Eilen sai hyvälle tuulelle havainto, että Manitou Mastodon mahtuu kuin mahtuukin Salsa Bucksaw:in runkoon. En ollut tajunnut, että se Manotoun väärinpäin oleva "jarrukaari" voi ottaa runkoon jos keula pohjaa. Eipä tarvitse laittaa keulaa torille.
Printable View
Eilen sai hyvälle tuulelle havainto, että Manitou Mastodon mahtuu kuin mahtuukin Salsa Bucksaw:in runkoon. En ollut tajunnut, että se Manotoun väärinpäin oleva "jarrukaari" voi ottaa runkoon jos keula pohjaa. Eipä tarvitse laittaa keulaa torille.
Täydellinen julkisen liikenteen ajoitus.
Uuden vessanpytyn asennus.
Oikein näyttävä painemittari.
Kotimatka ajettu kyllä mä tästä suorituksesta annan itselleni :cool: ~ merkit.
Lähimarkettiin on ilmestynyt "Powered by Pien" -kylmäkaappi :p
No nyt tuli hieno kuvauspäivä, vapaapäivälle hohtavaa hankea ja sinistä taivasta eikä edes kylmä joten pystyi paljain käsin laittelemaan ja kuvaamaan. Jos kuvat ei onnistunu niin ei ole ainakaan olosuhteitten vika ( joskus liian kova tuuli tms.) Ja voihan olla että tulee toinenkin aurinkoinen talvipäivä, jos tarvii uusiksi ottaa.
edit. no kyllä siellä onnistuneitakin otoksia on, iso helpotus kun koko ajan on odottanu että yhtälö "täysaurinkoinen talvisää + vapaapäivä" toteutuisi.
Yksi kirjain merkitsi enemmän kuin tuhat kuvaa.
Keli, aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta ja on vielä vapaapäivä niin kerkeää ulkoilla. :)
No tämä se oli .
Eiku se että Vanhat Pierut (-1) on edelleeen hengissä. :love:
Vielä tänäänkin eilinen miltei keväisen aurinkoisessa säässä hiihdetty lenkki.
Pelkkä hiihtäminenkin oli tietysti kivaa, mutta hyvää tuulta nostattivat myös lyhyet kohtaamiset hyväntuulisten hiihtäjien kanssa.
Yksi kanssahiihtäjistä oli lähtenyt liikkeelle aidoilla puusuksilla ja bambusauvoilla, tietenkin yhtä vanha hiihtoanorakki yllään. Hän kertoi niiden olevan edesmenneen isänsä perua ja kun mainitsin että tänään Ruotsissa hiihdetään Vaasahiihdon satavuotisjuhlakisa asiaankuuluvin välinein, sain kuulla hänen isänsä olleen ahkera Finlandia-hiihtäjä joka oli myös monet kerrat käynyt hiihtämässä Sälenista Moraan.
Vanhemmalle naishiihtäjälle, joka laski edessäni pientä mutkamäkeä jäykästi auraten ja kertoi pelkäävänsä että äkisti jyrkkenevä latu heittää nurin, näytin miten kyykyssä istuen ja hieman sisäkaarteen puolelle kallistaen pääsee helposti ladulla pysyen. Kun myöhemmin ohitin hänet, hän kiitti minua iloisesti hymyillen ja siitä ettei se mäki enää olekaan niin paha.
Ja sai minut hyvälle tuulelle sekin miten hyvää vauhtia sellainen vanha pappa, naamasta päätellen päälle 70-vuotias ohitti minut hyvällä tasapainolla luistellen. Kun sitten ylämäessä tavoitin häntä - mikä tosin vaati minulta pienen vauhdinlisäyksen:D - ja hän mäen noustuaan pysähtyi juomaan, en voinut olla möläyttämättä jotain muka hauskaa ja sanoin että hän on varmasti hiihtänyt joskus tosissaan numerolappu rinnassa. Hän ei suinkaan mykkänä mulkaissut että mikähän hullu tuokin on vaan siitä sukeutui mukava keskustelu jossa puhuttiin niin siitä millaista oli ollut kisata Juha Mietoa vastaan kuin siitä miten ladut olivat kulkeneet silloin kun alue oli vielä täysin rakentamatonta ja ampumarata oli vielä olemassa (vaikkei käytössä kuin savikiekkoammuntaan).
^et kysynyt, onko rintataskussa Pax-aski?
Huono puoli puusuksihiihtäjissä on se, että heidän suksissaan on pääsääntöisesti ns. rotanloukkusiteet. Ne eivät mahdu latukoneen tekemään uraan, vaan murtavat reunat ja käytännössä tuhoavat laduntekijän työn.
^ Näissä oli (ehkä myöhemmin asennettuina) ne ensimmäisen sukupolven SNS-siteet. Mutta eivät rotanloukkusiteetkään olisi latua kovin pahasti vahingoittaneet, sillä tuommoiseen pakkaslumeen ajettu latu levisi muutenkin varsin nopeasti.
PS Jostain syystä minun muistoissani ei hiihtoon liity mitenkään Pax-aski vaikka sen muuten hyvin muistankin (ja melkein kykenen maistamaan vaikka saatan sotkea Sisuun). Virin ja jonkun toisen suklaajuoman jota myytin tetrapakkauksissa kylläkin.
^faijalla oli aina paxia Vuokatissa… ja musta anorakki. Muistaakseni Paxia sai sitten kerran per hiihtolenkki. Ja yhden. Sama aski kesti vuosia.
Räsäsen oikeudenkäynti.
Paatuneena pakanana ja ateistina seuraan oikeudenkäyntiä suurella mielenkiinnolla ja Räsäsen sananvapautta ja oikeuksia sympaten!
Pääsin kumminkin kotiin.
Sain tämän fillarifoorumin toimimaan ja siitä kiitos, jäsen Marsusramin ohje oli toimiva :) jotain hyvää tällekin päivälle.
Huomenna tulee jälleen merisäätietoja :D
Kiireetön osien puhdistus ja voitelu.
Mielestäni jokainen pyörä ansaitsisi tulla puretuksi, puhdistetuksi ja jälleen kasatuksi vähintään parin vuoden välein.
Nilkan murtuminen. Ehkä vähän pöhlö syy olla iloinen, mutta tää paranee täysin.
Olisi ollut hyvät mahkut jalan amputointiin säärestä alaspäin.
^ Ylläolevan lukeminen - eikä kyse ole vahingonilosta:D On vaan jotenkin niin mahtavaa että on muitakin toheltajia joilla on paitsi kyky olla pysymättä pystyssä fillarilla myös kyky loukata itseään jokseenkin naurettavissa ja jokapäiväisissä tai vaarattomilta näyttäneissä tilanteissa!
PS No, tietysti jossain määrin sekin että vamma olisi voinut olla pahempikin ja että onnettomuus olisi voinut sattua pyöräilyllisesti huonompaankin aikaan.
Tuon tohelsin tällä kertaa ihan duunissa. Olen ottanut varovasti ja polkenut pelkästään trainerilla :)
^Tapaturmat on ikäviä, paranemisia. Kehtaanko kysyä, että jäikö kinttu taakan alle?
Noin olin lukevinani rivien välistä ellen muuten ja tarkoitin niillä naurettavilla ja jokapäiväisillä tilanteilla nimenomaan muita kuin fillarilla ajaessa sattuneita loukkaantumisia.
Pyöräilyssä tyhmäkin mällit kuuluvat jollain tavalla asiaan - vaikka niitä on tietysti syytä mahdollisuuksien mukaan välttää - mutta nämä muut ovat miltei aina yksinomaan helkutin typeriä. (Itse siis hajotin kyynärpääni titaanilla korjattavaan kuntoon olemalla katsomatta eteeni kellariin johtavissa portaissa...)
Työtapaturmaa voi pitää ihan kunniallisena - kunhan ei ole rikkonut turvaohjeita:cool:
Minut sai hyvälle tuulelle (1) se että vesisade on muuttunut räntälumeksi ja näyttää sittenkin siltä että luvassa on ihan kelvollisia hiihtokelejä, ja (2) Instagram-video Egan Bernalista ajamassa kuntopyörää.
Parempi tsägä kuin kaverillani 15 vuotta sitten. Oli hitsaamassa jotakin sillan osaa jolloin tukirakenteena ollut palkki jostain syystä irtosi ja kaatui jalkojen päälle. Jalka irtipoikki. Toisen sentään saivat pelastettua. Vakuutusyhtiö tuli vastaan noin 75000 eurolla ja ikuiset tappelut invalidikorvauksista. Heppu on kerran jopa todettu täysin terveeksi. Tuo lausunto tosin peruttiin kun kaveri vetäisi proteesin tiskiin.
Garminin appi meni eilen puhelimesta "mustaksi", meinasin jo poistaa (ois menny data) mut ymmärsin ja kokeilin äsken sammuttaa puhelimen hetkeksi. Heureka, se alko toimii :)
Leipominen ja kokkailu, koko viikonlopun. Pe illalla porkkana-rahkasämpylät, la aamiaiseksi sovellettu eggs benedict ja mätöksi flammkuchen pekonilla ja sipulilla. Tänään intialaista: butter chicken basmatiriisillä ja naan-leivällä. Sitten tuli vielä tekaistua pellilliset korvapuusteja ja voisilmäpullia. Pitäähän sitä saada pakastimeen täytettä, kun toissa viikolla pääsi kaikki sulamaan... :D
Olen aika onnekas, ja ehkä ammatinvalinta oikea. No ei tulisi yhtään mitään jos pitäisi sinne someen koko ajan jotain juttua ...tällä ulkonäöllä. Nuorempanakaan ei.
nimittäin Iltis kertoo 19-vuotiaan Sannin tuntipalkka on suurempi kuin lääkärin - tienasi tammikuussa nettona 1700euroa ja teki töitä vain 10 tuntia viikossa.
:D tässä kohtaa Tempokisu , 11-13 tuntia viikossa töitä, hymyilee.
Sannin työ on jotain kumppanuusmarkkinointia, julkaisee somejuttuja joissa on linkki sitten johonkin verkkokauppaan. Voi olla aluksi helppoa rahaa, mutta ei sitä vanhempana voi tehdä. On ihan hyvä hankkia joku "oikea" ( joo joo mutta minä vanha jäärä olen tätä mieltä) ammatti.
:) sain sopivasti valkoisen mersutaksin kotimatkalle, ruuhkaa ja jonottelua oli mutta kiva kuski otti se mukavasti huomioon, taksamittari stop. Kävelin Lidlin luota, halusin vähän ulkoilua. Nilkat kesti juuri tämän verran kävelyä, mutta sai kuitenkin raitista ilmaa kun oli pitkä ja stressaava päivä.