No mitäpä luulisit?
Printable View
^^Ei kaikkea tarvitse tehdä vaikka olisi oikeassa.
Tänään Käpylässä joku Rapha-hipsteri oli taas niin innokas, kapea pyörätie, nainen ja koira jalankulkoijoiden puolella, Rapha-dudet vierrekkäin vastaan, kohtaaminen tietysti naisen kohdalla jolloin toinen dude päättä kiihdyttää toisen eteen antaakseen tietä minulle mutta ei ehdi joten minulla lukkojarrutus, olin onneksi varautunut jo 100 metriä kun näin mitä oli tulossa.... kuuli kyllä toisella kotimaisella hieman ääntä suustani....
Tämä pitäisi varmaan kysyä ketjussa "Miten tässä pitäisi ajaa?" mutta laitetaan nyt pahemman puutteessa tänne: Tulen polkupyörällä (ajorataa, ei pyörätietä) kuvan ottosuunnasta ja aion kääntyä vasemmalle. Risteävällä tiellä on molemmin puolin pyörätiet, joten voin kääntyä joko tiukasti suojatie/pyörätien jatkeen valoissa tai sitten ajaa risteyksen yli vasemmalle kaartaen samoin kuin autollakin ajaisin. Jos aion kääntyä tiukasti lähempänä olevalle pyörätielle, niin mitä liikennevaloja tulee noudattaa? Käytännössä toimin niin, että jos ylimenevät ajoradan liikennevalot ovat punaiset, ajan muutaman auton ohi ja mikäli suojatien liikennevalot ovat vihreät (yleensä siis ovat, jos ei juuri ole vaihtumassa), käännyn autojen edestä tiukasti vasemmalle pyörätien jatkeelle. Tiedän, että ajan tässä ajoradan punaista vasten, mutta toisaalta en pidä mielekkäänä myöskään sitä, että odottaisin ensin ajoradan vihreää ja sen jälkeen pysähtyisin keskisaarekkeelle odottamaan jalankulkuvihreää (kun nämä valot eivät koskaan ole samaan aikaan vihreät, ymmärrettävästi). Olenko nyt täysi raggari vai miten tapauksessa pitäisi oikeasti ajaa? (Käytännössä tietenkin optimoin: ajan joko lähemmälle tai kaueammalle pyörätielle sen mukaan mikä valo on vihreänä saapuessani.)
https://www.google.fi/maps/@60.23808...7i13312!8i6656
Liittyen ehkä hivenen tuohon edelliseen viestiin. Itse koen autoillessa pyöräilijät hankalaksi havannoida juuri siksi, että pyöräilijät käyttäytyvät niin arvaamattomasti ja vaihtavat kulkuväylää ylättäen se mukaan millä väylällä sattuu vihreä valo palamaan. Tässä suhteessa autoilijoiden ja jalankulkujoidenkin käytös on paremmin ennalta arvattavaa ja siten turvallisempaa. Pohdin sikäli, että onko tuo että pyöräilijät itse päätttävät mikä on missäkin tilanteessa "mielekästä" juuri se ongelma joka aiheuttaa vihaa tuolla liikenteessä. Mikäli pyöräilijät olisivat ennaltaarvattavampia liikenteessä ja unohtaisivat "kiireen" ja siitä loogisesti johtuvan "mielekkyden" ja "epämielekkyyden" arvioimisen , heidän käytöksensä olisi turvallisempaa.
Itse näen nimittäin päivittäin kun pyöräilijät ajavat päin punaisia, kun eivät koe "mielekkääksi" seistä liikennvaloissa. Eihän se kenestäkään ole varmaan herkkua seistä tai pysähtyä punaisissa, mutta muut kuin pyöräilijät eivät yleensä koe sitä omaan päätäntävaltaan kuuluvaksi asiaksi vaan se on suoraan säädöksissä oleva kielto, että punaisia päin ei saa ajaa ja pyörälläkään ei saa punaisia ohittaa.
Tällä perusteellahan myös jalankulkijat jotka kulkevat päin punaisia valoja (varmistauduttuaan ensin siitä että voivat vaaratta ja ajoradalla liikkujille yllätyksellisiä tai vaikeasti ennakoitavia tilanteita aiheuttamatta) syylistyvät siihen ettö aiheuttavat itseensä kohdistuvaa vihaa liikenteessä. Eihän se ole muista, lainkuuliaisesta jalankulkijoistakaan herkkua seistä punaisissa ja sitä paitsi joku toiseen suuntaan kääntyvä tai punaisissa seisova autoilija voi kerätä siitä itseensä kateutta, kaunaa ja katkeruutta.
Silloin kun se ei tippaakaan vaikuta kenenkään muun ajamiseen, näen edelleenkin mielekkääksi, s.o. itselleni ja muille täysin hyväksyttäväksi, vaihtaa kitkatta roolia ajoradan käyttäjästä kelvin käyttäjäksi tai päinvastoin. Se ei ole tuomittavaa egoismia tai fillarihuliganismia ellei se todella voi aiheuttaa jollekin yllätyksen, WTF-tilanteen tai muuten heikentää liikenteen yleistä sujuvuutta ja turvallisuutta.
Omasta mielestä järkevintä tuossa paikassa on ajaa kuten autolla ajaisi, paitsi lopuksi liittyy tuonne pyörätielle. Tällaiset vaihtelut ajoradan ja pyörätien välillä on laissa huonosti huomioitu, ja käsittääkseni lain kirjaimen mukaan ajaminen vaatii hieman miettimistä, eikä se ajamalla ole aina mahdollistakaan. Punaisena olevaa valo-opastinta ei saa polkien ohittaa missään tilanteessa, mutta ajoradan oikealla puolella olevaa pyörätietä on käytettävä jos sellainen on olemassa, joten tuosta varmaan lain mukaan pitäisi kääntyä ajoradan kautta vasemmalle, ja risteysalueen ulkopuolella nostaa fillari pyörätielle, tai ajaa ajoradalla seuraavaan risteykseen josta pääsee pyörätielle, tai sitten pysähtyä ja nostaa pyörä pyörätielle:) Ajoneuvolla kun saa ajaa lyhellä muutakin kuin sille tarkoitettua tien osaa jos sille on pakottava tarve, ja mielestäni (mielipide) korkeat reunakivet ovat pakottava syy. Tosin kehotan rikkomaan lakia jotta järki ja logiikka sekä turvallisuus voittaa, eli käytät ensimmäisen lauseen ohjetta.
Ehkä sen takia autoilijoiden näkökulmasta fillaristit meneekin miten sattuu, koska liikennejärjestelyissä ei ole mietitty että miten fillaristin kuuluu ajaa, ja pahimmillaan fillaristi arpoo monesta laittomasta vaihtoehdosta hätiköiden yhden. Selkeästi laillinen vaihtoehto yleensä kun varmistaa sen että lähes kaikki käyttää sitä, mutta jos lailliset vaihtoehdot pitää hakemalla hakea, niin ihmiset valkkaavat jonkun mikä ensimmäisenä mieleen tulee.
Itseäni lähinnä häiritsee punaisia päin ajaessa ja toki muutenkin se, että miltä miltä se muiden näkökulmasta näyttää. Suoralla tiellä autoilijana kyllä tulee pientä jännitysmomenttia elämään jos joku pyöräilijä päättää ajaa keskikorokkeelle esim punaisia päin ja jää odottamaan että menet ohitse. Tuossa tilanteessa kun ei voi lukea toisen ajatuksia, ja törttöilijänkään päälle et halua ajaa.
Aina väylän mukaisia valoja, mutta ... oikeasta laidasta nousu jalankulkijaksia, taluttaa pyörätielle ... vasemmalle vihreällä keskikorokkeelle ja ...
Ei pyöräteitä ole vielä suunniteltu ajettaviksi eikä pyöräilyä enää mielletä liikenteeksi ... paasikivi-kekkosen linjauksen mukaan herrat ajavat autoillansa ja muut kärsikööt.
Oleellista on olla aiheuttamatta varaa tai yllättäviä tilanteita muille ja ...
Minulla on täsmällees samanlainen tilanne joka aamuisella työmatkalla. En ole edes ajatellut muuta vaihtoehtoa, kuin punaisissa seisomista ja risteyksen jälkeen kelville siirtymistä.
Olen kyllä aika tuore pyöräilijä. Ehkä en ole vielä oppinut tilanteita, joissa saan ajaa oman harkintani mukaan punaisia päin.
Autosta ei näe eikä kuule mitään (ks. kaikki keskustelut siitä miksi autoa pitää väistää) ja niiden liike-energia on aina suurempi kuin kevyen liikenteen, joten niiden täytyy noudattaa valoja tarkasti.
Pyöräilijä ja jalankulkija voivat helpommin arvioida todellisen tilanteen ja käyttäytyvät sen mukaisesti. Tämän takia joissain paikoissa punainen valo tarkoittaa STOP-merkkiä pyöräilijälle.
Ennalta-arvattavuus sen sijaan on kyllä tärkeä asia… suuntamerkkejä ja aikeiden osoittamista olisi syytä aika monen harjoitella.
Kuka törttöili tuolla tänään: https://www.google.fi/maps/place/Vel...e5b51e1b92f458
Siinä iltapäivästä kolmen neljän välillä joku pölvästi hirveätä vauhtia mäkeä alas ja suoraan läpi STOP-merkistä ilman elettäkään pysähtymisestä tai muiden liikenteessäolijoiden varomisesta. Kyllä se musta mersu teki u-käännöksen, mutta ei se oikeuta jättämään lakeja noudattamatta! Jos olisi mennyt eteenpäin, olisi tällä "kilpapyöräilijällä" ollut hengenmeno lähellä.
Tänään tuli Riipiläntiellä klo 11:35 vastaan sellainen häröpallomuodostelma, ettei paremmasta väliä. Ryhmän loppupuolella mentiin kauniisti kolme rinnan joista laitimmainen vielä vastaantulevien kaistalla (molempiin suuntiin keltaiset sulkuviivat). Aika ja paikka viitannevat HePon lenkkiin, ajotyyli ei.
Joko tässä treenattiin optimaalisia ajolinjoja ensi vuoden TdH:ä varten tai jotain muuta oli meneillään.
Joo, eihän siellä liikennettä juuri ole, mutta oikeasti.
Lähes kaikki törttöili eilen siellä, kun ajelin iltalenkkiä noin kahdeksan jälkeen hämeenlinnantien vartta pohjoisvantaalla. Järkyttävä sumu ja hämärtyvä ilta, eikä kenelläkään valoja päällä. Sitten pompitaan klv:n ja ajoradan välillä, kun ollaan liian hienoja ajelemaan alikulkutunneleista.
Ridasjärventiellä (80km/h alue) noin 23.00 kaksi mtb ajelijaa rinnatusten, ilman ainuttakaan heijastinta, onneksi vastaan tulevan auton valot paljasti teidät, kait parikyt metrii ennen, minulla meni ainakin housut vaihtoon.
Oliko tänään pakko lähteä ohitse kolmantena, kun itse ohitin suht leveästi ajelevaa sähköpyörää? Piti väistää turhan lähelle sitä ohitettavaa, kun jäin kahden väliin.
Ja pitikö sen jälkeen seuraavassa risteyksessä ajella punaisia päin?
Pitikö itse lähteä ohittamaan näyttämättä merkkiä tai edes vilkaisematta taakseen? Toisin sanoen: oletko varma ettei kolmas kuski ollut jo lähtenyt ohittamaan molempia edessään olevia hitaampia ajajia ja ettet varoittamatta tempaissut hänen ajolinjalleen? Mä luulen tai toivon oppineeni sen läksyn etten välttämättä ole Euroopan nopein, vaikka lenkillä olisivat siihen asti kaikki olleet pelkkiä ohitettavia selkiä.
(Tosin jos olisin kolmannen kuskin paikalla eli vastaavassa tilanteessa en olisi lähtenyt ainakaan varoittamatta ohitukseen, koska ei ollut mitään syytä olettaa että edessäajajat pysyisivät kiltisti jonossa ohitukseni ajan.)
Tässä meillä lienee kaksi filosofista koulukuntaa: toisen mielestä punaisia päin ajaminen on aina törttöilyä - jos ei muuten niin siksi että se saattaa ärsyttää valoissa seisovia autoilijoita - ja toisen mielestä se on törttöilyä vasta kun se vaarantaa tai häiritsee muita tienkäyttäjiä.
PS En ole haettu henkilö, mutta ajoin perjantainakin punaisia päin, Vaihtoehtoisesti olisin voinut painaa ns. nöyryytysnappia, odottaa aikani ja seisottaa molempiin suuntiin ajoradalla ajavia.
^itse kuulun siihen koulukuntaan joka fillaroi punasia päin oman harkinnan mukaan. Jos koen että siitä ei ole suurta haittaa muille nii monesti tulee ajeltua filol päin punasia. Mut välil tulee tolla taktiikal kyl selviä mokia tehtyä.
Ainut mikä minua punasia päin ajamisessa moraalisesti arvelluttaa on esimerkin näyttäminen. Jos havaitsen että näköpiirissä on pieniä lapsia en aja päin punaisia. Toki en voi aukottomasti havainnoida näkeekö lapset toimintaani, siksi omatunto soimaa minua lähes joka kerta kun ajelen päin punasia. Ainoastaan yöllä voin olla lähes varma että pienet lapset eivät näe dorkaa esimerkkiäni.
Olen varma. Ohitukseen lähtöni oli varmasti näkyvissä jo 30 metriä aiemmin, josta eka 10 metriä meni kytätessä että vastaantulijat on kohdattu. Ohitus vain kesti yllättävän kauan, koska taviksenkin näköinen fillaristi kiihtyy ylämäkeen hyvin, kun pyörässä on sähkömoottori. (Liikkeellelähtö siis valoista).
En tuomitse sinua eikä minun tehtäväni ole muutenkaan ketään tuomita. Rikkeenä pyörällä punaisia päin ajaminen ei ole suuri, tai oikein toteutettuna kovin vaarallinen.
Itse en aja päin punaisia, koska siitä on tullut niin yleinen keppihevonen pyöräilyn vastustajien silmissä maamme kahvipöydissä ja keskustelupalstoilla. Yritän mieluummin paikata pyöräilijöiden ja muiden tienkäyttäjien väistä kuilua, jota mediakin usein tuntuu parhaansa mukaan lisäävän.
Tänään näin työmatkatempoilijan ohittavan kaupunkipyöräilijän väärältä puolelta Kuusisaarentieltä. Stravan flyby paljastaa ohittelijan. Pitäisikö tämä avautuminen nyt laittaa sitten Juhani K.:n Strava-treeniin vai aiheuttaako sillä pahaa mieltä kaikille?-)
(Myönnän, tappio tuli itsellekin tänään TMT:ssä eikä vaan yllämainitulle anonyymille kaupunkipyöräilijälle...)
Eilen torstaina tuli puolen päivän aikaan Nousiaisten keskustassa useamman maantiepyöräilijän ryhmä vastaan ajorataa pitkin, vaikka hyväkuntoinen yhdistetty väyläkin oli olemassa. Ei siitä sen enempää, mutta kun olin pysähtynyt autolla suojatien eteen päästääkseni pyörää taluttavan jalankulkijan tien yli, vastaan tulleet maatiepyöräilijät eivät katsoneet aiheelliseksi pysähtyä. Toki he ehtivät mennä hyvin, eikä jalankulkijan tarvinnut heitä odotella. Jalankulkija silti selvästi varoi tielle astumista, eikä aiheetta. Siksi minusta tuollaisissa tilanteissa pitäisi ajoneuvojen kuljettajien toimia tavalla, joka on jalankulkijan näkökulmasta ennakoitavampaa.
Voi kun se laki muuttuis, että ajorataa saisi käyttää. Loppuisi tämä ikuinen mussutus "kelvi oli vieressä"
Mä en aina välttämättä pysähdy jalankulkijalle jos olen fillarilla liikenteessä. Edelletyksenä on tietenkin tilanne jossa voin koukata näppärästi edestä tai takaa, niin että marginaalia jää riittävästi (yli 2m). Hiljennän kyllä, että jalankulkija tajuaa että voi mennä.
Yleensä parempi koukata takaa, koska edestä koukkaaminen on vähän... No, se vaatii aika paljon isomman marginaalin ettei vaikuta ikävältä ohi suhauttamiselta.
Jalankulkijoilla ei selvästikään ole kovin suurta luottamusta siihen että ajoradalla ajavat pyöräilijät pysähtyvät tai edes hidastavat heidän vuokseen. Ja kun fillaristina niin tekee, joutuu yleensä hieman odottamaan ja seuraamaan kun jalankulkija vielä hetken empii (eli tilanne on sikäli usein hyvin samankaltainen kuin autoilijan näkökulmasta suojatien kohdalla). Yritänkin hyvissä ajoin vinkata jalankulkijan liikkeelle, jolloin voin ajaa hidastamatta hänen takaansa - tai jos vinkkaus ei tuota toivottua tulosta, teen sellaisen liioitellun kaarroksen vasemman kautta ja kiitän jalankulkijaa kuuluvasti.
Mutta vaikka olenkin tällainen itseäni hyvätapaiseksi kehuva "myös polkupyörä on ajoneuvo" -kuski, ajan hidastamatta silloin kun on selvää että jalankulkijat etenevät suojatietä omaan tahtiinsa, koska liikenne on aina sujuvinta kun kukaan ei hidastele tai pysähtele tarpeettomasti.
Ylläolevassa tapauksessa suojatien eteen oli tosin jo pysähtynyt ajoneuvo, joten maantiepyöräilijöiden olisi ollut fiksumpaa(kin) pysähtyä.
PS Älypuhelintaan tuijottavien jalankulkijoiden, kuolemattomuuteensa luottavien teinien ja alakouluikäisten lasten kohdalla noudatan aina suurinta ja jopa liioiteltua varovaisuutta myös ajoradalla ajaessani.
Minusta on velvollisuus pysähtyä suojatien eteen myös pyörällä. Se levittää hyvää mieltä ja erinomaista liikennekulttuuria.