Ja tarkasti ottaen vielä niin, että autoilija ajoi päälle. Auto ei aja kenenkään päälle, koska kuljettaja on se, joka ajaa.
Printable View
Autoilijoista ei uutisoida samaan tapaan, mutta bemareista uutisoidaan.
Onko tuolla nyt oikeasti väliä?
Jos mä näen että naapuri jää auton alle työmatkalla, niin kyllä minä kahvipöydässä sanon että naapuri jäi auton alle. En minä sano, että naapuri jäi autoilijan ajaman auton alle.
Ei nyt ole varsinaisesti mitään ajojahtia, suurimmalla osalla ihmisistä on vaan asenteessa vikaa. Meni ruokatunti piloille kun luki noita HS:n jutun kommentteja. Jopa hengästyneen pyöräilijän CO2 -päästöt huolestuttivat, ihan varma en siitä ollut oliko kirjoitettu tosissaan vai ei. Ja saatiin vielä yhdistytettyä sääntöjä rikkovat trikoo-ohjukset, koska maastopyöräilyhän on ihan sama asia ja kaikki pyöräilijät samanlaisia.
Luin nuo kommentit HS:n uutisesta, enkä nyt mieltäni niiden takia pahoittanut. Yksi mielenkiintoinen argumentti siellä oli tyyliin "omia epävirallisia harrastuspaikkoja tehdään kun virallisia ei ole". Ja totta varmasti on että nämä omaehtoiset rakenteet ovat tulleet huomattavasti halvemmiksi kuin kaupungin virkatyönä toteuttamat olisivat tulleet.
Entäs jos nämä harrastajat kävisivät kaupungin kanssa vuoropuhelua, ennen rakentamisen aloittamista että tarvittaisiin tuollainen ja tuollainen, ja että mihin metsän nurkkaan voitaisiin tehdä niin että siitä ei ole hirvittävästi haittaa. Win-Win: harrastajat saisivat mieleisensä harrastuspaikan tai -paikkoja, kaupungi säästäisi rahaa ja harrastaminen keskittyisi osoitettuihin spotteihin ja niille jotka haluavat nähdä mieluummin koskematonta varvikkoa, jäisi myös tilaa ja mahdollisuuksia.
Voi käydä kuten näille http://trailparkboys.com/
Tai saattaa käydä myös näin:
https://www.facebook.com/ridesalpaus/
Kyllä faktillinen asia on se, että mikäli haluaa omia maastopyöräilyn harrastemahdollisuuksia edistää, tulee olla jonkinmoinen virallinen yhdistys takana ja alkaa vuoropuhelua kunnan/maanomistajien kanssa.
Netissä avautuminen ei asiaa juurikaan edistä.
Ei muuta kuin yhdistystä perustamaan (tai yhteyttä johinkin olemassaolevaan yhdistykseen ja sen jäseneksi ja sitä kautta asiaa eteenpäin viemään), suunnitelmaluonnokset valmiiksi ja kaupungin setien/tätien juttusille.
Jännä että somessa ja lehdissä pyöräilijöitä morkataan, vaikka "joka paikassa" pyöräily saa uutta nostetta kun työsuhdesähkärit on lyöneet läpi.
Monen asiakasfirman kahvipöydissä pyöräilystä puhutaan innostuneesti, eikä missään nimessä parjaten. :)
Tämä kyllä totta, en muista että olisin näiden muutaman viimevuoden aikana kun ole tuota maastoajoa enemmänkin harrastanut (ja vielä sähköavusteisesti hyi olkoon), että olisin henkilökohtaisesti kasvokkain saanut negatiivista palautetta missään (keskustelupalstoilla kylläkin) tilanteessa, pitää oikein alkaa miettimään voiko näin olla. Hauskoja keskusteluita kyllä enemmänkin niin "kahvipöydässä" kuin sitten luonnossa kohtaamisissa.
Autoilusta on tullut yhä kalliimpaa ja sitä rajoitetaan ja kehitetään korvaavia kulkumuotoja, joten pyöräily on autoilijalle automaattisesti uhka, mitä pitää vastustaa kaikkialla.
Oon itse äänestänyt pyöräharrastushankkeita aina kun niitä on ollut ja ehdottanut niitä itsekin sopivilla paikoilla, vedoten myös laittomaan rakenteluun ym, mutta ei tunnu ottavan tuulta alleen. PK seudulla ei taida olla muunlainen kuin maltsun kaltainen toiminta mahdollista, mm vastuukysymysten takia. Pienemmillä paikkakunnilla tuntuu olevan enemmän neuvotteluvaraa ja maalaisjärkeä, esim rovaniemellä homma rokkaa todella hyvin ja uusia alamäkireittejä tekeillä ounasvaaralle, sekä roketraililla suht vapaat kädet puuhasteluun.
Mitenhän nuo vastuuhommat menee esim. savelassa ja miten se eroaa siitä jos alamäkipätkiä olisi kaupungin osoittamalla alueella.
Ehkä ongelmana myös se, että nämä on enemmän nuorison tekeleitä, joilla ei välttämättä ymmärrystä ja taitoa alkaa näitä hoitamaan virallisesti lupien kautta. Vanhempi väki paremmilla resursseilla suuntaa sitten bikeparkkeihin tai ajelee erilaista ajoa.
Tuumasin vastata vaikka kysymys ei ollutkaan minulle suunnattu. Koska Opuluksen kommentti oli hyvä. :)
Itse en luonnossa tunnista kuin lintuja ja suurimman osan nisäkkäistä, kasveista en tiedä mitään. Joku alue voi olla suojeltu jonkun harvinaisen kasvilajin takia ja meille "pulliaisille" se asia ei näyttäydy lainkaan. Tai mistä sen huomaisi vaikka polku menisi kuinka harvinaisen linnun pesäpuun alta.
Eli niitä luonnonsuojelullisia arvoja on vaikea mennä kritisoimaan, jollei oikeasti tiedä mistä syystä joku alue on suojeltu.
Suomeksi käännettynä tuo lienee: miten pari kasvia, jotka eivät edes näytä miltään ja joiden ainoasta kasvupaikasta koko maassa ei ole kyse, voivat olla tärkeämpiä kuin kymmenien ellei satojen maastopyöräiliöiden harrastusmahdollisuudet ja miten voi olla että joku siitä päättää maastopyöräilijöiltä mitään kysymättä?
"Faktinen mandaatti" on tietysti kaupunginhallituksella, joka "kollektiivisesti päättää" esittää luonnonsuojelualueen perustamista. Tai, no, viime kädessä tietysti ELY-keskuksella.
Kysehän on puhtaasti arvoista, joita tällä hetkellä määrittää melko läpinäkymättömästi Helsingin Kaupunki (ja oikeasti melko pieni työryhmä). Edelleen kysyn tätä tavallisen pulliaisen määritelmää. Onko ainoa päätökseen oikeutettu taho virkamies, vai riittääkö esim. päätöksiä tekevän tahon asiantuntemusta vastaava luonnontuntemus?
Otetaan yksi esimerkki:
https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/6364878
Kyseessä on sitkaskääpä, jonka takia alueen käyttöä halutaan (huom! passiivissa) rajoittaa. Kun kaivelee vähän tarkemmin tätä päätöksentekoa, niin se laskeutuu hyvin harvan ihmisen työpöydälle. Minusta on kaupunkilaisena ihan tarpeellista esittää kysymys siitä, että onko yksittäinen kääpälaji riittävä peruste kieltää liikkuminen alueella? Millainen todellinen arvo tällä lajilla on yhteisölle verrattuna esim. liikkumisen hyötyihin. Nykyisessä sote-tilanteessa liikunnalla saadaan sairauksien ehkäisyssä kaikkein suurin kustannustehokkuus, mutta kuten uutisessa todetaan:
"–?Virkistyskäyttö on hyödyllisyydestään huolimatta, myös alueen merkittävin uhkatekijä luontoarvojen kannalta, todetaan alueen hoito- ja käyttösuunnitelman luonnoksessa."
Minusta maankäyttö on asia, josta ei tulisi päättää muutaman ihmisen luoman käyttösuunnitelman puitteissa, joka on vielä melko ideologisesti värittynyttä. Lisäksi tämän päätöksen esittelijällä ei ole kokemusta liikunnan terveysvaikutuksista ja alueen virkistysarvoista esim. mielenterveyden ongelmiin, jotka ovat muuten kaupungin agendalla.
EDIT: koskee tuo rajoitus maastopyöräilyn lisäksi suunistamista, polkujuoksua, lasten leikkimistä jne. Edustan tässä vain yhtä yksittäistä virkistyskäyttöön metsää tarvitsevaa intressiryhmää.
https://lumovahti.hel.fi/actions/2.7
Tuosta voi opiskella miten helsinkiläinen ls-alue perustetaan.
Toki ensimmäinen vaihe on tämä:
Voiko sinne rakentaa ja saako siitä rahaa. Ai ei, no harkitaan sitä sitten luonnonsuojelualueeksi.
Lähetetty minun SM-S916B laitteesta Tapatalkilla
On sillä väliä. Jäikö hän todellakin alle vai ajettiinko hänen päälleen? Kun sanotaan, että jäi auton alle, niin silloin vähätellään tai kokonaan poistetaan autonkuljettajan osuus tapahtuman kuvauksessa. Kyllä auton alle voi tietysti jäädä niin, että tapahtumaa kuvaa "auton alle jääminen", mutta useimmissa tapauksissa kyse on autonkuljettajan tekemästä virheestä, jonka seurauksena hän ohjasi autonsa toisen päälle. Tällöin tilanteen parempi kuvaus on vaikkapa "Autonkuljettaja ajoi pyöräilijän päälle". Jostakin syystä kun istuu autossa, niin auto itsessään tuntuu muuttuvan tekijäksi sanomalehdissä. Analogisesti voisi lehdessä kirjoittaa vaikkapa, että jalankulkija jäi polkupyörän/rullaluistimien/potkukelkan alle. Näin ei kuitenkaan tapahdu, vaan tällöin pyöräilijä/rullaluistelija/potkukelkkailija ajaa jalankulkijan päälle. Jokainen ymmärtää, että eivät rullaluistimet itse ole ajaneet kenenkään päälle, mutta autot tuntuvat jatkuvasti ajavan toisten päälle tai niiden alle jäädään. Kuljettaja on ehdottomasti näissäkin tilanteissa se, joka ajaa päälle.
Tietenkin epäsuosittu ja väärä mielipide fillarifoorumilla, mutta minusta median pitäisi pyrkiä neutraaliin uutisoitiin.
"Autoilija ajoi pyöräilijän päälle" ei mielestäni ole sellaista, koska se sisältää viestin, että toiminta olisi ollut tarkoituksellista. Oikeasti en jaksa uskoa, että tuolla on kovinkaan monella tarkoitus ajaa kenenkään päälle vaan kyse on puhtaasti onnettomuudesta. Se on sitten toinen asia mistä se johtuu. Välinpitämättömyydestä, asennevammasta tai puhtaasti havaintovirheestä, mutta todennäköisesti autoilijalla ei ole ollut tarkoitus ajaa kenenkään päälle. "Väistämisvelvollinen autoilija ja pyöräilijä törmäsivät" on minusta selvästi neutraalimpi. Vastapuolen demonisointi on ihan turhaa ja saa vaan lisää kierroksia niissä pahiten asennevammaisissa höyrypäissä.
En minä pyöräilijä myöskään halua nähdä otsikoita "Pyöräilijä ajoi jalankulkijan yli" tai "Pyöräilijä ajoi auton alle" (tilanteessa, jossa pyöräilijän kuuluisi väistää) ikään kuin kyseessä olisi tarkoituksellinen toiminta.
Tiedostan kyllä, että moni autoilija noudattaa välinpitämättömästi väistämisvelvollisuuttaan, mutta tuskin onnettomuuden aiheuttamistarkoituksessa, vaikka sellainen voikin siitä seurata ja heidän pitäisi parantaa asennettaan. Sitten on ne havaintovirheet jne. joita nyt valitettavasti sattuu ihan kaikille.
Valitettavasti neutraalius on kaukainen toive ajassa, jossa perinteinen paperimedia vetää viimeisiä kuolinkorinoitaan ja media elää diginäkyvyydestä ja sitä saa provosoivilla otsikoilla. Tähän syyllistyy valitettavasti nykyään myös tasavallan suurimmat päivälehdet roskamedian lisäksi. Liikenteeseen liittyvät jutut tuntuu olevan hyvä tapa saada oma juttu leviämään X:ssä ja kommenttipalsta sekä klikkausluvut hehkumaan...
Niin, onko se neutraalia sitten kirjoittaa että "pyöräilijä jäi auton alle"? Miksi ne sinne auton alle jää, hölmöt? Siinähän voi satuttaa itsensä.
On ihan ok kirjoittaa, että autoilija törmäsi pyöräilijään. Oli tahallista tai ei, niin ei se auto itsekseen ajele.
Ei ole. Juurihan tuossa vastaavan esimerkin esitin ettei ole.
Olkoon taustalla mikä tahansa syy - huolimattomuus, havainnointivirhe, kännykän räplääminen tai muu - kuljettaja kuitenkin ohjaa autonsa toisen päälle. Auto ei aja itsekseen, vaan kuljettaja on tehnyt toimenpiteet, joiden seurauksena auto osuu ihmiseen. Onnettomuus on enemmänkin tilanne, jossa vaikka rengas puhkeaa ja kuljettaja menettää ajoneuvon hallinnan ja sitten kolaroidaan. Se ei ole onnettomuus, kun kolmion takaa ajetaan päälle ja todetaan, että hups en huomannut kun tein somepäivitystä.
Mä olen kerran jäänyt auton alle pitkän pyöräilyhistoriani aikana: auto tuli muistaakseni kolmion takaa kylkeen aika vauhdilla, näin auton sivusilmällä, nostin jalan ylös kun ei silloin ollut lukkoja, nuori autoa ajanut mieshenkilö löi jarrut pohjaan, minä jatkoin matkaa konepellin yli ja ohi tuulilasin.
Suurin syy törmäykseen oli näkemäeste. Autollakin oli toki vauhtia tilanteeseen nähden ehkä vähän liikaa. Mutta ei autoa ajanut nuori mieshenkilö mun päälleni ajanut, vaan teki kaikkensa estääkseen törmäyksen, onneksi kaverilla oli nopeat refleksit.
Meinasin törmätä toiseen polkijaan kesällä: ajoin suoraan eteen risteyksessä, kun en nähnyt ketään tulevan -oli pensasaitaa estämässä näkemistä.
Yhden kolarin olen toisen polkijan kanssa ajanut: alikulkuun kääntyvä ajautui väärälle puolelle ja suoraan mun eteeni. Alikulku on rakennettu siten, että tilanteet tulevat eteen täysin yllättäen.
Näissä tilanteissa kaikkensa tekeminen onnettomuuden välttämiseksi alkaa päätöksestä millä nopeudella näköesteellistä risteystä lähestyy.
Mut on toki ihmiset on vaan ihmisiä, ja fiksummalla risteyksen suunnittelulla voisi poistaa aika monta vaaran paikkaa. Suomessa ongelma ehkä eniten siinä, että suurimmassa osassa risteyksistä on kyllä ihan hyvä näkyvyys ajoradalle, mutta kevyen liikenteen väylä on katveessa.