^tuon kävin muksujen kanssa katsomassa. Tykkäsin myös. Black Panther ei ihan yltänyt hypen tasolle. Viihdyttävää actionia kylläkin, muttei mitään uutta.
Printable View
^tuon kävin muksujen kanssa katsomassa. Tykkäsin myös. Black Panther ei ihan yltänyt hypen tasolle. Viihdyttävää actionia kylläkin, muttei mitään uutta.
"Hirviöitä ja ihmisiä" (1998, Aleksei Balabanov).
Elokuva jollaista ei voi kuvitella tehdyn muualla kuin Venäjällä ja sielläkin vain muutaman armoitetun tekijän toimesta. En kyllä tiedä mitä ajatella, mutta viihdyin ja vaikutuin - ja sehän on tärkeintä. Jollain tasolla sarjakuvamainen, jollain tasolla vähän kiero pastissi ja eräiden tulkintojen mukaan paraabeli Venäjästä (mutta sellaisinahan varsin monet venäläiset elokuvat aina voidaan nähdä).
Luin että vuonna 1959 syntynyt eli Neuvostoliitossa aikuiseksi varttunut Balabanov menehtyi sydänkohtaukseen 2013 ja häneltä jäi tekemättä valmisteltavana ollut elokuva Stalinista.
https://areena.yle.fi/1-4072912
Call Me by Your Name uudistetussa Maximissa.
Leffa 7/10
Teatteri 9/10
Jos vessat olisi tilavammat, Maxim saisi täyden kympin. Leffa oli ihan kiva ja nätti kuvaus nuorenmiehen ekasta rakkaudesta. Tuli ikävä kesää. Ja ehkä myös nuoruutta, ei sentään homoilua.
Dunkirk
Christopher Nolan loi tapansa mukaisesti unenomaisesti aikajanalla edestakaisin sahaavan, sankariteemaan luottavan sotaelokuvan. Elokuva onnistui luomaan erikoisen tunnelman, jossa sodan kauhut tuntuvat olevan koko ajan aivan kulman takana, mutta hahmot ikäänkuin ummistavat silmänsä kuin pikkulapset ja säilyvät taisteluiden ulkopuolella.
Kaikessa sekavuudessaan ehdottomasti ei jatkoon ainakaan mannertenvälisellä lennolla. 2/5.
Areenasta suomalainen elokuva Jättiläinen, menestystarina Talvivaaran kaivoksesta.
Kyllä sen katsoi ajankuluksi muttei nyt oikein onnistunut herättämään suurempia tunteita suuntaan tai toiseen 2½/5
Ei sotaelokuvan kuvaston tarvitse olla Väinö Linnan sanoin "kuin lihakaupan ikkunaa", mutta jos filmissä ei juurikaan näy punaista väriä kuin voileivän päällysteenä olevassa mansikkamarmeladissa, se on ohjaajan tietoinen valinta jota katsojan pitää kunnioittaa mutta jonka pitää perustella itse itsensä (elokuvassa eikä sen ulkopuolella), mutta sitä se ei tässä tee.
Mielenkiintoinen ilmiö tämä elokuvan etukäteen saama yksimielisen myönteinen kritiikki ja kaikin puolin positiivinen julkisuus: menikö elokuvateollisuuden puffaus läpi (rahan voimalla tai muusta syystä), oliko Nolan ohjaajana sellaisessa nosteessa kriitikkojen keskuudessa, oliko englantilaisella sotaelokuvalla tai sotaelokuvalla historiallisesta,"hyvästä" ja kansakuntaa jakamattomasta sodasta sosiaalista tilausta vai mistä lie ollut kyse?
Voiko antaa miinuspisteitä? Tuossa oli muuta hommelia niin sivusilmällä katsoin. Ei näin huonoa voi ollakaan, ukot ( ja joku akka) istuu pöydän ääressä ja ihan jonninjoutavaa juttelee. Lisäksi äänitys on huono, välillä ei kuule ja ihmiset mutisee. Ja kuvaus! kuka amatööri on ekaa kertaa päässy kuvaamaan ja varmuuden vuoksi ylivalotetaan, ihmisten päät on ihan valkoisen hohtavia.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Falkonna
Miksi tän nimenä on "Jättiläinen", vähän liian suureellinen tämäntasoiselle pskalle.
Joo tosi menestystarina.
Jättiläisessä kiinnosti, Jani Volasen osuvan tuntuisen näyttelijäsuorituksen lisäksi, paljonkin lupaviranomaisten läheiset kytkökset teollisuuden kanssa.
Tuohan on tositapahtumiin perustuva fiktiivinen elokuva, mutta pisti miettimään onko hyväveliverkosto todellisuudessakin tuolla tasolla.
Nolanille on jo soviteltu mestariohjaajan viittaa ja jopa pidetty Kubrickin veroisena, vaikka ei minusta nyt niin hyvä ja omaperäinen ole. Ihan mielenkiintoisia leffoja tekee, mutta ei mestariteoksia.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti kuovipolku
On Kubrickin muiston häpäisemistä, että Nolanin kaltaista ohjaajaa verrataan häneen. Oikeastaan kaikki Nolanin elokuvat ovat lopulta vain ok-tasoa, ei sen enempää. Sisällöllisesti tyhjää silmäkarkkia ja parhaat elokuvat taitavat olla Memento ja The Dark Knight.
Parhaiten häntä voisi kuvailla sanomalla intellektuellin ihmisen Michael Bayksi, tyhjää mutta kaunista.
Yritin katsoa Netflixiltä King Arthur: Legend of the Sword. Ei pystynyt katsomaan kymmentä minuuttia enempää Jude Lawsta huolimatta. Ihan käsittämätön miksaus Peter Jacksonin LOTRia, Vikingsiä ja GoT:ta.
Lauantaileffaksi tulikin sitten Prinssille morsian. Niitä aikoja kun Samuel L. Jackson oli pelkkä muutaman minuutin statisti.
Lentokoneessa tuli pällisteltyä Shape of the Water, Coco, Dunkirk ja Three Billboards.
Yhteensä siis tulo- ja menomatkoilla; muuten sitten ajankuluksi jotakin huttua torkkujen
lomassa.
Netflixin Hävitys. Hesari kehui, odotin pyykkien valmistumista, ja nyt sitten pitäisi osata nukkuakin.
Miekin katoin sen. Paikoin ihan ok, mutta ei se mun mielestä kyllä hesarin kehujen arvoinen ollut. Tai sitten se oli vaan liian älykästä scifiä mulle.
Luin artikkelin loppuun oikeastaan vasta leffan jälkeen. Tietty yllätyksellisyys säilyi. Leffana ei mitenkään iso aivopähkinä, mutta silti ihan toimiva.
Näyttää kehon lämpö kapuavan siihen malliin, notta jollei aivan
taju lähde, pitänee huomenissa valjastaa Netflix hyötykäyttöön.
Aidosti outoa vuodelta 2006. Mies havahtuu olevansa päähenkilö tunnetun naiskirjailijan teoksessa.
Hävitys jäi kyllä vähän odotuksiensa varjoon; meni kyllä
sairastelun ohessa "järkevämpänä" toimintana.
Blade Runner - International Theatrical Version
Blade Runner - Director´s Cut
Dyyni
Boksi on hankittu ja kaikki neljä versiota, edullisesti. Harmi että uudet jatko-osat (Alien, BR) eivät ole menestyneet kaupallisesti ja Scottin haaveilemat lisäjatko-osat (neljä Alieniä ja BR3) ovat vaarassa jäädä tekemättä. 2049:n tuotantoyhtiö on menossa konkkaan. BR:ssä ja Dyynissä on pientä keskinäistä vaikutusta ja arvelin, että Dyyni on tehty ensin kun on vähän kömpelökin. Muttei, BR edeltää sitä parilla vuodella. Molemmissahan vielä Sean Young. Pari Scottia löytyy tallista, ei Ridleyä. Hmm.
^Mutta se että leffa olis ollut jotenkin liian älyllinen teatterilevitykseen on kyllä kukkua. Olisivat voineet sanoa että ei nuo nykyajan lahopääkatsojat enää jaksa kattoa rauhallisesti eteneviä elokuvia.
Ottanut tavaksi ennen punttireenejä ottaa "valmistava mömmö" sheikkeriin ja istuu sohvalle kattoo 20 minuutiksi Generation Iron 1/2 leffoja, ja sit lähtee itse leikkimään punteilla kuvitellen olevansa oman elämänsä Kai Greene (vaikka peilistä katsoo vastaan joku vanha ylipainoinen narukätinen äijänkäppänä). Eli viimeksi katsoin GI2 leffaa sunnuntaina.
^Born strong on enemmän voimailusuuntautuneempi mutta sisältää enempi turhaa lätinää.
The Last Jedi
Vihdoin syvennyin tämän ääreen, ehkä aiheetta. The Force Awakens viehätti vielä nostalgiatrippinä, mutta tämähän ei muuta sitten sisältänytkään. Voisi olla aika hassua katsoa tämä trilogian tai koko saagan ensimmäisenä elokuvana elämässään, ensimmäinen puolitoistatuntia menisi ihmetellessä mitä ihmettä täällä tapahtuu.
Tyhjien historiaviittausten lisäksi lavasteetkin kaikui tyhjyyttään. Elokuva on visuaalisesti erittäin vaikuttava, mutta se tuntuu olevan itsetarkoitus. Melkein jokaiseen näytökseen maalataan valtavan kaunis pelikenttä, mutta pääosa ajasta pelataan kulmalipun ympärillä. Tyypillisesti ratkaisukohdissa päästään sitten hetkeksi paraatipaikalle siihen rankkaripilkun tuntumaan. Ensimmäistä kertaa SW-fania häiritsi avaruuden kuvaaminen toimintaympäristönä. Kyseisessä galaksissa fysiikan lait ovat tunnetusti vähän erilaiset kuin täällä meillä, mutta tässä elokuvassa ne tuntuivat muuttuvan tarinan vaatimusten mukaan.
Keskeiset näyttelijäsuoritukset oli sentään hyviä. Sivurooleista osa on käsikirjoitettu niin kieli poskessa, ettei näyttelijälle jää kamalasti mahdollisuuksia välittää mitään elämää suurempaa sieltä kulmalipulta. Ei tissejä (koska Disney?). 6/10.
^ Odottelen kuitenkin Han Solon spin offaria nähtäväksi, kunhan päästään:)
Pieksäähän tämä Walt D.-dynastian aikakausi ne edelliset kalkkunat aika hyvin?
The Death of Stalin. Aikamoista mustaa poliittista satiiria Neuvotoliiton johdosta Stalin kuoleman jälkeen. Leffan esittäminen kiellettiin Venäjällä, harmi sinänsä, muttei ihme.
https://www.imdb.com/title/tt4686844/
Generation Ironia taas viikonloppuna varmaan sadatta kertaa, josta menenkin vitutusketjuun nyt suoraan...
Härmä tuli uusintana. yh...varmana on raa´in suomalainen elokuva ikinä, pää ( mun) kääntyi poispäin tietyissä kohtauksissa vieläkin. Ekalla kerralla oli kammottavampaa kun ei tiennyt miten lopussa käy, nyt oli helpompaa. Paljon "tuttuja" näyttelijöitä, ja hyvä juttu että Mikko Leppilampi oli kerrankin pahiksena, oikein helvetin raakalaisena.
^^ ne vanhat alkuperäiset Tähtien Sota-elokuvat on parhaita. Ihan turhaan alettiin niitä "tämä tapahtui ennen..." Muistan vieläkin kun oltiin kaverini kanssa oikeassa elokuvateatterissa katsomassa, ne kun siirrytään "valon nopeuteen"-kohdat on hianoja :D ja se perusmusiikki.
Sitten tuli "Die Hard" - ja jotenkin kuvittelin että elokuvan nimi on jotenkin saksalaisittain ( das, der, die..) yhdessä Die Hardissa juoksee pieni pupu - ehdottomasti yksi kivoin "kohtaus" :D
Kun noitten näytökset oli loppu, käytiin kaverini kanssa ruinaamassa elokuvajulisteita, Tähtien Sota taitaa olla tuolla rullalla vieläkin.
^Hyvä ehkä noin, nuutunut genre kaipaa noilta(kin) osin tuuletusta.
Leppis on kyllä nykypolven pätevimpiä inehmoja, edes turkkalaiset eivät
koskaan oppineet sekoittaa hyvää hahmoa umpipaskiaiseen. Suosalon
kuluneeseen lärviin verrattuna Mikolla on toivottavasti ura ja elämä edessä.
Kukapa olisi se pahisten isä, ilkkujen äiti? Orggis Ruususen Pahatar on aika
vahvoilla, Edvard G. Robinson ihmishahmojen esittäjänä.
^ no se vanha rouva kun tappelun aikana lyyhistyy oli äiti, Esko taisi tappaa isänsäkin. Kamala oli sekin kohta jossa Aku Hirviniemi löytyy ladon takaa seivästettynä, mä tykkäsin Akun roolista tässä elokuvassa.
Hei siis Tuhkimossa on paha äitipuoli, Pahattaret on Lumikissa ja Prinsessa Ruususessa, ja Punahilkassa suden muodossa. Näistä on tehty niin paljo elokuvaversioita että juonet tuppaa menevän vähän ristiin rastiin.
ps. mä en voi sietää Mikko Leppilampea, liikaa nähty ja kaikkein pahin on se "Versus"-mainos jossa levittelee käsiään. Versus on muutenkin ihan tekemällä tehtyjä tyhjänjauhamis-kisoja, ketä kiinnostaa voittaako joku voimamies tai tavisryhmä köydenvedossa? ja muka "eeppisiä kaksintaiseteluja".
Toinen on Roope Salminen, jota on jo liikaa nähty ja kuultu. Jostain syystä aina joku yksi nostetaan telkkarin vakiohahmoksi, aikoinaan se oli PPP ja Marco Bjurström. Tosin mä tykkään PPP:stä, joka esiintyi Härmässäkin ( ja ikävän kohtalon koki myös hän ).
Ocean's 8. Leffasta ei sen enempää, mutta liput oli ihanan kalliita, 16 eur/kpl. En ihan ymmärrä mistä hyvästä maksoin noin paljon, vaikka kyseessä oli ilmeisesti jotenkin erikoinen Scape -teatteri. Muistaa taas vähän aikaa pysyä pois Finnkinon teattereista.
Varsinkin kun puoli tuntia saat katsoa muiden avaruuspelaamista + mainoksia valkokankaalta. Mikään ei poista tehokkaammin elokuvan katsomis fiilistä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti huotah
Varmaan sadannen kerran (oikeesti) Generation Iron 2:sen katoin loppuun eilen. Varmaan tänään aloitan Generation Iron 1:sen sit 101:tta kertaa... Huono tapa oli ottaa tavaksi kattoa 20-30min aina ko leffaa ennen puntteja (samalla valmistavaa mömmöä sheikkeista naukkaillen). Ja jos tuota joutuu tuijottaa 4-5x/vko niin äkkiä menee läpi. No, onneksi GI3 on jo tulossa. Eriasia milloin se Netflixiin asti päätyy.
On muuten harvinaisen vittumaiset leffat löytyy bluureinä noi GI1/2 leffat. Tai sanotaan näin päin, jos löydätte englantiversiot englanninkielisillä kansilla ja levyformaattina joko EUR tai sit AllRegion niin saa laittaa linkkiä tähän replynä!!!
^ mä suosittelen "Blood Lake - the Attack of the Killer Lampreys" böööö ja nahkiaisen puremia....:D
Logan Lucky
Steven Soderberghin hassu pikku ryöstötarina hellepäivän päätteeksi.
Three Billborads Outside Ebbing, Missouri.
Mainio pläjäys, huumoria ja tragediaa.
Blues brothers, jälkikasvun kera. Huviksi ja sivistykseksi.
Harvassa leffassa yhtä hyvä soundtrack. Erittäin harvassa. Ja poliisiautojen romutus on kelvannut kaikille kakaroille. Aina.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti slow
Sent from my SM-G950F using Tapatalk
Richard Ayoaden The Double. Leffa oli kuin Terry Gilliamin The Brazilinja Aki Kaurismäen yhteinen lapsi.
Tämä on hyvä, suosittelen myös.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti JackOja
Jotkut asiat vaan ovat ja pysyvät. Myös Carrie Fisher.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti bici74