Juu kyllä pidemmissä jyrkissä mäissä Kotkan kutsuhuuto kuuluu. Noissa halvemman pään osasarjoissa se kuuluu jotakuinkin näin: "NAPS, KRUNTS, KABOOM!" ja meno jatkuu jos ei ketju mene poikki.
Printable View
Juu kyllä pidemmissä jyrkissä mäissä Kotkan kutsuhuuto kuuluu. Noissa halvemman pään osasarjoissa se kuuluu jotakuinkin näin: "NAPS, KRUNTS, KABOOM!" ja meno jatkuu jos ei ketju mene poikki.
On minusta vaikea kuvitella miten jollain 34/34 välityksellä mennään esim noita s1 yläpeltihaasteiden pätkiä ylös. Haluaisin ainakin nähdä videosuoritteet.
Ja siis täällä pk seudulla maastot on aika haastavia keskuspuistoissa.
^Tietenkin taas voi miettiä että miten tultiin toimeen toistakymmentä vuotta sitten, kaiketi ne mäet kasvaneet tai...
Ei ole, kyllä miehet on nykyään heikkoja paskoja. Onko sillä mitään väliä miten ennen on tultu toimeen? On tehokkaampaa edetä paremmalla kadenssilla, voit toki edelleen ostaa maasturiin maantiepakan jos et tykkää pyörittää vaan pitää runnoa voimalla. Teknisissä paikoissa missä on huono pito ei ole toivoakaan päästä etenemään pidemmällä välityksellä, vaan pitää pyörittää tasaisesti. Miksi ikinä kukaan käyttäisi isoja pakkoja jos niistä ei olisi mitään hyötyä? Itse ajan maastossa nykyisin 10-42 pakalla koska en koe tarvetta revitellä alamäessä. Eli ajan poikkeuksellisen pienellä eturattaalla. Jos esim ajaisin myös parkkia samalla pyörällä olisi pakka isompi samoin kuin etuleipä.
Lähetetty minun SM-N975F laitteesta Tapatalkilla
https://www.garbaruk.com/garbaruk-12...ml?category=24
Tossa olis suht kevyt päivityspaketti vanhaan 1x11 tilalle.
Sampo, paskoista tiedä mutta luulen että kyse mukavuuden halusta... Itsellä nyt maastopyörässä elämäni "veteliin" välitys 32/11-34 ja senkin hankinnan syynä ettei löytynyt 32:sta taakse... Olen joskus ajanut tuollaisella 30/10-50 kapistuksella ja ei tosiaan ollut omaan makuuni, meinasi mennä jalat solmuun. Tietenkin voi olla ettei muutaman kymmenen vuoden kokemuksella ole vielä tekniikka hallussa...
Ottakaa nyt lynkkauskarkeloiltanne huomioon, että myös rengaskoko vaikuttaa kokonaisvälitykseen. Pienempi rengas => Aina kevyempi kokonais"välitys". Paikallaanhan näillä ei pyöritellä vaan voiman täytyy myös välittyä maapalloon, jolloin rengaskoko on myös oleellinen muuttuja. Mun mielestä 1:1 välitys on 29":ssä liian raskas. Nykyinen kevyin on 34/51 ja voisin tuosta ehkä pudottaa 34/46 jos maasto ei ole kovin jyrkkää profiililtaan, mutta toisaalta kun tuo kevyin nyt tulee 12-vaihteisessa "automaattisesti" niin ei siitä pientä painonlisäystä lukuun ottamatta haittaakaan ole.
Hyvä kiitos. Mielipiteesi on tullut selväksi.
Ajoin tuossa pari viikkoa sitten täpärillä 30-50 välityksellä jyrkän hiekkaisen mäen ylös. Pito riitti juuri ja juuri rauhallisen tasaisesti pyörittäen. Jos olisi joutunut runttamaan niin siihen olisi jääty. Pärjättiinhän sitä ennenkin kaikenlaisella jopa ilman vaihteita, mutta onko se syy kituuttaa vieläkin.
Olikos jollakulla jo käytännön kokemusta, että Sramin 12-pakat toimivat mainiosti myös Shimanon 12-vaihtajilla?
Joskus kauan kauan sitten, kun olin "nuorena" maastopyöräilijänä MTBCF:n "kovien kuskien" kanssa lenkillä minua opastettiin, että ei saa laittaa liian kevyttä vaihdetta teknisiin paikkoihin, koska muuten häviää pito. Silloin noiden oppien mukaan ajaminen tuntui toimivan hyvin.
Jos ei muuta, niin tosi hassun ja tehottoman näköiseksi maastopyöräily on joidenkin kuskien tapauksessa mennyt, kun poljetaan 90 kadenssilla 10 km/h ja koko ajan persus penkissä. IMO.
^ ja ^^ vaikuttavat siltä, että jonkun pitäisi kirjoittaa "Velominati for MTB" -säännöt. :rolleyes:
Nii tosiaan toi talutus trailiajossa on jotain mitä en itse itseltäni suvaitse. Eli jos ajossa käy jalka maassa niin sen katso omalta osaltani epäonnistumiseksi. Ei siitä koko ajokokemus pilalle mene, mutta sen tietää että samassa kohdassa parantamisen varaa on.
Ja voihan sitä tosiaan trial hyppiä vaikka 10km. Ei tarvi koko voimansiirtoa mihinkään.
Olikos jollakulla jo käytännön kokemusta, että Sramin 12-pakat toimivat mainiosti myös Shimanon 12-vaihtajilla?
Koska mulla on keskinkertainen kunto, ymmärrän hyvin pienten välitysten tarpeen, kun kihnutetaan väsynein jaloin jotain Kinahmia tai vastaavaa ylös - puhumattakaan oikeista vuorista. Hesan keskuspuiston juurakkoisissa pättäröissä monasti pienimpien vaihteiden välttely ja vauhdin ylläpitäminen toimii paremmin mun kokemuksen mukaan.
Noilla vanhoilla opeilla meidän perheeseen poljettiin yksi XCO D23 Suomen mestaruus. Siihen aikaan maastureissa oli kolme ratasta edessä ja yhdeksän takana ja valmentajien ohjeet kuului niin, että edestä pikkurattaalle vaihdetaan vain äärimmäisessä hädässä. Sen aikainen 22/32-välitys oli melkolailla sama kuin 32/50 nykyään ja silloin kiekkojen halkaisija oli pienempi eli ei kevyet välitykset ole mikään uusi juttu maastopyörissä. Kevyimmistä vaan luovuttiin hetkeksi aikaa, kun samaan aikaan kiekkokoon kasvaessa ensin tuli standardiksi 2x10 ja sitten 1x:t.
Muuten mä olen ihan väärä henkilö kirjoittelemaan mitään sääntöjä, koska mulla ei ole vuosikausiin ollut vaihteita maasturissa. Jotkut Kepu-mäet, jotka aikoinaan ei mennyt vaihteellisella täysjoustolla polkien ylös, menee nykyään täysjäykällä ja 32/18-välityksellä suhteellisen helposti, joten väittäisin, että aika paljon on kyse myös siitä, että mihin on tottunut.
Paremmaksi kuskiksi ei ainakaan tulla sillä, että fakkiudutaan ajatteluun, jossa oma tapa on ainoa oikea. Siksi kannattaa kokeilla myös toisenlaisia lähestymistapoja. Jos olet tottunut mahdollisimman pienellä vaihteella ja korkealla kadenssilla sitkutteluun ja sitten, kun tulee eteen se kohta, josta sillä tapaa et pääsekään polkemalla ylös, toisenlaisen tekniikan kokeileminen saattaa yllättää positiivisesti.
Jos vapaaratas on XD (eli pakan pienen ratas 10T), niin ei taida olla kuin 11s ja 12s -pakkoja tarjolla. HG-vapaarattaalle toki saa. En usko Eaglen takavaihtajan toimivan minkään 9/10 vivun kanssa. Ja onhan vaihtaja se muutenkin tarpeettoman iso jos pakassa ei ole suurta ratasta. Möisin pakettina pois ja tilalle esim Deore 10s ja pakaksi 11-36, 11-42 tai 11-46 mielen mukaan. Vanhemmat 10s takavaihtajat ei noihin 42/46 pakkoihin taivu.
Siitä on muutama vuosi, kun viimeksi ajoin maasturilla. Kyseisessä pelissä oli 26-tuumaiset renkaat, triplakammet 44-32-22 ja takana 11-34. Kevyintä (22-34) välitystä tarvitsi kohtuullisen usein, kun ei aina ole intoa käyttää suuria tehoja/vääntöä ylämäissä. Luulisi, että vaikkapa tavoitteellisesti kuntoa kehittävä ajaa esim. palauttavia päiviä kevyesti pyörittelemällä. Tuosta maasturitriplasta, jonka voimansiirto oli SRAM/Shimano-yhdistelmä, jäi sellainen muistijälki, että se oli loistava niin toiminnaltaan kuin välityksiltäänkin. Nuo välitykset itse asiassa sopisivat melko hyvin myös gravel-pyörään, tosin 44 eturatas saisi olla hieman isompi, esimerkiksi 50.
Olen kauhulla seurannut uusien takapakkojen hintoja. Kun on tottunut maksamaan 20-40 euroa takapakasta, niin yli satasen hinnat tuntuvat kovin kalliilta peruskulutusosista.
Mulla oli Sram GX 1x12 Eagle täydellinen voimalinja vuosimallia 2017.
Vaihdoin ensiksi liipasimeksi Shimano XT:n, ja hyvin toimi kaikilla vaihteilla ei ongelmaa.
Seuraava päivitys oli vaihtajaksi XT, kaikki toimii yhä hienosti.
Edessä nyt AbsoluteBlack oval 30T.
Ulkomaiselta foorumilta luettua: Mikäli käytössä on Sram-pakka, niin täytyy käyttää Sram-ketjua.
Joten Shimpan ketjulla en ole koittanut, kun hyvin toimii noinkin.
12 ketjut ja pakat, varsinkin Sramit, kestää kulutusta. Oma kokemus + taulukot.
Eli vaikka hinta on kova niin kilometrejä tuntuu irtoavan myös.
Hienoa! Omat kokemukset rajoittuvat 155km kruisailuun uuden pyörän mekaanisilla XX1 Eagleilla. Kyllä on uskomattoman hyvän tuntuinen vaihteisto 34t etulimpulla ja 10-50 (ehkä, en muista mutta iso se on) pakalla. Vaihteet vaihtuu uskomattoman tarkasti ja grippari on aivan mahtava kapistus pykälien ohjailuun. En kaipaa sähköä. Myös Dub-wattikammet ovat olleet mahtavat, jäykkyys toiselta planeetalta verrattuna 156mm q-factorin GXP-kampiin. Toivon mahdollisimman paljon antoisia kilsoja.
12spd GX:n ketjujen kulutuskestävyydestä ei ole kyllä mitään positiivista kuulunut. Osa saanut 500km:ssä ketjut valmiiksi. X01 kestää sitten jo hyvin.
Olen kirjoittanut aiemminkin, mutta Sramin NX-ketju kesti omassa käytössä ~700 km ja GX noin tonnin ennen kuin ”venyivät” eli kuluivat 0.75%-merkkiin asti. GX:stä vielä kaiken lisäksi murtui neljä linkkiä eri puolilta ketjua siitä pinnin vierestä. Nykyinen XX1 huitelee vajaassa 3500 km:ssä ja jauhaa edelleen ilman kulumista 0.5%-merkkiin. Ketjut samalla käytöllä, voiteilla sekä huollolla. XX1 ketjuja on nyt kaksi kierrossa, ~300-400 km välein vaihto. Yhteensä ovat jurnuttaneet sen 6500 km. Ihan kiitettävästi mielestäni.
Peukut tuosta sloganista!
Tuollaisessa rymäyksessä vaihtajan korvake ja häkkikin joutuu koville, menikö propelille?
Hieno slogan, pitäisköhän hankkia paitaan ko. teksti?
1x12 on tosi harrastajalle vain kertolasku😁.
Mulla on Shimanon hg-vaparilla Sunracen 12-pakka. Isoin rieska 51 piikkiä. Vaihtaja shimano XT. 1000km aikana ei ole ollut mitään häikkää vaihteiden vaihtamisessa vaikka menisi montakin pykälää kerralla.