Mikä se tänään sut hyvälle tuulelle sai?

^ Kyllä, kannatetaan patsasta, mutta ikäänkuin "täytetty" mursu on tekeillä.

"..mursusta tehdään todennäköisesti kaksi erilaista näytteillepanoa. Toinen olisi kasattu luuranko, ja toinen voisi olla että rakennamme muotin, jonka päälle nahka viritetään. Se näyttää siltä, kuin eläin näyttäisi luonnossa. Musru saattaa myös saada ympärilleen rakennetun luonnollisen näköisen elinympäristön."

Kannatan tuota jälkimmäistä, olisi kiinnostavaa nähdä. Mutta raukka oli kuollut nälkään. Ruumiinavauksessa selvisi että mursu painoi alle 600kg ( normaalisti tuhat kiloa) ja mahalaukku oli tyhjä.

( ihan tämän uutisen takia ostin Iltiksen)

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti MRe

Kotkassa merimuseo ja kaikki. Patsas ja heti.

---

:D

^no nyt se mursupatsas Kotkaan ennen kuin vesakeskinen ehtii tekemään jonkun mauttoman kopion.

Ja samaa mieltä, että patsaan pitää olla elämää suurempi. Joku 30-metrinen. Silminä laser-valot, mitkä polttaisivat Iisakin kirkon kupolin tuhkaksi.

Olin kauppareissulta tulossa ja kävelin pihalla pallottelevien pikkupoikien vierestä, kun vähän liian kovalla kosketuksen saanut pallo karkasi korkeassa kaaressa suuntaani. Osuin siihen selkäni takaa kantapäälläni ja palautin pallon tyylikkäällä volleyllä suoraan sen hukkaneelle pojalle.

Lähempänä seisseen pojan, joka oli lähtenyt juosten hakemaan palloa, ilme oli näkemisen arvoinen, silmät suurina hämmästyksestä ja ihastuksesta eli vähän sellainen joka minullakin on täytynyt olla silloin kun näin brasiliaisten tähtien esittävän temppujaan silloin vielä mustavalkoisessa televisiossa.

Ei tietenkään ole pienintäkään epäilystä siitä että jos sama tilanne olisi toistunut kymmenen kertaa, en olisi edes osunut palloon neljänä kertana ja viidesti pallo olisi kimmahtanut ties minne. Nyt minut luultavasti tunnetaan pihan pikkupoikien keskuudessa aikamoisena pallotaiturina:D

Ei tänään, mutta eilen.
Oltiin Loviisan raveissa. Poika istui aidalla radan vieressä siinä lähtöpaikalla, missä hevoset pyörii ympyrää ja odottaa lähtöä. Siinä oli kuskina yks vanhempi, viimesen päälle kova hevosmies. Sen vaan näki. Se näytti pojalle peukkua ja sanokin jotain. Se toi sitä hevosta ihan tahallaan läheltä sitä aitaa ja poikaa. Kaiken lisäks se hevonen voitti sen lähdön ja kun ne tuli takas siitä aidan vierestä me taputettiin niille. Se ukko huus pojalle, että tuu tonne, niin saat lippalakin. Poika sai ja meni nukkumaankin se päässä.

Kyllä mulle on jäänyt tunne, että noissa hevoshommissa on aika rentoa meininkiä ja mukavia ihmisiä.

Laiduntaminen.

Cecilie Uttrup Ludwigin voitto ja haastattelu.

^ Tunnustan kuuluvani niihin suuriin faneihin, jotka ovat jo pari vuotta muistaneet tsekata tulokset ja jotka eivät koskaan jätä mahdollista haastattelua katsomatta;)


Tietysti ensisijaisesti tämänpäiväinen lenkki, onnistuneesti improvisoitu reitti ja nipin napin ennen sateen alkamista kotiin ehtiminen.

Mutta myös se että jokunen viikko sitten yhtäkkiä ilmaantunut oikean jalan "hot spot" -ongelmasta ei näytä tulevan pitkäaikaista seuralaista, hyvinkin puolen tusinaa pitkää lenkkiä on jo takana sen jälkeen kun älysi kokeilla auttaisiko yhtään, jos klossit siirtäisi niin taakse kuin ne menevät. (Osansa voi toki olla sillä ettei 30 astetta lähenteleviä lämpötiloja ole sittemmin ollut...)

Ja ehkä ennen kaikkea se etta aivan yhtäkkiä vaivaamaan ruvennut oikea olkapää taitaa sekin olla jo entisessä kunnossa. Jotain pientä toki vielä tuntuu, mutta yhden sauvakävelylenkin olen jo tehnyt ilman että minkäänlaista kipua ilmaantui jälkeenpäinkään. Lääkkeinä olivat lepo, kuuma/kylmä, jumppa - ja se oivallus että uuttaa vaivaa edeltää usein jokin muutos harjoittelussa tai muussa elämässä.

Huomasin että työasento läppärin ääressä oli muuttunut samassa kun olin niin sanotusti järjestellyt työpöydän uuteen, hieman parempana pitämääni malliin. Oikea olkapää oli jotenkin koholla jatkuvassa pienessä jännityksessä ja samalla nojasin siihen toispuoleisesti. Siihen päälle ei tarvittu kuin nopeasti nostettu harjoituskuorma niinkin viattoman tuntuisessa lajissa kuin sauvakävely. Korjasin myös siinä käyttämääni tekniikkaa aavistuksen verran niin ettei rasituspiikki osu kipeytyneeseen kohtaan.

Osa haukkuu terveyskeskuksia. Kämmäsin aamulla puheluajan jonka varasin. Jotenkin sain kun räpläsin laitetta samaan aikaan kun vastasoitto sieltä tuli katkaistua sen. (9.30) Meinasin jo että olkkot! No hemmetti, sieltä soitettiin noin 14.00. Pikku juttu, haavasidosteippi oli aamulla pahasti repsottamassa ja peilin edessä vähän vaikee keekoilla ja vaihtaa kun peilikuva. Ehkä joku hoitais ite homman näppärästi mutta itse arastelen ja jes! Ihan nätisti tuli aika 16.45 ni saa asian kondikseen :)

Just ennen sateen alkamista sain talteen 2 ämpärillistä kypsiä & kuivia mustikoita melkeimpä "nurkalta." Eilen maasturilenkillä kartoitin parhaat ottipaikat niin ei menny aika turhankävelyyn.

Lipstikassa asunut ritariperhosten jälkikasvu alkaa siirtyä yksi kerrallaan kotelovaiheeseen. Tavataan sitten ensi kesänä näiden kanssa uudestaan.

Kesäloma alkoi, taas

^^^^ :D joo hoituu. Tosin olen pari viiltohaavaa saanut kuriin pikaliimalla.

Vaikka harmittaakin pari juttua, niin oli kyllä niin hienoa kun näin tosi läheltä punarinnan ja mustarastaan, ja tunnistin lintujen ääniä. Tämä lintujen havannointi ja opettelu on ollut tosi kivaa ja mielenkiintoista. Metsän katveessa kun katselee ja kuuntelee eväshetken lomassa - on ollut kyllä tämän kevään ja kesän parasta :)

:) syksyn kututalkoo-nahkiaiskausi on avattu, ekat kututalkoot Kangasalan perukoilla. Löysin kyllä paikan, mutta sitten se viimenen 100metriä, missä? Onneksi näin että "moottoriajoneuvolla ajo kielletty"-merkin jälkeen oli autoja, ja siellähän ne talkoot oli.
Sai tehdä hommia, ja sain ( tätä olen odottanut koko ajan) kvvy:n hienon taimenpaidan, pääsin Kangasalan sanomien juttuukin. Aina kun talkoissa on joku toimittaja ollu tekemässä juttua, olen päässy haastateltavaksi ja kuviin. Olen nyt näin 26 talkoon jälkeen oppinut minne ne soraikot tulee suhteessa isoihin kiviin...
Talkoomakkarat maistui.

Aamulla hain yhden odotetun paketin, en ole vielä avannut että sitä jännitystä tässä vielä...

Jonkinlaisen kuudennen aistin vähän avittama onnistunut jarrutus tämänpäiväisen lenkin loppuvaiheessa..

Ajoin pientaloalueen pääkatua, ajoradalla ihan luvan kanssa koske kelviä ei ole. Vauhtia tasaisella 30 km/h tai pikkaisen päälle. Oikeassa laidassa kolme-neljä pysäköityä autoa, joiden kohdalla jalkakäytävällä ilmeisesti autosta noussut mies.

Samassa pysäköityjen autojen välistä juoksee kadulle pikkutyttö. Puolipaniikkijarrutus, joka melkein nostaa takarenkaan ilmaan. Jotenkin selkäytimestä lähtenyt klossin irrottaminen. Tässä vaiheessa isäkin on harpannut kadulle tytön perään, kuitenkaan ehtimättä napata tästä kiinni.

En ajanut päälle. En kaatunut kyljelleni. Enkä tehnyt sellaista väistöliikettä joka olisi johtanut törmäykseen.

Mutta hauskinta oli isän reaktio - tai se miten olin lukevinani hänen naamastaan miten tulossa oli jo automaattisesti syyte tuhatta ja sataa ajamisesta, mutta ennen kuin se oli saatu ulos sanoina, ajatus oli ehtinyt kulkea sen verran että hän vain nyökkäsi kiitokseksi ja jatkoi tytön perään kohti kotiovea.

Hra ja rva stenun kohtaaminen Läskiliskon terdellä. Olen vieläkin aivan ällistynyt.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Firlefanz

Jonkinlaisen kuudennen aistin vähän avittama onnistunut jarrutus tämänpäiväisen lenkin loppuvaiheessa..

Ajoin pientaloalueen pääkatua, ajoradalla ihan luvan kanssa koske kelviä ei ole. Vauhtia tasaisella 30 km/h tai pikkaisen päälle. Oikeassa laidassa kolme-neljä pysäköityä autoa, joiden kohdalla jalkakäytävällä ilmeisesti autosta noussut mies.

Samassa pysäköityjen autojen välistä juoksee kadulle pikkutyttö. Puolipaniikkijarrutus, joka melkein nostaa takarenkaan ilmaan. Jotenkin selkäytimestä lähtenyt klossin irrottaminen. Tässä vaiheessa isäkin on harpannut kadulle tytön perään, kuitenkaan ehtimättä napata tästä kiinni.

En ajanut päälle. En kaatunut kyljelleni. Enkä tehnyt sellaista väistöliikettä joka olisi johtanut törmäykseen.

Mutta hauskinta oli isän reaktio - tai se miten olin lukevinani hänen naamastaan miten tulossa oli jo automaattisesti syyte tuhatta ja sataa ajamisesta, mutta ennen kuin se oli saatu ulos sanoina, ajatus oli ehtinyt kulkea sen verran että hän vain nyökkäsi kiitokseksi ja jatkoi tytön perään kohti kotiovea.

---

On mullekin käynyt joskus aikalailla samanlainen tapaus. Äijä tosin väitti että oli ajanut neljääkymppiä. Ammattiautoilijana hän kuulemma osaa tilanteesta näkemänsä perusteella päätellä. Katkaisin Garminin harjoituksen ja kaivoin esiin tiedon joka näytti vauhdin olen kyseisellä kadunpätkällä 22km/h. Äijähän sutjakasti väitti että nuo vitun garminit näyttää tarkoituksella väärin jotta käräjähommilta vältyttäisiin. :)

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti JackOja

Hra ja rva stenun kohtaaminen Läskiliskon terdellä. Olen vieläkin aivan ällistynyt.

---

Täytyy ajaa useammin tuota kautta kotiin, jos vaikka törmäisi tuttuihin.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti JackOja

Hra ja rva stenun kohtaaminen Läskiliskon terdellä. Olen vieläkin aivan ällistynyt.

---

Oli kyllä mainio yhteensattuma.

(Vähän jäi kaivelemaan sen yhden Läskiliskoroudarin kommentointi meidän rouvalle väärin parkeerattuihin polkupyöriin liittyen ja vielä toistamiseen, kun kävin hakemassa omani tolpan viereltä pois, mutta ehkä herralla oli vaan huono päivä.)

^ Mitä ihmettä?

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti tempokisu

Tosin olen pari viiltohaavaa saanut kuriin pikaliimalla.

---

Oon tähän asti luullut tätä vain "elokuva tai -sarja jutuksi.

Ja luulen vieläkin, itse en ainakaan liimaa töhrisi haavaan.

Olen huippupyöräiijä, tuli ihan puskista.

Lainaus:

---

...huippupyöräilijä on hintelä...

---

No kyllä meni tämä 4 päivän "syyskauden avaus"-loma ihan täydellisesti.
Syksyn ekat talkoot ja oli hyvä sää, jaksoi tehdä töitä ja oli kaikin puolin mukavaa. Sain tehtyä myös vadelmapoiminta-eväslenkin hyvässä säässä. Yksi satasen lenkki ja löysin hyvät kiikarit, ja sitten tänään oli ~nahkiaiskauden avaus Nakkilassa~. Päivän askareitten päätteeksi vielä uinti :)

Vielä myöhemmin juhlavamman iltapäiväaterian laittelu.

lisää hyvää - kolmas nahkiaispaketti on tullut, nyt kun vain saisi saapumisilmoituksen kun en tiedä lähetystunnusta. Lisäveroa tuli maksettavaksi 15,32 euroa, eli meni hyvin sillä turha sitä veroa on liikaa maksaa että saa joskus takaisin, nyt olen saanut rahan käytettäväksi jos ja kun tarvetta on.

Lainaus:

---

Hepo on pyöräilyn perseherpes. Sanon nyt tämän pyöräilijänä. Se alkoi aikoinaan hyvin ja perustaja / Pj koulutti ajamaan ryhmässä esim, mutta sinne pesiytyi juuri tuollaisia sekopäitä, jotka pitävät kaikkea autoilua murhana. Ei hyvä. Vieläkin hävettää Twitteriin ladattu video, jossa juuri tämän ryhmä edustaja haukkui työtään tekevän ka kuskin.

---

Tämä kommentti FB:ssä.

Heinäsirkat kuuluvat edelleenkin. Pystyin jopa paikallistamaan äänen tuottajan.

^ En oo kuullu heinäsirkkoja vuosiin. Luulin niiden kuolleen sukupuuttoon:)

^Sama. Samoin kimalaiset on siirtyneet silent-moodiin. Ulkomailla on helpompaa, kun kaskaat kyllä kuuluvat kuuroillekin.

54-v ja heinäsirkat kuuluvat, onneksi.

^ Onko siitä kuulumisesta enää muuta iloa kuin tieto siitä että sen ylipäätään vielä kuulee? Siis kun sen mikä lapsena ja vielä suhteeliisen nuorena aikuisena oli sirityksen keskeisin, tärkein ja omin piirre eli sen korkeataajuisuus on mennyttä?


Se että tarjoutuu tilaisuus antaa pientä jeesiä jollekin saa yleensä hyvälle tuulelle. Eilen autoin kukkalähetin joka oli pulassa väärän osoitteen kanssa - talonumero oli väärä - oikeaan paikkaan ja tänään päästin avaimensa pesutupaan unohtaneen asukkaan pälkähästä.