Sen enempää tätä juupaseipäsväittelyä enempää lukematta, kysyn että kuinka monesta koirasta lähtöisin olevasta "lihansyöjäbakteeri"-tapauksesta olet kuullut? Raukkamaisista koiranmyrkyttäjistä sen sijaan saa kuulla harva se päivä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Juha Jokila
Oletko selvännäkijä, lääkäri ja jotain muuta siihen päälle kun osaat sanoa mikä purema on vakava ja mikä ei.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Nana
Pureman vähäisyys ei mitätöi infektioriskiä. Edellinen koiran Suomessa tappama ihminen oli nimen omaan tämmöinen infektiotapaus. Tehohoitoon päätyy kourallinen infektiotapauksia joka vuosi.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Nana
Terveysalan ammattilaiset tilastoivat koiran puremia vuosittain noin 50 000, joten keskivertosuomalaisen tilastollinen todennäköisyys tulla purruksi on lähemmäs 1 % kalenterivuodessa ja melkein 100 % elinikää kohden. Otaksuisin, että lukema ei kata Koiranomistajat/koiraperheet toki yliedustettuina uhrien joukossa, mutta niin ovat toisaalta myös säännöllistä ulkoilua harrastavat.
Suojelukoulutettujen koirien riskittömyyttä arvioidessasi sorrut sellaiseen tilastoharhaan, että suojelukoirien populaatio on äärimmäisen pieni verrattuna kaikkiin koiriin Suomessa. Vaikka poliisikoiran hyökkäys sivullisen kimppuun olisi absoluuttisin termein "harvinainen", niin noin tuolle 300 yksilön populaatiolle jo yksi ainoa vakava purematapaus vuodessa tarkoittaisi monikymmenkertaista yksilökohtaista riskiä.
Saavatko siis ne koirat, jotka eivät pure kunnolla vaan nappaisevat vaan, hyökätä ihmisen kimppuun?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Nana
https://www.bizarrepedia.com/isabelle-dinoire/
Karhuja, susia,koiria, huumekuskeja......näitä voi katella telttaillessa itäsuomessa, ei tule pyöräreissu tylsäksi.
https://www.youtube.com/watch?v=eK0pO79YkvY
https://www.youtube.com/watch?v=9boPN62rfUU
Eihän sillä ole väliä, pureeko koira kunnolla vai nappaiseeko pikkasen. Googletappa canimorsus, jota jokainen koira kantaa suussansa. Tietyille ihmisille (luultavasti heikentynyt immuniteetti) tämä aiheuttaa tilanteen, joita löydät googlen kuvahaulla.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Nana
Vaikka todennäköisyys on pieni, en missään nimessä haluaisi ottaa vastuuta omalle kontolleni jos omistaisin koiran, että joku saisi minun koirastani tällaiset seuraukset. Ja tämähän saattaa tarttua myös koiran nuollessa haavaa. Eli vaikka olisi miten kiltti ja pieni koira, on ne pidettävä kytkettynä paikoissa, joissa saattaa muitakin liikkua.
Eilen lenkillä tuli taas kuumottava tilanne, kun autiolla maalaistiellä vastaan juoksi irtokoira täysiä kohtia. Olkoonkin että kyseessä oli pieni terrieri, mutta juoksusuunta oli suoraan etupyörää kohti ja vauhtia niin paljon kuin pienistä jaloista lähti. Hiljensin vauhtia ja mietin, että mitenkähän tuosta pääsis eroon, koska omistajaa ei näkynyt ja ympärilläkin lähin talo oli jossain kilometrin päässä. Tiedä sitten mikä terrieriä riivasi, mutta juuri kohdalla se vaihtoi vähän linjaa ja sivuutti pyöräni senttien päästä jatkaen matkaansa meikäläisen tulosuuntaan. Luultavasti karannut, mutta mistä, sitä jäin miettimään kun taloja ei juuri kohdalla näkynyt. Ja toisaalta kuuluiko sen juosta tiellä päättömästi, missä riski autonallejäämisestä oli suuri.
Ei tarvitse olla mikään yllämainituista tietääkseen, mikä koiran hyökkäys tai purema on vakava ja mikä ei. Riittää, että tietää perusasioita koirien viettien toiminnasta. Ei käy kiistäminen, etteikö koiran kanssa voi tulla vakaviakin tilanteita eteen ja jokaiselle fillaristille varmasti tuleekin esim. flexin päässä jolkottavien koirien kanssa useamman kerran kesässä, mutta nämä liittyvät useammin siihen, että aiheutuu kaatumisvaara sen takia, että koiran ulkoiluttaja ei huomioi muita kelveillä liikkujia.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Blackborow
Puremat sen sijaan ovat äärettömän harvinaisia tilastotapauksia. Suomessa kuolee pyörällä liikenteessä enemmän ihmisiä, kuin tulee koiran puremaksi. Lisäksi puremat jakautuvat juuri näihin vakavuus-muuttujalla vakavampiin ja vähemmän vakaviin. Jokainen tilanne on toki pyöräilijälle uhkatilanne ja aiheuttaa vähintään liikenteen turvallisuuden näkökulmasta akuutin tilanteen.
Viettien osalta jokaisen fillaristin on hyvä ymmärtää pyöräilyyn liittyvät 2 perusviettiä, jotka tyypillisesti laukeavat koiran kohdatessa pyöräilijän. Yleisin on saalistusvietti ja seuraavana puolustusvietti. Paimenkoirilla lisäksi paimennusvietti on voimakas. Saalistusvietti laukeaa, kun riista (=pyöräilijä) liikkuu vauhdilla sivusuunnassa tai poispäin koirasta. Vietin saa pysäytettyä pysähtymällä tai yleensä karjaisemalla jonkun peruskäskyn, kuten "Istu!" tai "Paikka!", joka koiralle on todennäköisesti opetettu. Koiralle siis riittää että se tunnistaa, ettei kohde olekaan oikeaa 'riistaa' tai pysähtymällä viestittää koiralle, että ajotilanne on päättynyt. Vietin loputtua koira tosin saattaa muina miehinä jäädä jolkottelemaan rinnalle nolostuneena siitä, ettei kohde ollutkaan oikeaa 'riistaa' ja hetken päästä kurvata nuuhkimaan kiinnostavaa hajua.
Hankalampi asia on puolustusvietti. Vietti laukeaa päälle, kun pyöräilijä tulee kohti ja koira kokee pyöräilijän uhkaksi itseään tai ulkoiluttajaansa kohtaan. Tällaisen tapauksen tunnistaa siitä useinmiten siitä, että koira alkaa rähjäämään jo ennen kohtaamista. Tällaisessa tilanteessa - erityisesti, jos koira ei ole ulkoiluttajansa hallinnassa - kannattaa varautua siihen, että koira saattaa käydä käsiksi. Tämä on selkeä viesti siitä, että koira tarvitsee kipeästi kouluttamista ja siedätystä. Koiralle ulkoiluttajansa kanssa kannattaa antaa tilaa ja aikaa reagoida ohitukseen mm. kelloa kilkuttamalla (kilkutus saattaa myös purkaa koiran puolustusvietin). Myös pysäyttäminen todennäköisesti pysäyttää koiran vietin tai vähintään antaa ulkoiluttajalle aikaa vetää koiransa pois iskuetäisyydeltä.
Paimennusvietti on pyöräilijän kohtaamista vieteistä (näiden esitettyjen osalta) harmittomin. Koira saattaa näykkäistä pohkeesta, mutta koira ei ole liikkeellä vahingoittamistarkoituksessa. Jokainen paimenkoiran kanssa elänyt tunnistaa tämän piirteen. Nämä puraisut ovat niitä, jotka eivät ole vakavia. Voit kokea tuntemuksen pohkeessa ja ryhtyä pohtimaan, että puraisiko tuo koira juuri minua?
Infektioriski syntyy siitä, jos koiran puremasta on syntynyt haava tai koiran 'kuolaamalla' alueella iho sattuu olemaan haava tai ihorikko. Infektio ei synny terveen ihon alueelle, eli tilastollisesti tämä riski on häviävän pieni. Ainahan tilastollinen epätodennäköisyys osuu jonkun kohdalle, eli jos koira on sattunut käymässä nuolaisemassa finniä, jonka olet juuri puristanut, niin tilannetta ehkä kannattaa seurata - joskin ko. puristettu finni voi tulehtua ilman koiran nuolaisuakin.
Yksiselitteisesti ei saa. Tapahtuuko näitä silti? Kyllä tapahtuu, joskin erittäin harvoin. Voiko 'uhri' ennalta varautua tilanteeseen ja jopa torjua sellaisen syntymisen? Voi. Vahinkoja (kuten koiran karkaamisia, koiran odottamatonta käyttäytymistä ym.) sattuu koiranulkoiluttajille siinä, missä kenelle tahansa muullekin liikenteen osapuolelle.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti JackOja
Jospa et miettisi enempää, vaan pysähtyisit. Tällä tavalla pysäytät koiran vietin. Kättä pidemmän käyttämisellä aiheutat koiran lisäksi myös itsellesi lisäharmia, koska se vain vahvistaa koiran puolustusviettiä. Vaikka kuinka saattaisi vituttaa, niin silti kannattaa toimia järkevästi.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Eura665
Just koirakuiskaajat vierittää taas syyn ja vastuun uhreille.
Vaikka kuinka koirakuiskaajien mielestä pitäisi pysähtyä niin kaikki ei pysty siinä tilanteessa kun tuntevat itsensä ja terveytensä uhatuksi toimimaan ja ajattelemaan tuolla tavoin.
Aina ei vaan ole voinut pysähtyä esim. olosuhteiden vuoksi ihan helposti. Ja tuo vietti... en tiedä kaikkien koirien (ja tuskin sinäkään) moisista ja en halua edes selvittää onko ko. koira purevaa vai ei-purevaa laatua, vaikka en pelkääkään koiria.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti akvavitix
Olen ollut koko ikäni koirien kanssa tekemisissä ja joukkoon mahtuu eri rotuluokituksen (=käyttötarkoituksen) omaavia koiria sekä sekarotuisia. Kaikilla koirilla perusvietit ovat samat ja viettien toiminta lähtökohtaisesti hämmentävän mekaanisen tuntuista - eli siis loogista. Viettien voimakkuuksissa on rotukohtaisia ja yksilöllisiä eroja, mutta vietin laukaisemisen ja niiden pysäyttämisen mekaniikka on pääsääntöisesti samanlainen. Itseasiassa jopa niin paljon, että väittäisin vastaantulevan ihmisen olevan paljon arvaamattomampi, kuin vastaantulevan koiran. Koiran ajatuksenjuoksua on paljon helpompi lukea eikä koira valehtele.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti PTM
Pysähtymisestä; liikennesäännöt edellyttävät, että sinun pitää pystyä pysähtymään tien näkyvällä osuudella (ei toki päde metsässä), mutta jos et itse hallitse tilannetta pysähtymisen osalta voit ottaa osasyyn mahdollisista ongelmatilanteista omaan piikkiisi.
Nyt toivoisin, että osoittaisit tarkkaan mun teksteistä missä vieritän syytä. Se ei ainakaan ole tavoitteen. Tavoite on, että täälläkin mm. koirapelkoiset ihmiset saisivat edes jotain kautta tiedon siitä, miten toimia koiran kohdatessaan oikein. Tiedon avulla voi ennen kaikkea välttää vääriä ratkaisuja (kuten kättä pidempää) ja toivon mukaan myös niitä konfliktitilanteita itsessään. Vastuuasia on harvinaisen selkeä, jos koira käy pyöräilijään käsiksi.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Blackborow
Edit: Kai koodareitakin voi kutsua tietokonekuiskaajiksi, autoharrastajia autokuiskaajiksi ja tämäkin palsta on pullollaan pyöräkuiskaajia. :D Ja edelleen lukutaitoisia kirjakuiskaajiksi. Koiran lukeminen on lukutaito siinä missä tekstin lukeminenkin. Se on jopa helpommin opittava taito.
Minun tapauksessani oli niillä muutamalla kerralla kyseessä jäinen hiekkatie talvella alamäessä, joten pysäyttäminen on sitten aina oma lukunsa moisissa olosuhteissa. Ja edelleen tämä perusjuttu näiden koirien suhteen eli jos ne olisivat määrysten mukaan kiinni, niin ne eivät olisi itsekseen juoksentelemassa teillä. Eikä minun tarvitse sinällään edelleenkään tietää koirien vieteistä tuon taivaalllista tämän asian takia, vaikka se olisikin joskus mahdollisesti tarpeen.
Olen murtanut kerran nilkan tuollaisen irtokoiran takia aikoinaan ja viimeisin episodi käytiin yhden hesvostilalla olleen koiran takia, joka juoksi tielle aitaamattomasta pihasta joka kerta ohi ajaessa. Pari kertaa asia meni ohi oman vauhtini takia vaikka liukasta olikin, mutta sitten tulin päinvastaisesta suunnasta ylämäkeen syksyllä ennen liukkaita ja sain sitten perääni myös toisenkin koiran samasta pihapiiristä. Koska vauhtia ei ollut "normaalisti, niin tämä "tutumpi" alkoi sitten tarjoilla hampaitaan nilkkaani siinä hiljaisessa vauhdissa, joten jalkaa irti pedalista ja Speedplayn klossi sekä koiran kuono kohtasivat... Koira lopetti jahtinsa ja minä jatkoin matkaa.
Soittelin asiasta poliisille ja sanoivat, että vaatii rikosilmoituksen, että voivat tehdä jotakin. Sellaisen jätin ja kuulin jälkeenpäin, että koira oli tehnyt vastaavaa enemmänkin sekä purrutkin ja se oli kuulemma lopetettu. Eli olikohan syy minussa, kun en osannut tulkita koiran viettejä vai välinpitämättömässä omistajassa?
Itselläni ei ole koirien kanssa ongelmia ollut. Yhden kerran irti oleva koira lähti perään mutta rauhottui heti kun nousin fillarin päältä ja jätin pyörän väliin ja rauhallisesti sanoin että menepäs kotiin siitä. Jonka jälkeen rauhallisesti lähdin itse liikkeelle. Itse ajelen pääasiassa maantiefillarilla ja yleensä pois klv:ltä välttyäkseni erillaisilta tilanteilta ihmisten ja koirien kanssa kun kumpaankaan ryhmään ei ole 100% luottoa.
Joo miettiminen ei kannata, olen aina selvinnyt pysähtymällä ja siitähän ei ollut kyse. Olen kuitenkin sitämieltä että ihmisenkimppuun käynyt koira joutaa lopettaa. Mikäli koira kimppuun käy on mielestäni samntekevää millä sen rauhoittaa ja jonkinlainen astalo lienee oiva apu, lisäharmeja voi pohtia kun tilanne on ohi. Näistähän ei lainkaan tarttisi jauhaa jos koirat olisivat kytkettyinä niinkuin kuulukin ja omistajansa hallinnassa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti akvavitix
Lähetetty minun Che2-L11 laitteesta Tapatalkilla
Ei, syy ei kerrotun tapahtumakulun perusteella ollut sinussa. Saat synninpäästön. Vaikka aina pari aave-mariaa voi lausua ihan varmuuden vuoksi.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti PTM
Tuo lopettamisasia ei ole ihan yksiselitteinen. Vahinkoja sattuu, eikä lopputuleman aina tarvitse olla äärimmäinen. Nämä 'kimppuunkäymis'-jutut ovat koiraharrastajille nimittäin tuttu aihe sikäli, että toiset kokee pelkän koiran tuijottavan katseen fyysisen koskemattomuuden loukkaukseksi. Kun puhutaan koiran lopettamisesta, niin ne ovat aina case-by-case arvioita ja lähtökohtaisesti tarkoitettu koirille, joilla on hermoradoissa ongelmia tai jotka omistaja on pilannut kouluttamattomuuttaan tai peräti koulutuksella. Samalla tavalla kuin ihmisissäkin, koirissakin on yksilöitä, jotka eivät kuulu osaksi yhteiskuntaa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Eura665
Kuten todettu, se astalo ei ole ratkaisu ongelmaan, vaikka saattaisi siltä tuntuakin. Ei sen enempää, kuin että lähtisit astalon kanssa heilumaan sellaisen autoilijan kimppuun, joka on ohittanut sinut liian läheltä.
Valitettavasti koiran kytkeminenkään ei ole autuaaksi tekevää. Moni koirankusettaja on valitettavan välinpitämätön sen suhteen, miten koira kelveillä poukkoilee laidasta laitaan. Ja sitten oma lukunsa ovat ne helvetinperkeleen flexit, jotka itse saatana on tainnut keksiä. Ensimmäinen kauas näkyvä merkki vastuuttomasta koiranulkoiluttajasta on flexin käyttö! Flexin jatkeena oleva koira ei ole koskaan täysin ulkoiluttajansa hallinnassa! Ja tämän sanon koiraihmisenä.
Itse vältän koiran kanssa viimeiseen saakka sellaisia paikkoja, missä on riski kohdata yli 10km/h kulkevaa muuta kevyttä liikennettä.
Näin varmaankin voi olla. Miten moni nisäkäs muuten mahtaa ottaa stopin koiran vietin pysäyttämiseksi, kun koira lähtee kohti? Väitän, että useimmat lähtevät karkuun. Poikkeuksena ehkä susi tai karhu, jotka pistelevät koiran poskeensa. Ihmisellä, kuten muillakin nisäkkäillä, on vaistoja eikä niistä pääse noin vain eroon. Jos joku pelkää koiria tai ei tiedä miten niiden kanssa kannattaisi käyttäytyä, niin pakoon juokseminen on täysin normaali reaktio. Eivät siinä tilanteessa kaikki pysty ajattelemaan rationaalisesti. Sitä paitsi pakoon juokseminen monessa tilanteessa on erittäin hyvä vaihtoehto. Koiran tapauksessa ehkä ei.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti akvavitix
Sivuhuomautuksena Bikeforums-jenkkipalstalla (http://www.bikeforums.net/) pyöräilijät tosissaan kertovat, että heillä on ampuma-aseet mukana lenkeillä koirien vuoksi. En tiedä mitä säännöksiä koirien pitämisestä siellä päin on.
^Kyse onkin siitä, että minä ainakin pyrin täällä tuomaan pyöräilijöille esiin, mikä on järkevä tapa toimia. Monilla oikea tapa toimia onnistuu vasta harjoittelun kautta, mutta tietoisuus on ensimmäinen askel oikeaan suuntaan. Pelkonsa voittaminen on kelle tahansa hatunnostamisen arvoinen suoritus.
Kyllähän se iso keppi on monessa maassa ainoa oikea tapa toimia irrallaan olevien ja kimppuun käyvien koirien kanssa. Usein riittää pelkkä kepin nostaminen. Suomen puudelit ovat varmaankin jollain tapaa erillaisia?
^Koirissa ei ole maakohtaisia asetuksia, vaan niiden vietit toimivat samalla tavalla valtakunnan rajoista ja paikallisesta lainsäädännöstä riippumatta.
Kyllä espanjalaiset maalaiskoirat ottavat pakkia heti kepin nähdessään.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti akvavitix
Eipäs tulkita miten sattuu. Minähän nimenomaan sanoin, että ne riittävät mainiosti ne naapurin susikoirat, ei meillä ole vakavaa uhkaa koiranpuremista, mutta ei sen vuoksi tarvitse mielikuvakehitellä uhkasta pahempaa kuin se on esim luomalla mielikuvia mahdollisimman epätodennäköisistä hyökkäyksistä poliisin virkakoirien taholta. Tilastot varmaan puhuvat puolestaan onko kannattavaa, jos tuntee tarvetta silti suurennella ongelmaa tuomalla esiin näitäkin niin siitä vaan sitten, itse en tähän aio osallistua.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti orc biker
ja lihansyöjäbakteereista, jokainen koiranomistaja on pentukoiraltaan saanut ne naskalihampaat nilkkaansa varmaan moneen kertaan, niissä helposti veri vuotaa, ovat sen verta teräviä. Moniko sai lihansyöjäbakteerin?
Ai eikö kukaan saanut?
^^Koirat oppivat toki kouluttamalla, eli Espanjan kyläkoirilla keppi lienee yhtä yleinen, kuin Suomessa "Istu!" -käsky. Suomessa kepin käyttäminen on eläinsuojelulain nojalla rangaistava teko, minkä johdosta tällainen kollektiivinen koulutus ei ole mennyt Suomessa läpi. Yksilönä moinen koulutusyritys on tuulimyllyjä vastaan taistelemista, mutta kuten myös todettu, lainvastaista. Itseään saa sinällään puolustaa, mutta koiran vahingoittaminen on vahingonteko; koira rinnastetaan esineeseen lainsäädännön silmissä. Sama kuin vahingoittaisit liian läheltä ohittaneen kuskin autoa.
Aika kuumana käy taas tämä koirakeskustelu. Koettakaa pitää kiihkeimmät mielipiteenne esitutkintakynnyksen alapuolella, perustelkaa argumenttinne järkevästi, älkää pistäkö sanoja toisten suihin ja niin edespäin.
Myrkkysyöttien levittely, jota meikäläisenkin kotinurkilla lehtitietojen mukaan on tapahtunut, on minusta yksiselitteisen tuomittavaa ja typerää. Vaikea kuvitella, että kukaan, jolla on kaikki muumit tallissa, tekisi moista.
Pitäisikö turvautua nykyään suosittuun "ääripäät" -esimerkkiin? Minusta on kovin mukavaa rapsuttaa toimituksessa välillä vierailevaa spanielia. Sen sijaan maastopyöräillessä yllättäen vastaan tullut, julmasti metrin päässä muriseva rottweilerkaksikko, jonka omistajapariskunta vain vaivoin sai aisoihin, aiheutti pientä sydämentykytystä. Siinä olisi vääränlainen käytös voinut koitua turmioksi, arvioisin.
Nythän olikin kyse kimppuun käyvästä koirasta. Ainakaan minä en jää leikkimään kuollutta, jos vain keppi on lähistöllä. Koirassa on jotain jo pahasti vialla, jos se ihmistä puree.
Niin moniko puremista päätyy tilastoihin? Suurin osa "nappaisuista" ei varmaan päädy. Liikennekuolemista tilastoidaan jokainen. Liikenne on myös välttämätöntä ja pyöräilyn hyödyt haittoja suuremmat. Pyöräilijä riskeeraa harrastuksessaan enimmäkseen itsensä, huonot koiranomistajat vaarantavat enimmäkseen sivullisia. Vertailu ei ole mitenkään kiinnostava.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti akvavitix
Tunnen kaksi koiran puremaksi joutunutta. Molemmissa iso koira käynyt pienen koiran kimppuun ja purrut sitten siinä samassa tohinassa ihmistäkin. Toisella lähti kunnon pala käsivarresta pois ja pahemmin olisi kai käynyt, ellei paikalle sattunut autoilija olisi tullut auttamaan. Hyökänneen koiran omistaja oli pois pelistä, koska joutui pitämään kiinni muita koiriaan.
Eiköhän tuollainen virkakoiran purema ole tavalliselle kuolevaiselle joka koettaa elää ja olla säällisesti melkoisen harvinainen tapahtuma. Suurimman uhan tavallisille ihmisille muodostavat ne flexin päässä sinne tänne säntäilevät mummojen karvaeläimet tai jonkun kaljupään kuljettamat suurikokoiset koirat. Tuon ensimmäisen ryhmän kommentit ovat voi voi eihän se meidän Turre ja jälkimmäisen että helvettiäkö se sulle kuuluu miten minä koiraani ulkoillutan.
Turha tähän keskusteluun on sekoittaa jotain lihansyöjäbakteereja ja muita kummajaisia. Mutta kyllä tässä hommassa pitäisi olla jokin nollatoleranssi noiden puremien suhteen. Tarkoittaa sitä, että jos koira käy kiinni niin asia setvitään perusteellisesti. Eikä tyydytä siihen että sen eläimen omistaja koettaa päästä pälkähästä jollakin nuivalla anteeksipyynnöllä ja vetoamalla joihinkin metsästys, suojelu- yms. vietteihin, tai mahdollisesti koettaa vesittää koko asian sysäämällä tapahtuneesta jotain osavastuuta uhrille.