No jos ei ole paksua maalia hiilarin päällä, niin niinhän se tuppaa tekemään. Hiilaristen etuhaarukoiden ja lokareidenkin kanssa saa olla jo tarkkana.
Printable View
Vaikka olisi kokenut suunnittelija, käytössä hyvät ohjelmat, hyvälaatuiset materiaalit ja hitsauskin, on sitten käsityötä tai robotilla, hyvin tehty niin kyllä asia on kuten Mr Pole sanoo eli pitäisi ensin ajamalla muutama runko rikkoa että pitkälle menevää arviota voi antaa.
Mutta harrastajan näkökulmasta katsellen ainakin minä sain sen verran asiallisen kuvan Polen takuusta että jos itse pyörän tilaisin (eihän sitä koskaan tiedä) niin en minä jollain rungon kestämisellä kovin paljoa päätäni vaivaisi. Ajoa vaan se mitä äijästä lähtee.
Kisaaminen on sitten toinen juttu.
Hinnaksi asettunee 1199€:a
Runkosetti sisältää:
-keula (alumiinia, tapered)
-ohjainaakeri (Cane Creek)
-akselit
-seatclamp
Optiot:
-takateline
-etuteline
keulassa mountit molemmin puolin pullotelineille.
Saatavilla todennäköisesti kevättalvella.
Tullee myyntiin ensi viikolla. (Olen jo luvannut monta kertaa laittaa, mutta nyt on kuvatkin otettu rungosta. Keula vielä kuvaamatta.)
Mutta aina voi sattua ja tapahtua vaikka parhaansa yrittää. Taisi olla Commencal aika pahassa jamassa, kun alumiinirunkoiset vm-09 Metat menivät järjestäin takuuvaihtoon.
Olemme tiedostaneet tämän riskin ja tämän vuoksi meillä on oma testausprosessi, johon antoi omaa näkemystään mm. Lehikoisen Matti. Laadunvalvontaa tekee tehdas, agentti ja lopuksi me täällä.
Allekirjoittanut muotoilee ja suunnittelee 3D ohjelmistolla rungon, geometrian, dynamiikan ja valitsen putket. 3D suunnittelun yhteydessä teen simulaatioita rungolke ja sen osille. Lopuksi Taiwanissa tehtaasta riippumaton ulkopuolinen insinööri tarkastaa työn. Työtä pallotellaan kunnes me ja insinööri ollaan yhtä mieltä. Lopuksi lähtee 3D-malli ja piirustukset toleranssivaatimuksineen tehtaalle. Tämän jälkeen tehtaan insinööri tekee omat huomiot ja tarvittaessa tehdään muutokset.
Tuotantoon mennään prosessilla: mallikappaleet -> prototyyppi -> nollasarja -> tuotanto. Vierailen tehtaalla tarkastamassa jigit jne.
Lisäksi testaamme henkilökohtaisesti komponentit ja komponenttitoimittajien palvelualttiuden. Jos on mahdollista, otamme selville heidän prosessinsa. Esim. vierailin DT:n tehtaalla viime kesänä.
Tämä prosessi on melko raskas toteuttaa ja tämän takia moni yritys ei siihen välttämättä pysty. Lisäksi mielestäni halutaan liikaa miellyttää nettikansaa ja tehdään rungosta liian kevyt. Nettisuoramyynnissä on saletisti parempi myyntiprosentti kun on himpun verran kevyempi kuin muut.
Vähän omaakehua perään: Harvan yrityksen omistaja on muotoilun ja mekaniikkasuuniitelun ammattilainen, joten Polella on mielestäni startuppina suuri etu tästä. Olemme saaneet Taiwanista todella hyvän yhteistyökumppanin, joka investoi meidän kanssa tuotekehitykseemme. Lisäksi meillä on resurssit tehdä päheetä markkinointimateriaalia (ja sissimarkkinointia ;) )
Monesti ollaan kaveriporukassa huomattu eräs yhtälö mikä pätee varsin hyvin fillarikamoissa. Lähtökohtaisesti komponentista on tarjolla 3 ominaisuutta: edullisuus, kestävyys ja keveys. Yhtälö toimii sillä tavalla että yhdistelemällä kaksi ominaisuutta saadaan tuotteelle kyseiset ominaisuudet, jäljelle jäävä ominaisuun ei kuulu kyseisen tuotteen ominaisuuteen.
Läskissä rungon painolla ei IMO ole niin paljon merkitystä. Perusmaasturissakin rungon keveyden hyöty tulee esiin vasta pyörivän massan minimoinnin jälkeen. Kaksi pyörää, toinen vaikkapa 11,5kg, jossa on hiilarirunko, mutta painavat kiekot, kammet, pakka jne. vs toinen 12kg pyörä teräsrungolla, jossa kaikki hipo-osat kevyimmät hiilarikiekot jne. Jälkimmäinen on minusta huomattavasti parempi pyörä ajaa. En ole vielä löytänyt pajaa, joka tekis hiilarirunkoa läskiin sellaisella geolla, jonka haluaisin ostaa.
Meillä on yleensä lenkillä monen painoista pyörää mukana. Eipä niistä yksikään ole ylitse muiden kun yleensä laitetaan hyvät komponentit kiinni. Kiekot on yksi tärkein komponentti. Kampivalinnalla saadaan myös aika reippaasti etua painon suhteen.
Kun kasaan itselleni pyörää, pudotan hintaa alas vaihtajan ja rataspakan kohdalla. Sieltä ei painoa juuri putoa. Ketjua vaihtamalla tiheämmin saa pidempikestoisen voimansiirron. Kiekoista kun ottaa sen toisiksihipoimman, niin yleensä osuu hintalaatu kohdalleen. Stemmistä ei kannata painoa pudottaa, eikä tangosta ellei ajele ihan vaan sorateitä. Keulasta otan yleensä myös vähän järeämmän, niin ei ärsytä mutkuilu alamäessä. Satulatolppaa kannattaa väännellä jos hiilarisen ottaa. Voipi nimittäin saada liian jäykän tolpan. Tästä on persuuksille ja rungolle haittaa. Parempi, että tolppa pettää kuin runko.
Napavalinta on meillä ollut yksi tätkeimmistä. Vihdoin päästiin testaamaan kaupunkipyörien navat pakkasella. Kävi niin, että renkaat pyörii normaalisti, mutta ISIS-keskiö on kuin liimattu. GXP pyörii hyvin. Rahalla saa.
Eniten eroa ollaan havaittu nimenomaan geometrialla. Evolinkistä tuli jopa kiistaa syksyn lenkeillä kun kaikki olisi halunneet ajaa viimeisimmällä geolla. Tuli mieleen lapsuus ja hiekkallatikkoleikit [emoji12]
Huh... Ketjua lukiessa alkaa muodostus vähäinen käsitys tuotekehitysprosessin hinnasta. Oma pörssi ei kestä mutta onneks jotkut pystyy pienen Polenkin tuotteita ostamaan.
Kun kuulen sanonnan "Haluaisin ostaa hyvän ja halvan" niin yleensä kysyn kumman haluat ostaa ensin?
Tuotteisen ominaisuuksissa (edullisuus, kestävyys ja keveys) pätee myös, valitse huolella kaksi ominaisuutta kolmesta, huonolla valinnalla voit saada näistä vain yhden.
Mr Pole, kun tuossa kertoilit pyörän rakentelusta ja osien valinnasta niin, onko noi läskiin valitut DT:n kiekot mielestäsi "toiseksihipoimmat" ? Nykyäänhän valinnan varaa alkaa kiekoissakin olemaan jo aika hyvin.
DT:llä on ainoastaan yhdet läskikiekot tarjolla. Muihin en toistaiseksi luota, koska ei ole riittävästi kokemusta. DT:llä on mm. tohtoritason tuotekehitysjohtaja. Laadunhallintaan panostetaan paljon ja porukka siellä suhtautuu tuotekehitykseen todella intohimoisesti. DT:n navoille, jos rakentaisi jotain, niin varmasti saa hyvää aikaiseksi. Me saisimme tehtyä hiilarikiekkojakin kohtalaisella hinnalla, mutta riskienhallinnan kannalta DT on paras vaihtoehto ja mielestäni kohtalaisen kevyt sellainen. Tarkoitus on rakentaa Polen pyöristä kestäviä, joten DT on meille paras vaihtoehto. Takuukäsittelyt vie aikaa ja Tunturi Hellberg on vaihtanut Mavicin DT-Swissiin, joten Suomesta saa siis nyt myös ammattiapua ja varaosia DT-Swissin kiekoille. Jos tekisimme omia kiekkoja tai sellaisia, jolla ei ole maahantuojaa, joutuisimme itse käsittelemään takuuhommat tai neuvomaan jonnekkin päin Saksaa. Meillä on pienet resurssit ja pyrimme keskittymään vahvuuksiimme: tuotekehitys, testaus, logistiikka ja markkinointi. Pyrimme tekemään kumppaniverkoston kautta kaiken muun. Totuushan on se, että heiluin itse imurin kanssa puoli tuntia aamulla liikkeen puolella, vaikka siivous ei varsinaisesti ole vahvimpia puoliani. Tämän voi vaimoni vahvistaa:D
Siis kyllä. Me pystymme samaan prosessiin kuin isot pojat. Kiitos kuuluu suomalaiselle koulutukselle, yritystuelle ja sisulle. Pitkää päivää tehdään ja velkaa on korvia myöten, mutta usko on vahva ja pikkuhiljaa maailmalta alkaa kyselyitä ja kauppoja tippumaan.
Ovaaliin eturattaaseen törmäsin ensimmäisen kerran 15-vuotiaana vuonna 1990 silloisen luokkakaverin uudessa Nishiki maastopyörässä. Maastopyörät olivat pikkukylässä tuolloin vielä harvassa ja vielä ihmeellisempiä olivat soikeat rattaat. :)
Tekevätkö ovaalirattaat nyt uutta tulemista?
Itse asiassa tuo, vaiko se ei tähän liitykään
Jooeitehdä, asiasta rungon tukevuuteen; vaikka olen "parhaani tehnyt" en ole saanut runkoa notkumaan sitäkään vähää mitä mun edellinen 907, jota pidin jo aikas tulevana.. Eikä ainakaan vielä ole ajamalla rikki mennyt, tyylini ei ole säästävä ja kuskilla massaa +0,11ton
Vaikka tuossa aiemmin totesin että enemmän tiedetään kun muutama runko on ajamalla rikottu, niin ei tietysti rikkisaaminen itsetarkoitus voi olla. Jos runko on hyvin onnistunut niin ei sitä ajamalla ole kovin helppoa hajalle saada.
Jos rungot kestää useammalla ja rajummalla ajotyylillä ajavalla kuskilla useamman vuoden, niin kyllä se silloin ainakin minusta on varsin onnistunut, mitä kestämiseen tulee.
Eikös tuo 907 runko ole kevyt verrattuna Taiskaan ?
Ei ole aikaa testata vuosia. Tarvitaan ylinopeita ja/tai ylipainoisia kuskeja. Särkeminen on nimenomaan se tarkoitus, jotta voidaan kehittää. Tarkoitus on mennä kestävämpään ja kevyempään pienillä askelilla. Kukaan tosin ei ole saanut meidän runkoja rikki, joten siinä mielessä ollaan kyllä epäonnistuttu ;)