Toimii, mutta esim nuoskakeleillä kaikki tp:t ei toimi.
Printable View
Ainakin pk-seudulla transparenttipohjainen luikkari on ollut hyvä ostos hiihdettäessä tykkilumella ja kosteilla keleillä. Myös kovemmalla alustalla.
Transparentin hyöty lienee lian poissapitaminen ja vähempi imu. Jos harrastaja haluaa toiset sukset, niin on varmasti perusteltua, että ne ovat keskenään erilaisia. Se että transparentti olisi "merkittävä" parannus on sitten jokaisen mielipide. Ei se transparenttikaan ihmeitä tee vaan suksia on erilaisilla jäykkyyksillä, jalkavuuksilla, hionnoilla ja painealueilla ja pohjan väri/materiaali on vain yksi asia siinä kokonaisuudessa.
Eli jos ostat transparentin toiseksi sukseksi suhtaudu siihen erilaisena suksena - ei jonkin kelin ihmeidentekijänä, koska sitä se ei ole vaan niin moni muu asia vaikuttaa kokonaisuuteen.
Ostin sitten transparentin toiseksi pariksi ja sanoisin että kyllä se liukkaampi on kuin samanlainen mustapohja sukseni. Mutta kuten sanottua muuttujia on niin paljon että vaikea sanoa mikä siinä on pohjan osuutta. Sukset kuitenkin valittu hieman eri kriteereillä.
Juuri näin - nautit siitä etkä liikaa mieti mikä on minkäkin asian vaikutus. Erilainen suksi merkkaa tässä varmasti eniten, mutta kyllä pohjan materiaalilla on jotain vaikutusta kostealla luistoon. Tosin jos vertailussa on uusi ja vanha suksi niin sekin on vähän epäreilu vertailu. Toisessa kuitekin on hionnat ja voitelut tehtaan jäljiltä ja siinä vanhassa on sitten se miten olet ne sattunut itse laittamaan. Eli on tuo kiistatta appelisiinien ja omenoiden vertailua, mutta jos se jalassa tuntuu hyvältä niin haluttu vaikutus on saavutettu. Minäkin lähden tästä hiihtämään - tänään on jossain rapeaa ja liukasta tykkilunta, joten lähden nauttimaan siitä ennen seuraavia vesisateita.
Taas 1A laatua luisteluhiihdosta.
https://youtu.be/lsfpuDh84dM
Jatkokertomus tähän "ropleemaan"
Ihme on tapahtunut. Nyt nuo S-Lab monot alkuperäisillä ja alussa (muutama kk) hankalasti puettavailla sisätohveleilla, menee jalkaan ilman sen pahempaa tappelua.
Kuten tuossa aiemmassa postauksessa mainitsin, käytin alluksi Bontrager OMW:n sisätossua. Siirryin tänä talvena Salomonin alkuperäiseen tossuun ja pukeminen siten, että ekana pujottelin sisätossun kaviooni ja sit tungin sen paketin monoon. Aikamoisen jumppaamisen kera. Monoja riisuessa se sisätohveli tuli aina jalan mukana ulos, kunnes tässä männä viikolla tossu jäikin monoon!
Siitä innostuneena jätin sisurin paikoilleen ja kas kumma -jalkani meni seuraavalla kerralla suht vaivattomasti monoon!? Kaiken lisäksi jalassa oli paksuhko villapohja sukka.
En ole monoja saunottanut, mutta jalkoja kyllä senkin edestä :)
Sainpa pitkästä aikaa kelit ja aikataulut sopimaan ja kävin lauantai aamuna hiihtämässä. Silläkin varjolla että onnistutaan paskomaan tämäkin keskustelu juupas eipäs väittelyllä niin totean että kun katsoo sitä automäärää mikä oli Vantaan Petikkoon parkkerattu niin aika kova hiihtopaine Pääkaupunkiseudulla on. Että ei ihme jos niitä latuja tehdään minne vaan latukone mahtuu.
Puoli kymmeneltä ehkä 1/5 ruuduista vapaana, tunnin päästä alkoi jonoa jo kertymään parkkialueelle.
Lähetetty minun laitteesta Takapalkilla
^ Paskon sen verran että ne lähiladut joita ajetaan sinnekin missä niitä ei päivitettäväsä latukartassa ole ovat käytännössä kaikki melko heikossa kunnossa. Jos haluaa nauttia hiihtämisestä hyvilä laduilla, ainoa mahdollisuus on mennä jonnekin - eikä sellaisia paikkoja loppujen lopuksi ole kovin monta:: Oittaa - Pirttikoski, Petikko - Keimola, Paloheinä, Hakunila...
Millä en suinkaan halua väittää ettei hiihto olisi huomattavasti suositumpaa kuin sen vihaajat - tai vain liikuntamuotojen tasapuolisempaa kohtelua vaativat - joskus innostuvat väittämään. Eli yksi lisäselitys sille miksi ruuhka tänään saattoi olla poikkeuksellinen,
PS Itse hiihdin itähelsinkiläisellä lähiladulla ja satuin juttusille pariskunnan kanssa, joka kertoi hiihtävänsä yleensä Paloheinässä, mutta eilen oli ollut sellainen ryysis että he päättivät lähteä katsomaan millainen latu täällä oli.
Sitä koitin muunmuassa tarkoittaakin, nyt kun iso osa yhdysladuista ja luonnonlumen laduista täällä päin huonossa kunnossa niin ne kaikki pakkautuvat pieneen tilaan.
Petikossa onneksi päästy ajamaan niitä peltolatujakin.
Lähetetty minun laitteesta Takapalkilla
Espoon Keskuspuisto on kyllä yleensä aika hyvässä kunnossa ja siinä saa helposti aika pitkänkin kierroksen kohtuu hyväkuntoisine yhdyslatuineen, varmaan 25+
Sielläkin tietty Puolarmaarin parkkis sitten ruuhkainen varsinkin kun frisbeegolffaritkin koittavat ängetä.
Hyvin kyllä Petikon ruuhka upposi maastoon kun Keimolassa ei ollut paljoakaan hiihtäjiä
Huomasin mäkeä ylös kuokkiessa että teen sen vaan toiselta puolelta, pitäis varmaan koittaa joskus tehdä toisellekin jalalle työntö
Petikko on ollut ainakin omasta mielestä tänäkin vuonna hyvässä kunnossa, sieltähän pääsee 2000:sta pitkin ainakin Serenaan ja yhdyslatua Keimolaan. Petikon parkkis ei vaan meinaa riittää, monet jättää kauemmaksi firmojen pihaan, itse ajan aina pyymosantien varteen mihin pääsee ainakin maasturilla tuuppaamaan parkkiin.. Ihan kaikki läntisimmät peltolenkit ei ole auki mutta jos esim Keimola- golfin lenkki on auki niin hiihdettävää riittää kyllä hienosti. Toisin taas Leppävaarassa missä kävin eilen, ajettuna pelkästään "kilpalatu" eli kaikki harrastaja-urat kokonaan ajamatta. No, Espoo on kuin keskustapuolue, pettää aina.
Kävin fillarilenkillä katsomassa Tampereen lähilatujen kuntoa, ja se olikin aika järkytys.
Mikähän koko harrastuksen tulevaisuus mahtaa olla jos tulevat talvet on samanlaisia. Jos hiihdosta tulee tällaista arpapeliä säiden suhteen, niin jääkö se erikoismiesten hommaksi, jotka jaksaa käydä tykkilumiladuilla tai muuten ”keinotekoisesti” ylläpidetyillä laduilla.
Mun nuoruudessa se oli kuitenkin koko kansan harrastus noilla kotinurkissa olevilla laduilla.
No, pääkaupunkiseudulla käyvät taviksetkin hiihtämässä siellä missä on parhaat ja takuuvarmat ladut. Hiihdosta on tullut hyvin pitkälle samanlainen harrastus kuin muistakin: sitä mennään tekemään jonnekin eikä odotetakaan että kotiovelta pääsisi hiihtämään. Jos talveen saadaan joitain viikkoja, jolloin lähiladuilla hiihtäminenkin onnistuu, se on pelkkää plussaa.
Jos puhutaan kilpaurherilusta, niin siinä on luullakseni aina ollut tärkeämpää että vanhemmat ovat hiihdosta innostuneita ja kenties itsekin joskus hiihtäneet kilpaa kuin se että lähiladuilla on junioreille seuratoimintaa.
Mutta on ehkä vielä jonkin aikaa hyvä muistaa että Suomi on pinta-alaltaan suuri maa ja että paikallisissakin oloissa voi olla suuria eroja. Tampereella lumiolot voivat olla kurjat, mutta Lahdessa on kilometrikaupalla hyväkuntoisia luonnonlumilatuja - ja suuressa (vaikkakin väkimäärältään pienemmässä) osassa Suomea lumen syvyys on hyvinkin puoli metriä:
https://www.foreca.fi/Finland/Helsinki/map/lumensyvyys
Tarkoitin juuri sitä aikaa kun ihmisillä oli sukset oven pielessä ja siitä monot jalassa käveltiin ladun varteen.
Nyt on sellainen hassu välivaihe menossa. Se hyvä latu pitää haeskella puskaradion tai vaikkapa somen kautta. Tai vähintään ne vapaat parkkipaikat pitää etsiä jostain kiven alta. Ja sitten tietää mihin kellon aikaan sinne kannattaa mennä.
Onko suuntaus jäähalli tai kuntosali tyyppiseen touhuun? Tuotteistetaan ne ladut, tehdään riittävän kokoiset parkkipaikat ja sitten selkeällä tiedotuksella ja markkinoinnilla hoidetaan ihmiset paikalle.
Meillä sukset olivat minun lapsuudessani parvekkeella ja ovat siellä nytkin:cool: Mutta aina kun puhutaan menneistä ajoista, muistikuvat voivat olla petollisia. Minäkin muistan päällimmäisinä ne talvet tai ne jaksot talvista, jolloin hiihdettiin. Kuitenkin voisin kaivaa muististani ne talvet tai valtaosan talvista, kun sukset pysyivät kellarissa tai vietiin välillä takaisin.
Lähilatuhiihtäjiä on yhä niin paljon että voidan puhua kansanhiihdosta liikunnasta. Veikkaan että keskimääräinen tavis, jolla on sekä sukset että fillari, hihtävät useamman kerran talvessa kuin käyvät ajamassa kesällä:D
Voi olla että kehitys kehittyy meilläkin siihen suuntaan että kunnilta ei enää heru tarpeeksi rahaa latujen lumetukseen ja kunnossapitoon. Silloin voidaan meilläkin mennä siihen Keski-Euroopasta tuttuun meininkiin, että on maksullisia hiihtopasseja jotka oikeuttavat hiihtämään jonkun alueen (meillä esimerkiksi pääkaupunkiseudun tai jonkin maakunnan) tykkilumiladuilla. Se tietysti vaatii uutta ajattelua, mutta päähän on jo auki kun moni niin sanottu ensi lumen latu on nytkin maksullinen.
Kun Jämsässä ja Jämsänkoskella tuli asuttua niin kyllä hiihto oli aika yleinen koko kansan talviharrastus. Ja silloin ihmiset hiihteli niitä latuja mitä sinne järvien jäille tai pelloille oli ajeltu. Ne oli sitten oikein hiihdon harrastajia, jotka autoilla menivät jonnekin hiihtokeskukseen hiihtämään. Ne aktiivit varmaan jatkaa samaan tyyliin, mutta arvelisin että iso osa eläkeläisistä ja muista satunnaisista hiihtäjistä jättää hiihtämättä jos niitä taajamien paikallislatuja ei ajeta.
On toki tälläkin hetkellä Jämsässä paremmat lumet ja ladut kuin täällä Tampereella. Kaupissa kun kävi SM hiihtoja katselemassa niin lenkkareilla olisi pärjännyt siellä metsässä jos vähän kärjistää.
Nyt en ole ihan varma puhuvatko Ohiampuja ja F. Kotlerburg lähimainkaan samoista asioista.
Muistan minäkin ajan, jolloi itähelsinkiläisen lähiön ladut olivat hiihtämällä tehtyjä - ja muistan senkin että olin kai kolmannella luokalla kun sain ensimmäiset monot ja kunnon sukset. Sitä ennen oli ollut remmisukset eli sellainen kumilenkki.
Merkillistä muuten etten kykene mitenkään muistamaan tai edes arvioimaan milloin latuja ruvettiin ajamaan koneella, ensin tietenkin sellaisella lumikelkan perään laitettavalla ja sitten joskus (paljon?) myöhemmin näillä nykyisen mallisilla.
Tietysti on ollut suuria eroja enkä epäile yhtään, jos joku 1990-luvulla syntynyt ja maalla kasvanut kertoo hiihtäneensä lapsena pelkästään hiihtämällä tehdyillä laduilla.
No maaseudulla moottorikelkka taisi olla niin yleinen, että kyllä ne konelatuja on ollut mitä silloin hiihdeltiin.
Joskus järkättiin kavereiden kanssa ampumahiihtokisoja missä itse hiihtämällä tehtiin ne ladut. :)
Ei ollut myöskään hirveästi vaihtoehtoja, jos jotain liikuntaa halusi harrastaa.
Arvokisojen osalta uskoisin, että Lahden 1978 MM-kisat olivat ensimmäiset joissa hiihdettiin koneladuilla. Falun 1974 ja Seefeld 1976 näyttäisivät vielä videoiden perusteella olevan hiihtämällä tehdyt ladut. Olen ollut koulussa oppilaana tietääkseni (Suomessa) ensimmäisen latuhöylän 70-luvulla kehittäneen miehen oppilaana ja tietääkseni tämän kehittämällä toimintaperiaatteella -78 Lahden ladut tehtiin. Opettajan nimi oli Arto Taskinen ja hän vaikutti Vaajakoskella hyvinkin persoonallisena luokan opettajana. Kertoi saaneensa latuhöylään idean juustohöylästä, kuulema meni kilo Edamia siivuiksi kun idea iski. Tällä höylällä tehtyjä latuja tuli siis hiihdettyä 70-luvun loppupuolella.
Maaseudun talkoohenki elää yhä. Ainakin täällä Savon perukoiden syrjäkylillä. Esimerkkinä naapuripitäjä Kiuruvesi.
https://www.youtube.com/watch?v=6BZqLq2p8o0
ps. videolla esiintyvä puuhamies on syyllinen ( herra numero 239) tähän :) https://photos.app.goo.gl/5Hs84RiYjH4P767CA
esson baarista:
Koska ollaan f-foorumilla:
Nokkamiehenä toimiva varsinainen hiihtoniilo Kari Saastamoinen on myös innokas pyöräilijä.
https://www.sylva.fi/tarina/kanssakulkija-tarina-syopasykkeli-polki-halki-suomen-sylvan-kanssakulkijana/
Tänään juniorilla oli hiihtokisat Vieremällä(Kuopiosta reilu sata pohjoiseen). Siellä kulkee runsaslumisen vyöhykkeen raja ja voisi sanoa että aina talvella on lunta. Tämä vuosi ollut sikäli poikkeuksellinen että pertsan kisa oli pitänyt vaihtaa vapaaksi huonon lumitilanteen vuoksi. Sen verran oli lunta ja järjestäjät uutteria että kisat sai hyvin pidettyä. Toivottavasti vielä lumi tulee talvisin.
Tuli ostettua Karhu nowax skin200 sukset. Lähinnä siksi että jäisillä laduilla Fisherin twin skinien pito on huono ainakin omalla hiihtotekniikalla eikä pitovoitelun opetteleminen tunnu nyt kiinnostavalta vaihtoehdolta. Olin vähän skeptinen Karhujen suhteen vaikka niiden pitoa on paljon kehuttu. Oittaan hiihtocenteristä sain ensin vuokrasukset joilla tein testilenkin ja ne tuntui hyviltä. Ostin sitten saman tien uudet omat sukset. Ja suksien pito on ollut tosiaan ihmeen hyvä vaikka latu olisi melko jäinen. Kolme lenkkiä olen niillä nyt hiihtänyt ja kaikki ylämäet on voinut niillä hiihtää latua pitkin, jos latu on ollut, ja suht kapeeta haarakäyntiäkin vain jossain laduttomissa jyrkimmissä mäissä. Luistokin on ihan riittävän hyvä mun tarpeisiin, samaa luokkaa kuin noilla luistovoidelluilla Fisherin twin skineillä (jotka taitaa olla halvimmat Fisherit). Mutta hyvä pito tekee pertsasta nautinnollista, lipsuvilla suksilla hiihtely ei niinkään.
Noita twin skin:jä on useampaa versiota.
Ite ostin race stiffit. On kyllä loistosukset. Mukava hiihtää ku pitoa ei tarvi hakea niinku voideltavilla monesti.
Joo on kyllä lumi kortilla täälläkin P-Savon mailla. Eilen pe. oli paana siinä rajoilla, uskaltaako lähtä jäiselle paanalla luistelelemaan. Onneksi liikuntatoimen väki oli tehnyt millintarkkaa työtä ja jyrsineet pinnan rikki.
Oli kyllä varsinainen lentokeli, mutta kuitenkin hyvin hiihdettävä vakaalla kovan alustan suksella (Rossignol) Sama tänään aamupäivällä, kunnes tuli lumipyry ja nyt näyttää taas talvelta :)
Laitahan raporttia eri keleillä tehdyistä lenkeistä. Paikalliset kelit ovat pitovoitelun kannalta hankalia, ja menee siihen voiteluu myös aikarajoitteisen aikaa. Tulisiko enemmän hiihdettyä pertsaa jos olisi varmasti pitävät sukset? Ehkäpä. Luisto noissa arveluttaa.
Kuinka suuri ero noissa pehmeällä lumelle suunnitelluissa suksissa on verrattuna kovemmalle alustalle suunniteltuihin silloin kun hiihdetään pehmeällä alustalla? Nykyisissä suksissa valmistajan mukaan: Skating 115 Special camber and snow contact points further apart from each other mean increased stability and a more powerful kick action on hard snow.
Kovan lumen suksi on helpompi hiihtää kelissä kuin kelissä, mutta sen luisto ei ole optimaalinen pehmeällä alustalla. Eli harrastelijalle minä ottaisin aina kovan lumen suksen ja vain jossain ääritilanteessa harkitsisin lisäkalustoksi pehmeän lumen suksia. Harrastelija tuskin huomaa eroa luistossa, ellei sitten vieressä ole kaveri johon vertailla.
^
Samaa mieltä. Sen minkä menettää (ehkä) luistossa, tulee takaisin hiihdon taloudellisuudessa. Ja noita kovan alustan kelejähän on tänä talvena riittänyt aivan näihin päiviin asti Kainuun kulmille saakka.
Mulla nuita pehmeän kelin luistelusuksia on siunaantunu muutama pari. Sinne niitä ei ole tarkotettu mutta ne selkeesti sillä alustalla toimii parhaiten.
Lötköjä keulasta niin ei kynnä.
Ai niin jäi hävittämättä ne erikois-löysäkeulaiset Salomonit viime talvena. Ei taida missään olla pehmeitä kelejä tänä talvena.
Niin se minun väite on, että harrastelija ei paljoa saavuta hommaamalla erikseen pehmeän kelin suksea. Enemmän saavuttaa kun hommaa vesikelin suksen. Tai sitten hyväksyy, että on liukkaampia ja vähemmän liukkaita kelejä. Kisakäyttö ja ajanotto sitten erikseen - silloin sillä on väliä, mutta pehmeän lumen lenkin hiihtää kyllä hyvin kovankin kelin suksella.
Riippuu miten ja missä suksii ja kannattavuus riippuu viekö sukisen hommaaminen kuinka pitkäksi aikaa kaurapuurolinjalle. Itse nappasin loppuunmyynnistä edulliset pehmeän alustan sukset koska aikaisemmin jonkin verran oli hiihtoa vähän satunnaisemmilla reiteillä ja pehmeillä keleillä. Nyt kuitenkin koko kansan hiihtovillitys ja vähälumiset talvet ovat taanneet kovat alustat oikeastaan kaikille niille paikoille joissa aikaisemmin olisin tuosta kalustosta hyötynyt.
Silloin kun se keli on juuri oikea niin pehmeäkeulaisella vielä hiihtää kun kovan kelin kapula syö itsensä lumeen. Mutta niitä kelejä on täällä etelässä hyvin harvoin ja nekin kestää muutamia tunteja.
Jos sitä haluaa tehdä, niin tämän hetken markkinoiden ykköstuote
https://www.normark.fi/tuotteet/rex-rx-wide-sompa
Ei se ihmeitä tee sekään, mutta on se postimerkkiä paljon parempi.
Tuotetiedoissa lukee että umpihankihiihtoon, sitä kyllä epäilen. :)
Meikeläisellä ei ole kuin yhdet vapaan sukset, ja ne on valittu tarkoituksella kovalle ladulle. Ja minusta sen kyllä pehmeällä ladulla huomaa, hiihto menee helposti tosi raskaaksi. Mutta en sitten tiedä on syy huonossa tekniikassa vai suksessa. Mutta ei se minulle mikään ongelma ole, niitä tilanteita tulee vastaan niin harvoin.
Hiihtosuunnistuksessa noita käytetään ja siinä se on ihan hyvä. Ja kyllä minä tuollaisilla metsäsuksilenkkinikin hiihtelen, mutta eihän se mikään umpihankisompa ole.
Pehmellä lumella hiihtäminen on aina raskaampaa - ei se sille kelille spesiaalisuksi sitä toisenlaiseksi muuta - pikkuisen ehkä liukkaammaksi vain.