Hyvä kuva. Mun nuorempi Russelli täytti 2v 16.6.2012 mahtava pimu. Hertalle viskelin makupaloiksi sen lemppari namuja yms. Koirat on rakkaita, ja mainioita otuksia.
Printable View
Hyvä kuva. Mun nuorempi Russelli täytti 2v 16.6.2012 mahtava pimu. Hertalle viskelin makupaloiksi sen lemppari namuja yms. Koirat on rakkaita, ja mainioita otuksia.
Sanos muuta. Kyllä paljosta olisi jäänyt paitsi, jos ei olisi koiria ollut!
Vuonna -95 meidän silloisen koiran nukuttua pois, odoteltiin uutta pentua syksyksi ja kun meillä ollut kesällä koiraa niin luvattiin lomalla ollessamme ottaa kaverin russeli, nelivuotias uros, muutamaksi viikoksi hoitoon. Olihan se kyllä hassu tapaus, kun pienellä koiralla oli ego kuin pyrenneiden mastiffilla ja energiaa kuin duracell-pupussa. Junnu, siis tuo russeli kotiutui meille todella nopeasti (eli otti "tilan haltuun") ja heti ensimmäisenä iltana kun Junnu oivalsi, että ollaan nukkumaan menossa niin se suuntasi makuuhuoneeseen ja pomppasi sänkyyn. Oikein kaivautui tyynyjen väliin mokoma! Siinä sitä sitten heiteltiin piskiä alas sängystä ensimmäinen yö, varmaan puolen tunnin välein. Välillä koira yritti murista ja ärhennellä, mutta ei siinä mikään auttanut, lähtö tuli ja loppuyöstä vielä aika rivakoillakin otteilla. Medän taloudessa ei koirilla ole asiaa sänkyyn/sohville eli seuraavat kaksi viikkoa sitten käytiin tiukkaa henkien taistelua asiasta. Vasta kolmannella viikolla viesti alkoi mennä perille kun koira ilmeisesti totesi, että tämä isäntä on vielä umpiluupäisempi kuin hän ja hyväksyi tilanteen :)
Monesti on vieläkin muisteltu suurella lämmöllä tuota pientä sähikäistä, joka oli kyllä sitten valtavan jääräpäisyytensä vastapainona oli niin lempeä ja leikkinen kuin koira vaan voi olla. Isäntänsä vaan totesi koiraa hakiessaan, että ei ole ihmeitten aika ohi kun Junnu suostuu nukkumaan lattialla. Naureskelin vaan, että vaihtoehdot olivat aika selkeät - joko koira tai minä nukutaan sängyssä, muttei molemmat.
Tässä Tellu viikon takaa otetussa kuvassa
https://lh3.googleusercontent.com/-i...s535/Tellu.jpg
http://i1246.photobucket.com/albums/...a/DSC_0010.jpg
http://i1246.photobucket.com/albums/...a/DSC_0005.jpg
Mtb-frendi. Jaksaa juosta niin vimmatusti ja menee teknisistä paikoista ku MacAskill konsanaan. Romanialainen juhlasekoitus.
Bortsupennun ensimmänen luminaamio
https://dl.dropbox.com/u/86477009/20121130_100908.jpg
Syyskuun lopussa oli taas koirapyöräilyn SM-kisat, tällä kertaa Ohkolassa. Ei tullut kummempaa menestystä. Saksanseisojavaljakot on vallanu tämänkin lajin ja dobberilla ei pärjää yksinkertaisesti vrt. Fiat vs. Ferrari.
Kuvat Kristian Törnqvist
http://farm9.staticflickr.com/8039/8...d1886a76_c.jpg
http://farm9.staticflickr.com/8173/8...60c235f4_c.jpg
http://farm9.staticflickr.com/8452/8...2a9b8fca_c.jpg
Perkule, onko koiralla niin iso vaikutus ja jopa dobberia vastaan? Vai onko vain kovempia kuskeja.. Tuota pitäisi nähdä joskus livenä, mutta taitaa olla tämän vuoden puolella myöhäistä.
Johan on kaveri, noita luminaamiokuvio löytyy omastakin arkistosta. Pistä jossain välissä kuvaa toisesta kuvakulmastakin. Mistä kennelistä? Meikäläinen on menettänyt sydämensä tuolle rodulle..
Jämin kisoissa pari viikkoa Ohkolan jälkeen starttailin minäkin pyöräillen, belgin kanssa. Puoli tuntia ennen pyörälähtöä juoksin harrastesarjassa kaverin saksanseisojan kanssa. Alman kanssa ei oltu oikeastaan reenattu yhtään, eka puoli matkasta meni ihmetellessä mutta sitten mentiin! Hauskaa oli, Ohkolan vaisu meno unohtui. Jämillä on aina kiva kisata.
https://lh5.googleusercontent.com/-c...0/_mg_1760.jpg
https://lh4.googleusercontent.com/-V...2/_mg_1758.jpg
https://lh5.googleusercontent.com/-F...2/_mg_1718.jpg
kuvat Ville Pohjola
Kiitos hienoista ja vauhdikkaista kuvista! Tulipa hyvä fiilis! :)
On. Meidän narttudobberien huiput tasasella sellanen 41 km/h ja "vetolinjaisella" 73 cm säkäkorkeuksisella seisojauroksella 50 km/h. Keskinopeuksissa 3-4 km/h ero seisojien hyväksi. Tietenki jos otetaan reenaamaton metsästyslinjanen seisoja, niin kyllähän se vielä takkiin ottaa meidän reenatuilta tytöiltä.
Nuissakin kisoissa, jos ois ajettu ilman koiria, niin kultaa tai vähintään hopeaa oisin ottanu.
Jep, ei pistetä belgin kanssa ihan sitä vauhtia mitä Liraren dobbereillaan, raja on tullut vastaan. Tietty vois vetää reenaamisen ihan äärirajoille, mutta ei se sitten ole oikein enää mitään koiranelämää. Pidetään hauskaa vaan ja kuiteskin sen verran kulkee että hävetä ei tarvitse. Jos jollain seisojalla on huono päivä saatetaan mennä kovempaakin.
Kannattaa kysellä kokeneilta jos kiinnostaa alkaa harrastelemaan. Itselle tuli verratonta vinkkiä eräältä oululaiselta bemarimieheltä kun aloiteltiin. Varoitus, lajiin jää sekä koira että omistaja koukkuun nopeasti ja pysyvästi.
Täältä löytyy 5v sporttimallinen ranskanbulldoggiuros. Reipas poika, jolla tosin on taipumusta yrittää jahdata ajoneuvoja, joissa on pyörät alla. Siis jos hitaasti liikkuva, kovaa mekkalaa pitävä tai paikoillaan pörisevä auto on lähellä/menee läheltä ohi. Joskus skootterit ja fillaritkin kiinnittävät hauvelin huomion, mun täytyy olla tarkkana lenkillä.
Täällä kaverina sk collie Uni. Ikää on nyt vasta 9 kk, tuossa kuvassa taitaa olla 8 kk. Treenailee siinä näyttelyasentoa vapaana. Toistaiseksi ei ole vakavampia harrastuksia ollut muuta kuin yhdessä puuhailua ja tottelevaisuutta ollaan treenattu, pikkasen ollaan kokeiltu jälkitreeniä ja näyttelyissä ollaan käyty, mutta ensi vuonna olisi kiva päästä kokeilemaan agilityä ja nuo vetohiihto ja koirapyöräily kyllä olisivat tosi mielenkiintoisen oloisia, mutta saa nähdä sopisiko nuo jälkimmäiset sitten. Kyllä tuossa varmaan riittävästi säpäkkyyttä olisi, mutta harrastusjuttuihin vain. Kaveriksi ihan hankittu ja lajeja aletaan kattomaan sen mukaan mikä tuntuu meille sitten sopivan, koiran ehdoilla. Ensi kesätä tuo saa lähteä mukaan poluille maastopyörälenkeille. Hyvän mielen juttuja siis :)
http://dl.dropbox.com/u/69445629/Py%...%A4/uni9kk.jpg
Jättiläisten sukua
https://lh6.googleusercontent.com/-S...4/P4100336.JPG
^Rapsutuksia JTK:n hauvalle! Hieno kaveri.
Tässä meitin Amerikan Bulldoggi neiti, kuvassa n. 11kk
http://sphotos-f.ak.fbcdn.net/hphoto...70527245_n.jpg
Onkos ihmisillä koiria, jotka raahavat rakkainta leluaan joka paikkaan?
Omani ei vie tavaroita ulos, mutta nurkilla on ainakin yksi rotweileri, joka kuljettelee tennispalloa, ja bokseri, jolla kulkee mukana vinkuva kumiankka.
Lelujen kuljettelua ei pahemmin ole, mutta meidän skotti-neiti rakentelee ns. ruokajemmoja sohvalle, sänkyyn, yms. paikkoihin mistä löytyy sopivaa koloa tai peittoa, mitä saa ruovttua kätkettävän luun tai puruluun päälle. Mökillä (tai kotipihalla) tuo kätkee herkkunsa maahan "perinteiseen tyyliin".
Mikä onkaan mukavampaa nukkumaan mennessä kuin kaivaa kunnon ydinluu tyynyn tai ristiselän alta.
Reenailtiin koirapyöräilyä ja kaveri kyykki radan vieressä järkkärin kanssa:
https://lh3.googleusercontent.com/-v...-no/matti1.jpg
https://lh5.googleusercontent.com/-2...-no/Matti2.jpg
Kokeiltiin pyöräilyä myös pikkukoiramme kanssa. Ja mentiin niin perkeleesti, huomaa että elää belgien kanssa!
https://lh4.googleusercontent.com/-c...attihesko2.jpg
(c) Mika Harju & Fitdog 2013
Hienoa Matti, hienoa!
Oltiin muuten teidän yhdistyksen kentällä purutreeneissä perjantai-iltana. Hyvä kenttä teillä.
Meillä oli sitten pe-la yönä vähän ohjelmaa. Vanhempi koira sai vatsalaukun kiertymän mutta onneksi oltiin Etelä-Suomessa, niin apu oli lähellä ja ammattimaista. Leikkaus, 900 euroa ja koira on hengissä ja voi jo todella hyvin.
Eihän se halpaa ole tuo koirien(kaan) hoitaminen lekurilla, nimimerkillä "kokemusta piisaa", mutta hieno homma jotta tuli kuntoon!
Tuli noista hinnoista mieleen, että Jenkeissä valmiiksi koulutetun suojelukoiran hinta on n. 40-50.000 taalaa, Englannissa lähes sama puntina, kun puhutaan siis ihan kunnolla koulutetuista koirista. Suomeenkin on huhujen mukaan Englannista toimitettu muutamia tällaisia koiria.
http://harrisonk9.com/html/pricing.cfm
http://www.a1k9.co.uk/
Varmasti olisi muuten Suomessakin jonkinlaista markkinarakoa, kun laiskoja koiran omistajia on ainakin ihan loputtomasti!
Tässä meidän suursnautseri Patu 4v.
Ikää karttuu koko ajan mutta ei anneta sen vaikuttaa käyttäytymiseen, ainakaan rauhoittavasti😄
http://img.tapatalk.com/d/13/05/15/6uny3a4u.jpg
Patu on komia poika!
Meilläkin vaimo näytti (pitkän väsytystaistelun jälkeen) vihreää valoa ja lupa toisen koiran hankkimiseen irtosi! Joku vähän tuon näköinen nokinaamanarttu sitten tallustelee loppuvuodesta näillä nurkilla. Vielä vähän arvotaan parin kennelin kesken, mutta ilo on jo nyt ylimmillään :)
http://personal.inet.fi/koti/giramin...stot/Eldar.jpg
Vanhempi koira (pahoittelut talvisesta kuvasta näin kesällä)
http://i1280.photobucket.com/albums/...ps660ca8aa.jpg
Ja Rookie
http://i1280.photobucket.com/albums/...ps517ac45a.jpg
No pannaan sitten tännekin kun näppäsivät mun Westie-merkkisestä parivaljakosta kuvan kun olivat kannustamassa Paksukumipolokasu 6h tapahtumassa:
http://goo.gl/4hxQl
Kari H:n nuoremmasta ei kuvaa jostain syystä näy, mutta vanhempi ainakin on kertakaikkisen komea otus!
Tuossahan on muuten Helanderilla oiva vetokaksikko nojakin eteen :)
No joo. Voi hyvänen aika, mikä peto :D
Laitetaan saman tien loputkin: Saksanpaimenkoira olikin jo aiemmassa kuvassa, lisänä (emännän) Parsonrussellinterrieri sekä Chihuahua. Perheessä siis tällä hetkellä neljä koiraa (pentu puuttuu kuvasta).
http://i1280.photobucket.com/albums/...ps1e08202d.jpg
Jaksan vaan ihailla miten on komea sakemanni Karilla! Piirteiltään aivan kuin meidän edesmennyt "Pommi". Vähän harmaampihan se oli, mutta... Perhana, tässähän alkaa ihan silmäkulma kostua kun muisteleekin sitä :( Pommi vaan oli leikeissään sen verran raju kaveri, että chihun kokoinen koira olisi saattanut olla aika lyhytikäinen perheenjäsen :)
Uzi (vanhempi sakemanni) on "eläkkeellä" polvivaivojen takia, leppoisa kaveri kaikin puolin. Kaikki neljä koiraa tulevat hyvin juttuun keskenään, nuori sakemanni (Roki) ja Chihu ovat varsinainen taistelupari ja noitten kanssa saakin olla tarkkana. Roki on melkoisen aktiivinen ja itsevarma pentu, mukavan oloinen koira.
Sakemannit ovat upeita koiria. Ihastuin niihin ikihyviksi ystävättäreni luona vieraillessa. Asuimme heidän luonaan kolme viikkoa ja muiden ollessa töissä hoidimme Buddy sakemannia ja välillä ystäväni naapurin sakemannia Maccia. Kummatkin olivat niin hyväluonteisia, mutta silti niin turvallisen oloisia koiria. Niiden kanssa kun käveltiin iltapimeällä San Josen kujia pitkin, ei pelottanut pätkääkään:D
En haluaisi sellaista viistoperäistä sakemannia vaan ihan perusmallisen niin kuin ystäväni koira on. En vain ole vielä tutkinut asiaa, että kasvatetaanko niitä erikseen vai mikä on homman nimi. Tietääkö täällä asiasta kukaan?
Olen haaveillut sakemannista jo aiemminkin, ja ehken haaveeni joskus toteutan. Kun olen onnistunut kasvattamaan welsh corgi cardiganin niin en usko, että sakemanni voi sen hurjempi olla! Töitä on saanut kyllä tehdä cardin kanssa ja edelleenkin, vaikka on jo kohta kymmenen vuotias.
Minulla kaikki saksanpaimenkoirat ovat olleet ns. käyttölinjaisia, koiria on ollut kolmelta eri kasvattajalta. Kannattanee lukea SPL:n sekä Saksanpaimenkoira.net- sivuja ja tutustua eri kasvattajien toimintaan, kasvattajia löytyy esim. tuolta.
Johdonmukaista koulutusta tarvitaan, oli rotu mikä tahansa.
Viistoperäinen on yleensä "näyttelylinjainen" ja pystympiperäinen "käyttölinjainen". Nuo ovat siis ns. "verilinjoja" eli jalostuksen seurauksena syntyneitä jaotteluja. Käyttölinjan koirat ovat nimensä mukaisesti pääosin harrastus- ja työkäyttöön soveltuvampia, sillä jalostuksessa on yritetty ottaa huomioon myös viettien periyttäminen, ei pelkästään kauniin ulkomuodon. Terveydeltään ovat molemmat linjat yhtä sairaita ja/tai terveitä vaikka nettipalstoilla mitä muuta pauhtataankin. Fakta kuitenkin on, että saksanpaimenkoirilla on melko paljon perinnöllisiä sairauksia.
Meillä on ollut aiemmin käyttölinjaisia sakemanneja ja nykyinen on ns. "sekalinjainen", luonteensa puolesta hyviä harrastuskoiria kaikki. Valitettavasti pieniä ja isoja vaivoja on ollut tasaisesti, vaikka on sukujen terveyttä yritetty selvittää aina ennen hankintaa. Nykyiselläkin sen verran vaivoja, että sen aktiiviharrastaminen (siis PK-lajeissa) loppui jo vuoden ikäisenä ja päätettiin ihan suosiolla jättää se kotikoiraksi ja lenkkikaveriksi. Silti esim. jälkeä ja tottista harrastetaan aktiivisesti, että pojalla on jotain hommia pääkopallekin.
Sakemanni oppii todella nopeasti ja on yleensä helppo koulutettava, tosin poikkeuksiakin löytyy. Sohvalle makaamaan ei kuitenkaan sakemannia kannata ottaa, mutta aktiiviseen ja ulkoilevaan talouteen mitä paras kaveri. Kestää pakkaset ja helteet, ei haittaa sateet eikä viimat - ulos lähteminen on aina juhlaa kellon- tai vuodenajasta riippumatta. Leikit ovat rajuja, viettiä (yleensä) riittää sekä hyvään että pahaan, mutta hyvän hermorakenteen omaava koira osaa myös rauhoittua. Koulutus on kuitenkin kaiken a&o eli koira on sinulle tullessaan kuin tyhjä paperiarkki, mihin sinä sitten piirrät koulutuksellasi sen millainen koirasta loppujen lopuksi tulee.
Vaikka meille tulee nyt toiseksi koiraksi käyttölinjainen malinois (belgian paimenkoira), niin kyllä minulle se "elämäni koira" on ollut ja tulee aina olemaan saksanpaimenkoira eli tuo meidän edesmennyt Pommi. Vaikka sitä ennen oli hyviä koiria ja nykyinenkin on aivan mahtava luonteeltaan niin sitä lähes telepaattista yhteyttä koiraan, mikä Pommin kanssa saatiin syntymään jo nuorena, ei voi monta kertaa yhden ihmisen kohdalle sattua.