Tahko lähestyy...Oletko valmis.

Kolme kuuskymppistä takana ja melkein pelkästään positiivista sanottavaa Tahkosta. Tällainen sunnuntaipyöräilijä tosiaan tuntee ylittäneensä itsensä kun pääsee edes kunnialla maaliin tällaisessa koitoksessa. Ehkä siksi se ainoa narina onkin juuri se viimeinen palkinto tai oikeastaan sen puute. Aika monta juoksutapahtumaa kiertäneenä olen tottunut siihen että maaliin saapuessa saa myös yleensä aina jotain käteen. Siis jotain josta jää pysyvä muisto eli mitali, laatta, diplomi tai edes tarra. Mutta kun saavut Tahkolla maaliin niin ainoa mitä tapahtuu on että chippi irrotetaan pyörästä ja se oli siinä. Minulle ainakin on jäänyt joka kerta vähän hölmö olo että tässäkö se sitten oli? Jäät sinne yleiseen hälinän ja mietit mitä nyt sitten.
Monissa isommissa juoksutapahtumissa on maaliin tultua sellainen "kuja" jossa saat ensin mitalin ja sitten siinä on sponsorien pöytiä joista saa heidän tarjoamiaan syömisiä ja juomia. Siinä tuntee itsensä huomioiduksi myös maaliintulon jälkeen ja ikäänkuin "laskeutuu" takaisin reitiltä myös henkisesti. Tahkolta tällainen kokemus minusta puuttuu varsinkin kun viimeisten satojen joukossa maaliin tulevia ei selostajakaan ymmärrettävästi jaksa enää kauheasti hehkuttaa vaikka se heille voi olla suurempi saavutus kun monelle tunteja aikaisemmin saapuneelle.
Aika pieni asiahan tämä on mutta on kyllä joka kerta hieman harmittanut.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti N-Man

Aika pieni asiahan tämä on mutta on kyllä joka kerta hieman harmittanut.

---

Tervetuloa toiselle kierrokselle niin saat buffin ;) Voin kertoa että se tuntuu hyvältä varsinkin ensimmäisellä kerralla

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Ohiampuja

Onpa yllätys, mainosmiesten hepatusta seuraten olisin luullut, että noita löytyy jo hienosti...

---

27.5" pyöriä kyllä löytyy, mutta kyllä varaosat on vielä yllättävän kortilla...

Buffi tuntuu joka kerta hyvältä, mutta kyllä ehdotonta huippua maalissa oli saada kovanaama paistinpannu käteen. No, vaatihan se neljä kiekkaa ja vähän reilu 15 tuntia ajoa.

Neljän kierroksen kiertäjien Dagen efter-kokemuksista olis hauska kuulla, siis miten palautuminen on edennyt päivinä +1, +2 etc. Ite olen ollut havaitsevinani että päivä +2 on se, jolloin väsymys iskee kroppaan rankimmin. Toki itse vain 2 kierrosta retkeilin täläkin kertaa, siksipä kiinnostaisi kokemukset pidemmiltä matkoilta.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti fob

Muutamia kuvia matkanvarrelta. Lisää tulossa, kun saan toisen kameran muistikortilta valikoitua.

---

Muutamia sensuroimattomia kuvia lisätty. Joukossa voi olla epäonnistuneitakin otoksia. Ei sitten kaupallista käyttöä, nettikäytöstä voisi kysyä vaikka privaviestillä.
https://farm4.staticflickr.com/3916/...9a727ce9_o.png

Vielä jaksaa hymy irrota loppusuoralla.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Petteri Ellilä

Neljän kierroksen kiertäjien Dagen efter-kokemuksista olis hauska kuulla, siis miten palautuminen on edennyt päivinä +1, +2 etc. Ite olen ollut havaitsevinani että päivä +2 on se, jolloin väsymys iskee kroppaan rankimmin. Toki itse vain 2 kierrosta retkeilin täläkin kertaa, siksipä kiinnostaisi kokemukset pidemmiltä matkoilta.

---

La illalla väsytti, paikat aikalailla jumissa. Su aamulla pirteä fiilis, paikat paremmassa kunnossa. Ma aamulla pirtä olo, vaikka yöllä ei saanut unta kuin 4h, kun oli illalla niin kierroksilla.Työpäivä meni vähän horroksessa.Ti paikat kipeämmät kuin su ja ma. Väsytti kohtuu reilusti. Tänään ei enää tuntoa lihaksissa ajosta, väsyttää ehkä eniten sitten la illan.Kaikkina arkipäivinä pyörällä 4km töihin ilman mitään tuskaa.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti konaworld

Buffi tuntuu joka kerta hyvältä, mutta kyllä ehdotonta huippua maalissa oli saada kovanaama paistinpannu käteen. No, vaatihan se neljä kiekkaa ja vähän reilu 15 tuntia ajoa.

---

Niin, ehkä se pointtini oli juuri se että hyvin monet tapahtumat pitävät kaikkia läpi päässeitä jonkun pienen muistamisen arvoisena. Ei siis ole tarvinnut olla erityinen rautakoipi vaan pelkästään itsensä voittaminen maaliin pääsemällä on ollut palkinnon arvoinen. Mutta Tahkolla näin siis ei ole ja onhan se tapa sekin ja suurin osa on varmaan tyytyväisiä näinkin.
Minä kyllä edelleen kaipaisin jotain konkreettista muistoa josta jälkipolvetkin näkevät vintin laatikoita penkoessaan että olen joskus 2000-luvun alussa jaksanut omin lihasvoimin polkea moisen matkan ;)

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti konaworld

Buffi tuntuu joka kerta hyvältä, mutta kyllä ehdotonta huippua maalissa oli saada kovanaama paistinpannu käteen. No, vaatihan se neljä kiekkaa ja vähän reilu 15 tuntia ajoa.

---

Saako neljästä kierroksesta paistinpannun?? :D Reps. Siis ihan hienoa sinänsä!

Siinähän se meikäläisen karvainen naama näköjään komeilee Fobin postauksessa. Helppo hymyillä, kun ensimmäinen Tahko-buffi on muutaman polkaisun päässä.

Naputtelin blogiin reissun kommelluksista juttua ja tietty kuvia. Matkaan mahtui sekä vastoinkäymisiä että huikeita onnistumisia.
http://fat-bike.fi/tahko-mtb-2014/

Eiköhän jokainen saa muiston Tahkolta, t-paidan. 4 kiekkaa ei tuntunut älyttömän pahalta jälkeen päinkään. Lauantai mentiin hillittömässä adrenaliinihuumassa (keikka meni todella yläkanttiin). Selkä oli tosin pirun kipee. Sunnuntaina selkä jatkoi oireilua ja jalkojen kolotuskin alkoi. Yöllä sai nukuttua katkonaisesti muutaman tunnin, joten kotiin ajelu iltapäivällä oli aika raskas. Kuskiakaan ei voinut vaihtaa, koska eukkoseni hoiti koko reissun ajan huoltoa ja valvoi siten koko kisan ajan. Sunnuntai-iltana kevyt 1,5 tuntia cyclolla sileellä asfaltilla tuntui ihan hyvältä, jalat toimi normaalisti, ei kipuja. Seuraava yö meni hyvin, 10 tuntia unta palloon. Kerran heräs ja jalat oli kipeenä. Maanantai mentiin rauhallisesti ja cyclolla taas kevyttä ajelua pari tuntia. Illalla väsytti, selkä alkoi olla normaali. Tiistaina kevyttä kävelyä golf-pallon perässä, selkä ja jalat ok. Kierrosksen jälkeen väsytti. Nyt olo normaali toisen hyvin nukutun yön jälkeen.

Lisätäänpä vielä yksi juttu, ruokaa on uponnut todella paljon. Paino ei tällä kertaa tippunut kuin kilon.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti N-Man

Niin, ehkä se pointtini oli juuri se että hyvin monet tapahtumat pitävät kaikkia läpi päässeitä jonkun pienen muistamisen arvoisena.;)

---

Kyllähän noita monessa tapahtumassa jaetaan, itsellänikin taitaa olla muutamat pyörä-, hiihto- ja soutukinkereistä.

Mutta ymmärrän sen että Tahkolla maaliin tulo on pidetty "kevyenä". Ekat yöpolkijat tulevat maaliin noin klo 03.00 aikoihin ja en edes tiedä koska viimeiset 240 km kuskit maaliviivan ylittävät. Siinä saisi olla aika kauan ripustamassa metallia kaulaan.

Minun mielestä se T-paita ajaa ihan hyvin tämän muistoesineen virkaa...

Ihan riittävä on nykyinen systeemi. Olisihan se toisaalta hienoa saada samanlainen vyönsolki kuin Leadville 100ssa. Finlandiassa saa aina sen lätyskän. Ihan kiva se on, vaikka jokseenkin hyödytön. Toisaalta on kiva kun on tallessa 90-luvun lätkiä, niin muistaa paremmin minä vuonna tuli se Salpausselän pururata ajettua poliisihuutokaupasta isän ostamalla markettipyörällä. Ja poika leikkii kilpailuja ja palkintojenjakoja niillä lätkillä ja Vättern-mitalilla.

http://www.peloton-specialized.com/w...le-Kerkove.jpg

Onhan noita osallistumis lätkiä ja mitalleita tullut aika läjä vaikkei tässä montaa vuotta ole kisoissa käynytkään, joten aika turhia mun mielestä. Tahkon paita on paljon kivempi, varsinkin nyt viime vuosina, kun ne ovat olleet ihan käyttökelpoisen kokoisia ja näköisiä.

Itse kisa tuli tänä vuonna ajettua kahdessa osassa eli 60km + 25km. Pari viimeistä vuotta on tullut kierrettyä kahta kierrosta, mutta tänä vuonna 8v tytär halusi myös lähteä ajamaan, joten piti keksiä jotain, että itsekin pääsee kisaan mukaan. Varsinkin kun en pelkkää yöajoa halunnut mennä ajamaan. Kävin siis aamulla klo 9 lähdössä ajamassa 60km aikaan 3.15 ja kierros ennätyskin parani 20min. Tämän jälkeen pikainen lounas pasta buffetista ja tyttären kanssa uudestaan viivalle 25km retkiajoa varten. Tyttö jaksoi todella hyvin ajaa noin mäkisen reitin. Teknisesti reitti ei hänelle tuottanut ongelmia, mutta se ensimmäinen nousu kun 25km reitti erkanee pää reitistä meinasi olla hieman järkytys.

Mahtavaa kannustusta neiti sai reitillä pitkän matkalaisilta ja muilta, jotka meitä välillä aina ohitteli. Toivottavasti ei oltu kauheasti tien tukkona heille. Tahkolla on kyllä aina todella positiivinen meininki ja porukka iloisia vaikka väännetään sitä neljättä kierrostakin El Grandessa.

Loppulasku oli mielestäni parempi kuin viime vuonna ja alkuksi pelkäsin miten tyttö sen pääsee alas, mutta nyt ei tarvinnut taluttaa kuin ne jyrkimäät pystysuorat osuudet. Muut kohdat hän ajoi kohtuu helposti. Toki loppulasku voisi olla vielä parempi, jos verrataan esimerkiksi täällä aikaisemminkin mainittuun Laajavuoren loppulaskuun, mikä oli aivan mahtava.

Kaikenkaikkiaan jäi taas mahtava fiilis Tahkosta. Seitsemän kertaa on nyt tullut tuolla käytyä ja jos tytär tästä vain lisää innostuu, niin eipä sieltä taida voida pois olla vaikka itseä alkais jossain vaiheessa kyllästyttää.

Tässä erilainen tarina 240km matkasta joka ei mennyt niin kuin Strömsössä. Minulla oli jo aiemmin takana tahkon tapahtumia vuodesta 2005 alkaen ja matkoja ajettuna 60km, 120km ja 180km.
Olin vuonna 2011 päättänyt osallistua vuoden 2012 tahko mtb 240km matkaan. Vuoden verran olin kerennyt harjoitella ja henkisesti valmistautua 240km matkaan. Sitten itse tapahtuma yönä ajo keskeytyi,
pääsin hädin tuskin yhdeltä kierrokselta maaliin. Minulle tuli vatsavaivoja, maha ei vetänyt juomaa eikä patukoita, kaikki jäi kellumaan mahaan ja lisäksi tuli vatsa kramppeja. Se oli siinä sitten, hieman harmitti.
Mietin mikä meni vikaan, oliko vika juomassa, patukoissa, liian kovassa vauhdissa, viikon kestänyt stressi ja huonosti nukutut yöt ennen tapahtumaa vai oliko syynä se, että elimistöni ei toiminut yöllä halutulla tavalla.

Vuonna 2013 lähdin matkalle 180km. Olin taas harjoitellut ja valmistautunut. Läpi talven treeniä joka keväällä tiivistyi maantie ja maasto treeniin. Tällä kertaa tutut omat juomat ja geelit mukaan.
Ensimmäisen kierroksen ajoin aikaan 3.46. jonka aikana join vain urheilujuomaa. Ensimmäisellä kierroksella alkoi jo tutut krampit jaloissa. Toinen kierros aikaan 4.15. vedin matkalla magnesiumia ja geelejä. Voimia
olisi ollut puristaa ylämäkiin kovempaakin, mutta krampit esti sen. Viimeinen kierros aikaan 4.45. Olin vetänyt 5 tablettia magnesiumia ja päässyt lopulta eroon krampeista joista kärsin puolet matkasta.
Maali aika oli 13.09. Olin enemmän kuin tyytyväinen. Matka ei missään nimessä ollut helppo kramppien ja kuumuuden vuoksi, henkistä taistelua jouduin itseni kanssa käymään. Silti päätin osallistua vuoden 2014 240km matkalle.

Talvi harjoiteltiin ja treenattiin, esim. joulukuun ajokilometrit 700km. Muuten talvi/pakkaskuukausien ajokilometrit n.400km/kk. Nämä ajot siis ulkona. Lisäksi sisäpyöräily, kuntosali ja uinti. keväällä maantielle huhti-toukokuussa,
jolloin ajoin 1600km maantietä. Lisäksi maastoajot. Olin tahkolle tultaessa ehkä parhaassa pyöräilykunnossa kuin ikinä. Ajattelin, että jos ajan samoihin aikoihin 3 kierrosta kuin edellisenä vuonna niin jää pelivaraa viimeiselle kierrokselle.
Tapahtuma päivää edeltävänä yönä nukuin kohtalaisesti n.6h. Eli ennen starttia edeltävästä nukkumisesta oli 18h.

Ensimmäinen kierros tuntui sujuvan, vedin geelejä ja urheilujuomaa, pariin otteeseen tuntui oksettava olo, mutta vatsa veti kuitenkin kohtalaisen hyvin. Yöllä oli kylmä n.5-6astetta. Alamäet siirtymillä sai palelemaan.
Metsässä oli lämpimämpi ajaa. Tällä kertaa ei kramppeja ensimmäisellä kierroksella. Polviin rupesi vihlomaan ja ajattelin ettei tästä hyvä seuraa.
Ensimmäisen kierroksen aika oli 4.15, maalialueella tuhraantui liikaa aikaa n.15min. Toiselle kierrokselle lähdettyäni olin jo niin kohmeessa vaikka lisäsin vaatetta. Muorinmäelle ajettuani olin valmista kauraa, kammet ei vaan pyörinyt,
väsytti aivan sairaasti ja silmät ei pysyneet auki. Lisäksi polviin koski siihen malliin, etten olisi selvinnyt 3 ja 4 kierrosta. Joten ajelin teitä pitkin Tahkolle jälleen keskeyttäneenä.

Kolmen vuoden panostus ja kova lataus valui kuin hienohiekka kypärän tuuletusaukoista. Mieleni valtasi alakulo ja masennus. Harmittaa vieläkin vietävästi. Syitä olen etsinyt, varmaa vastausta en ole löytänyt. Ensimmäisen kierroksen ajan energiatasot
oli hyvät ja krampit ei vaivanneet. En keksi muuta kuin sen, että elimistöni ei toimi aktiivisessa lihastyössä yöllä (vatsa, väsymys tehokkuus). Toinen syy, että kylmyys hiipi kehooni kangistaen sen (lämmön haihtuminen ajoviima ja keuhkotuuletus).
Polvivaivat ovat olleet jatkuva riesa vuodesta 2003. Talvella ja keväällä ne eivät vaivanneet paljoakaan (tasapainottelu treenin ja levon kanssa). Nyt ne sitten äityivät ja ajo olisi viimeistään kipuihin kaatunut. Tämä oli 10 kerta Tahkolla ja nyt tuntuu vahvasti, että pidän muutaman vuoden taukoa ja tuskin palaan enää pitkälle matkalle. Matkat 3x60km, 25km, 45km, 120km, 2x180km ja (2x240km DNF) riittää. Että tämmöistä....

PS. 25km ja 45km matkat ovat suhteessa haasteellisempia kuin 60km matka. Niissä on enemmän maastoa ja vähemmän tie siirtymiä.

Tänään keskiviikkona on vielä reisissä lihasarkuutta, mutta muuten erinomainen olo. Eilen tiistaina väsytti iltapäivällä eikä olisi lenkki maistunut. Murtunut kylki ei ainakaan parantunut 4 kierroksen aikana, mutta kipeytynyt polvi ei oireile.

Oma Tahko 240 km projektini päättyi. Se oli kyllä antoisa ja onnistui. Nyt kohti uusia seikkailuja.

Lisää suorituksestani + maaliintulovideo:
http://purkka0206.wordpress.com/2014...jekti-paattyy/

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti heze

Tässä erilainen tarina 240km matkasta joka ei mennyt niin kuin Strömsössä...

---

Onpas harmittava tarina. Mutta on siinä positiivistakin löydettävissä: olet hakenut rajojasi ja ne ovat tainneet löytyä. Älä kuitenkaan lopeta harrastamista vaan kokeile erilaisia kisamuotoja mikäli kisaaminen kiinnostaa. Leuka pystyyn ja eteenpäin. Tahkon kisa on kuitenkin vain yksi tapahtuma maailmankaikkeudessa ja saamme olla kiitollisia, ettemme ole Talibanien vankina Afganistanin vuoristossa....
Hyvää kesää kaikesta huolimatta!

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti heze

Tässä erilainen tarina 240km matkasta joka ei mennyt niin kuin Strömsössä.

---

Nyt ihan vain omia näkemyksiä tässä esitän, jos näistä on jollekkin apua. Ei toimi kaikille, mutta itselle kyllä.

1) Jätän kahvin pois edellisenä viikkona ja viimeistään edellisinä päivinä, jotta saan varmasti keholle hyvät unet. Kofeiini sotkee syvää unta (minulla ainakin). Menen nukkumaan kello 15 ennen 240km ja kello 18 ennen 180km. Nukkumisvaikeuksia on, mutta yleensä on kuitenkin saanut päikkärit alle, kun on kahvista erossa. Jos en nuku päivällä, niin ajoista tulee tuskaa. Pahinta on ajaa hallusinaatioden kanssa, joten unta on vain saatava alle. Omahkohtainen juttu tämä tältä kesältä 24h ajosta.

2) Pukeuduin lämpimästi. Huomatkaa nyt, että tässä puhuu mies, joka käyttää villakalsareita melkein läpi kesän, joten ehkä pintaverenkiertoni on vähän poikkeava. Minua useasti syytetään liian lämpimästä pukeutumisesta, mutta pukeudun siitä huolimatta kelin mukaan. Laitoin alle merinovillaisen hihattoman paidan, se on niin pitkä, että ylettyy myös varustuksen suojaksi eteen ja selän yli taakse. Yksi eturauhastulehduskeikka saa ihmisen ehkä vähän ylivarovaiseksi. Siihen päälle vedin vielä verkkopaidan, jotta lämmitystä tulee jos paita on kiinni ja ei vaikuta paljoa, jos paidan avaa. Pistin myös paksuimmat talvilahkeet ja kengänsuojat ja Enduran talvisukat. Käsiin windstopper hanskat. Kamalinta on ajaa teknistä, jos raajat on jäykät, siksi pukeuduin aavistuksen yli. Päähän buffi ja sen päälle Windstopper kuori (tämän otin pois muorinmäessä, se oli liikaa). Tästä huolimatta tuli kylmä 2 kierroksella. Ei saanut jaloista oikein tehoja irti, olivat jäässä (jalkaterät oli vielä kohmeessa 180km kohdallakin). Jos olisin ajanut vain 2 kierrosta, olisin ehdottomasti ajanut windstopper bibseillä. Otin merinopaidan ja hihat pois vasta 180km jälkeen ja missään vaiheessa ei ollut kuuma.

3) Oikea polveni vihoittelee myös pitkään ajaessa. Kuten kaikki polvikipuiset tietää, niin se pahenee, jos on kylmää ja kohta 2 voisi auttaa siihen. Varmaan itsestäänselvää, mutta ehkä voi tuoda lohtua, että jotain voisi kokeilla vuodelle 2016 ja syyttää kylmyyttä tästä.

4) Pitkään matkaan ei yhden teorian mukaan kannata tankata juurikaan, rasvanpolttolenkkiä alle ja sitten vain kisassa syö paljon. 2011 Tahkoon menin tällä strategialla ja nyt 2014 taas tankkaustrategialla. 2011 strategia toimi. Nyt tankkaus oli iso virhe. Keho enerigian suhteen lähti toimimaan kunnolla vasta 2.5 kierroksella. Ensimmäisen kierroksen jälkeen oli selvästi fiilis, että energiavarat on käytetty, rasvanpoltto ei pelaa ja geeli ei riitä. Oli myös outoa turvotusta, pöhnäinen olo, mystisiä selkäkramppeja heti ekassa mäessa ja muuta jännää. Keho oli jotenkin ylimääräisen hapokkaan tuntuinen heti alkuun. Ekat 2 kierrosta oli tosi rankkoja henkisesti. Ekalla kierroksella ajattelin, että jääköhän homma kesken, viimeistään siinä vaiheessa, kun klossi tippui kengästä pois.

Todella harmi lukea epäonnistumisesi noinkin kovan treenin ja valmistautumisen jälkeen. Muistan 2012 sen tunteen kun olin treenannut hullun lailla kisaan, ja kalusto alkoi pettää. Onneksi kuitenkin kalusto korjaantui usealla korjauksella, mutta kyllä siinä jo koettiin keskenjättämisen tunteet, ennen kuin varmistui, että maaliin tullaan pääsemään. On todella motivoivaa treenata jotain yhtä isoa tapahtumaa varten. Treeni sinällään ei kuitenkaan ole hukkaanheitettyä, vaikka itse tapahtuma menee mönkään. Ehkä nyt voisi siirtää katseen 120km Syötteeseen tai 160km Haanjaan, jos niissä hyvä aika nyt elämän parhaalla kunnolla toisi onnistumisen tunteita. En tiedä kuinka vanha olet, mutta kestävyyslajeissa voi pitkään yrittää sitä onnistumista... Minua ainakin motivoi nähdä 60-69V sarjassa RAAM maaliintulojita, niin tietää, että mielekästä vauhtia voi teoriassa riittää vielä 30 vuotta.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti heze

...
Ensimmäinen kierros tuntui sujuvan, vedin geelejä ja urheilujuomaa, pariin otteeseen tuntui oksettava olo, mutta vatsa veti kuitenkin kohtalaisen hyvin. Yöllä oli kylmä n.5-6astetta. Alamäet siirtymillä sai palelemaan.
Metsässä oli lämpimämpi ajaa. Tällä kertaa ei kramppeja ensimmäisellä kierroksella. Polviin rupesi vihlomaan ja ajattelin ettei tästä hyvä seuraa.
Ensimmäisen kierroksen aika oli 4.15, maalialueella tuhraantui liikaa aikaa n.15min. Toiselle kierrokselle lähdettyäni olin jo niin kohmeessa vaikka lisäsin vaatetta. Muorinmäelle ajettuani olin valmista kauraa, kammet ei vaan pyörinyt,
väsytti aivan sairaasti ja silmät ei pysyneet auki. Lisäksi polviin koski siihen malliin, etten olisi selvinnyt 3 ja 4 kierrosta. Joten ajelin teitä pitkin Tahkolle jälleen keskeyttäneenä.
...

---

Harmillista. Itsellä on kokemusta vain kahdesta kierroksesta, joten kommenttini voivat olla vähän OT. Mutta kuitenkin, ensimmäinen tuplalenkki 2007 oli aika tikkuinen. Kyykistelin maalialueella juomareppua täyttäessä ja kaikki hapot jäivät jalkoihin. Liikkeelle lähtiessä tuntui, etten ikinä selviä toista kierrosta maaliin. Puoli kierrosta kevyttä pyörittelyä kuitenkin poisti hapot. Sen jälkeen en ole kyykistellyt tankatessa tai pyörää huoltaessa.

Minulle suolattomalta maistuva määrä merisuolaa on tärkeämpi kuin magnesium. Kylmä on pahasta lenkeillä kun ei ole eristekerrosta, kangistaa jalatkin täysin. Juhannuslenkki kuuden asteen vesisateessa meni liikkuessa hyvin, mutta vaatteidenvaihtotauon aikana veret karkasivat lihaksista. Se lenkki oli sitten siinä, loput pari tuntia menivät palautellessa.

T. nimimerkki: Tahkolla tarvitsi tänä vuonna päivällä kaksi pitkähihaista paitaa päällekkäin ja tuulenpitävät 3/4 housut.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti ReLe

Nyt ihan vain omia näkemyksiä tässä esitän, jos näistä on jollekkin apua. Ei toimi kaikille, mutta itselle kyllä.

1) Jätän kahvin pois edellisenä viikkona ja viimeistään edellisinä päivinä, jotta saan varmasti keholle hyvät unet. Kofeiini sotkee syvää unta (minulla ainakin). Menen nukkumaan kello 15 ennen 240km ja kello 18 ennen 180km. Nukkumisvaikeuksia on, mutta yleensä on kuitenkin saanut päikkärit alle, kun on kahvista erossa. Jos en nuku päivällä, niin ajoista tulee tuskaa. Pahinta on ajaa hallusinaatioden kanssa, joten unta on vain saatava alle. Omahkohtainen juttu tämä tältä kesältä 24h ajosta.

---

:D Joo, nämä on hyvin yksilöllisiä juttuja. Itse lähden hakemaan näistä ihan päinvastaista fiilistä. Mitä pöllömpi olo, sen parempi -> parasta treeniä. Vaikka loppu olikin tosi tuskainen niin se oli juurikin hyvä. En tosin nähnyt hallusinaatioita. Viime syksynä se tuli koettua Mammuttimarssilla.

Kaiken kaikkiaan olin nyt hereillä yhteen putkeen 39 tuntia. :D

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Toni Lund

:D Joo, nämä on hyvin yksilöllisiä juttuja. Itse lähden hakemaan näistä ihan päinvastaista fiilistä. Mitä pöllömpi olo, sen parempi -> parasta treeniä. Vaikka loppu olikin tosi tuskainen niin se oli juurikin hyvä. En tosin nähnyt hallusinaatioita. Viime syksynä se tuli koettua Mammuttimarssilla.

Kaiken kaikkiaan olin nyt hereillä yhteen putkeen 39 tuntia. :D

---

Näinhän se treenimielessä on ;) Tuo 39 hereillä on jo aika kovaa luokkaa, kun tiedän, että itselle se on jo liikaa. Alan sekoilemaan pahasti. Japanin matkalla olin menosuuntaan hereillä tuota luokkaa ja oli varma koko päivän perille saavuttua, että lentokentän maahantulotarkastuksen miehet seuraavat minua, vielä Osakan keskustassa asti. Oliko siinä mitään järkeä? Ei, mutta aika pahasti alkoi vainoharhat iskeä. Aika kova suorite oli tuo 19h+ ajo. Mitä pidempään ajaa, niin siinä se tuska pitkittyy. Mietin kotimatkalla, kun satoi kello 19 aikaan, että toivottavasti kukaan ei ole enää metsässä. Ps. Tuo Iditarod ajo vaikuttaa aika kunnioitettavalta. Onnea matkaan.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti ReLe

Nyt ihan vain omia näkemyksiä tässä esitän, jos näistä on jollekkin apua. Ei toimi kaikille, mutta itselle kyllä.
3) Oikea polveni vihoittelee myös pitkään ajaessa. Kuten kaikki polvikipuiset tietää, niin se pahenee, jos on kylmää ja kohta 2 voisi auttaa siihen. Varmaan itsestäänselvää, mutta ehkä voi tuoda lohtua, että jotain voisi kokeilla vuodelle 2016 ja syyttää kylmyyttä tästä.

---

Kannattaa kokeilla kinesioteippausta polveen, jollet ole jo kokeillut. Minulla on kestävyysjuoksun puolelta vasen polvi kipuillut aina välillä, tuosta polven sisäsyrjältä. Pidemmän juoksun jälkeen kovempi pyöräilykin on tuottanut kipua ja lepoa pitänyt vain lisätä. Teippaus on auttanut hyvin ja esim. Laajavuoren 63km ja Tahkon 60km menivät ilman mitään tuntemuksia polvessa. Jälkeenpäin ehkä aavistuksen "kireältä" tuntui, mutta ei kivuliaalta. Tuon polviteippauksen pystyy opettelemaan itsekin ja netistä löytyy hyvät vaihe-vaiheelta -ohjeet jos jonkinlaiseen teippaukseen.

Kaverin kanssa ajettiin retkimeiningillä epävirallinen 180km eli yötahko + 120km, yhteisaikaan 14 ja puoli tuntia. Tasaisesti ajettiin reissu treeninä, ei edes yritetty ajaa kelloa vasten sen erityisemmin. Hyvällä hapella meni muuten koko matka mutta yötahkon jälkeinen tauko tuntui pahalta 120km lähdössä kun n. tunniksi kerkesin torkahtaa välissä. Kofeiinipitoinen geeli ja Kinahmin tunkkaus sai jälleen heräämään. Hyvä fiilis jäi reissusta, etenkin yöpyöräily oli mahtava kokemus Kinahmin lepakoineen ja yön hiljaisuuden maisemineen.

Kiitokset kaikille myötätunnosta :) nyt ois hyvä kun pääsis urheilupsykologille purkamaan, no samaa voi tehdä täälläkin. Ikää minulla nyt 33v ja ekan 180km ajoin melko nuorena 27v. Joten vuosia on vielä ja dieselimäisyys tulee iän myötä jos polvet kestää. Opiskelut ja perheen perustamis systeemit jarruttavat muutamaksi vuodeksi harjoitteluja, joten siksi panostus oli tähän hetkeen kova.

Yksilöllisiä juttuja nää tosiaan on. En juo kahvia joten sitä ei voi syyttää. Suolasta meni joskus maha sekaisin. Krampit voi johtua energian puutteestakin, minä kun olen 182cm ja 68kg niin varastoja ei juurikaan ole. Jos yöllä ajamista ja syömistä voisi harjoitella niin elimistö voisi tottua, mutta ei ole töiden vuoksi varaa sekoittaa vrk. rytmiä. Oli minulla lämpimät pitkät housut, kerraston paitaa, alushattua mutta eivät riittäneet, eikä takin lisäys auttanut.

Harjoitus määrät jossain 300h/vuosi. En ole tarkkaa kirjaa pitänyt. Se on aika maksimi mitä voi ja kerkiää kaiken muun elämän ohessa. Varmasti voisi oikeaoppisemminkin harjoitella mutta polvien ehdoilla on mentävä jos haluaa liikuntakyvyn säilyttää. Pyöräilyssä on vielä se, että paljon ollaan tien päällä ja kotiväki ei lämpiä jos kotona käydään vain syömässä ja nukkumassa. Kiitokset vaimolle tuesta.

Toista kertaa 60 km lenkillä tänä vuonna, tavoitteena alittaa oma viime vuoden aika.
Harjoittelua pääosin maastolenkeillä ja alamäkifiilistä haettu bike parkista, muuten aikalailla köykäistä reeniä noin muuten.
Tänä vuonna en juossut ja lihaskuntoillut yhtään niin paljon kuin viime vuonna, mutta pidin silti huolta ettei perustaso päässyt laskemaan.
Lähinnä riittävän ylläpitoa.
Eikä se tänä vuonna ollut kunnosta kiinni, vaan kalustohan se oikutteli sitten lähes koko reissun.
Hermo meni totaalisesti loppulaskun melkein viimeisillä vaiheilla, kun kumi puhkesi ja jouduin renkaanvaihtohommiin.
Venttiili oli todella tiukassa vanteen reiässä kiinni, eikä meinannut millään irrota. Siinä lenteli reput ja työkalut rinteeseen, kun piti vähän purkaa mieltä ennenkuin remontti pääsi jatkumaan :rolleyes:

Edellisvuoden aika alittui noin 40 minuutilla, eli tavoitteeseen pääsin.
Reitillä oli taas hauskaa, alamäet mahtavia ja ylämäet ihan yhtä jyrkkiä kuin viime vuonnakin, mutta nyt kuntoa oli vähän paremmin ajella niitä ylös.
Matkalla näkyi viime vuoden tuttuja ja uusia hauskoja tyyppejä tuli matkalla kiritettyä.
Tapahtumassa on todella hyvä henki, reitti sopii mun näkemykseen maastoajosta todella hyvin -vaikka tietä on paljon- ja huollot toimivat jälleen täyden kympin arvoisesti.

Loppulaskusta ei valittamista, vaikkakin irtopinta vaikeutti kääntämistä yhdessä mutkassa ja melkein jyräsin pariskunnan kun eturengas ei ottanut vaihtaakseen suuntaa.
Sori!!
Jarruttelin liikaa ja poltin vielä kädenkin jarrulevyyn siinä renkaanvaihtoepisodissa.

Tänne ei malta olla palaamatta, vaikka stressi ja jännitys tällä kertaa melkein veivät kuskin ajokelvottomaksi, niin ei näin huipusta tapahtumasta voi vain jäädä pois kun nälkää ajoon vielä on :)

Terveisin,
vihreällä Orangella rällännyt tättähäärä

Siinähän sinä olit sisäkurvissa rengasta vaihtamassa loppulaskussa. T: savonsulttaani

Jooh, terve vaan :D
Unohtui instattaa toi seikkailu ny kokonaan kun ennen Tahkoa jännätti niin kamalasti ja sen jälkeen *****tti kuin oravaa hakkuuaukealla..
Olis voinu moikata paremmin toisenlaisissa olosuhteissa! :)

Nooh..pääasia että kuljettaja vahingoilta selvittiin..ellei uitutusta lasketa.

No nyt on kuvia.

Yöpyöräilyn startti
Klo 9.00 lähtöryhmä
Klo 9.20 lähtöryhmä
Klo 9.40 lähtöryhmä
Klo 10.00 lähtöryhmä
Kuvia Tuulivaaralta
Kuvia el grandesta
Kuvia loppulaskusta

Ei-kaupallinen yksityiskäyttö (Facebook, blogit yms.) sallittu ilman eri lupia, muissa asioissa yhteys sivuilla mainittuu sähköpostiosoitteeseen.