Tai ainakaan ei saa jeeppi ajella vieressä jos tarvii vaihtajaa säätää...
Eikös esim Dirty Kanzassa ole vaan huoltopisteet, siinä sitten teknisen sattuessa miettimään onko järkevämpi ajaa edelliselle vai seuraavalle huoltopisteelle.
Printable View
Bonussekunteja toki voisi ansaita ns. IPA-pisteissä missä tarjolla toinen toistaan humalaisempia pienpanimotuotteita. [emoji6]
Nopeatempoisemmat kisat voisi ajaa vaikka rallicross-radoilla.
Lähetetty minun laitteesta Takapalkilla
IPAn juontia sisältäviä tapahtumia pitäisi olla.
”The UCI has more to gain from gravel than gravel has to gain from the UCI.”
https://www.youtube.com/watch?v=Hb2CeXAc22k
Specialized Crux 2022 on nyt sitten gravel. 47mm rengastilaa ja UCI-tarra. Tosin saattaa olla vielä CX-tarra mutta kai tuossa on nyt se uusi virallisen gravelkisapyörän speksi aika lähellä?
https://www.youtube.com/watch?v=zjbb...nnel=BikeRadar
Ihan hyvä kirjoitus ja pitkälti samaa mieltä.
https://www.ridinggravel.com/editori...championships/
Mielenkiintoista kyllä nähdä säännöt aikanaan. Varmaan nykyiset World Tour- tiimit osallistuvat laajemmin noihin kisoihin. Varsinkin Jenkeissä, missä suurin osa tapahtumista ajetaan, niin näkyvyyttä on tarjolla nykyisen - yhä vain kasvavan - gravelbuumin myötä kosolti.
Ensimmmäinen vain ammattilaisille tarkoitettu gravelkisa käyty, kolme kierrosta yht. 132 km eli aika lyhyt kisa nykynormeihin.
https://cyclingtips.com/2021/10/alex...y-gravel-race/
Menee hyöty kaikista hienoista aeroinnovaatioista, jos uci-kisat ajetaan numerolappu tangossa :)
https://cdn-ctstaging.pressidium.com...nko_gravel.jpg
Juu. Ja muutenkin vähän arveluttava kokoonpano kun ajetaan Wilierin maantieversiolla,dura-ace di2:lla, maantiecleatseilla ja vittoria terrano zero 35:lla, joilla renkaillakin annetaan tasoitusta rullaavuudessa parikymmentä wattia noissa nopeuksissa ;)
- ja maantiekengillä, ainakin nuo minusta näyttää sellaisilta
Jos nuo UCI:n alla ajettavat kisat ovat puhtaasti sorateitä ilman polkuja/mutarännejä, niin uskon että valtaosa pro-kuskeista ajaa maantiekengillä. Jotain on yleensä mennyt pahasti pieleen jos he joutuvat talutushommiin. Saapa nähä tuleeko paljon noita ultramatkoja tyyliin Unbound Gravel, vai ovatko kisat yleensä 100-200km väliin jääviä ja vielä siten, että kierretään jotain tiettyä lenkkkä.
Ja sitten kalustosta, esim. pitääkö pyörässä olla UCI:n leima, vai kelpaako ilman? Painoraja(pyörälle)?
Uci ei ole käsittääkseni vielä julkaissut sääntöjä näihin gravelkisoihin, kalenteria, reittien pituuksia tms. Varmaankin lähiaikoina sellaiset pitäisi tulla kun vuosikin alkaa olla loppupuolella.
Jonkinlainen gravel-sarja, josta kvalifikoituu mm-kisoihin ainakin tulossa. Uci ilmoittanut että nuo reitit on yhdistelmä hiekkatietä, metsäpolkuja, mukulaviä jne..
Ja se on ilmoitettu että nuo kisat on "massatapahtumia"
No ei niitä maantiemiehiä voi heti heittää syvään päätyyn. Etukäteen tampattuja hiekkateitä ettei tule yllätyksiä.
Vähän juttua ko. kisasta ja kalustosta. Ei ollut osallistujien määrällä pilattu.
https://www.cyclingnews.com/features...avel-pro-race/
Niin kuin tuissa joku kuski totesikin, niin tuollainen 30hlö pelotonissa on jo enemmän kuin riittävästi. Oli siellä kai enemmänkin, mutta kova alku hajotti sakin osiin. Noin se taitaa tosin gravell kisoissa mennänkin. Alku täyttä ja sitten katsellaan porukoita.
^ 34 osallistujaa oli tällä kertaa. No, jostain on lähdettävä liikkeelle.
Toivottavasti täällä on - joistain kommenteista huolimatta - laajemminkin ymmärretty ettei tällä kisalla ollut mitään tekemistä UCI:n tulevan UCI Gravel World Seriesin kanssa? Ja ettei se ollut minkäänlainen kokeilu jotain tulevaa pro-kuskeille tarkoitettua gravel-sarjaa silmälläpitäen?
Tämä kisa oli yksinkertaisesti eräänlainen jippo, jolla haluttiin saada huomiota Pippo Pozzaton Veneton maakunnassa järjestämälle isommalle tapahtumalle, johon kuuluu kaksi normaalia maantiekilpailua (uudestaan henkiinherätetty Giro di Veneto ja nimestään huolimatta uusi Veneto Classic) ja Gran Fondo eli kuntoajo ajanotolla.
UCI:n gravel-sarja on osa sen Cycling for All -toimintaa, johon ennestään kuuluu UCI Gran Fondo World Series MM-kisoineen. Siis se amatööreille suunnattu juttu, jonka yksi kisa piti tänä vuonna ajaa Lahdessa.
Sellainen mielikuva jäänyt, että nuo gravelkisat olisi enemmän sellaisia että erottautuminen tapahtuu useisiin eri ryhmiin eikä pääjoukko -irtiottoon. Johtuuko siitä, että kisan ja ratojen luonne, kapeus yms. on sellainen että pääjoukosta ei saa samaa hyötyä kuin maantiepuolella.
Olen myös toiseen ketjuun linkannut oheisen Dylan Johnsson kisaraportin Belgian Wafflr Ridesta jossa hyvä kuvaus po. kisasta, taktiikoista ja myös wateista kisan eri vaiheessa.
Dylan oli kisassa kuudes jääden voittajasta Ian Boswellistä 3 minuuttia. Mainittakoon että Boswell on entinen Sky:n ja Katusha-Alpecinin ajaja, ja hän on hallinnut noita major-gravelkisoja tänä vuonna. Ratkaisu tuossa linkin kisassa tapahtui loppupuolen nousussa jossa Boswell tinttasi 7-8 minuuttia 451 watin teholla, kun Dylan ja muutama muu jäi vaatimattomaan 350 wattiin tjsp. Kaverit painaa jotain 70 kg ja takana 4 tuntia kiivasvauhtista gravelointia. Erot ainakin tuossa kisassa oli suuret, tuo kärkikuusikko oli 3 minuutin sisällä, kisan kymmenes hävisi n. 10 minuuttia ja 20. noin 25 minuuttia voittajalle. lisäys: voittajan aika oli 4 h 43 min ja matka 104 mailia
Ihan mielenkiitoista nähdä miten gravelkisat tulevat muuttumaan seuraavina vuosina ja ketä sinne osallistuu noista ammattitalleista. Maantiepyöräilyn kisakalenteri alkaa olla sellainen, että tuskin puhtailla roadmiehillä alkuun kovinkaan paljoa kiinnostusta, halua, mahdollisuutta alkaa gravelöimään. Lajin kilpailulliselta kannalta olisi kyllä mainiota jos mm. Wout van Aert, Pidcock, van der Poel saataisiin samaan kisaan mittelöimään.
https://www.youtube.com/watch?v=n2CLy0yB2ek&t=609s
lisäys: tarkennan tuon FF:n viestiin liittyen että tarkoitan nyt tulevia UCI alaisia kisoja, koska näkemykseni mukaan se on oikea tie kilpailullisesta näkökulmasta kehittää gravelia, mm. yhtenäisine sääntöineen, mahdollisuutena että "parhaat" osallistuvat kisoihin ja dopingkontrolleineen
^^Kyllä. Tässä jutussa taustoitettu vähän enemmän tuota kyseistä tapahtumaa.
https://www.velonews.com/news/gravel...me-new-format/
Remcokin ajaa gravelia.
https://www.cyclingnews.com/news/eve...ide-in-kansas/
^muttei tuokaan pari aja täyttä matkaa.
Mä lähden Islantiin ajamaan ensi kesänä The Riftin (https://therift.bike/) eli Euroopan ja Amerikan mannerlaattojen törmäyskohtaan reititetyn 200 km pituisen soratiekilpailun. Nettikirjoittelujen mukaan tuota on pidetty aika rankkana ja jopa Unbound Graveliin verrattavana, vaikka onkin pituudeltaan lyhyempi. Voittajalla on ilmeisesti ollut keskinopeus yli 30 km/h muutamasta kovemmasta noususta ja joenylityksestä huolimatta. Rengasvalinta tulee olemaan tärkeä, uskon että valintani osuu jonnekin 40-44 mm alueelle.
Itse osallistun amatöörisarjaan, mutta toki kilpailullisessa mielessä. Kuntopohjia on kuitenkin aivan hyvin jo entuudestaan, mutta tuollainen suurempi kisa on minulle uusi juttu, kun en ole paria maantie- ja cx-lähtöä huonolla menestyksellä enempää kisannut muita vastaan. Maantiekisoihin en halua osallistua kolaririskin takia eikä maastokilpailuihin riitä ajotaidot, joten sorakisat sopivat tällaiselle minun kaltaiselleni dieselmoottorille.
Ilmeisen suosittu on ollut tämä ensi vuoden kisa, paikat myytiin loppuun puolessa tunnissa ja kisan facebook-sivulla jotkut ovat halunneet maksaa paikasta jopa 500 dollaria. Paikkojen määrä on ilmeisesti rajallinen (olisikohan tuhannen tienoilla), kun Hvolsvöllur kilpailujen järjestämispaikkakuntana on aika pieni eikä majoitus- ym. kapasiteettia näin ollen ole.
Tulevana talvena saakin hinkata sweetspottia ja pidempää lenkkiä ihan kunnolla. Onneksi tuolla ei tule liian kuuma, joten sikäli suomalaiselle hyvin sopiva kisa. Olen kilpaillut Islannissa yleisurheilussa aikaisemmin ja silloin loppukesän sää oli verrattavissa meidän syys-lokakuun vaihteeseen. Aion olla paikalla jo vajaa viikko etukäteen, joten ehtii hieman tutustumaan reittiin yhtenä päivänä ja lomailemaan perheen kanssa reissun muut päivät. Ei se kunto mihinkään muutamassa päivässä katoa, jos on koko talven hyvin harjoitellut.
Kenraaliharjoituksena aion ehkä ajaa Tanskassa Dirty Jutlandin (n. 220 km kisa) huhtikuussa, jos saan sinne alkuvuodesta paikan. Mikäli tämä sorakisatouhu on mieluista, saatan harkita vuodelle 2023 joko Unbound Gravelia tai Gravel Worldsia.
^Kuulostaa mielenkiintoiselta.. Iloisia treenikilometrejä!
Lähetetty minun SM-G780F laitteesta Tapatalkilla
^^ Godspeed!
Hienoa! Tsemppiä treeneihin ja toivottavasti saadaan kilpailusta kunnon raportti kesällä. Onko kalusto renkaita vaille valmis jo vai onko vielä jotain hiottavaa ? Olisiko mahdollista esitellä ensi kesän työkalu ja mitä meinaat ottaa tuollaiseen kisaan matkalle mukaan ? Kisan verkkosivuja en saanut auki, mutta oletan tuon olevan "oikea gravelkisa" ilman mitään mehu/eväspisteitä.
^Samaa toivotetaan ja toivotaan. Onko täällä muuten ollut sellaista ketjua, jossa olisi esitelty omia pyöriä ja pyörävalintoja hieman laajemmin kuin kuvan muodossa
GCN:llä on 47 minuutin kooste Serenissimasta. Melko urbaani kisa.
Kiitos kannustuksesta, tänne tulee varmasti jotain raporttia silloin ja ehkä jo tässä treenikaudenkin aikana. Ajattelin kirjoittaa tähän pienen pätkän nykytilanteesta, jos jotain kiinnostaa lukaista. Kovatasoinen kisahan tuo on, on ihan ympäriajoissakin kisanneita ollut mukana. Vaikka onkin oikea gravelkisa, sieltä saa väliaikapisteistä evästä, joten ei tarvitse ihan kaikkea kantaa mukana jos ei halua.
Treenimotivaatiota on kyllä hyvin, kun viime vuonna kisat jäivät väliin pahan loukkaantumisen takia ja tänä vuonna elämässä on ollut sen verran ohjelmaa, että olen pitänyt vähän välivuotta järjestelmällisestä treenistä ja miettinyt, että miten sitä ensi vuonna urheilisi. Treenifilosofia on sinänsä aika yksinkertainen, kaksi kovempaa (pääasiassa pihalla ajettavaa) intervallitreeniä keskellä viikkoa, kun koti- ja työkiireiltä ehtii ja yksi pitkä lenkki (5-7 h) viikonloppuisin. Viikot rakentuvat noiden kolmen tärkeän harjoituksen ympärille ja loput treenit ovat sitten täydentävää, mm. maastolenkkejä, polkujuoksua ja punttisalia. Kokonaismäärä lienee siellä 12-15 tunnin paikkeilla per viikko riippuen onko kovempi vai kevyempi viikko, mutta en aio ottaa noista määristä sen enempää stressiä. Treeni tarttuu minulle hyvin, kun ikääkään ei ole vielä edes 30 vuotta.
Tuossa Islannin kisassa tärkeintä lienee jaksaa aerobisen kynnyksen tuntumassa niin pitkään kuin mahdollista ja pystyä ajamaan pitkät rankat nousut sweetspot/kynnystehoilla. Valmentajaa tai ulkopuolisten laatimia treeniohjelmia en ole ottanut, koska oma elämä ohjaa niin paljon harjoitusten toteuttamista käytännössä. Siksi olen opiskellut aika paljon asiaa itse tässä parin viime vuoden aikana mm. kirjallisuutta lukemalla ja podcasteja kuuntelemalla (vahva suositus Fast Talkille). Kilpaurheilutaustan myötä jotain on jo tiedossa ennestään, mutta uutta tietoa pyrin omaksumaan koko ajan. Lähtötilanne on nyt kunnon osalta ihan ok, mutta viilattavaa riittää vielä.
Kalusto on joo hyvin pitkälti valmis, tuossa alla kuva pyörästä. En viitsinyt puunata sitä tähän, tankonauhat kaipaisivat taas vaihtoa ja rungonsuojateipit repsottavat. Kaunishan se ei ole, mutta toimiva. Rakensin viime vuonna Kiinasta tilattuun Carbonda CFR696-runkoon omien mieltymysten mukaisen gravelpyörän. Pyörän osavalinnoissa ja suunnittelussa mulla on ollut käytännön toimivuus ja kestävyys lähtökohtana ja olen nyt hyvin tyytyväinen pyörään. Soraslickseillä tämä menee melkein yhtä kovaa kuin aeropyörä ja sorateillä ajelee ihan maantievauhtia. Kiekot myös rakensin itse, näissä on Nextien 50 mm syvät 22 mm sisäleveät aerokehät, 32 (kyllä) aeropinnaa edessä ja takana ja DT350 navat. Renkaina olen nyt syksyllä käyttänyt Panaracer Gravelking slicksejä 40 mm koossa (eli siis nimellisleveys 38 mm), mutta niitä en aio ottaa Islantiin, kun pistosuojaus ei ehkä ole ihan riittävä. Niilläkin on ajellut kyllä hyvin huonopintaisia teitä. Rengasvalinnaksi tulee ehkä ainakin maailmalla hyväksi havaittu Specialized Pathfinder Pro tai Panaracer Gravelking SK+ taakse ja SK eteen, nämä renkaat siis 42/43 mm koossa. Osasarjana mulla on mekaaninen GRX810/Ultegra R8000 Stagesin molemminpuolisella tehomittarilla. Sähkövaihteista en näe käytännön hyötyä, vaikka tosi kivathan ne on. Aerotankoja olen kokeillut, mutta en saa niistä juuri lisää vauhtia ja nousuissa ne ovat tiellä. Polkimina olen käyttänyt pääasiassa halvimpia Shimanon maastopolkimia, en näe niissä mitään eroa esim. XT-mallisiin. Olen ajellut maantiekengilläkin, mutta maastokengät toimivat parhaiten pitkinä päivinä. Vaatteet valitsen sitten sään mukaan, mutta varmaankin irtohihoilla, paksulla aluspaidalla ja lyhythihaisella paidalla sekä shortseilla mennään.
https://i.imgur.com/E4ZKxGS.jpg
https://imgur.com/a/grpZnOL
Itse kisamatkalle mukaan lähtee varmaan seuraavat:
- kaksi 800 ml pulloa vahvalla urheilujuomalla (eli maltodekstriiniä ja Mehukattia)
- Camelbak juomareppu vedellä täytettynä (jää pois, jos on kylmä sää)
- taskut täyteen geelejä ja jotain helposti syötävää kiinteää ruokaa
- Topeakin monitoimityökalu
- tubeless-paikkasarja ja renkaisiin normaalia enemmän litkua
- minipumppu
- kaksi sisärengasta
- Lifelinen puolirunkolaukku kaikelle mukaan otettavalle, jotta täydet taskut eivät paina selkään
- Wahoo Elemnt Bolt (joka tulee mukaan varalle, mikäli ostan Roamin vielä tilalle)
- reittikuvaus vaakaputkeen paperilapulle kirjoitettuna ja teipattuna
Nämä sorakisat ovat yleisesti ottaen vähän kuin pyöräilyn jokkiskisoja eli kaikilla on mahdollisuus osallistua kovempaankin seuraan, joten pidän omaakin projektiani tietyllä lailla jokamiesluokan projektina. Eli lähdetään niillä edellytyksillä mukaan mitä on ja hauskanpito edellä, koska kivaan harrastukseen on mukava käyttää oma vapaa-aikaa. Hauska nähdä, mihin järjestelmällisellä harjoittelulla pääsee, koska sorakisoissa ei ole ihan samaa merkitystä taktiikalla kuin maantiekisoissa, vaan kahdeksan-yhdeksän tunnin pituisella sooloaika-ajollakin voi yltää ihan hyviin sijoituksiin. Omaan suoritukseen voi siis vaikuttaa parhaiten itse. Jännä siis nähdä, että kuinka kaukana tällainen pullaposki tulee olemaan huipuista.
Todella siisti projekti ja varmasti ikimuistoinen kisa. Rupesi kyllä itseäkin houkuttelemaan todella paljon. Ei kyllä haittaa, että 2022 loppuunmyyty kun ei kuntotasot oo kummoiset parhaillaan, mutta 2023 vois olla realistinen tavoite (riippuen toki vähän millainen kokemus toi sinullekin sitten tulee olemaan :))
Kiinnostaisi millaisella kuntopohjalla itse olet tällä hetkellä treenaamassa (esim ftp/kg kiinnostaisi, mutta muutenkin mietteitä)
Joo, mun piti lähteä Islantiin jo tänä kesänä, mutta oli sitten muuta ohjelmaa samaan aikaan tiedossa ja siirtyi vuodella :) Vuodelle 2023 harkitsen Unbound Gravelia, ilmoittautuminen sinne ainakin pitää laittaa ajoissa sisään. Kansasista olen jo reilun vuoden haaveillut, treenimielessä olen saman matkan ajanut ja se oli hieno kokemus. Velonewsin Fast Talk on tehnyt hyvän jakson sorakisoihin treenaamisesta: https://www.velonews.com/training/fa...rty-kanza-200/
FTP pitäisi testata labrassa, jotta sen tietäisi varmaksi sanoa. Olen käyttänyt muutamaa erilaista tehomittaria tähän mennessä, jotta osaa arvioida lukemien todenpitävyyttä. Tunnin vetoja olen ajanut 355-367 wattiin, 20 minuutin testien perusteella laskennallinen FTP olisi tosin korkeampi, n. 380-390 W tasolla. Aika-ajojahan näillä jaloilla pitäisi ajaa, mutta se ei oikein ole minun juttuni, hieno laji silti. Pyöräillyt olen muutaman vuoden, mutta säännöllisemmin viimeiset kaksi ja puoli vuotta. Ihan sohvanpohjalta en ole kuitenkaan aloittanut, vaan urheilupohjaa on 15 vuoden ajalta voima-/teholajista kansalliselta tasolta. Näköjään ne jalat tottuu kestävyysurheiluunkin, kunhan vaan ajaa. Painon pudottaminen on sen sijaan hankalampaa, kun on notkunut koko ikänsä punttisalilla. Oma ns. kisapaino on noin 85 kg, nyt on viitisen kiloa enemmän kun viimeiset kuukaudet on syönyt mitä huvittaa. Eli ei tällä massalla oikein maantiekisoissa pärjäisi, yritän toki pudottaa jonnekin 82-84 kg tienoille, mutta saa nähdä paljonko läskiä eli "voimoo" lähtee.
Korkea aerobinen kynnys ja sillä jaksaminen pitkän aikaa on sorakisoissa ilmeisesti ykkösjuttu. Eli suomennettuna sitkeyttähän tällaiset kisat vaativat. Sitä on onneksi aika yksinkertaista treenata, mutta se on aikaa vievää ja vaatii kärsivällisyyttä. Kipua pitää myös osata sietää ja on osattava käsitellä negatiivisia ajatuksia. Näissä ominaisuuksissa näen aika paljon parannettavaa itselläni. Pitää ajaa keväällä muutama tee-se-itse -treenikisa, jotta kisatilanne ei tule yllätyksenä :D
Tarkoittaa varmaan yleisesti vertailu kelpoista FTP:tä. Jokainen voi toki ajella omia FTP tuloksia itselleen omin konstein.
Miks niitä pitää vertailla?
Eksyin Instassa Skottien gravel-kuviin. Aika hienon ja vaihtelevan näköistä, näin Suomalaisen mielestä. Ja ymmärrän jos noilla nummilla kaipaa vähän leveämpää rengasta… #gravelbikescotland jos jotakuta kiinnostaa.
This Is Not A Gravel Race. Tunnin dokkari Belgian Waffle Ridestä. En ehtinyt kattomaan kuin pari minuuttia alusta, mutta vaikutti ihan katsottavalta.
Hollannissa on näköjään jo kisattu kansallisesta gg-mestaruudesta. Vähän tavallisuudesta poikkeava konsepti, kun rata oli 7,5 km.
https://www.velonews.com/wp-content/...enable=upscale
Gravelliin sopi aina tämä lopputulema roubaixista.
https://www.cyclingweekly.com/news/t...-paris-roubaix
Eli nenähengitystä ja se pullo kannattaa oikeasti putsailla ennen juomista. Yök.