Tänään taas, tällä kertaa maasturilla.
Tampereella sähkölinjan pohjia ajaetta kivikkoon ja siitä sitten *muks*
Polveen (toivottavasti vain) naarmuja.
Printable View
Tänään taas, tällä kertaa maasturilla.
Tampereella sähkölinjan pohjia ajaetta kivikkoon ja siitä sitten *muks*
Polveen (toivottavasti vain) naarmuja.
Eilen torstaina kumun kanssa ajellessa tapasin kahden juuren syndrooman. Etupyörä ja takapyörä jäivät juuren taakse samaan aikaan => muks kyljelleen. Vasen nilkka vähän nyrjähti, joten otan tänään olutta kotiterassilla. Liikkalan teitä olen ajanut joskus pikkupoikana.
-Veijo
Tänään maantielenkillä tosin pyörätiellä pitkän alamäen jälkeen lyhyt nousu putkelta runtaten ja viimeisin mittalukema oli 50km/h. Rouva maasturillaan kääntyy takavasemmalta eteeni ja väistän takakumi ulisten peränkautta ohi hypäten kanttarin yli pirun pitkälle lepikkoon. Lepäilin siellä auringon paisteessa ja pehmeällä kasvillisuudella heinäsirkkojen siritellessä ja ihmettelin kuinka mitään ei oikeastaan sattunut. Pyörän kahvassa pieni naarmu ja polvessa pikkiriikkinen hiertymä. Ajolasit lensi aika pitkälle kuin myös juomapullot.
Kehä I alikulkutunnelista tuli joku mummeli vastaan ja oli liikaa vauhtia torstaina.Pusikkoon menin vaikka hydrauliset levarit oli filossa.
Ja oli sitten pikalinkku kanssa auennut ja ihmettelin talliin pannessa miksi tää niin hutero on ajaa.
Frouva tuli sit vissiin aika lujaa?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti K4k3
Omia pöhlöilyjä:
Eilen tuli ylämäessä paksu juuri vastaan ja töks - kadenssi hetken noin kolmesataa eli aivan tyylipuhdas OTB jota kukaan ei nähny; harakoille meni sekin. :D
Ei kovinkaan lujaa vaan oletin hänen päästävän minut ensin, jotenkin hän sitten kumminkin ajatteli siron autonsa kiihtyvän sen verta ripeämmin ettei ongelmia tule. Toki olisin voinut itsekin välttää tapahtuman, mutta näin nyt vain pösilölle kävi. Se vain ihmetyttää kuinka mitään vahinkoa ei syntynyt!? Onni onnettomuudessa, mutta eihän tuota voi edes luokitella sellaiseksi :D Rinne mihin laskeuduin oli jyrkkä ja sopivan paksun kasvillisuuden peitossa vailla puita ja kiviä. Lupaan itselleni olla varovaisempi jatkossa ja toivottovasti ei tarvi tähän lirpakkeeseen enää kirjuutella :p. Hyviä vointeja kaikille ja kiva kun kelitkin alkaa suosia.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Shimaani
Olisihan minunkin pitänyt ymmärtää, että aivan kaikki maasturit eivät fillarifoorumillakaan ole kaksipyöräisiä (ja rouvien ajamat ehkä harvemminkin)...
No, tulihan se tämän myöhemmän pyöräilyelämän kuudes kaatuminen: jokainen pikkupoika oppii ensimmäisenä oikeana fillarikesänään, miten ajoradalta noustaan loivennettua katukiven reunaa ylös jalkakäytävälle tms - tai ainakin sen, ettei nousta liian viistoon, ei ainakaan samaan aikaan "ylämäen" suuntaan kääntäen tai polkaisten tai ei ainakaan sadekuuron kastelemalla kivellä.
Minä olin kuitenkin juuri sillä hetkellä täysin keskittynyt lukemaan seuraavan poikkikadun tieviittaa eikä muu toiminta sittenkään ollut automaation tasolla...
Jokohan nämä kaikki peruskaatumistavat olisi jo läpikäyty?
PS Tempokisulle ja muille: pyörätie on alamäen suuntaan etuajo-oikeutettu, samoin risteyksessä suoraan kulkevaan suuntaan - aina! Ei ole pätkääkään väliä sillä mitä tieliikennelaki tai ede terve järki sanoo, koska noin ajattelee suuri osa tai ainakin niin moni (kovaakin ajava) pyöräilijä, että tarpeettomien vaaratilanteiden ja onnettomuuksien välttämisksi meidän muiden on toisesta suunnasta tullessamme elettävä tuon mukaan.
(Joskus risteykseen voi tulla alamäkeen kahdestakin suunnasta ja useissa risteyksissä voi ajaa suoraan samoin kahteen eri suuntaan, mutta sehän on vain elämää...)
Sunnuntaina Kuusankosken maracupissa tuli tehtyä otb hitaasta vauhdista, kun etupyörä upposi suohon...
Eilen OTB, kun etugummi upposi mutalammikkoon... onneks vauhtia oli taas niin vähän, että mitään ihmeellistä ei sattunut :D
Teoriani on, että niitä on oikeasti rajattomasti. Tuo ajatus vain joskus muodostuu ihmisten päähän hämäämään, mutta jos sitä ei tapa äkkiä, on pian jossain kyljellään.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Stayer
(Porvoon jäljiltä vieläkin käsi paketissa. Purin tosin sen alkuperäisen ja lastoitin vain tuon kärkinivelen, nyt kädellä voi tehdäkin jotain, on vain yksi sormi poissa pelistä.)
Tuossa viikko sitten olin kotiinpäin polkemassa ja vähän kehä III:sta pohjoiseen tuli vastaan kolme pikkulikkaa fillareillaan (mitä lienee 10-12 vuotiaita). Tyypillisesti aloin hakea katsekontaktia vastaantulijoihin ja luulinkin siinä onnistuneeni. Kuitenkin vähän ennen sivuutusta totesin, että porukasta ensimmäisenä ajanut alkoi katsella taakseen samalla ohjaten ajokkiansa suoraan minua kohti. Tytön kaverit olivat mukana tilanteessa sen verran hyvin että huusivat jotain "varo" ennen kuin itse ehdin edes avata suutani (ja olin muutenkin melko keskittynyt vetämään täysjarrutusta koska ajolinjamme leikkasivat toisensa ja etäisyys välillämme lyheni uhkaavasti..)
No kolarihan siitä tietysti tuli, vaikka ilmeisesti pyörät eivät varsinaisesti osuneet toisiinsa missään vaiheessa; vasemman käden keskisormeni jäi tankojen väliin ja on edelleen turvoksissa :( Tytölle tai kalustolle ei ilmeisesti käynyt kuinkaan.
Lähinnä jäin pohtimaan, että mitä tällaisille tilanteille mahtaa? Tuon ikäisille liikenne on vielä melkoinen mysteeri, joten periaatteessa kai vastuu tällaisissa tilanteissa on vastaantulevalla aikuisella, vaikka objektiivisesti syyllinen olisi vastaantulijan puolelle siirtynyt ja suoraan tätä päin ajanut keskenkasvuinen. Eli pitäisikö oikeasti tilannenopeus olla aina sellainen, että tarvittaessa vastaantulijan yllättäen alkaessa tulla kohti ehtii vaikka jalkautua ja väistää pusikkoon? Jälleen yksi esimerkki siitä, että kevyenliikenteenväylät eivät todellakaan sovellu kaiken kevyen liikenteen yhteiskäyttöön (hyvästäkin tahdosta huolimatta)?
Eilen männyntaimet sai tuta miten paljon suomalainen mies painaa. Ja kyllä ne taimet taittu, ku mää kaatusin :D. Yritin ylittää kaatunutta puista sähköpylvästä, mutta eipä onnistunut. Eturattaat nappas kiinni, eikä vetäsyllä lähteny riittävästi irti. Jalat kiinni polkimissa rupesin sitten kaatumaan... timbeeer! Onneks en siihen pölkyn päälle kaatunut. Se olisi vonnut kolahtaa. Nyt tul reiteen vaan pieni naarmu ja vähän pakaraan särkee. Ei paha.
Eilen pitkästä aikaa maasturilla töihin (en ollut pyörään koskenut 1½ kuukauteen). Kotia kohti ajallessani olin pysähtymässä liikennevaloihin ja ajattelin itsekseni, että onpas lukkikset tiukalla verrattuna maantiepyörään, täytyy löysätä kotona. No kuinka ollakkaan, siihen kupsahdin kävelyvauhdista oikella kyljelleni. Polveen haava ja jo ennetään kärsinyt oikea ranne kipeänä. Äkkiä ylös ja häntä koipien välissä kotiin...
Niin ja muuten ne lukkikset jäi löysäämättä.....
Ajatusvirtana se meni vanhaa Lahdentietä pohjoiseen ajaessa jotensakin näin: "...eivät kai nuo pilvet sada kun eivät tähänkään mennessä sataneet, rupeavat ne kuitenkin, ei kannata enää takaisinkaan kääntyä, täällähän on satanut reippaanlaisesti, mitä siitä että perse kastuu kun ilman lokasuojia on enemmän kuin pro, tienpinta taitaa olla liukas mutta olethan ajanut ennenkin, nyt käännyt oikealle Talman suuntaan ja sitten vasempaan Kaskelantielle, näytä suuntamerkki, hiljennä, ei kai tuo auto meinaa kääntyä eteen, käänny, no mitä nyt tapahtuu, perä haluaa jatkaa Mäntsälän suuntaan, kohta olet kyljelläsi, käännä nopeasti tankoa ulospäin eikun siirrä painoa, no nyt olet kyljelläsi, eikö tämä liuku lopu, juomapulloko tuossa vierellä pomppii, no nyt se loppui..."
Vammoja eikä vahinkoja ei tullut, ellei hieman vinoon vääntynyttä kahvaa lasketa. Jälkeenpäin käväisi mielessä, että liuku (joka tosin ei tainnut olla niin pitkä kuin miltä se ehti tuntua) olisi voinut viedä kääntyvän auton alle tai kylkeen, mutta pahinta oli että joutui tunnustamaan itselleen ettei jälkeenpäinkään ole harmainta aavistusta mitä tulin tehneeksi väärin.
Jarrutin hieman suoralla, irrotin toki ennen käännöksen alkua - mutta varoinko sittenkin autonkuljettajan aikeita niin paljon että perä irtosi jo siinä vaiheessa? Käännöksessä ulkojalka oli suorana, sisäpolvi hieman sivulla, mutta en ainakaan usko kallistaneeni - ellen siten kiristänyt kaarretta kesken kaiken? Luulen istuneeni tukevasti satulassa - mutta oliko paino sittenkin liikaa käsillä, vai ehdinkö jo ruveta nousemaan liian aikaisin putkelle lisätäkseni vauhtia heti käännösen jälkeen?
Parempi olisi varmaan ollut ottaa kaista reilusti haltuun, jolloin kaarre olisi ollut laajempi (ja olisin sitä paitsi ollut valmiiksi ryhmittynyt seuraavassa risteyksessä)...
No mitä tästä opin: 1. Pitänee jatkaa näitä yksityisopintoja aikuisten pyöräkoulussa. 2. Peruskaatumistapoja tai -syitä lienee tosiaan rajattomasti:
Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Teemu Kalvas
viikonloppuna tangon yli asfaltille, kyynärluu murtu :o( Tavallinen nishikin hybridi, pitäs ehkä yrittää vähän säätää etujarruja. Ja vaihtaa toisenlainen tanko jos aion uusia tämän loikan, käsituki teki ilkeän ruhjouman reiteen. Tai ehkä ajelen jatkossa kaupungilla ihan vaan vanhalla Ainolla, pysyy paremmin hallinnassa ;o) Mut ilonen asia oli että Marian päivystyksessä käsi saatiin kuvattua ja paketoitua reilusti alle tunnissa.
Yritin päästä liian jyrkän mäen päälle maasturilla ja loppui jerkku reisistä ja piti nousta putkelle jolloin MountainKingistä loppui pito ja vauhti pysähtyi siihen. Polkimina oli kaverin lainapedaalit jotka oli kiireessä säädetty vähän turhan tiukalle joten takapuoli otti kontaktia eteläsuomalaiseen ulkoilureitin pohjaan. Ei käynyt kipeää eikä tullut vahinkoja. Harmitti vaan kun joku nuori tyttö näki.
Åressa komia OTB, jostain liukkaasta juuresta se etupyörä lähti ja laskeutuminen noin kolme metriä alemmas kuin pyörä. Kerkesin jo säikähtää kun oikea käsi meni tunnottomaksi, mutta kai se sitten vaan johonkin hermoon tärähti kun tunto siinä ihmetellessä pikkuhiljaa palautui.
Hankalinta siinä sitten olikin se kiipeäminen takaisin pyörälle, sateesta liukas muta jyrkässä rinteessä ei juurikaan tarjonnut pitoa kengille...
Vajaa kuukausi stongan yli polvi edellä kiveen... teki muuten hyvää
Viikonloppuna tunaroin itseni selälleni lähes tasamaalla kivikkoon. Selkä näyttää Ara-papukaijalta, vaikka melkein täysi juomareppu pehmensi mukavasti. Miten ne lapset selviävät tuollaisista volteista pelkästään henkisillä kolhuilla?
Puolta lyhyempinä putoaa puolta matalammalta, ja sitten vielä ajavat puolta hitaampaa. Lisäksi luut on puolta pehmeämpiä. Kyllä se vähän auttaa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti lansive
Lisäksi ne epäreilusti vielä paraneekin nopeampaa, jos nyt jotenkin onnistuvat itsensä satuttamaan.
Harjoittelin lauantaina Kangasalan Kirkkoharjulla jotain bunnyhopin tyyppistä pomputtelua pienien kivien ja juurien yli. Yhdessä kohtaa taisi takapään nosto myöhästyä, josta seurauksena takapyörä otti kimmokeen juuresta heittäen minut nokalleni polulle. Onneksi ei pieniä mustelmia ja turvonnutta sormea pahempaa päässyt käymään.
Veijo
About kuukausi takaperin olin palaamassa lenkiltä kunnes sateinen risteys yllätti. Kallistin aika jyrkästi ja vauhtiakin taisi olla liikaa kun takarengas luisui alta ja sitte mentiin asfaltin pintaa muutama metri. Onneksi ei lähteny ku orvaskesi ja perse on jo kunnossa:D
Pari viikkoa sitten.
tasamaalla sisäkurvin puolella oli nilkan paksuinen n. 10 cm korkea koivun kanto. Tulipahan testattua että uuden haarukan saa pohjaamaan... Itse pohjasin sen verran että reisi ja sormet alkaa vasta pelata kunnolla.
Lensin vahingossa naama edellä aitaan.
Eilen. n.25-30km/h kanttasin puusillalta asfaltille ja etupyörä luiskahti alta. Nyt on vasemman puolen sääri, lonkka ja molemmat kyynärpäät auki.
Kuuluu lajin luonteeseen siinä vaiheessa, kun ylittää omat taito tasonsa. :o
Eilen tuli mukattua,kun rengas puhkesi jyrkässä mutkassa. Poljin tuolloin juuri putkelta. Vauhtia onneksi vain noin 25km/h,kun oli loivaa nousua.
Oli mukavaa paikata rengasta,kun käsi tärisi kaatumisesta tulleen iskun takia.
Ensimmäinen kunnon kaatuminen tänään. Puusillalla oli keskellä metallinen "kaistaviiva" kun keskustasta olin suuntaamassa Espoota kohti. Ajatuksissani sitten siihen ajoin ja sateen liukastamana lähti pyörä alta. Komeasti 90 kilonen mies mätkähtää maahan. Ranne eteen (nyt hellänä) ja komea liukuminen maassa. (kylki ja lonkka auki).
En tiedä miksi, mutta mun pitää aina vaistomaisesti pompata VÄLITTÖMÄSTI pystyyn. Ikäänkuin alitajuisesti hävettää enkä tahdo näyttää kenellekään, että sattuu niin hemmetisti.
Tuli testattua miten racing ralph ja nobby nic pitää märällä asphaltilla!
Toissalenkillä melkein kassit edellä puuhun. Paukutin hyvää alamäkea alas ja eteen tuli pieni kivikko ja ajatuksissani en muistanu pitää kunnolla tangosta kiinni (semmonen turhan rento ote) ja tuli isompi kivi vastaan. pyörä alta ja haara-asennossa lensin päin puuta jalat edellä, mutta ei menny ihan puuhun asti. Kaveri tuli kysymään, että kävikö pahasti. Tokaisin vaan: Kiitos kysymästä, mutta ei sattunu, päätin vain huilia vähän.. *syö mustikoita samalla* :D:D
Eräs ortopedi suositteli juuri tuota, ts. jos kolhun jälkeen pystyy varaamaan kipeää paikkaa ei vamma ole hirveän paha.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Timi
Toisaalta olen ihmetellyt omaa reagointia kun kaatuu - akkiä ylös ja pälyilyä - onko yleisöä:o
Sunnuntaina kahdesti ½noloon tyyliin.
Ensin jyrkässä ylämäessä kiveä kiertäessä tunaroin itseni toisen kiven taakse jumiin ja sen verran poikittain rinteessä, että pääsin kaatumaan alamäen suuntaan.. siitä putos ihan hyvin. :rolleyes:
Toinenkin oli käsittämätön koomaus tasamaalla. Puunkiertoa aivan liiallisella nopeudella ysikymppiseen. Maaperä antoi periksi ja renkaat alta, hartia edellä männyn runkoon.. sitten lähti mies vasempaan, pyörä oikealle ja oikea jalka lukkiksessa kiinni tottakai eikä irti lähteny.
Tänään yhdet pannut porukkalenkillä + parit rempulat päälle :D! Tekniikka-ajoa tarvii harjotella kovasti paljon.
Eilen ekan kerran moneen aikaan nousukahva jäi puskaan kiinni ja........ lasku oli pehmeä mutta hallitsematon:)
Oikaisin työmatkalla Friisinmäentieltä Masalantielle, mutta polku oli yllättäen melko vettynyt eikä sliksissä ollut sanottavasti sivuttaispitoa. Tilannenopeus oli kyllä kohdallaan, pyörä oli pakko pudottaa mutta mies säilyi rystys-polvi-kosketuksella.
Tukin yli hienosti, mutta sn jälkeen kuoppa jota Reba ei klaarannut. Melkein täydellinen kuperkeikka, lasku oli onneksi pehmeää sammalta yms. Vähän lonkka jomottaa, mutta se lähtee viimeistään huomisella lenkillä:D
Tänään menin stongan yli pariin otteeseen. Liikaa intoa, vähän taitoa :p!
Ihan ilman pyörää.. voi voi.
Kävi vähän niinkuin kummelissa, että tarpeeksi kun kikkailee niin napsahtaa.Duunipaikan pihalla pompuuttelin Bansheella ja testasin ja säätelin joustoja.keula löysänä sitten vauhdista tempaisin etujarrun kiinni ajattelemattomuuttani, ja hienosti stongan yli. Ei mainittavia vaurioita, kuskille tai pyörälle.
Eilisellä maastolenkillä etupyörä upposi mutaan, mistä seurauksena epäpuhdas OTB (tasajalka-alastulo). Melkein tapahtui toisenkin kerran, mutta ehdin reagoida vähän paremmin ja sain pyörän kaadettua sivulle...
Kolmessa viikossa kolme kaatumista: yksi mtb:llä (kuuluu asiaan), yksi maantiefilolla (Tour de Helsingissä), viimeisin retkipyörällä. Eilen kuvittelin olevani Y-risteyksessä, mutta sinne vasemmalle pääsyn torppasi täyskorkea kanttarikivi. Huonot valot ja epätasaisesti valaistu kaupunkialue, jossa tää kohta jäi katveeseen.
Ihottumaa on nyt siellä sun täällä. Onneksi putosin lonkka edellä, se on sentään kestävä paikka. Enemmän kaatumisia kolmessa viikossa kuin viime kausi + tämä kausi ennen näitä yhteensä.