Vain kaksi suomalaismiestä pääsi tourin maaliin. Missä vika? Asenteessa sanon minä...:mad:
Printable View
Vain kaksi suomalaismiestä pääsi tourin maaliin. Missä vika? Asenteessa sanon minä...:mad:
Kyllä se on tosiasia että jokaiselta merkiltä löytyy kilpailu kykyinen suksi , jos sellaisen saa vaan käsiinsä. Esimerkki jonkunvuodentakaa, Peltosen pojat toivat joka kilpailuun uuden version kisasuksista, pari kolme ihmistä testasi suksia että ees tallihiihtäjille löytyis hyvä pari, tätä kesti varmaan kymmenen viimeistä vuotta kun olin remmeissä mukana , tuskin tuo vieläkään on niin selv että ko merkiltä löytyy kaupasta kilpailukykyistä luistelusuksea.Samoin taitaa olla Karhunkin kanssa ,valmistusmäärät ovat liian pieniä, koska jokainen pari on erilainen. On ikävää että isot jyllää tälläkin alalla ja pienet on vaikeukksissa.Perinteisen suksen suomalaiset on aina osanneet tehdä , mutta kun luistelusuksen rakennetta ei 80 luvun lopulla ruvettu kehittämään oikeaan suuntaa niin ollaan vain 20 vuotta jäljessä, tosi ikävää.
No ymmärrän sen että olarit odottaa nurkan takana mutta onhan se nyt noloa että niin perinteisestä hiihtomaasta kuin Suomi niin vain kaksi miestä saapuu maaliin asti.
Ja miksi ylipäänsä laittaa tuonne tourille jotain sprinttimiehiä joiden idea alunperinkin on keskeyttä touri kesken kaiken, aivan käsittämätöntä!:mad:
Kokonaistuloksissa tourilla vain yksi suomalaismies top-20:ssä. Miksi ei esimerkiksi Teemu Kattilakoskea lähetetty tourille?
Onneksi pienillä valmistusmäärillä koko tehtaan tuotanto voidaan nykyään ajaa Skiselectorin läpi, jolloin joka ikisestä suksesta on olemassa graafi, josta voidaan heti verrata miten lähellä mikä tahansa pari on jotain tiettyä kultamitaliparia.
Absoluuttisesti hyvän suksiparin käsite on erikoinen, eikös suksen hyvyys on aina päivän kelistä riippuva suksen, alustan ja hiihtäjän ominaisuuksien summa eikä pelkästään suksen ominaisuus... Esim. täällä paljon hehkutetut "entiset kisasukset" ei välttämättä ole hyvä juttu jos niiden uudella käyttäjällä ei ole tarpeeksi voimaa edes polkaista voidepesää latuun kiinni. No, paskaaks minä näistä edes tiedän...
Ei kaikkea tarvi ymmärtää, eikä edes voi:D Tänä vuonna sääntöjä nimenomaan muutettiin niin, että koko touria ei tarvi kahlata läpi saadakseen pitää mc-pisteet. Mitäs siitä sitten itkemään? Miksi sprinttimiet starttaa siihen tunnetumpaan ja vanhempaan Touriin ja kun tullaan vuorille, sanovat: Heivaan!
Pitää juurikin paikkansa pertsasuksien osalta, tosin niiden huippuparit ovat lähes poikkeuksetta kovinkin löysiä, mutta kovasti lopputiukkoja. Näin olen viisaammilta kuullut. Luistelusuksessa ei tuota ilmiötä esiinny, kisaajan huippusuksi on huippusuksi myös harrastelijalle. Ehkä siitä ei ihan kaikkea irti saakaan, mutta takuulla eron ns. pakkasukseen huomaa. Tietysti edellyttäen että suksi passaa muuten harrastelijan painolle ja just sille kelialueelle. Olen jonkun kerran päässyt testihiihtämään ittenikokoisten mc-tasoisten "oikeiden" hiihtäjien kalustoa ja onhan se todettava et eroa on :rolleyes:
Yksi asia mikä tietysti pitää näissä kisavälineissä ottaa huomioon, että ne on tarkoitettu nopeaan etenemiseen eikä mihinkään sunnuntaihiihtäjän lipsutteluun. Kyse on vähän samasta asiasta kuin urheiluautoissa. Ne ovat varsin epämukavia hitaassa ajossa, mutta ominaisuudet alkavat näkyä huippuvauhdeissa.
Aikanaan, kun tuli hiihdettyä pertsalla jopa kisoja, minulla oli erikseen sukset lenkkeilykäyttöön. Ei kisakalustoon oikein saanut pitoa hitaaseen menoon. Sama asia on kyllä luistelusuksissakin. Niitä kannattaa testata kilpailuvauhdilla, jos kerran niitä ominaisuuksia haetaan. Jos haetaan suksea mukavaan rauhalliseen lenkkeilyyn, tilanne on hieman toinen. Minulla ainakin luistelutekniikka muuttuu melkoiseksi jaloilla runttaamiseksi, kun yritän hakea vauhtia. Löysässä tyylittelyssä toimiva suksi ei silloin enää toimikaan vaan tuppaa karkaamaan alta.
Hiihdin tuossa vanhoilla Peltosen lankuilla 3 pitkää lenkkiä voitelematta, kantapään alta ihan harmaa pohja :D No se on kyllä tiedossakin ettei noiden jäykin kohta ole keskellä vaan jossain ihan muualla. Ja niin on perheen toisissakin markettiPeltosissa.Mutta ne on siitä hyviä, että niillä raaskii hiihtää pikkulatuja surutta eikä ole mitään väliä vaikka vähän damagea tulisikin jossain kivikossa.
Mulla on tässä suksien valinnassa ollut semmoinen iskulause, että "joka merkillä on huippusuksia. Kyse on vain siitä mistä määrästä ne pitää etsiä", ensin puristelemalla ja sitten hiihtämällä. Suomalaisilla merkeillä tämä on valitettavasti aika pitkä prosessi.
Mulla on ehkä kahdet ylivoimaiset kisasukset ollut elämässäni, toiset oli käytettynä hankitut 150cm Atomicit joskus pikkujunnuna, ja toiset Fischerin RCS:t jokunen vuosi sitten kun Aleksi Rauhanen oli Intersportissa Koskikeskuksessa hommissa, menin sinne ihmettelemään kun oli vähän nollakelin parilla tarvetta ja Allu tuli heittämään juttua ja kaivoi sieltä pinon pohjalta jotkut mihin oli hintalappuun pienet omat merkintänsä tehnyt kun olivat puristellessa tuntuneet erikoisen hyviltä. No ne todettiin varsin sopiviksi, hinta kohdilleen ja ekoissa kisoissa heti tajusin mistä oli kyse. Kellään ei minkäännäköistä jakoa alamäessä, ei kellään. Heittämällä ohi kaikista ketä tielle sattui, hitaammista tai nopeammista. Verkaman Villenkin laskin heittämällä kiinni kun se tuli ohi ekaa kierrosta hiihtäessään (eri sarjassa siis, Dille on pari vuotta vanhempi),ja nuorten MM-mitalistilla kai luulisi olevan kalusto kohdallaan...
Nykyään noi Fisut on hyötykäytössä vaarillani teräspappojen kisoissa :D, ei raski lenkkiä moisilla helmillä hiihtää.
Noissa on muistaakseni vielä semmoinen ominaisuus, että kannassa on tavallaan kaksi painealuetta ja se taaempi ohjaa suksea aika nätisti, edit_ vaikka siis lumikelillä parhaimmillaan onkin.
Perinteisen suksia on paljonkin hyviä ollut, useimmat Fischereitä kun niitä on tullut käytettyä, mutta hyvän luistelusuksen tekeminen ja sen löytäminen tuntuu olevan aika vaikiaa.
Yhdet "ylivertaiset" pertsan sukset on ollut, tosin ei suhteessa noin hyvät kuin nuo luistelusukset koska p-suksea on markkinoilla paljon hyviä, mutta kuitenkin. Isältäni sosialisoidut Fischerin SCS:t (eli ei kisamallia), painaa kuin synti mutta aina sai vaikka seinäpidon ja usein alamäessä kaikista ohi. Kesti jopa hieman liisteriä, ja toimivat vitikeliin asti. Toki parhaimmillaan nollapurkilla tai pohjaliisterillä hiihdettäessä.
Huippusuksiin kiintyy aika voimakkaasti, ja ylivoimainen suksi jättää aina hyviä muistoja :)
Verkaman Villen sukset tais olla mulla joskus koekäytössä mutta ei nekään luistaneet...
Mutta nyt oon saanut höynäytettyä kuusi nimee Pirkan lähtölistaan täällä töissä...
täytyyköhän kohta alkaa lyömään vetoo kuka meistä pokkaa kirkkaiman mitalin ;)
Nuo huippusukset ovat mielenkiintoisia ominaisuuksiltaan, itselläni on pari huippu suksea varastossa, tyttäreni -90 mallisia Fisuja toinen pertsa ja toinen vapaan. Tuo pertsa on kiertänyt suomen arvokisoissa 16 vuoden aikana ,leimoja on etupoli täynnä ja päällekkäi ja takapäähän on jatkettu, mielenkiintoisentuo suksen tekee se ,että 55kg hiihtäjälle saatu suksi on toiminut 44kg hiihtäjällä hyvin ja raskain on ollut Vihisen Tapsa joka onsillä parilla hiihtänyt yhden parhaista ellei paraansa. Kuopion SM 30:llä 7 liisteri kelillä ja toinen oli Levin SM50 tais olla lopussa 22 sijalla ku noutaja tuli vikalla kybällä kuiteski sijoilla 8-12 40 km.. Itse olen ko parilla joskus hiihdellyt ei pp ylä mäessä ohi yrittäjiä paljoo löytynyt ja alamäki on aina ollut ko parin heiniä, ainut kerta kun suksi on hiottu tehtiin enenkuin suksella hiihdettiin metriäkään. Toinen on luistelu pari sen kantit rupeaa olemaan loppusuoralla mutta lumisella kelillä täysin käuttö kelpoinen, suksessa on jopa Björn Dehlin omakätinen nimmari. Vielä tuosta opertsasta sen verran , sen voidepesä on sellainen kun suksia puristaa vastakkain niin raoa jää n.5mm ja loppuun täyty käjttä ruuvipuristinta jos haluaa täysin yhteen, purkkia täytyy normaalin 3-4 kerroksen sijaan laittaa 8-10 kerrosta jonka jälkeen vaikka käveleepuuhun. Vastaavan pertsan olen vuosien aikana nähnyt vain Mika Myllylän kalustossa Nagnon voittaja suksi, että niin helppoa se suksen valinta on.
Saisikos amatööri voiteluvinkkiä? Olen pikkuisen ehkä onnistunut hahmottamaan miten luisto/pitovoiteen levittäminen suksiin tapahtuu, mutta minulle on vielä hieman epäselvää, että mitä toimenpiteitä tulisi tehdä ENNEN kuin uusien voiteiden levittämiseen päästään.
Skenaario on se, että jo aiemmin voideltuihin luistelusuksiin (tai pertsan suksien luistoalueelle) pitäisi alkaa levittämään uusia voiteita. Esim. Swixin voiteluohjeiden mukaan luistovoiteet poistetaan seuraavasti:
1. Harjaa kevyesti teräsharjalla
2. Kostuta kuituliinaa I 84 luistovoiteen puhdistajaan ja levitä neste luistoalueelle
3. Hankaa muutaman kerran edestakaisin nylonharjalla
4. Pyyhi tarkasti kuituliinalla ja anna suksien kuivua 5-10 min
5. Lopuksi luja harjaus teräsharjalla, sen jälkeen uusi luistovoitelu
Näinkö suurinpiirtein tulisi toimia? Mitään siklausta ei tarvita luistovoiteen poistoon? Onko tuo Swixin ohjeissa mainittu luistovoiteen puhdistusaine jotenkin olennaisesti erilainen kuin normaali voiteen poistoaine vai voinko käyttää tuohon tarkoitukseen samaa voiteen poistoainetta kuin esim. pitovoiteen poistoon?
Onko nuo toimenpiteet syytä tehdä aina kun jo voideltuihin suksiin alkaa tekemään uutta luistovoitelua?
Pitoalueiden valmistelusta voiteluun käsittäisin, että olennaista on putsata vanhat voiteet ensin pois voiteen poistoaineella ja sitten karhennetaan pitoaluetta ennen voitelua.
En oo selvillä mitä noi swix,n nykyisin olevat systeemit ova mutta kyllä noi muut voiteet yleensä siklataan jaharjataan , puhdistuksena käyttäisi tuolla aikaisemmin neuvomaani vahalla pyhdistusta samoin kuin noiden voiteiden poistoonkin pito kohta karhennetaan aina enne uuden pidon laittoa se varmistaa voiteiden paikallan pysymisen.
^^ Mielestäni tuon teräsharjan voi unohtaa, tarpeeksi kovalla nylonharjalla pitäisi pärjätä vallan mainiosti. Itse en ainakaan "amatöörivoitelijana" uskalla koskea suksen pohjiin teräsharjalla, siellä on jo tarpeeksi naarmuja. :rolleyes:
Teräsharja on erittäin hyväväline, se on erttäin ohuilla ja tiiviillä varustettu erikois harja jota tule käyttääkylläkin varovasti ettei vedä kaikkia voiteita pois , yleisimmin käytetään siklauksen jälkeen jotta saadaan kuvioinnit auki jos sellaisia on suksessa samoin itse käytän ennen voitelun aloitusta.
Kupariharja on hyvä jos pitää vähän jämäkämpää jyystöä tehdä. tarpeeksi pehmeä kuitenkin ettei riko mitään
Njaa... Tarpeeksi kun runttaa nylonharjalla niin kyllä lähtee ja pohja kiiltää. :) Kuituliinalla vielä viimeinen silaus.
Mutta sellainen porakoneharja olisi kyllä hemmetin kätevä, akkuporakoneeseen kiinni vaan niin ei tarvi johtojen kanssa pelata. Nyt kun tuota hiihtokeliä näyttäis riittävän, niin voisi vaikka sellaiseen investoida.
Mulla on tuollainen keskikarkea teräsharja, eikä sillä kyllä mitään rikki saa ellei ala tuolla puulla hakkaamaan suksen pohjaa. Onpahan vaan mainio vehje suksen pohjan puhdistamiseen voiteenjämistä ym. sekä perusteellisempaan suksihuoltoon.
http://www.nordictrainer.net/kauppa/...s_0610_1b9.jpg
Sitten on tuollainen hieno teräsharja viimeistelyyn, sen harjakset on niin pehmeät, ettei sitä usko ennen kuin sormenpäällä sivelee harjaksien päitä.
http://www.nordictrainer.net/kauppa/...o_0610_667.jpg
Kiitos vastauksista!
Miten tuon voiteenpoistoaineen käyttö luistovoitelua ennen? Mikäli sutaisen voiteenpoistoaineella vanhoja voiteita pois niin lähteekö siinä myös pohjavoitelut pois. Ts. poistanko liikaa kamaa jos käytän poistoainetta luistovoitelua ennen?
Komppaan kaimaa noiden harjojen kanssa. Noiden harja koneiden kanssa pelaaminen on toki kivaa kun niitä käyttää oikein Red Creekillä on omista harjoistaan hyvä video kuinka sitä käytetään. Itsellenikin on noita varmaan 5-6 erilaista eri käyttöihin , sanoisin kuitenkin että jos vaan omiaan hoitelee ei investoini kannata. Jos koneharjalla painat liikaa voit saada pohjan huikoset sulsmaan yhteen, mutta onha pohjan hiojilla sen jälkeen töitä.Mutta jos teet päivän aikana parikymmentä pojustusta silloin harjakone on voittamaton.
Yleensä on olut sellainen sääntö teeä luisto alueilta olisi syytä putsata voiteenpoisto aineellajuuri sen takia ettet pehmitä niitäpohjustukksessa käytettyjä vahoja etkä saissi pohjaa liian kuivaksi.Sen takia suosittele tuota Läpöisenä vahan sikläusta se nostaa sen lian sieltä suksen liuku alueilta , tätä käytetää paljon voiteitten muutoksen yhteydessa kisa voiteluissa.
Vähän tuntuu kyseenalaiselta tuo voiteenpoistoaineiden käyttö ennen (uutta) luistovoitelua ... En tiedä onko siitä isoa haittaa mutta nimensä mukaisesti voiteenpoistoaineet vievät voiteet pohjasta veks ja suksihan luistaa sitä paremmin mitä useempia kertoja sitä on voideltu... kertoo wanha kansa :D
Sen lumesta / ladusta pohjaan jäävän kakan saa pois muutenkin, itse suosin ihan suht pehmeetä perusparafiiniä, jonka sulattaa pohjaan ja sitten vielä lämpimänä siklaa vek - sen mukana irtoo se mitä tarttee. Ja kun suksi on jäähtynyt, toka siklaus ja sitten messinkiharjaa ja viimitteeks pölyt pois. Ja eiku uutta luistoa rakentamaan.
Muoks: woiteluwelho PMT kerkes ennen - mie oun hidas ...
Muoks: oon itte niin laiska harjaaja et poraharjat mulla pyörii, mutta en oo uskaltanu hevosenjouhee / ohutta nylonia järeempiä käyttää ja noitakin aika maltillisilla kierroksilla.
Muoks vielä: sillä nylonharjalla on helppo tehdä myös luistotesti, kun suksi on vaakatasossa ja harjan laittaa profiilin korkeimpaan kohtaan (harjakset on syytä tietysti olla pohjaa vasten) ja laskee sen siitä liukuun alamäkeen, näkee harjan kulkemasta matkasta onko pohja liukas. Jos tuntuu ettei oikein ole, 50 vetoa harjalla lisää ja sama uusiks ...
Jos on hiihtänyt keväämmällä plussakelillä ja latu on likainen jos uutta lunta ei ole tullut hetkeen, niin sukset voi olla todella likaiset. Ainoa järkevä keino on putsata ne sukset voiteenpoistolla. Harjaa ensin messinki- tai teräsharjalla irtolian pois ja sitten pyyhkii huollisesti puhtaalla rätillä ja voiteenpoistolla. Sitten uutta voitelua. Kuumavahalla sitä likaa ei saa koskaan täysin pois ja nimen omaan lika suksen pohjassa vie luiston. Täysin puhdas suksi jossa ei ole mitään voidetta on varmasti liukkaampi kuin likainen voideltu. Sitä kuivumista ei kannata stressata kun vaan muuten huolehtii suksista ja voitelee ne lenkkikäytössä vähintään 50km välein.
Jos on ollut puhtaan lumen pakkaskelit, ei voiteenpoistolla saavuta mitään isompaa etua.
Mutta esim. minä olen hiihtänyt viime talvena Lapponiassa Himmelriikin hiihdon 80km (oikeasti ~75) suksilla jotka oli ennen voitelua putsattu voiteenpoistolla. Eikä se nyt ihan perseelleen mennyt, ainakaan suksen puolesta.
Tässä on paljon kerrottu "entisten huoltomiesten" kokemuksia ja PMT taitaa olla itsekin sellainen, mutta tuo suksen perusteellinen puhtaus on sitä nykyaikaa. Väittävät jopa, että kuumavaha päinvastoin saa lian sinne vaan piukempaan.
No niin, kävin vähän harjoittelemassa luistovoitelun tekoa ja heti tuli lisäkysymyksiä. En käyttänyt voiteenpoistoainetta, vaan vetelin ensi alkuun teräsharjalla pohjaa.
Luistovoiteen sulattaminen voiteluraudan avulla oli ennakoitua hankalampaa. Pitäisikö voide saada sulatettua tasaiseksi viivaksi pohjaan? Itsellä tuli tippoja sinne tänne ja vieläpä hyvin epätasaisesti. Siitä kun alkoi tasoitella raudalla voidetta niin eihän siitä tasaista kerrosta tullut millään.
Onkos tosiaankin tarkoitus, että keskiuraan ei tule voidetta ollenkaan? Vetelin olassiklillä voiteita sieltä kyllä pois, mutta miten tarkkaa tuo on?
Amatööristä tuntuu kummalliselta myös se, että suurin osa voiteesta piti siklata pohjasta pois. Niin ja sori, en ole lukenut koko ketjua läpi jos vaikka vastaukset kaikkiin kysymyksiin löytyisikin sieltä.
Ajelin tänään vahingossa haltialan luona pellolle, jonne oli ilmestyny kaameen levee latu. Ei ollu tarkotus, mutta sinne nyt tuli kuitenkin pimeessä mentyä, vaikka oli kirkkaat valotkin päällä. Eikä tietenkään löytynyt jalankulkijoillekaan polkua.
Ajelin siinä keskellä missä luistelijat menee, kun koko ajan kuulu takaa hiihtäjän ääniä, vaikka nippu tulikin ohiteltua. Ei menny ohi, eikä jääny jälkeen.Takaisin ei viittyny kääntyä kun kiertosuunta näytti olevan toi, ja poiskaan en viittiny latujen poikki ajaa. Hidastelin sitten siinä pitkäkosken metsikön kohdalla, niin pari hiihtäjää kiitteli kovasti valoavusta, olis kuulemma moni nokare jääny näkemättä.
Mitä taas siihen normi kevyenliikenteen väylään tulee, niin siinä oli muutamalla suksijalla väistämisessä kovastikin vaikeuksia. Kiva siinä sitten mennä uppoomaan ladun viereen. Mutta sai niitä väistellä hiihtäjätkin.
Kuuden jälkeen menin ylästön suuntaan, kasin jälkeen pitkäkoskellepäin.
Ai häikäs, tarvii sitte vähän säätää:o. Ilmankos jotkut vähän katteli hämmentyneenä.
Noi haltialan pellot ja kuninkaan tammentie on talvis aikaa hiihto latuja ja tarkoitettu vain hiihtämiseen tää talvi on meille pyöräilijöillevähän huonoaaikaa ainakin noi paloheinän seudut kun ladut kulkee ristiin rastiin . Itse toivoisin että meillä ois selkäranka olla menemättä noille pohjille niinkauan kuin pohjat on hiidettävässä kunnossa:)
@Portti Tuo todella tuntuu hassulta että tuo voide siklataan ja harjataan perusteellisesti. Itse voide jos on suksen pohjassa niin lumikide uppoaa siihen ja sentakia luisto on olematon. Vois kuvata että kun laitat sormesivähän haralleen ja pystyyn niinse on suurennettuna suksenpohjanmuoto, on tatkoitus saadanämä voidetaskut täyteen voidetta ja voidetta on vähä yli tarpeen , sormenpääsi on kuin suksen pohjan korkein kuidun osa , nyt kun siklaat saat sen sormenpäittesi tasolle , sen jälkeen harjaat niin harja tktt kuin pienet kuopat kuidunrskoihin , sieltä lumikide ottaa vain tarvitsemnsa hitusen voidetta ja suksiluistaa. Silloin kun nuo taskut on voiteesta tyhjät niin suksi harmaantuuja luisto loppuu. Tämän takia uutta suksea pitäisi voidella paljon ,siinä vaiheesa kun vooidetta on tarpeeksi harjauksen jälkeen siinä onsrllainen syvä kiilto , senjälkeen kelivoiteet ja kas kummaa voit hiihdellä huoletta 100-150 km ilman ettei suksi harmaannu.
Paljon kysymyksiä, saman verran vastauksia...;)
Luistovoiteille on olemassa omat voiteenpoistoaineet, ne eivät kuivata suksia. Ne on tarpeellisia silloin kun lumi on likaista(keväällä). Puhtaalla lumella ja pakkaskelillä hiihdettäessä voiteenpoistoon ei tarvita kemikaalia. Aivan kuten Pekka L totesi..
http://www.nordictrainer.net/kauppa/...o_0610_667.jpg
Tämä Pekka L mainitsema rosteriharja on parhaasta päästä suksen pohjan käsittelyyn kovien voiteiden siklausen jälkeen ja suksen kuvion "avaamiseen". Jouhi on ohut ja puhdistaa hyvin pienenkin kuvion. Tätä kannattaa käyttää aina ennen kun aloittaa voitelun.
Kun sulatat uutta voidetta, on tärkeää että sitä on tasainen kerros, ettei suksen pohja pala. Aina pitäisi olla voidetta raudan ja pohjan välissä. Kovilla voiteilla voit tehdä vaikka puoli suksea kerralla. Olasta ei tarvitse voidella. Voidetta voit levittää myös niin että lämmität palaa rautaan ja hankaat sitten suksen pohjaan. Kova voide (vihreä) kannattaa siklata jo lämpimänä. Sikliä ei kannata käyttää liian kovasti, rosteri harjalla muutama kevyt veto. Lopuksi kova nylon harjaus ja ee kun baanalle. Heleppoo kun heenän teko...
Tuo vahalla puhdistaminenon ainaskin hesan paskasilla laduilla tehokkain tapa , kun tuon vahan sulattaa niinseei saakuin nahoittua kunsesiklataan ja jos sen tekee muutamaan kertaan niin on varmasti puhdas suksi. , viimeiset 20 vuotta suksia voidelleena ja n16 vuotta talvet ammatikseni kisa vehkeitä voidellut, niin luulisen kikat löytäneeni, vvimeiset 12 vuotta vastasin Holmenkol voiteluista Suomesa ja olin kiinteässä yhteydessä tehtaaseen ,mm muunmuassa kehittämässä Ramsaun MM kisoissa esiteltyä edellistä voidesarjaa.
Onhan meillä tätä...
http://www.holmenkol.com/produkte/me...C-Reiniger.jpg
En epäile. Mutta kuten todettua, noin ei juurikaan toimita enää tänä päivänä. Ramsaun kisoista on 11 vuotta ja jos katsoo mitä esim. voiderintamalla on tapahtunut sinä aikana, niin... karavaani kulkee ja koirat haukkuu.
Mutiksen pitää vähän lisätä sitä valotehoa, niin ei tarvi vahingossa ajella laduilla. Vaikka totta puhuen, ei mitään uutta taivaan alla. Missä latu, siellä ladun tallojat.
Kiitos taas voiteluvinkeistä! Täytyy tänä iltana jatkaa harjoittelua ja voidella toinenkin suksi. Toivottavasti sukset ei mene pilalle harjoitellessa. ;)
Eipä niitä suksia oikein pilalle saa voitelemalla. Liian kuuma rauta paljaaseen pohjaan on suurin riski, kun pitää huolen et raudan lämpö on sellainen et voide sulaa mut mitään savun/ käryn tapaista ei näy ja et raudan ja pohjan välissä on voidetta ja et rauta liikkuu kokoajan, ollaan turvallisilla vesillä ... Se sulatettu voide voi alkuun hyvinkin jäädä pohjaan jähmeinä pisaroina, kyllä se siitä sitten raudalla sulaa, tasoittuu ja leviää.
Terässilkillä tietysti saa pohjan nopeesti pilattua, mut akryyli joustaa ennemmin kun nykyisten suksien pohjamateriaali joten jos siklaustapa on vähänkään suositusten mukainen, niin taasen pelko poies. Siklaus ja harjaus kannattaa tietenki aina tehdä vain yhteen suuntaan, kärjestä kantaa kohti.
Molempien suksien voiteleminen helpottaa hiihtämistä :D
Tilanne on se, että minä pärjäisin omat hiihtelyni ilman hienoja voitelutsydeemejä ja siksi omat sukset ovat koekaniineina - vaimon sukset otetaan seuraaviksi harjoituskappaleiksi. Tämä siksi, että todellinen syy voiteluharjoitteluun on se, että perheen nuorelle kilpahiihtäjätoivolle pitäisi pystyä voitelemaan suksia niin, että kisoissa ei tarvitse ylettömästi antaa tasoitusta kilpakumppaneille. Tytön sukset otetaan siksi käsittelyyn myöhemmin kun on ensin harjoiteltu vähäpätöisemmillä vehkeillä.