Käsittääkseni tällaisiin tapauksiin pätee se työmatkatempoilun toinen sääntö: "jollet ohita ketään, olet hävinnyt".
Printable View
Hävisit heti lähdössä. Lähdit liian myöhään muut olivat jo perillä :D
Pahoittelen syvästi huvittumistani. Ymmärrän virheeni. Ei tule toistumaan.
Loistava aamu. Jonkun teinin maasturin perässä punaisilla yli. Väistän toki eka vihreillä tulevan auton. Ohitan teinin oikealta kun hän päättää ajaa vasemmalla puolella. Autokaistalle kärkkymään seuraavia valoja ja juuri ennenkuin vaihtuvat vihreälle sprintti bussikaistaa pitkin. Viisi pyöräilijää jää valoihin seisomaan. Seuraavissa valoissa bussin peesiin ja alamäessä ohi. Viereisellä "kelvillä" taakse jää samaan aikaan kolme pyöräilijää. Viiden kilometrin matkalla 12 kuittia. 1 x Isä meidän ja ristin merkki töihin saapuessa. Suihkussa alkaa jo laulattamaan, mutta en laula koska viereisessä sosiaalitilassa päivystää nainen.
Työmatkatempoonhan on saatavilla myös työmatkatempohaalareita eri maiden mestareiden kuoseilla http://www.onepiece.fi/shop/category/view:17
http://www.onepiece.fi/assets/gfx/im...4-760x1200.jpg
Eilen aamulla pitkässä loivassa ylämäessä huomasin liian myöhään kun valokeila tulee viereeni. Täysin mustissa vaatteissa ja mattamustalla maasturilla aavemaisen hiljaa suhahti tempoilija ohi. Hävisin!
Aikasemmin on musta maantiepyörällä ajava tempoilija nöyryyttänyt minut suunnilleen samaan aikaan aamulla. Oisko nyt jo talviharjoittelu aloitettu?
Mua hävettää nyt. Minua luultiin ilmeisesti eilen täysiveriseksi työmatkatempoilijaksi.
Ihmettelin kotimatkalla kuinka pökkelöiltä jalat tuntuivatkaan, joten päätin avata niitä vähän vetämällä ylämäet vauhdikkaasti. Laitoin siis succikset viuhumaan ja poljin mäkimiehen elkein työmatkani mäet ylös jalkojen huutaessa "Watteja perkele!". Matkalla tuli ohitettua muutama pyöräilijä. Habitukseni oli perinteisen työmatkatempoilijan oloinen: mustat ihonmyötäiset vaatteet (heijastinteipillä koristellut, muotipoliisin huom.) ja fillari jota voisi kutsua 29er hybridiksi kapeilla renkailla.
Erään mäen päällä vastaan tuli maasturimies leppoisin elkein. Kohdatessamme sain sellaisen säälivän hymyn jonka viesti oli "Polje polje dorka, kyllä sä vielä voitat". Ullesta saattoi tuntua samalta kun Lance katsoi hänet maan rakoon ennen iskuaan Alpe d'Huezilla vuonna 2001. Lannistuin niin että jalat tuntuivat hetken aikaa keitetyiltä spageteilta. Hetken mietin mielessäni: "en mä ole mikään työmatkatempoilija" ja minua nolotti kovasti. Sitten muistin että täällä on kerrottu että kaikki ovat osallistujia. Olin aivan maassa polkiessani loppumatkan kotiin päin. Tuntui siltä kuin olisin yhtäkkiä ymmärtänyt olevani Kokoomuksen kannattaja. Melkein itkin.
En tiedä onko tää oikea ketju, melkein pitäisi kirjoittaa tuonne "ihana kokemus kevyenliikenteenväyläillä" tai mikä seoli ketjuun mutta asiaan. Hävisin tänään naisihmiselle joka ohitti minut liikennevaloissa odottaessaame vihreitä. Tyttö lähti jo punaisilla liikkeelle ja kuittasi minun aikaisemman ohituksen, erityistä tässä tekee sen että kun seisoimme rinnakkain liikennevaloissa tyttärellä oli minihame ja sukkahousut yllä eikä se kehannu vetää sitä ylös noussutta minihametta alas. Aika halpamaista, siinä meikäläinen tuijjottaa... :mad:
Aamulla pääsi kerrankin työmatkatemmon makuun. Liikennevaloissa edellä hybridimies. Jäin siihen taakse. Valot vaihtuu hybridi lähtee rennosti liikkeelle, huomaa minut ja sitten alkaa jalat käydä. Ajattelen että tämähän on jännää ja nakkaan pari pykälää lisää pesään. Sprintti kestää hieman vajaa kilometrin jonka jälkeen hybridimies vilkaisee taakseen huomaa että en ole jäänyt ja vauhti hiljenee huomattavasti. Seuraavaksi pieni ylämäki joten isken ja kun hybridimies huomaa että nyt tulee tappio niin kaveri alkaa polkea rennon näköisenä ilman käsiä kuin ei olisi mihinkään kiire :cool:
Ei ehkä varsinaisesti liity työmatkatempoiluun, mutta tuossa muutama viikko sitten poljin kevyessä tihkusateessa kaikessa rauhassa ja omasta mielestäni hyvällä vauhdilla Pispalaan kaupungin suunnasta. Muut työmatkalaiset olivat liikkuvia shikaaneja ja maantiepyörät ja toiset cyklocrossitkaan eivät tarjonneet vastusta. Olo oli sellainen että nyt kun vielä jostain tulisi vastaan karhu, jonka kanssa voisi painia.
... kunnes...
Täysin yllättäen ja äkkiarvaamatta ohi viuhahti noin 45 kiloinen parikymppinen tyttönen minihameessa ja korkokengissä kolmivaihteisella mummopyörällä.
Aikaisemminkin olen huomannut että Pispalassa asuu merkillistä väkeä... suunnilleen joka kerta kun poljen harjun päälle kaupungin suunnasta ohitseni viuhahtaa parhaat päivänsä nähneellä kalustolla joku ruumiinrakenteeltaan pystyyn jäätynyttä pulkannarua muistuttava goottirokkari tai hamppuhippi... olen aina saanut teknis-tieteellisen koulutukseni voimalla perusteltua tietoiselle itselleni että kyse on teho-painosuhteesta ja meikäläisen lahjat eivät ole sillä osa-alueella (mutta toki syvällä sisälläni sielu vuotaa verta ja egoni särkyy tuhansiksi pieniksi sirpaileiksi) ja toisaalta olen aina myös uskotellut että minulla on työmatkalla tuossa kohtaa jo pitkälti toistakymmentä kilometria takana kun taas Pispalan oma joukkue on liikkeellä tuoreella nestetankkauksella ja juuri startanneena.
Mutta tässä nimenomaisessa ohituksessa oli jotakin niin uskomattoman absurdia että se jäi lähtemättömästi mieleen.
Tänään aamulla mun jalat olivat edeltävien päivien krossailuista ja tempoiluista sen verran painavat, etten osallistunut lainkaan työmatkatempoon. Ajelin sellaista alle kahtaviittä radan vartta pitkin Espoosta Pasilaa kohti. Tällainen hiljaa ajeluhan on kivaa silloin, kun siihen ei liitty tukkimännystä pätkäistyt reidet ja muutenkin on paska ja tukkoinen olo.
Jalathan aukeaa ajamalla, mutta kun kello oli tikittänyt jo niin pitkälle, ettei tempoennätyksiä enää voinut tulla, niin miksipä olisin viitsinyt vaivautua vauhtia kiristämään? No siksi, koska Valimon jälkeen Vihdintien alikulussa ohitse vilahti tuulitakin hihaa viistäen tempotankoihin ripustettu sähköfillari. Ihmettelin äijän menoa hetken, kun en osannut lainkaan varautua tuollaiseen ilmestykseen. Hän sai kaulaa noin viisikymmentä metriä, kunnes saatana sai vallan ja päätti, että tämä käsihän katsotaan loppuun saakka. Vähän Vantaankosken radan ylikulun jälkeen sain tämän tempoajan kiinni ja Huopalahden asemalle mennessä olin jo hyvän aikaa ollut visusti takarenkaassa kiinni. Eihän se vauhti sitten kovin kovaa ollutkaan. Sellaista pikkaisen päälle kolmeakymppiä tasaisella. Alamäessä kovempaa ja ylämäessä ei juurikaan hitaampaa. Kadenssi sellainen tasainen 50RPM Nexus 8:n isoimmalla vaihteella.
Nyt ajotapa kertoi siitä, että nyt olin mukana ihan oikeassa kilpailussa. Ohitettavien perään hän ajoi ihan kiinni peesiin, kunnes viime hetkellä väistö sivulle ja mahdollisimman läheltä ohi. Ohituksen jälkeen mahdollisimman nopeasti takaisin reunaan, jotta takana tuleva ei saa ylimääräistä peesihyötyä. Keskuspuiston chikaanissakin piti päästä mummosta ohi, vaikkei vastaantulijoita oikein huomaa sieltä puskan takaa. Postintaipaleen liikenneympyrän jälkeen me molemmat vaihdettiin ajoradalle, koska Tosi Tempoaja ei lähde koukkaamaan sieltä parkkipaikan takaa.
Siinä ajoradalla mä sitten ajoin rinnalle ja ohittaessa kehoitin miestä "siirtämään satulaa ylös ja eteen, koska se lisää aika-ajotangosta saatavaa hyötyä." Mies oli selvästi yllättynyt tästä ja sai vastattua vain "ööeh, katotaas putooko."
Putosi.
Fiksin kyydistä.
Erätukun paperimainoksessa esiteltiin työmatkatempoon sopivaa kalustoa ja asuja, aika-ajotankokin oli hybridissä somassa nousukulmassa, suosittelen.
Mummopyöräilijä: mummo pyörällä :) En voi millään laskea niitä tempoon mukaan, sillä ulkonäöstä päätellen molemmat ohitetut olivat eläkkeellä. Työmatkatempo on mielestäni sananmukaisesti tempo työmatkalla, joten jos on eläkkeellä, ei voi olla työmatkalla. Kauppamatkatempo on täysin eri laji.
On sulla ainakin säännöt hallussa meinaan ohitit mut punaisissa valoissa, kun olit tai olimme matkalla hakemaan TdH-numeroa ;) Onneksi kuitenkin pysähdyit heti erheen huomattuasi ja ajelimme yhtä matkaa Velolle. Muuten olisin taatusti tuominnut sinut armottomasti työmatkatempoilijaksi! :D
Säännöt ovat kieltämättä käyneet monimutkaisiksi, kun löytyy erilaisia näkemyksiä. Mummoilta pitänee alkaa kysyä työhön menosta ohitettaessa. (Rikkoo taas työmatkatempojan omertaa). Näkemykseni on, että jos ohittaa, ei tule ohitetuksi. Eli ei tule häviötä. Väärin pääteltykö? Ja ymmärrän hyvin, että on vain ajan kysymys, milloin tulee lunta tupaan.
Suora lainaus uusimmasta Tekniikan maailmasta satunnaisen tarkkailijan kirjoittamana: "Paljon kiitosta saanut Helsingin Baana on varsinainen kilparata. Olen huolestuneena katsellut, miten urheiluhenkiset kuntopyöräilijät jyräävät siellä otsasuonet pullistuneina niin, että tavalliset pyöräilijät toimivat heille jonkinlaisina pujottelukeppeinä."
Pöljä vissiin tajua, että on kyse vakavaakin vakavammasta työmatkatempokisoista!
Kiitos muuten hauskimmasta keskustelusta! Tämä piristää! Varsinkin kun en nyt pääse osallistumaan työmatkatempoon : (.
Kysymys: Miten jaetaan pisteitä heinäkuussa. Vaimoni totesi olevansa kiistaton voittaja, kun hän heinäkuussa paineli Kuusisaari-Lehtisaari -reittiä lähes ainoana polkijana. Nyt raati pisteyttämään!
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ty%C3%B6_%28fysiikka%29 eli kaikki pyöräily työtä?
Ei ---tana, tänään tuli takkiin. Inseramies lepattavassa tuulipuvussa meni hybridillään ohi Larun sillalla kun ajaa löntystin täysin omiin ajatuksiin vajonneena todella hiljaa. Menin niin puihin että en viitsinyt edes kuitata, hetkessä oisin pyyhkässyt siitä ohi, vaan ajoin kiertoreittiä yrittäen unohtaa mokoman.
Kyllä taas huomenna muistaa että täysiä on vedettävä koko ajan!
Ohittamalla ansaitset pisteitä määritellyn taulukon mukaan, tulemalla ohitetuksi häviät.
Tämä sotii asb:n omia sääntöjä vastaan, mutta on alkuperäinen ja ainoa totuus, piste.
En muista onko tämä "se alkuperäinen" säännöstö. Mutta nettiajassa se on jo ikiwanha: http://www.bikeradar.com/forums/view...012&t=12575770
Uhkaa näköjään tämäkin laji jakaantumaan eri alalajeihin kuten esim lentopallo/rantalentopallo, hiihto vapaa/pertsa, lotto jättämällä kuponki kiskalle/lotto jossa vain täytetään kuponki ja tarkistetaan olisiko tullut voitto.
Tänään kotimatkalla tuli bongattua takuuvarma työmatkatempoilija hybridillään, tyköistuvat ajovaatteet, kapeat renkaat fillarissa sekä säikky joka suuntaan vilkuileva katse ja ruumiinkieli kuin yöllä valokeilaan joutuneella jäniksellä. (tai sit se vaan ei luottanut autoilijoiden valppauteen ja hyväntahtoisuuteen) Kääntyi eri reitille. Olis tullut varmaan hiki kun mulla oli farkut jalassa ja vettäpitävä takki työvaatteiden päällä...
Ei mikään ihme, työmatkatempo on kuitenkin todellinen yksilölaji eikä varsinaisesti rohkaise puhaltamaan yhteen hiileen.
Ja monet niistä alalajeista saattavat olla häviäjien kehittämiä - kun riittävän monta viikkoa putkeen jatkuvasti häviää työmatkatempoajonsa, niin saattaa monelle tuulipukusankarille tulla mieleen, että vika on säännöissä eikä omissa jaloissa. Sitten lähdetään virittämään omia sääntöversioita, joilla toivotaan hävittävän vähemmän.
Näinkö tänään työmatkatemmon ammattilaisen, kun vastaan tuli kaupunkihyrpeksellä miespuolinen henkilö ? Epäilystäni nostivat seuraavat seikat: tuulipuku, tanko täynnä tarpeelisia lisävarusteita mukaanlukien peili (kukaan ei yllätä takaa) sekä 45 asteen erektiossa oleva aero-tanko, neonvärinen luonnollisesti (varoittaa muita tempoilijoita). Lisäksi henkilö meni joukon ensimmäisenä eikä edessä lähituntumassa ollut uusia ohitettavia.
Sent from my iPad using Tapatalk HD
Olisikohan aika miettiä Suomalaisen työmatkatemmon tilannetta? Ketjun alkuun listattu kansainvälisen työmatkatemmon pisteidenkeruu-järjestelmä on hiljalleen jäänyt suomalaisille, ah niin tärkeän, luterilaisen angstin varjoon: jos osallistut, häviät/ voit vain hävitä yms. Tällä menolla työmatkatempomme eriytyy sisäsiittoiseksi lajiksi (vrt. pesäpallo). Huomaan itsekin liukuneeni tähän, mutta palaan nyt alkuperäiseen kantaani pisteiden keruusta. Tätä ketjua lukiessa huomaa muillakin olevan alkukantaisen vietin ohittamisesta ja sen tuomasta tyydytyksestä. Mihin suuntaan työmatkatempoamme kehitetään? Nykysuuntauksella on turha odottaa kansainvälisten työmatkatempokisojen podiumille suomalaisväriä, kun jo osallistuminen merkitsee häviötä...
Tästä aasinsiltana kysymykseen, että onko kukaan sopupelannut työmatkatempoa (eli ts. "tehnyt Vinokourovit"? Eli kun joku on ollut ohittamassa niin on maksanut esim 5€ jotta toinen jääkin peesiin? Tai vaihtoehtoisesti sitten huutanut edellä ajavalleen: "Heeeei, saat viitosen ku päästät ohi!!!"?