Ei se eturattaan pienemmäksi vaihto vaihteita tihennä. Pakka vaihtoon.
Printable View
Ei se eturattaan pienemmäksi vaihto vaihteita tihennä. Pakka vaihtoon.
Ehtaa gravelia: hybridin runko, sekaisin maantie- ja maasto-osia, cc:n keula itse korjattuna yms. miljoonalaatikkokeräilyosia
https://live.staticflickr.com/65535/...fae1784c_b.jpg
^Olen samaa mieltä, mutta kun täällä on aika lailla puolusteltu lähes minkä vain "kippurasarvisen" sopimista tämän otsikon alle. Niin mikä tekee niistä gravel-pyöriä?
No entä hybridi? 29'er jollain puolentoista-kahden tuuman renkailla ja suoralla tangolla?
Gravel-sana ärsyttää sen verran paljon tämän ketjun ansiosta, että korvattakoon se soratiepyörä-sanalla? Kun on maantiepyöriä,hybridejä,Jopoja,maastopyöriä ja sitten näitä uusia soratiepyöriä. Soratiepyörä on tarkoitettu pelkästään soratiellä ajeluun niin kuin maastopyörä on tarkoitettu maastossa ajoon, maantiepyörä taas maantiellä ajoon, hybridillä pääsee myös kelvillä,maastossa ja maantielläkin eteenpäin. Jopolla pääsee teini kouluun parhaiten ja koulupäivä sujuu ongelmitta. Mutta hybridi on siinä mielessä huono pyörä, ettei se ole missään alustalla paras mahdollinen ratkaisu.
Soratielle on paras soratiepyörä ja kaupoista niitä saa. Mikä tahansa hybridin näköinen pyörä ei ole soratiepyörä, pelkkä hybridi vain! Hybridistä ei saa soratiepyörää tankoa vaihtamalla kippurasarvismalliin, vaan se pysyy hybridinä. Ja sillä voi ajaa myös maantiellä ja maastossa, toisin kuin soratiepyörällä, joka on tarkoitettu soratieajoon.
Olen ymmärtänyt että määritelmä ja sen rajat perustuvat ennen kaikkea gravel ridingin syntyhistoriaan. Siinähän oli kyse nimenomaan siitä että maantiepyöräilijät halusivat pois asfaltilta tai laajentaa reviiriään kuitenkaan luopumatta "maantiepyörämäisyydestä". Jos gravel-huuman taustalla olisivat olleet maastopyöräilijät ja gravel-pyörien lajityyppi ja kirjo olsi rakentunut maastopyöriä "maanteistämällä" tilanne voisi olla toinen.
^Olisin taipuvainen allekirjoittamaan Firlefanzin näkemyksen. Gg:n juuret ovat nimenomaan maantiepyöräilyssä ja ehkä vähemmässä määrin CC:ssä. Ja siksi pyörien perustekniikka ja osittain geometriakin tulee sieltä puolen. Tosin ihan viime aikoina on alkanut näkymään mtb-fillareista otettuja vaikutelmia, kuten voimakkaasti laskeva yläputki.
Gg elää siellä jossain metsäisellä hiekkatiellä, asfaltin ja kairan välimaastossa.
Padexin tekstiin kommentoisin sen verran, että samalla tavalla gg on kompromissi maantiepyörän ja maastopyörän välissä. Se on monelle riittävän hyvä maantiellä ajamiseen ja välttävä helpossa maastossa ajamiseen. Kovapintaisella hiekkatiellä ja neulaspolulla se pääsee loistamaan.
Näinhän se on, soratiepyörä on tavallaan uusi hybridipyörä. Ja ihan selvästi tunnistettavissa esim. googlekuvahaulla omaksi pyörätyypikseen.
https://www.google.fi/search?q=grave...w=1260&bih=879
Osui silmään peräti tällainen täpärigraveli:
https://bikepacking.com/bikes/niner-...n-gravel-bike/
Mielestäni asia on sillä tavalla selkeä, että maastopyörämäisistä lähtökohdista tehdyt käyräsarviset on monstercrosseja (eka tuotantokapine taisi olla Salsan Fargo).
Maantiepyörän kehitelmiä sitten cyclocrossit ja gravelit joiden eroa en ihan hahmota. Tiukassa tulkinnassa cyclocrossarin rengaskoko on tietty rajoitettu säännöillä.
Kaikilla fillarityypeillä voi ajaa sorateitä mutta soratiePYÖRÄkeskustelussa ei kannattane ihan kaikkien kukkien antaa kukkia. Reitti yms. jutuissa välineellä ei ole väliä.
Tässä esimerkinomaisesti 10-vuotta vanha hybridi, jota myytiin sekä suoralla, että droppitangolla. Jokainen voi tykönään miettiä, mihin karsinaan markkinamies sijoittaisi tämän vuonna 2019.
https://static.evanscycles.com/produ...943-9999-1.jpg
Toisaalta jos katsoo, missä kaupallisten "gravel-pyörien" evoluutio (mikä on muuten ollut historiallisen nopeata) kulkee tällä hetkellä, niin monet niistä sjoittuvat jonnekin cyclocross-pyörän ja droppitanko-mtb:n välimaastoon. Yhä usemmassa on >50-millisiä renkaita, maastokelpoisia välityksiä, hissitolppia, ylileveitä tankoja ja erilaisia jousitusratkaisujakin. Joissain tapauksissa kaupallinen gravel-pyörä alkaa olla aika lähellä sellaista pyörää, jolla voisi tehdä reittiennätyksiä mtb maratoneilla.
Mutta mikä on seuraava kehitysaskel? Uskotellaanko pyöräileville kuluttajille, että tallissa pitää olla vähintään kaksi erilaista GG-pyörää, maantiemaisempi (esim. Exploro, Space Chicken) ja maastopyörämäisempi (esim. Cutthroat). Ja ehkä vielä se teräsrunkoinen 29+ -kumeja syövä retkimonsteri? Muita vaihtoehtoja on että cyclocrossista tulee massalaji tai sitten uskotellaan, että XC-maasturi on kaikille pakollinen. GG-pyörät ovat sinänsä monen kannalta hyvä asia, että ne sopivat hyvin siihen käyttöön, mihin yleensä polkupyöriä ostetaan, eli kulkuvälineeksi ja satunnaiseen lenkkeilyyn vaihtelevilla alustoilla. Eli siihen käyttöön mihin hybriditkin on suunniteltu.
Edit: Huomiona vielä muuten sen verran, että aika harvat valmistajat puhuvat GG-pyöristä, vaan kuvauksista löytyy termejä all road, endurance, adventure, dirt...
Gravel-pyöräthän ovat olleet hyvä keksintö siinä että aiemmin suuremmalle osalle sopimattomat maantiepyörät ammattilaismitoilla ovat muuttuneet normaalille ihmiselle sopivaksi kulkuvälineeksi. Ja rengaskoko on kasvanut tuoden ajoon lisää mukavuutta.
Koko gravel-skenen suosiohan on kasvanut Yhdysvalloista jossa se on monelle se ainoa vaihtoehto turvallisesti pyöräillä. Pyöräily onnistuu suht-koht laillisesti turvallisesti metsissä ja pelloilla sillä maassa ei ole sinänsä jokamiehenoikeutta mennä kaikissa metsissä mutta on iso kasa metsäautoteitä ja teitä jotka on tehty vartavasten palokalustoa varten niin tavallisissa metsäpaloissa. Gravelhan on suosituinta usein keskilännessä missä ei ole paljon teitä hyvillä pientareilla jne. Samoin pyörämatkailu on ollut suosittua jo satavuotta joka on tuonut lisämausteensa skeneen.
On myös totta että on aina ajettu kaikkialla kaikella......
Samoin on ollut positiivista skenen luoma teollisuus eli iso määrä pyöriä käsintekeviä ihmisiä ja tietysti kaikki laukut jne. Todellista kommunismia siis kun valta on valumassa isoilta yrityksiltä yksilöille.....
Välillä väittelyn sijaa pyörää kehiin, mutta entäpä sitten, kun pyörän valmistaja määrittelee pyöränsä näin: "The CrossHairs is all about versatility. Thought the geometry is ideal for both cyclocross and gravel grinding, you can use it for a wide range of riding, from citizen’s road racing to commuting to light touring. Clearly it’s not afraid of the off-season."
Ainakin se sotii pyörävalmistajien intressejä vastaan. He kun haluavat lokeroida genret mahdollisimman tarkkaan, koska N+1. Maastopyörien evoluutio viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana on paras esimerkki siitä.
Mä itse miellän tuon cyclokrossariksi silloin, kun se on kuvan kuosissa, eli pullotelineet irti ja krossirenkaat alla, vaikka noi PDX:t onkin 33 mm:n nimellismitastaan huolimatta reilusti uci-ylikokoiset, mutta siis Hel CX -sääntöjen mukaiset. Kun laitan pullotelineet kiinni, tool rollin roikkumaan satulaan, vaihdan 38/18:sta 38/17- tai 38/16-välitykseen ja gravel-renkaat alle, muuttuu se gravel grinderiksi, vaikka kaupallisen määritelmän mukaan ei ehkä gravel grinderiksi kelpaisikaan, koska rengastila loppuu noin 40 mm:iin ja levyjarrut puuttuu. Niin ja pitääkö grinderissa olla vaihteet? Yksivaihteisia gravel-pyöräksi määriteltyjä pyöriä ei taida olla myynnissä, vaikka gravel-kisoja maailmalla yksivaihteisilla ajetaan paljonkin ja olisi Fiskars GG:ssäkin ollut oma luokka 1-vaihteisille.
Ton geometria on sellainen, että se on crossariksi pitkähkö ja matalahko, mutta kulmiltaan ihan krossari ja perinteisellä 45 rakella (toi mun koko). Mihis kategoriaan siis lokeroidaan..? =)
https://live.staticflickr.com/65535/...caa0aa8a_k.jpg
Mun lempipyörä vielä näin seitsemän (vai kahdeksankohan se jo on) vuodenkin jälkeen ja paranee vaan vanhetessaan. 8,16 kg nyt uudet second hand -tassut alla, XTR-spedaalien kanssa ja renkaat krossivalmiina eli aika reilusti litkua sisällä. Putkiosat turvallisesti alumiinia ja mitään muitakaan varsinaisia keventelyosia ei ole. Etukiekkoon vaihdoin pinnat, kun se tuli radiaalipuolattuna. On muuten yllättävän iso ero kiekkojen ajomukavuudessa Sapim CX Ray vs. Sapim Sprint. Gravassa kun on vastaavanlaiset kiekot, mutta Sprinteillä kasattuna. Pitää ehkä talven aikana kasata nekin uusiksi, jos nämä kestävät syksyn ajot.
Ainakin tämä on aktiivinen ketju, jäykkäperäinen AM filo taitaa olla toinen samanlainen. Mutta sellaiset kisakireitä XC/maratonpyöriä koskevat ketjut ovat aika hiljaisia. :)
Kappas vaan, melkeinpä juuri noilla sanoilla määrittelin custom gg-runkoni käyttötarkoituksen valmistajalle :)
Onko off-season juuri se season kun kelvejä suolataan? Eikö tuo ole juuri se pyörä, jonka olisi kannattanut pelätä off-seasonia? :)Lainaus:
Clearly it’s not afraid of the off-season."
...
^joo markkinointiosastoille on tyypillistä, että aina luvataan jotain liikaa... :D
Minusta gravelin juuret maantiepyöräilyssä on hyvä lähtökohta. Tällöin kaikki tietää, mistä on kyse, kunhan ei väkisin yritä lokeroida ja kaivaa syitä, miksi lokerointi ei juuri tietyn pyörän kohdalla toimi kun se jonkun toisen kohdalla toimii.
Jostain syystä maantiepyöristä ei käydä samaa keskustelua, vaikka Jopollakin voi ehkä ainakin joskus lyhyen matkan ajaa maantketä.
Tästä -milloin joku pyörä ja sillä ajo on jotakin- pitäisi käydä perinpohjainen filosofinen keskustelu (jossain toisessa topicissa).
Jos ajaa maastopyörällä maantienlaitaa onko kyseessä maastopyöräily? Vai maantiepyöräily?
Jos kyseessä on maantiepyöräily onko maastopyörä tuon ajan maantiepyörä? Ei kai se maastopyöräilyä voi olla?
Entä jos ajaa hybridillä maastossa onko kyseessä maastopyöräily?
Jos taasen ajaa maastopyörällä kioskille hakemaan tupakkiaskin onko kyseessä maastopyöräily vai hybridipyöräily?
Onko hybridipyöräilyä olemassa, pitäisikö olla?
jne.
Vertaus maantielenkkiin Jopolla ontuu pahasti. Kokeile käydä pyöräseurasi maantieryhmälenkilla Jopolla, ja ymmärrät miksi. Sen sijaan XC-pyörällä gravel-ryhmälenkille osallistuminen onnistuu mainiosti, miksi? Koska XC pyörä on hyvä gravelpyörä.
^ Tai sitten siksi, että sellaisilla ajavat ehkäpä ajavat kisaa ja käyttävät aikansa mieluummin treenaamiseen kuin täällä roikkumiseen.