Ja paras aine/konsti tähän oli?
Printable View
No asetonin luulisi toimivan tässäkin? Se onkin semmonen jokakodin yleisaines, että sillä sytytetään grillit, pestään autot, ikkunat veneet, mönkiöt ja poistetaan renkaista kuona.
Auton pesun lisäksi asetoonia sopii lorauttaa myös tankin puolelle. ;) http://www.ffp.fi/bb/viewtopic.php?p...45fa7e847d26fd
Putsasin viimeksi Ghostin rungon asetonilla ja meinas teippaukset irrota ja maaliin tuli sellasia läheltä havaittavia kuplia:o. Mutta irtosi kyllä vaseliinit ja muu paska ja alu/scandium kiilsi kuin uutena.
Kokeiltu ja hyväksi todettu puhdistuskonsti. Joissain rautakaupoissa myytävät putkimiehille tarkoitettu puhdistusliinat. Sellainen 3l ämpäri, jossa kosteita puhdistusliinoja. On aivan sairaan tehokkaita, eikä vahingoita mitään pintoja. Voi suositella.
tää akin rojekti on kiva seurata, kun se ei mee kohtuuttomuuksiin noissa vaan pitää ajo-/kisakelpoisuuden ykkössijalla :)
Hieno projekti ja hienoja projekteja!
Tuli tätä ketjua lukiessa mieleen miten kevennysajatukset ja osavalinnat muuttuisi jos ajattelee asiaa käänteisenä, eli mitkä osat kannattaa kevytpyörästä ensimmäisenä vaihtaa painavammaksi jos esim. jokin sääntö pakottaisi lisäämään kokonaispainoa puoli kiloa?
Rengas asettu Stanituksen jälkeen aika kivasti, kun ensin levittää litkun koko renkaan sisäpinnalle ja antaa asettua "parikymmentäminuuttia". Sitten sopivasti litkua renkaaseen ja kompuralla nopeati painetta venttiilin kautta renkaaseen. Ei vanteeseen kannata laittaa (ainakaan kuivumaan) Stania.
Eikös kammet ja petaalit ole pyörivää massaa? Ainakin on syytä olla, jos haluaa edetä. ;) Jos olis pakko, niin itse sijoittaisin puoli kiloa keskiöön / keskiön seudulle, jolloin pyörän painopiste tulisi alemmas vakauttaen ajoa. Lisäksi keskiön seutu on pyörässä yksi vähiten liikuttelua vaativa alue, joten siitä olisi tällöin vähiten haittaa pyörän käsittelyn kannalta.
Tulipa sitten avattua ensimmäisen kerran tuo Manitoun R7 MRD TPC 100 -keula, kun sen joustomatkaa näytti Finlandian jälkeen olevan enää pari senttiä käytössä. :)
Keula osoittautui miellyttävän yksinkertaiseksi laitteeksi, ja öljynvaihto oli helppoa tehdä. Vaimenninpuolella on kaksi mäntää, joista toinen hoitelee sisäänpäin- ja toinen paluuvaimennusta. Vaimenninpuoli oli tietenkin alunperin "täynnä" öljyä, jolloin keulan massa oli 220-millisellä kaulaputkella huimat 1322 g. No minähän en ikinä ole oikein tajunnut, mihin maastopyörän joustohaarukassa tarvitaan sisäänpäinvaimennusta. Tai ehkä sille on käyttöä, jos ajetaan isosti, mutta tällaisessa nätissä xc- ja martta-ajelussa itselleni on oleellista, että keula toimii mahdollisimman pehmeästi eikä pohjaa yllättäen. Ymmärrän kyllä, että kisatouhuissa moni haluaa, ettei keula notku tasaisella, mutta itse oon aina ollut aktiivisuususkovainen ihan vaan mukavuussyistä. :) Toki paluuvaimennukselle ja sen säätömahdollisuudelle on käyttöä, mutta jos keulasta löytyy säätö sisäänpäinvaimennukselle, nuppi on omassa ajossani aina mahdollisimman "auki".
Koska sisäänpäinvaimennuksen mäntä ei kuitenkaan ollut irrotettavissa ilman väkivaltaa, päädyin kikkailemaan öljymäärien kanssa. Idea oli hakea öljylle sellainen minimitilavuus, jolla paluuvaimennuksen mäntä ui juuri ja juuri öljyssä. Muutaman iteraation jälkeen kyseiseksi öljymääräksi osoittautui noin 20 ml, joka on tietenkin massana miellyttävän vähän alkuperäiseen tilavuuteen verrattuna. ;)
Yksi testilenkki on nyt takana, ja keula näyttäisi toimivan paremmin kuin ikuna. Se on pirun herkkä, mitä se ei alunperin ollut, ja silti paluuvaimennuksen säätö toimii moitteettomasti. 5 wt:n öljyä laitoin, alkuperäinen taisi olla hieman paksumpaa.
Lopputulos on 1294-grammainen laite, joka ainakin toistaiseksi toimii miellyttävän pehmeästi. Toki se DT XRC 100 Race Ltd edelleen houkuttelee, mutta grammaeroa ei enää paljoa ole, sillä yksi DT-yksilö, jonka eräs tuttu laittoi puntariin, oli täyspitkällä kaulaputkella 1260 g ilman lukituksen kaukosäätöä. Olishan se silti hieno ja kai aidosti 100-millinen. Tässä Manitoussa joustomatkaa on hädin tuskin 80 mm, vaikka keula nimellisesti 100-millinen onkin.
Mutta tulihan siis tällä kertaa halpoja grammoja. :)
http://kotisivu.dnainternet.net/akik...nkit/r7mrd.JPG
Onpas painava keula, 4629grammaa:eek:. Oho, se olikin toi alempi luku...:o Kyllä on kevyttä
Tää keulahan voitti muuten Bike-lehden testissä DT:t ja Foxit yms ollen siis testin paras keula. Ei huono valinta;). En tiedä antaako DT:n ltd tonnin hinnalleen vastinetta, mutta eipa sinun pyörästä enää grammoja oikein saa lähtemään juuri muuten. Paitti ne jarrut Formulan F1:iin. On muuten tehokkaat pysäyttimet vaikkei paina mitään.....
--> haedon
Enpä tiennytkään tuosta Bike-lehden testistä. Mikäköhän numero se mahtoi olla, jos yrittäisi saada tuon lehden vielä jostain käsiinsä? Itse oon kyllä edelleen sitä mieltä, että Fox F100 RLC toimii hienommin kuin tää Manitou. Mutta ero alkaa olla marginaalinen...
Oon viime aikoina käynyt kirjeenvaihtoa herra AX:n kanssa, jos se suostuisi tekemään maastoyhteensopivan Zeus:n... Hintaahan sille kertyisi lähes kohtuuttomasti, mutta toisaalta se saattaisi sitten kestää koko elämän. :)
Mikäs är-ykkösten kokonaismassa nyt sitten lopulta on vakiona teräspintaisilla jarrulevyillä ja vakiopulteilla? Ja mitä ne vakiopultit on? Titaaniako? Vai käyttääkö Formula edelleen alupultteja jarrusatuloiden kiinnittämiseen, kuten oli kai joskus vuosia sitten heidän kevyimmässä mallissaan?
Luin siitä vähän aikaa sitten WeightWeeniesistä, joten en tiedä numeroa:o.
On jäänyt multa punnitsematta, kun piti saada heti pyörään kiinni. Painoja löytyi kyllä Light-bikesista, you know. Titaania on, mutta jarrukahvojen pultit on alumiinia ja halkaisija jotain 3 tai 4mm, joten enkös kiristänyt sitten liikaa asentaessa ja yksi pultti pätkähti poikki. Sitten vasta luin asennusvihkosesta vääntömomentin. Nyt on tilalla joku teräspultti sitten.
Eipä Zeusten paino varmaan paljoa nousis, jos tekis niistä maastoon käyvät. Pari kerrosta hiilaria lisää:).
Yksi keulavertailu, jossa on mukana Manitou R7 MRD 100 oli Biken numerossa 04/2009. Tosin tuossa ei ollut Foxeja tai DT:tä mukana. Testissä oli viisi xc-keulaa ja Manitou oli ainoa, joka sai Super -arvosanan. Muut testikeulat olivat:
- Marzocchi Corsa Cento (Gut)
- Rock Shox SID Worldcup (Sehr gut)
- RST First Platinum (Gut)
- SR Suntour Axon Werk ELD (Gut)
Bike 05/2008:ssa on myöskin vertailu, jossa oli seuraavat keulat:
- DT Swiss XCR 100 RL (Sehr gut)
- Fox F 100 RLC (Super)
- Magura Durin 100 (Super)
- Manitou Minute MRD 100 (Sehr gut)
- Marzocchi Marathon Corsa LT (Gut)
- Rock Shox SID Team (Super)
- SR Suntour Axon RLD (Sehr gut)
- White Brother Magic 100 (Befriedigend)
Toihan näyttää hyvältä. Mulla kun on uusi 100mm SID kellarissa odettelemässa josko jaksaisi laittaa Scaleen, joskus...mutta toi "Super" arvosana antaa odottaa jotain ihan ok toimintaa ainakin.
Kiitos Portille keuladatasta! Tarttee nyt vielä sanoa sen verran, että kyllä tuo Manitou on ilman muuta toiminnaltaan varsin hyvä laite. Mutta Foxille se ei silti mun mielestä ihan pärjää.
Mitäs se miun setti painoikaan, en kuolemaksenikaan löydä sitä kuvaa täältä läppäriltä Oulusta käsin. Muistelen että kuvassa ollut setti (kahvat+pultit, letkut, satulat) oli 342g, siihen päälle sitten jarrulevyt, levyjen pultit, satuloiden pultit ja mahdolliset adapterit. Levyt 160mm koossa orkkiksena 88g kappale, jolloin ollaan 518 grammassa. 12 titaanipulttia levyille noin 15g(?) => 533g, adapteri taakse parikymppiä ja vielä neljä teräspulttia satuloiden kiinnitykseen. Jotain 575-580g koko setille?. Ja tuo punainen anodisointi kuulemma oli vielä 10g painavampi kuin normaali. Itselläni on toki takana 140mm alligator, jolla voipi miinustaa 27g.
Nuo teräspultit meinasin jossain välissä korvata titaanisilla ja ehkä nuo kahvat hiilariversioilla. Hiilarikahvat vain ovat kovin arvokkaita ja niillä säästi muistaakseni jotain 8g/kpl.. Noilla kaikilla päivityksillä pääsisi siis normiversiolla 540 ramman hujakoille, 140mm takalevyllä 513.
--> px
Kieltämättä kepeää... 500 g voisi ehkä olla saavutettavissa, jos oikein lähtisi viilaamaan. :) Mun Hope Mini Pro on aika tarkaan 600 g, mutta siitä ei taida enää ihan helposti grammoja irtoilla, sillä sekä jarrusatulat että kuitukahvat on jo nykyisellään alupulteilla kiinni, ja takana on 140-millinen levy.
Mäkin luulin että joku ajaa alumiinirunkoisella pyörällä, mutta sitten käsitin, että vitsailuahan semmoisen on pakko olla.
Jaa että jarrusatulat on kiinni alu-pulteilla? Aika rohkea veto mielestäni...
Tai sitten minä olen vaan ylivarovainen. ;)
Postmount jarrusatulahan pyrkii työntymään niiden postmountien "sisää" jarruttaessa, eikä ainakaan jarrutuksen hetkellä pultteihin kohdistu kovinkaan suuria leikkaavia voimia. IS-Postmount-adapterin kiinnityspultteja en ihan heti korvaisi alumiinisilla, mutta ehkä minäkin olen turhan varovainen.
Joo, kyllähän te turhan varovaisia olette. :)
Formulallahan oli joskus kevytmallissaan vakiona alupultit jarrusatuloiden kiinnitykseen. Ja kyseessä oli juuri IS-malliset satulat. Joku mekaniikkaihminen sen joskus ww-foorumilla varsin uskottavasti esitti, että jos IS-kiinnitteinen jarrusatula on kiristetty kunnolla paikalleen (lue: ei pääse "heilumaan"), kiinnityspultteihin ei kohdistu leikkausjännitystä jarrutuksen aikana.
Varmaan jo viitisen vuotta on tullut alupulttikiinnitteisillä (sekä IS että PM) jarrusatuloilla ajeltua ilman murheita, joten kyllä ne käytännössäkin näyttävät ongelmitta kestävän. Tosin tätä grammanviilailua on tullu tehtyä vain tuohon kisapyörään. Lenkkifillarissa on pelkkiä teräspultteja kohteesta riippumatta. :)
No näinhän se ruuviliitos toimii teoriassa, mutta sitten kun/jos ruuvit löystyvät, niin tilanne muuttuu.
En jaksa itte kirjotella enempää, niin tuossa lisää hienoja kuvia sun muita: http://www.ferrometal.fi/docs/teknis...iliitokset.pdf
Nonniin, voisi tietysti lukea vähän tarkemmin. Luulin että jarrusatulat ja kahvat oli kiinni vain alapulteilla kun puhe olikin alupulteista. :D
Onko Akilla tai muilla vinkkejä mistä kannattais kysellä Sparkia? Tekee nääs mieli uutta täysjoustoa, kun vanha Strike on jo ikäloppu eli viisivuotias. Mielessä on todennäköisimmin 10 tai 20 -malli tai sitten pelkkä runkosetti. Paikallisesta (Tre) erikoisliikkeestä osaan kyllä käydä kysymässä itsekin, mutta nyt olisi potentiaaliset kotikaupungin ulkopuoliset (netti)kaupat hakusessa.
Kiitos ja kuulemiin :D
--> Järppä
Itse tilasin siitä väliviivattomasta bikediscountista, eli osoite on
www.bikediscount.de.
Kallis kuin mikä, mutta runko tuli kyllä nopeasti. Liike taitaa olla itävaltalainen.
490,5 grammaan tuunattu tuossa yksilössä:
http://up.k10x.net/yiozjnstrcbfu/Cannondale2.jpg
Noihin jarrulevyihin en välttämättä ihan heti lähtisi itse.. ja onhan tuossa muutakin kohtuu kepoista partsia joiden kisakelpoisuutta voipi kyseenalaistaa. Mutta huonompaakin tavaraa olisi varmasti saatavilla. :rolleyes:
Kuva mtbr:n forumilta, http://forums.mtbr.com/showpost.php?...2&postcount=15 . Tuubit alleviivattuina koska ko. keskustelu on niistä.
Onpa kaikenlaista mukavaa tuossa Cannarissa. :) AX:n stemmi ja tanko saattavat itsellenikin olla tulossa, mutta erityisesti tuo LW:n takavaihtaja hyppäsi silmille. Siihen kun saa oksan osumaan sopivasti, saattaa kuulua *snap, crackle, pop*, ja sitten keräillään kuidun palasia ympäri metsää. :D Olishan sellainen törkeän hieno, mutta tonni taitaa sittenkin olla liikaa takavaihtajasta. :)
Nuo Formulan R1:t on kieltämättä hienot ja kepeät, mutta tarttee nyt odotella, mihin se Hopen uutuus asettuu grammamäärältään...
Onkos Akilla tietoa sen DT:n kuitukeulan toimivuudesta verrattuna esim Foxiin tai Maniskaan? Ittellä olis tarkoitus semmonen hommata, heti kun niitä tulee kauppaan. Vähän mietityttää se, että ko keuloihin ei löydy huolto manuaaleja mistään. Huono huoltaa, kun ei tiedä edes öljyn viskositeettiä.
Mulla ei ole DT:n keuloista omakohtaista kokemusta, mutta kovasti noita on pehmeästi toimiviksi, luotettaviksi ja yksinkertaisiksi laitteiksi kehuttu. Mutta kyllähän monella foorumilaisella on DT:n keula, joten kertokaapa...
Smoothi toiminta olis kyllä jees. Maniskaa en itte kans pidä ihan foxin veroisena mut riittäis, kun olis toiminta jotain siltä väliltä.
Tuolla näyttäis olevan sparkkeja myynnissä: http://www.kudubikes.co.uk/shop/303/471/