevä ratkaisu ajonaikaiseen juomiseen, mutta talvella juomavälin pituus lienee sen verran kesäistä pitempi ettei pienestä pysähtymisestä ole haittaa.
PS Perinteinen termospullo toimii tietenkin, jos käytössä on sopiva laukku tai reppu ei haittaa. Tosin kerran erehdyin laittamaan niin kuumaa juomaa ettei sitä kerta kaikkiaan pystynyt sellaisenaan nielemään, joten vaihtoehdoiksi jäivät jäähdyttely odottamalla (mikä voi hetken kestää) tai jostain puhdasta lunta hakemalla (mikä ei kaikissa olosuhteissa välttämättä onnistu) tai matkan jatkaminen lähimmälle taukopaikalle...
Soveltuuko Hans Dampf EVO Trailstar/Supergravity renkaat Etelä-Suomen poluille? Välillä jäätä, välillä lunta. 160 mm enskapyörä. Mietin että onko kuinka petollista noi satunnaiset jäiset paikat.
Vai onko se paras vaan ostaa Ice Spiker eteen?
Pump track teki paluun työmatkalle.
Tänä aamuna työmatkapyöräiltiinkin sitten pääkaupunkiseudulla "rakkaudesta lajiin" :D
Jäällä ei pidä mikään muu kuin nasta.
Aamulla lunta sateli vähän ja tuuli oli kova, mutta myötäinen. Kotimatkalla on odotettavissa sakeampaa pyryä ja kovempaa vastatuulta. Kasvattaa luonnetta, sanovat...
Sitä vaan tuli ja tuli, kuten miestenlehdissä sanotaan. Turha tässä vaiheessa harmeilla kuluneen Jumbo Jimin vetopitoa, täytyy vaan laskea paineita.
Meinas talven työmatkapyöräilyt päättyä ikävästi, kun joku laitapuolen kulkija pölli pyöräni työpaikan pihasta toimiston oven edestä ja keskellä päivää. Oli lukittu ym. Pyörä onneksi löytyi muutaman tunnin päästä hylättynä keskustasta ja kiitos somen ja aktiivisten pyöräilyseuramme jäsenien, sain kulkipelini takaisin. Pääsee taas narisuttamaan Ice Spikereita pakkaslumella.
Varpaiden jäätymiseenkin on löytynyt jotain helpotusta, lähinnä merinovillasukista sekä uusista neopreenisuojista kengän päällä. Lyhyillä työmatkoilla en jaksa neopreenejä vetää koipiin, mutta vähänkin pidemmälle joo. Muutenkaan oikein nauti paukkupakkasilla pyöräilystä, jolloin mieluummin juoksen. :P