Printable View
^
Nuorempana sitä ehkä "otti nokkiinsa" jos ja kun joku veti ohitse. Tällä iällä ja kun takana noita massahiihto startteja jonniiverran niin eipä hätkäytä.
Sekin vielä kun pienellä paikkakunnalla lähes kaikkien hiihtäjien vaudit & tyylit tunnetaan jo kaukaa. Nykyisin reagoin korkeintaan jos esim seuran junnu painaa ohitse niin vain positiivisella fiiliksellä suhtaudun
Aiheeseen. Helpompi sanoa milloin ET hiihtänyt :)
Eipä noihin tule kiinnitettyä sen kummemmin huomiota paitsi niiden kohdalla, joille se ohitetuksi tuleminen näyttää olevan iso isku egolle. Joko a) Huomataan että joku tulee takaa kovempaa niin raivokuokka se vaan kiihtyy. Jaksetaan muutama sata metriä ja sitten ollaan taas tukkona, mutta ohi ei voi päästää vaan jotain pitää yrittää. b) Jäädään roikkumaan kannoille, kun tuulenhalkojan perässä on vähän kevyempi hiihtää. Hyvin usein nämä on keski-ikäisiä tai sitä lähestyviä miehiä.
En ole mikään Isometsä niin kyllähän aina niitä ohittajia silloin tällöin löytyy, mutta ihan yks lysti. Hiihdän omia treenejäni ja ei se ole multa pois jos joku hiihtää lujempaa Hyvä hälle. Eipä sen ohittajan taustaa voi koskaan tietää tai no kyllä noista aina jonkinlaisen arvion voi tekniikan perusteella tehdä.
Nyt voin sanoa hiihtäneeni äsken eli tulin juuri. 15km perinteistä kusilaitu whatever suksilla. Taidan työntää ne joka tapauksessa uuniin. En vähääkään nauti tuosta hommasta.
Tänään. Tänä vuonna keskimäärin joka kolmas päivä.
Juuri äsken puujärvisillä konelatua 21 km (1.53).
Eilen puolenpäivän molemmin puolin.
Startti jäi niin myöhäiseksi että missasin aamupäivän hienon auringonpaisteen ja parhaan luiston. Loppupuolella suksi kyllä kulki jotenkin niin kauan kun pysyi ladulla, mutta kun joutui ohittamista varten hyppäämään sivuun oli kuin olisi hiihtänyt tervassa. Hintelä pyöräilijä sai mennä tasatyöntöä tosissaan että pääsi latua etenevän vanhemman rouvan ohi:D No, ehkä osasyynä oli myös voitelumissi eli olisi pitänyt laittaa kovempaa purkkivoidetta.
Niitä tärkeitä kilometrejä kertyi joka tapauksessa tasan kolmekymmentä, mikä huvitti sikäli että itsellenikin syntyi vaikutelma että lopetin kun päivän urakka tuli täyteen. Hetken mietinkin hiihtäisinkö sittenkin vielä kilometrin-puolitoista, mutta sitten ajattelin että olkoon:rolleyes:
Eilen sitä tuli käytyä vapaata lykkimässä harjun laduilla. Ei hyvä luisto uuden nollakelin lumen takia, joten ihan kuntoiluksi meni :).
Äsken. Jäi otsalamppukin kotiin mutta onneksi oli kirkas keli.
Tänään. Pertsaa 25 kilsaa. Pystyin menemään tarpeeksi alhaisilla sykkeillä. Harvinaista.
Tänään. Ihan karmea keli. Teki mieli heittää kapulat metsään ja kävellä kotiin.
Rampajalka kävi kokeilemassa luistelua EKP:ssa reilu 5 km vajaa 30 min
Tänään aamupäivällä puujärvisillä 30 km pertsaa (2.39). Pääosin koneladulla, jossa todella mukavia pitkiä hiihtonousuja. Eipä ollut tungosta ladulla, 2 muuta lykkijää.
Oisko siitä joku reilu 10 vuotta, kun myin vehkeet pois, kun jalkapohjat ei kestäny. Läskillä mennään lumilla eikä hiihtoa ole ikävä.
Tänään 25km muovirossignoleilla. Nautin tästä.
Tänään.
Ensimmäistä kertaa neljäänkymmeneen vuoteen...
Piti ostaa pertsan sukset, mutta ei enää kaupoista löytynyt sopivan mittaista ja jäykkyistä niin ajattelinpa, että nyt sitten modernisti luistelukamat alle.
Ihan kauheeta hommaa!
Kunto ja jaloista lihakset loppui ensimmäisen 500m:n aikana ja homma ei oo muutenkaan hallussa. Luulin olevan helpompaa kun olen vuosia sitten harrastanut ankarasti rullaluistelua sauvojen kanssa.
Hiihto taitaa olla ihan prseestä. Saas nähdä meneekö 700€:n kamat myyntiin...
edit. -en päässyt edes laturaivoamaan.
Joo sama kokemus, mutta kun jäällä aloitin tasaisella reenaamisen niin pikkuhiljaa se löytyi jollain tavalla. Tosin kun hiihtää muutaman viikon talvessa niin ei siinä oikein pääse kehittymään.
Ylämäkiä en noilla edes harkitse, meren jäällä tai peltobaanoilla pitää koittaa ehkä vielä toisenkin kerran ennen lopullista luovuttamista.
Ehkä säiden lämpiäminen ja lumien sulaminen armahtaa..
On se kyllä jännä. Kun lapsuusajoilta on iso läjä lusikoita ja lätkiä hiihtokilpailuista niin sitä kuvittelee vieläkin olevansa jonkinmoinen hiihtäjä ja urheilija. Vanhenemisessa ei ole mitään hyvää. Tai näissä luistelukamoissa.
Tänään parikymmentä kilometriä. Mahtava latu mutta hieman nahkea keli.
Mistähän löytäisi kunnon kokoiset sommat. Retkiladuilla minne olen siirtynyt lähes kokonaan meinaa upottaa nuo kilinsorkan kokoiset sommat.
Kyllä se siitä. Tekniikka vain haltuun. Katsele ohjeita vaikka täältä. https://www.renta.fi/hiihtokoulu/Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Hower
Sompia saa jokaisesta urheiluliikkeestä ja verkkokaupasta. Pitää vain tietää sauvan läpimitta somman kohdalta.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Jami2003
Nojoo näköjään. Eipä ole tullut ennen katsottua. Helpompi vain harmitella hiihtäessä :)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti hannupulkkinen
Kiitos.
Kiitos! Olipahan loistavaa ohjeistusta. Kyllä tuo nyt antoi uutta intoa ja uskoa alkaa kokeilemaan toisenkin kerran. Tämä oli paras opastusvideo mitä olen nähnyt. Taitava neuvonantaja!Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti hannupulkkinen
Tänään iltapäivällä.
En laturaivonnut mutta lausahdin pertsaladulla ollutta koiranpaskaa väistäneelle naishiihtäjälle että vaikka olen sitä mieltä että väkivalta on harvoin ratkaisu mihinkään, voisin harkita muutaman koiranulkoiluttajan naaman hieromista lumihankeen. Hän myönsi ajatelleensa vähän pahemminkin.
Vähän samaan suuntaan kulki ajatus useammankin kerran kun luistelijat eivät olleet kyenneet pysymään skeittiuralla vaan olivat piittaamattomuuttaan rikkoneet pertsalatua. Jos meikäläinen osaa pertsasuksilla luistella kapeammin kuin nämä latujen kuninkaat, niin pitäisi sen onnistua heiltä. Ja miten on mahdollista että kun pertsaladut on ajettu molempiin suuntiin eikä niiden välissä mahdu hiihtämään, naispuoliset luistelijat jaksavat mennä tasurilla ainakin tasaisen osuuden, sama ei onnistu keski-ikäisiltä ukoilta eikä nuoremmiltakaan miehiltä?
Ilmeisesti nämä tolvanat eivät itse hiihdä pertsaa rikotuilla laduilla eivätkä sen vuoksi ymmärrä että kyseessä ei ole pelkästään joku esteettinen mieliharmi...
Mutta joo, hiihdin pikkaisen päälle neljä tuntia eikä ollut tylsää. Kello oli jo yli viiden kun nousin suksilta ja oli hienoa huomata että päivä on tosiaan pidentynyt. Kevättä kohti mennään eikä sitä osaa harmitella, vaikka se tietää myös hiihtokauden lopun nopeaa lähestymistä.
PS Lähipäivien sääennuste tänne etelärannikolle on #$@&%*! surkea. Jos worst case scenario toteutuu, lähilatu- ja luonnonlumihiihdot on aika lailla hiihdetty...
Täällähän on vähän sama. Aika moni vastaantuleva luistelija väistää toista luistelijaa vaan luistelemalla pertsaladun päälle. Itse yritän välttää ja heitän sukset suoraksi vaikka olen keski-ikäistä nuorempi mies ja en hiihdä juuri koskaan pertsaa. Nuohan on niitä latujen spandexeja, jotka vaan yrittää kellottaa uutta ennätystä ja eihän se muita ajatellemalla onnistu.
Luistimet on kaukana hiihdosta vaikka sie niitä sauvoja heiluttelet mukana.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Hower
Kylläpä se siitä paranee ja sehän on parasta ku huomaa kehittyvänsä
Ei oo helppoa. Mullakin varmaan 35 vuotta sitten viimeksi ollut sukset jalassa. Keskiviikkona kävin kokeilemassa muutamia karvapohjasuksia hyvällä ladulla lähes tasamaalla. Nurin heti ensimmäisessä loivassa mutkassa. Pitoakaan ei heti tuntunut löytyvän. Kokeilin myös luistelusuksia, ihan toivotonta.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Hower;[URL="tel:3128209"
Eilen sitten kotimaisemissa omilla karvapohjilla yrittämään. Huonosti kävi, pitoa ei löytynyt yhtään ylämäissä. Ja sitten kunnon lipat jyrkässä alamäessä. Ikälisät rassaa jo pahasti, varsinkin kun nuorempanakaan ei hiihto ole kuulunut suosikkilajeihini.
Täytyy nyt henkisesti yrittää toipua takaiskuista ja yrittää uudelleen jonakin päivänä tasamaan laduilla. Siteitä siirrän myös kokeeksi pykälän tai kaksi eteenpäin. Siihen jyrkkään alamäkeen en taida uskaltaa enää mennä.
^On kyllä sukset pielessä jos ei karvoista pitoa löydy. Melekeen seinäpitohan niillä on kelissä ku kelissä.
Liian jäykät sukset tai kuluneet/likaset karvat.
Siteitä siirtää eteen päin niin saa vähä pitoa lisää. Jos siirrettävissä.
Vaikeeta on myös pitää tasapainoa noilla tikuilla kun on tottunut laskettelusuksiin ja monojen tukevuuteen.
Kakarana hiihtosuksilla pärjäsi ihan mainiosti isommatkin mäet.
Tottumista ja treenaamista tarvitaan selvästikin, mun aloitus helkkarin leveässä haara-asennossa ei selvästikään ollut oikein fiksu...
^ Sukset ovat aivan uudet mikä sulkee pois toisen esittämistäsi mahdollisuuksista. Ja yleisempää lienee että myydään karvapohjasukset jotka painon mukaan ovat oikeat mutta osoittautuvat ladulla kaikkea muuta kuin liian jäykiksi.
Jos kuuluu niihin jotka eivät sanojensa mukaan ole laittaneet suksia jalkaansa sitten intin tai eivät ole aikuisiällä hiihtäneet kuin pari kertaa ja nekin puoliväkisin ja vastentahtoisesti, voi ongelman ydin tosin olla yksinkertaisesti siinä ettei osaa hiihtää, Eli on hyväksyttävä että hiihtokin on tekniikkalaji joka on opittava ja jotta oppii pitää ainakin harjoitella (ja kernaasti saada jotain osviittaa vaikkapa vain videolta). Kun painonsiirto sujuu ja siitä tulee luontevaa, suksi joka ei yhtään pitänyt voikin osoittautua juuri sopivaksi.
Ja sitten on niin että joka ainoa alkutalvi käy ainakin minulle niin että menee nurin jossain paikassa joka pari viikkoa myöhemmin on taas naurettavankin helppo. Pienet hiihtolihakset ja sellainen tasapainotaju ehtii lumettomana aikana kadota eikä ihan hetkessä löydy...