Polkijoiden toinen toistaan hienommat pyörät

Ennen oli ulkohuussi ja kantovesi sekä yhdet kengät, ja niilläkin pärjättiin. Valtaosalla ihmisistä joilla ylipäätään on pyörä, on niitä vain yksi ja ajavat sillä kaikki ajonsa. Sitten jos ajaa enemmän ja erityyppistä ajoa, niin voi olla erityyppisiä pyöriä koska ne soveltuvat siihen paremmin. Ajan minäkin gravelilla työmatkat, hiekkalenkit ja joskus sateella maantietäkin. Mieluummin ajan maantiellä maantiepyörällä, koska se nyt on vaan siihen tarkoitukseen parempi ihan omien tuntemusten mukaan. En usko että kyseessä on markkinamiesten aikaansaama lumevaikutus.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti stenu

Tavallaan joo ja tavallaan ei. Lähinnähän siinä oli kyse siitä, että haastettiin sitä, mitä oletettiin olevan mahdollista tehdä sen aikakauden pyörillä, kun maastopyörää ei vielä ollut keksitty. Myöhemmässä vaiheessa, 80-luvulla sitten vähän muustakin. Esim. tuolta löytyy referaatti: https://www.bicycling.com/culture/a2...-cycling-club/

---

Tai sitten voimme vaihtoehtoisesti nähdä kyseinen kerho toivottomien snobien projektina.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti stenu

marginal gainsseistä ammentavaan...

---

Itseasiassa korjaanpa itseäni heti tämän suhteen, koska tavallaan Spelljammereissa ja Tunkeissa on kyse marginal gainsseistä myös. Gainssit on vaan erilaiset tai ainakin keinot niiden saavuttamiseksi.

”If it's a "modern take," why rim brakes?
All of our production bikes are tested to the most stringent ISO standards for their category. In order to pass testing, a disc brake bike requires thicker (heavier) fork legs and chainstays than a rim brake bike. By utilizing rim brakes we are able to use lighter tubes for a more compliant and smoother ride.”

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Sivustakatsoja

Tai sitten voimme vaihtoehtoisesti nähdä kyseinen kerho toivottomien snobien projektina.

---

Totta, asiat näkee helposti juuri niinkuin asioiden katsoja haluaa ne nähdä.

Aikana ennen maastopyörien keksimistä joutilasta aikaa ja ylimääräisttä energiaa omanneet ovat voineent koetella itseään ihan huvin vuoksi -ihan samaa minä olen tehtyt lähes koko aikuisikäni.

Mun esimieheni sanoi joskus, että päätöksiä tulee arvioida tekohetkellä tiedossa olevien seikkojan perusteella. Samoin jonkin ajan toimintaa on arvioitava aikakauden kehyksessä -menneisyydessä ei harjoiteta vastakulttuuria tulevaan.

Kukin aika on oman kehityksensä keihäänkärki.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Sivustakatsoja

Tai jos ostaisin edullisen teräsrunkoisen ja lähtisin sillä ajamaan saman lenkin, kuin kohta lähden gravelilla -olisiko kokemus syvempi?

---

Varsinaisesti edullisiahan noi kaikki uustuotanto-lowtechit ei ole. Todennäköisesti vastaus kuitenkin olisi se, että jos et fiilistele niitä ominaisuuksia, joita tuollainen letkeämpi teräspyörä tarjoilee, kokemus ei todennäköisesti olisi syvempi. Jos taas fiilistelet, niin saattaisi hyvinkin olla. Vähän sama efekti kuin itse koen, että yksivaihteisella ajaminen maadoittaa henkisesti tehokkaammin kuin vaihdepyörällä ajaminen, niin teräs-Gravalla ajaminen maadoittaa tehokkaammin kuin Stiggyllä ajaminen. Kun on mahdollisuus ajaa molemmanlaisilla, osaa ainakin katsoa ja arvioida asioita useammalta kantilta. Mun ei ole ollenkaan vaikea ymmärtää sitä, että miksi joku viehättyy Lutterosta ja miksi joku toinen aerokuidusta ja sähkövaihteista ja miksi joku kolmas molemmista.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Aakoo

Ennen oli ulkohuussi ja kantovesi sekä yhdet kengät, ja niilläkin pärjättiin.

---

Tässäkin on yksi avainasioista. "Pärjättiin". Muistan kun vaimon veli osti prätkän niin isänsä (meikän appiuukko) kommentoi -> "Olishan sitä tavan kawallakin pärjännyt". Nythän puhumme harrastamisesta. Harrastaessa enb yleensä yri pärjäämään vaan nauttimaan. Ja välineurheilussa on kiva tykätä välineistä joilla harrastaa. Pärjääminen ei ole kivaa - noin niin kuin lähtökohtaisesti. Päivitän siis jatkossakin pyöriini uusimmat blingblingit kun siltä tuntuu eikä ole lapsuuden Tunturia ikävä.

^ Mä koen itseasiassa niin päin, että varsinkin pitkillä soralenkeillä Stigmatallakin ”pärjää”, mutta vannejarrullisella teräskeulapyörällä ne on vaan mukavampia ja menee kevyemmin. Mulle myöskään se, että harrastusväline ei edusta uusinta teknologiaa, ei ole tykkäämisen este. Mäkien laskeminen tunturitelluilla, 75 mm siteillä ja nahkamonoillakaan ei ole ”pärjäämistä” vaan siitäkin saa sellaisia kiksejä, joita ei saa highend AT-kamoilla ja kiivetessä ne on usein tehokkaammatkin, tasaisemmista siirtymistä puhumattakaan.

Niin.
Eli kun tekee asioita munapystyssä niin asiat on hyvin nyt ja aina.

Kiksejähän noista vanhoista voi saada, mutta jostain syystä niistä on luovuttu ja siirrytty muihin materiaaleihin ja ratkaisuihin. Mutta jokainenhan harrastaa varusteilla millä haluaa ja mihin on varaa. Jos molemmat ehdot toteutuvat, niin sehän on optimitilanne.

Siinä vaiheessa kun unohtaa suorittamisen ja kilpailun paineet niin homman voi tehdä millä vaan välineillä mutta paremmilla se vaan on mukavampaa mutta ei toisaaltaan myöskään tarvi olla silti "helppoa".

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti stenu

Tavallaan joo ja tavallaan ei. Lähinnähän siinä oli kyse siitä, että haastettiin sitä, mitä oletettiin olevan mahdollista tehdä sen aikakauden pyörillä, kun maastopyörää ei vielä ollut keksitty. Myöhemmässä vaiheessa, 80-luvulla sitten vähän muustakin. Esim. tuolta löytyy referaatti: https://www.bicycling.com/culture/a2...-cycling-club/

---

Oletus että varusteita sekä kehiteltiin, tehtiin itse, mutta myös hankittiin rahalla, ei välttämättä ole väärä. Vuoden 1958 Islannin ylityksessä pyörät eivät lyhyen lainauksen perusteella olleet otettu tallin seinältä nojaamasta:

"But it certainly did not hurt his case that he was the right height to ride the custom-made reinforced touring bike – fixed wheel – that had already been made by Viking."

(Lainaus: https://content.rapha.cc/ca/fr/a/sto...d-winding-road)

Ja teltasta:

“The tent was only a three-man tent, one of Black’s latest, in Terylene,”

Se että teltta mainitaan erikseen johdattelee ajatukseen, että aivan tavanomaisesta ei ollut kyse.

Oli sitten kysymys vuorten valloituksista tai muusta -vaikka varusteet meidän silmiimme näyttäisivät vanhanaikaisilta, niin omana aikanaan ne ovat hyvinkin edustaneet parasta mitä rahalla saa, toisinaan erityisesti retkeä varten kehitettyjä ja tilauksesta valmistettuja.

Mitään outoa tässä ei kuitenkaan ole: poikkeaville retkille on aina kehitetty parhaita varusteita, että erityiset yksilöt saattaisivat päättää retkensä onnistumiseen.

Pitää tarkentaa ettei minun "vanhanaikaisuus" ole mikään itse tarkoitus, minä vaan arvostan pyörissä hiukan eri ominaisuuksia, kuin mihin kehitys on nyt menossa. Äärimmäinen keveys tai aerodynamiikka ei minulle juuri merkkaa kun ajelen alle 30 km/h nopeuksilla. Minulle tärkeää on helppo huollettavuus ja pyörän/komponenttien pitkä elinkaari.

Tykkään korjailla ja rakennella itse pyöräni, niin osien mahdollisimman laaja käyttöalue on tärkeä juttu. Eli jos päivittää "ykkös-pyörää" uusilla osilla, niin ne vanhat osat päätyy sitten johonkin toiseen pyörään. Eli kampisarjat, satulatolpat, kiekot yms olisi hyvä olla mahdollisimman vakiot.

Ps. Kuulin tuossa että kaveri oli vaihtanut moderniin aika-ajopyörään uudet vaijerit, niin se oli ollut kahdelta mieheltä kahdeksan tunnin urakka. Eli homma mikä ulkoisilla vaijerivedoilla onnistuu noin puolessa tunnisa. :)

^Lienee olleet melko tumpelot asentajat. Itse myös pidän ulkoisista kunhan vedot on siististi tehty eikä kuoret ole ylipitkiä.

Ja kun yksi tai muutama pyörtäilee Islannin yli, niin ainakin sata seikkailunhaluista kopioijaa haluaa päästä osalliseksi kokemuksesta, mutta tyytyvät resurssien puutteessa kantamaan pyöränsä lähikukkulan yli sateessa -syntyy osallisuus sankaruuteen.

Tänä päivänä markkinamiehet sitten kaivavat menneitä ja romantoisoivat sen: kopioijat ostavat tuotteita ja uskovat tulevansa osalliseksi menneiden sankarien teoista.

Itse lankean tuohon ansaan kerta toisensa jälkeen. Ei tupakka-askin kyljen romanttinen kuvamateriaali turhan takia ole kielletty.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Sivustakatsoja

Oletus että varusteita sekä kehiteltiin, tehtiin itse, mutta myös hankittiin rahalla, ei välttämättä ole väärä. Vuoden 1958 Islannin ylityksessä pyörät eivät lyhyen lainauksen perusteella olleet otettu tallin seinältä nojaamasta:

"But it certainly did not hurt his case that he was the right height to ride the custom-made reinforced touring bike – fixed wheel – that had already been made by Viking."

(Lainaus: https://content.rapha.cc/ca/fr/a/sto...d-winding-road)

Ja teltasta:

“The tent was only a three-man tent, one of Black’s latest, in Terylene,”

Se että teltta mainitaan erikseen johdattelee ajatukseen, että aivan tavanomaisesta ei ollut kyse.

Oli sitten kysymys vuorten valloituksista tai muusta -vaikka varusteet meidän silmiimme näyttäisivät vanhanaikaisilta, niin omana aikanaan ne ovat hyvinkin edustaneet parasta mitä rahalla saa, toisinaan erityisesti retkeä varten kehitettyjä ja tilauksesta valmistettuja.

Mitään outoa tässä ei kuitenkaan ole: poikkeaville retkille on aina kehitetty parhaita varusteita, että erityiset yksilöt saattaisivat päättää retkensä onnistumiseen.

---

En mä ole ollut sellaisessa ymmärryksessä, että RSF:n heput eivät olisi optimoineet varustustaan sen ajan teknologian ja resurssien puitteissa eikä se mielestäni ollut myöskään sen linkatun Bikepacking.comin artikkelin pointti.

^kyseisestä artikkelista:

"Looking at the restored images of those who dared to brave the “rough stuff,” I’m a little jealous of that sense of simplicity. Back then, people didn’t have the choice of a bike that could clear 48s or 2.2s, hooked or hookless, and mechanical, electronic, or hydraulic. They had a tool that had already served them well, along with a clear goal. A destination. A place to go. They weren’t going to let a few hurdles stop them."

Omissa silmissäni melko romantisoivaa. Sen erikoistuneempaa ja tarkoitusta varten rakennettua pyörää kuin vuoden 1958 Islannin ylityksessä oli, en saatta kuvitella.

Fellowseja oli kuitenkin satoja ja muutamia maastopyöräilyn pioneerejakin joukossa, joten varmasti sieltä seasta löytyy muitakin oman aikansa S-Workseja tuon Islannin ylityspyörän lisäksi. Sinälläänhän tuo irroittamasi kappale on täysin paikkansapitävä. Selkeästi ymmärrät tai haluat ymmärtää tuon artikkelin semantiikan eri tavoin kuin minä, joten ei ehkä tämän enempää tästä. En muutenkaan allekirjoita kaikkea siinä sanottua, vaikka ihan kiintoisa näkökulma siinä on silti.

Mä en ihan ymmärrä tuota menneen romantisointia. Silloin ajettiin niillä vehkeillä mitä oli olemassa. Vastaava tilanne, kuin jos nyt olisi pelkkiä kuituisia TT-pyöriä olemassa, niin kaikki ajot olisi ajettava niillä.

Ei silloin ajettu jollain 25 kiloisella teräsmöhkäleellä, koska se oli paras tai antoi ihanimman tunteen nivusissa, vaan koska mitään muuta ei ollut.

^varsinaisesti silloiset pyörät eivät niinkään kiinnosta, yhtä vähän kuin ajan varusteetkin. Enemmän pohdin miksi menivät kukkuloille ja vuorille pyöriään raahaamaan?

Sama kysymys mulle nousee mieleen kun seison ränstyneen Marttilan hyppyrimäen juurella: joskus on ollut sellaisia intohimoja, mitä nyt ei ole.

https://i.postimg.cc/VvjvJhwx/spessuantwerpen2.jpghttps://i.postimg.cc/PrYYD6Kr/spessuantwerpen.jpgSpessu Antwerpen

Tämä oli tarmac s-works osasto (muutama jäi kuvan ulkopuolelle), joka tosin kattoi noin 1/3 osan kaikista jos rungot "lasketaan " pyöriksi

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti MRe

Mä en ihan ymmärrä tuota menneen romantisointia. Silloin ajettiin niillä vehkeillä mitä oli olemassa. Vastaava tilanne, kuin jos nyt olisi pelkkiä kuituisia TT-pyöriä olemassa, niin kaikki ajot olisi ajettava niillä.

---

Minä tykkään siitä ajatuksesta että vähäiselläkin pyörämäärällä voi pärjätä. Varsinkin maastopyöristä näkee että kohta varmaa jo eri kokoisille juurille speksataan omat pyörämallit ja jousitukset. Ainakin joka polkutyypille on jo olemassa oma pyöräkategoriansa.

Samasta syystä minua viehättää tämä gravel, se kun on lähes vastakohta maastopyörien markkinointiin. Graveleita oikein markkinoidaan sillä kuinka monikäyttöisiä ne ovat.

^olisi kiva tietää oliko 50-60-luvun pyöräilyä aktiivisesti harrastaneella ja RSF-juttuihin osallistuneella useampi kuin yksi pyörä tallissa.

Pyörän kantaminen maastossa sen sijaan on universaali hyve, kuten henkinen veljeni on havainnut. Hän ei kuitenkaan alkanut asiaa tosissaan harrastamaan:

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti K.Kuronen

^Tuosta kun matkaa pidennetään, vaihdetaan alusta pääosin sorateille ja otetaan eväät reppuun, niin konsepti alkaa olla kasassa. Olettaisin, että kevyet vaihtokengät jouduttaisivat kävelyä ja tekisi siitä sekä mukavampaa, että turvallisempaa.

Uskoisin, että tuskin on mitään hienompaa, kuin istahtaminen kannolle kannettuaan ensin pyörää muutamia kilometrejä -antaa hien kuivahtaa ja kuunnella tikan naputtavan keloa. Ja kävelyn jälkeen sorataival saattaisi suorastaan lentää.

---

Itse uskoisin että RSF-juttuja harrastaneet olivat reippaita ulkoilmaihmisiä, sellaisia jotka virkistyivät mieleltään kehon väsyessä, sateen ajoittain piiskatessa kasvoja ja kylmän viiman purressa käsiä.

Itse olen harrastanut melontaa, vaellusta, pyöräilyä -koko aikuisikäni olen viihtynyt ulkona ja nauttinut fyysisestä väsymyksestä. Tämä on se yhdistävä linkki minun ja RSF-touhujen välillä. Varusteet ovat toissisjainen asia, aikaansa sidottuja.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti stenu

Tangonpää- ja runkovaihtajia en kyllä henkilökohtaisesti fiilistele, kun brifteritkin on keksitty, enkä kyllä quill-stemmejäkään, joten siinä menee mun luddismin raja

---

Rohkeasti vaan quill-stemmien pariin! Siro, taivutettu teräskeula toimii parhaiten sekä visuaalisesti että jouston kannalta kun se on yhdistetty sopivan joustavaan stemmiin ja tankoon. Koko pyörän jäykkyys ja jousto toimii silloin yhteen todella tasapainoisella tavalla.

Olen samaa mieltä, että marginalisella lowtech-pyörällä ajaminen maadoittaa selittämättömällä tavalla. Tuntuu että olo on vaan enemmän kotonaan kuin esim. äärimmäisen jäykän, kevyen ja kalliin Festkan selässä. Vähän obskuurimman pyörän kasaamisprosessi on myös paljon mielenkiintoisempaa kun vaan latoa rahaa tiskiin ja ostaa parasta mitä rahalla saa. Osien speksaus ja metsästys useiden vuosikymmenten aikajänteeltä, sekä vanhojen ja modernien osien yhdistäminen on osa viehätystä. Oma uudesta rungosta kasattu Crust koostuu 20v vanhasta osasarjasta, 30v vanhoista putkiosista ja satulasta, sekä moderneista 1230-grammaisista kuitukiekoista. Esimerkiksi takapakka on Prestacyclen CNC-monobloc Campagnolo 10-speed, jossa yhdistyy maukkaasti viimeisin high-end valmistusteknologia perinteisiin. Painoa pyörällä on ajokunnossa 8.88 kiloa, joten luddiittipyörän ei tarvitse olla mikään 13-kiloinen rautakanki.

Itsellä ainoa pyörä jonka myymistä olen katunut oli itse kasaamani Cinelli Super Corsa ja vastaavaan runkoon vielä haaveilen kasaavani sen "viimeisen" pyörän. Luddiitti tai ei mutta on noissa vanhemmissa teräsrunkoisissa jotain... Katselin noita Spessun kuvia ja vaikka itse tiedän niiden arvon mutta maalikon silmissä ne näyttää aivan samanlailta kuin jotkin kymppitonnia halvemmat postimyyntipyörät...

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti nure

Itsellä ainoa pyörä jonka myymistä olen katunut oli itse kasaamani Cinelli Super Corsa ja vastaavaan runkoon vielä haaveilen kasaavani sen "viimeisen" pyörän. Luddiitti tai ei mutta on noissa vanhemmissa teräsrunkoisissa jotain... Katselin noita Spessun kuvia ja vaikka itse tiedän niiden arvon mutta maalikon silmissä ne näyttää aivan samanlailta kuin jotkin kymppitonnia halvemmat postimyyntipyörät...

---

Nure, tässä sinulle se Cinelli Super Corsa: Cinelli Cinelli Supercorsa 1995

Olen noita sivuja jonkin verran selaillut. Joskus varsinaisia ja harvinaisia löytöjä. Myös harvinaisia retro osia myynnissä.

Buycyclen ostajansuojan ansiosta maksusi on turvassa. Myyjä saa maksun vasta, kun olet vastaanottanut ja hyväksynyt tuotteesi.

Tässä Trustpilot:n arvio luotettavuudesta: buycycle Reviews | Read Customer Service Reviews of buycycle.com

Juu. Hienous on pääasiassa aika henkilökohtainen määritelmä vaikka jonkinlaista lajin piirissä olevaa yhteisymmärrystäkin saattaa löytyä käsitteelle. Lähinnä niin, että jotain pyörää suurempi osaa pitää hienona kuin jotain muuta, tai niin että jotkin pyörät on aika neutraaleja ja toiset aika mielipiteitä jakavia "hienoudelle". Esimerkiksi Pinarello voisi olla mielipiteitä jakava, vaikka todennäköisesti se kuuluisi joukkoon hienot pyörät yleisessä mielipiteessä

Toinen juttu on se, että minulle jotkin hienot pyörät on myös sellaisia että en itse tulisi sellaista hankkimaan. Mm. Pinarello Dogma F, Remcon S-works, vanha tai uusvanha teräspyörä.

Tämän ketjun aloituksessa hienous ja hinta oli tavallaan niputettu yhteen, jotka eivät tietenkään ole 1:1. S-worksin hinta on brändissä ja varmasti sen suunnittelussa, paino-aero jutuissa ja muutoin hyvässä nykyaikaisessa maantiepyörässä

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Ohiampuja

Ps. Kuulin tuossa että kaveri oli vaihtanut moderniin aika-ajopyörään uudet vaijerit, niin se oli ollut kahdelta mieheltä kahdeksan tunnin urakka.

---

Minulla on vähemmän kokemusta moderneista aika-ajopyoristä, niin mihin vaijereita niissä laitteissa käytetään?

Zykkel, omani kasasin -88 ja oli täydellä Super Recordin setillä ja kaunis sininen...

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti OJ

Minulla on vähemmän kokemusta moderneista aika-ajopyoristä, niin mihin vaijereita niissä laitteissa käytetään?

---

Aika sisältää 15 min vaijereiden vaihtoa, ja 7h45min kaljan juontia eukon nalkutuksen ulottumattomissa.

^Aika tyypillinen kuvaus fillarin kasaamisesta, meillä onneksi hellasärö olematonta joten ihan rauhassa saa kumpaakin tehdä.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Aakoo

Aika sisältää 15 min vaijereiden vaihtoa, ja 7h45min kaljan juontia eukon nalkutuksen ulottumattomissa.

---

Olikohan pieni ihmettelevä kysymys siitä, että mitä nämä modernissa aika-ajopyörässä olevat VAIJERIT ovat mitä siihen vaihdetaan?
vaihteet kun oletuksellisesti olisivat sähköiset ja jarrut hydrauliset…
tietysti jos pyörä ei sitten ollutkaan niin moderni niin sitten…

^No, usein puhutaan "vaijereita" kun ei haluta erotella, kyllä jokainen tajuaa mistä kyse. Toisaaltaan, yhä niitä letkuttomia jarruja odotellaan...

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Santtu75

tietysti jos pyörä ei sitten ollutkaan niin moderni niin sitten…

---

No ehkä se pyörä ei niin moderni sitten ollutkaan, kun siinä ei sähkövaihteita ollut. Eli kyseessä oli sisäisesti vedettyjen vaihdevaijereiden uusinta kuorineen.

Mitä nyt noita uusia vaijereiden vetoja olen katsellut, niin eihän se kovin simppeliltä näytä. Voi vaatia keulan ja keskiönkin purkamista.

Kerran tehnyt, eikä siihen nyt päivää saanut menemään. Park Toolin Internal Cable routing kit on oiva työkalu, hintansa arvoinen.

Noista uusista tankohässäköistä en tiedä mutta suht helposti normaalien vaijereiden (Jarru & Vaihde) onnistunut, olut tietenkin kuuluu asiaan.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti nure

olut tietenkin kuuluu asiaan.

---

Mihin sitä olutta laitetaan? Mulla kyllä onnistui noi jarruletkujen vedot ihan hyvin vaikka en tajunnut laittaa olutta ollenkaan :-)

Tai ehkä sitä pyörää ja kahta asentajaa eikä yhteensä 16:sta tuntiakaan ollut ollenkaan.

Asianmukaiset työkalut ja mainittu/Park Tool IR 1.3 kit, niin pitäisi mennä aika helposti johdotukset. Muutaman itsekin olen tehnyt pohjana peruskoulun käsityötunnit.


Integroidulla ohjaamolla ja yläohjainlaakerin läpi menevillä johdotuksilla on omat haittansa, mutta ne minusta liittyvät enemmän ajoasentoon (jos se on hakusessa/ohjaamon kalleuteen) sekä laakereiden vaihto vaatii johdotuksen purkamista ohjaamon osalta ja jarruletkujen katkaisua. Myös laakereiden puhdistus on vaikeampaa.