Eilen ajoin työmatkalla paperiniittiin (tms) Merituulentien kelvillä Espoossa. Oli taiteltu vielä sen näköisesti että epäilen sabotaasia. Onneksi oli varasisuri mukana kuten aina, mutta kyllähän tuollaiset turhat rengasrikot aina kyrsii.
Printable View
Eilen ajoin työmatkalla paperiniittiin (tms) Merituulentien kelvillä Espoossa. Oli taiteltu vielä sen näköisesti että epäilen sabotaasia. Onneksi oli varasisuri mukana kuten aina, mutta kyllähän tuollaiset turhat rengasrikot aina kyrsii.
eilen iski nastamuumio eturenkaaseen, pitänee käydä hakemassa paikkaustarvikkeita lisää varastoon.
Veloflex Carbon -tuubi tyhjeni hitaasti tänään lenkillä. Perillä oli vain 3 baria jäljellä. Kesti koko 3h lenkin, mutta reikää en näe missään. Eipä sinänsä haittaa... vuoden on hienosti kestänyt, ja pinta alkoi jo olla aika kulunut. Mietin jos vaihtaisi Veloflexin Roubaix 25mm tilalle...
Eilen kun tulin töistä, alkoi vanne ottamaan kontaktia asfalttiin aina töyssyn tai pienen kiven kohdalla. Ajoin kyllä sen 10km:n matkan kotiin yrittäen pitää painoa enemmän eturenkaan päällä kun ei oikein napannut talutustouhu. Yleensä repussa pidän pikkupumpun mukana mutta kuinkas ollakaan, tällä kertaa arpa ei voittanut, uusi sisärengas siellä kyllä oli, mutta sillä ei hirveästi mitään tee ilman pumppua. Perille päästyä vaihdoin sisurin ja katsoin huvikseni vesialtaassa millaisesta reiästä on kyse, niin niitähän oli kaksi pientä reikää vierekkäin. Muistin että olin eilen aamulla ajanut kuolleen siilin yli ( en huomannut vasta kun olin jyränyt yli vaikka oli valot pyörässä kun oli niin littanana siinä tien pinnassa ) Eturengas oli onneksi säästynyt mutta takakumi oli ottanut hittiä. Saldo juhannuksen jälkeen kaksi; maantiepyörä 1, hybridi 1.
Paikkaako kukaan noita sisureita? Itse ajatellut että kun eivät montaa euroa maksa, niin vaihdan aina reiän tullessa vaan uuden kumin. Tietty jos alkaa usein menemään, täytyy asiaa harkita uudestaan. Muistan vaan poikasena kun reiän tullessa joutui paikkauspuuhiin, niin monastihan siinä kävi niin että liima ei jostain syystä pitänyt ( tais olla liian kiire pyöräilemään eikä malttanut antaa liiman kunnolla kuivua) ja paikan reunasta alkoi sitten ilma työntymään pihalle ja eikun uutta paikkaa päälle.
Täällä ainakin sisureiden paikkaus lopetettu juurikin tuon heikohkon onnistumisprosentin vuoksi. Ennen onnistui paremmin, kun kumit olivat kumia ja liimat piti. Butyyliin ei vaan toimi. Ja lisänä netistä isona tilauksena yksittäisen renkaan hinta ei kirpaise pahasti.
^ häh? Teet jotain väärin, mulla paikkaantuu jopa lateksit. Edessä pyörinyt jo pari kuukautta tien varressa paikattu. Butyylisisuri toki aina varalta matkassa, mutta eihän sillä raaski herkkää tatsia pilata, jos ei ole ihan pakko;)
Jätkät ei vaan osaa! Tai ei ainakaan lue käyttöohjeita tai edes katsele niitä kuvia. Sitä liimaa (joka ei ole liimaa vaan vulkanisointiainetta) pitää levittää tasaisesti muttei liian paksusti ja - tässä siirrytään nyt osaamisesta excellenceen! - pitää jaksaa odottaa mielummin viisi kuin kolme minuuttia ja painaa paikka paikalleen vasta kun liima tuntuu täysin kuivalta. Painellaan keskustasta reunoihin päin eikä pidettä kiirettä sen muovikalvon repimisessä ja kun revitään, taitetaan se keskeltä halki ja revitään ulospäin.
Eihän touhussa rahallisesti ole suurtakaan järkeä eikä sekajätteenkään määrä sisureita paikkaamalla merkittävästi vähene, mutta kun mä en teknisempiä pyöräjuttuja opi handlaamaan ikinä niin on kiva että tunnen osaavani edes tämän...
Renkaani puhkesi viimeksi iltapäivällä lyhyen maantilenkin lopussa eli kelvisiirtymällä, kuinkas muuten. Kuului kaamea pamaus jonka lähdettä ei tarvinnut kääntyä katsomaan ja kun kävelin muutaman metrin taaksepäin. osoittautui rengasrikon aiheuttajaksi nuolenkärkimäisen terävä muovinkappale. Onneksi aurinko paistoi ja oli mukavan lämmintä, rengas oli jo tulossa käyttöikänsä päähän ja Ultremo lienee maailman helpoin rengas.
Ihmiselle taitaa jossittelu olla kuitenkin sen verran ominaista että ehdin jossitella että olisin voinut ajaa Hakunilantien sijaan Rajatien kautta kulkevaa reittiä ja että olisin voinut ajaa vähän vasemmalta tai vähän oikealta enkä juuri siitä mistä ajoin...
Minä paikkailen myös. Ja hyvin on onnistunut - eikä ole paikan kohdalta uudelleen vuotanut. Jos reikä on venttiilin juurssa, silloin yleensä en ala väkertää. Kesimäärin pari paikkaa sisuriin saatan laittaa, mutta kolmnnen reiän osuessa en enää. Tien päällä vaihdan vain siusurin, paikkaushommat sitten kotosalla.
Itseäni yllätti tämän pyöräilyharrastuksen alkuvaiheessa juurikin tuo sisuskumien edullisuus. Paikkaaminen jäikin sitten menneisyyteen. Nykyään vaihdan aina uutta, koska juurikin tuon paikkaukseen kuuluvan odottelun aikana uusi sisuri on jo paikoillaan. Kysehän ei ole kuin minuuteista mutta kaikki on aina kotiinpäin.
Ja ennen kuin joku ekohippi suutahtaa suurkulutuksesta niin vanhasta sisuskumista saa askarrella sitten vaikka kumilenkkejä.
Niin ja aiheeseen liittyen viimeksi kumi puhkesi keväällä sepelillä.
Täh? Sisurin vaihto on sisurin vaihto ja sisurin paikkaus on sisurin paikkaus - ei niillä ole mitään tekemistä keskenään eikä jälkimmäinen ole vaihtoehto edelliselle!
Sisureita paikataan - jos niin haluaa tehdä - sitten joskus kun (a) niitä on kertynyt jokunen ja kun (b) on sopiva aikaväli jolloin tuollaista pikkupuuhaa voi harrastaa. Odotusaikaa ei muuten tarvitse käyttää odotteluun vaan voi tehdä samalla jotain muutakin (jos on yhtään kykyä ns. multi-taskingiin).
PS Ei tarvitse olla minkään sortin hippi tai minkään sortin eko- piitatakseen edes hieman tuottamastaan jätemäärästä ja sen käsittelyn kustannuksista. Ja jos todella teet kumilenkkejä - vaikkapa saunavihtojen sitomista varten - nostan hattua!
PPS Mä en suutahda kuin niille joiden jäljiltä (erityisesti) kelveillä on sellaista materiaalia joka rikkoo suojatunkin renkaan.
Tiistaina. Kohta taas toivottavasti ajossa.
https://dl.dropboxusercontent.com/u/...2007.46.49.jpg
https://dl.dropboxusercontent.com/u/...2009.36.02.jpg
Eilen viimeksi paikkasin. Ja sitä ennen toissapäivänä :) Sitä aikaisempi olikin heinäkuulta ja yli 1000 km takaa. Eilen laskin, että 8. paikka tuli sisuriin.
Työmatkarepussa kulkee paikkarasia mukana. Satulalaukussa uusi sisuri. Jos työmatkalla puhkeaa niin paikkaan joko kotona tai työpaikalla. Jos lenkillä puhkeaa niin vaihdan sisurin. Kotona paikkaan puhjenneen ja vaihdan sen takaisin vanteelle ja ehjän takaisin satulalaukkuun. Näin satulalaukussa on aina paikkaamaton sisuri mukana.
Paikkoina käytän aina TipTopin paikkoja. Vihreä laatikko, joka maksaa pari euroa enemmän kuin halvimmat. Halpikset olen todennut käyttökelvottomiksi.
Viime vuonna puhkesi viimeksi kertaalleen maantiepyörästä. Viime vuonna kilsoja yhteensä yli 6000, tänä vuonna ehkä 4000 tähän mennessä.
Tänään töistä tullessa. En ymmärrä mikä sen rikkoi. Pienehkö reikä oli sisurissa. Koko matka oli jää/sohjopohjaa. Sitä ei ollut edes hiekotettu. Ketutti vimmatusti kun oli kiva rapistella menemään ice spikereilla ja yhtäkkiä vaan takarengas tyhjeni. Onneksi oli aikalailla loppumatkasta.
Tänään eturengas puhkesi, kun olin maasturilla ajelemassa lähialueen kelvejä. Hiljalleenhan tuo tyhjeni. Yhdessä kohtaa lenkkiä oli selkeästi normaalia isompaa ja terävämmän näköistä hiekoitussoraa tiellä. Epäilen tuossa kohtaa reiän renkaaseen tulleen. Onneksi oli vaihtovehkeet mukana.
Tänään meni takasisuri Durano Plussan sisältä vaihtoon. Jäi vähän epäselväksi oliko hiekanmurun aiheuttama vai pettikö venttiili? Tuli silti harjoiteltua pientareella vinoilua itselleen, kun meni säädöksi.
Off-topic: Tanan Garmin hukkasi pätkän lenkistä, kun nousi sammumisen jälkeen pystyyn vasta neljännellä yrityksellä noin 5 km:n päässä pysäytyskohdassa.
Kaivetaanpa tämä aina ajankohtainen ketju esiin. Tänään maantielenkin paluusiirtymällä "melkein jo kotona".
Ennen lenkille lähtöä mielessä kävi ajarus että eilisten rankkasateiden jäljiltä asfaltilla on varmasti hiekkaa ja pikkukiviä eli rengasrikon riski on kohonnut. Siitä huolimatta lähdin liikkeelle kuluneella takarenkaalla, joten voin syyttää vain itseäni.
Rengasta asentaessani paikalle osui Cervélo-kuski joka ystävällisesti tarjosi pumppuapua, mutta minullahan on mainio minipumppu ja parin kilometrin loppumatkan menisi vaikka kolmella barilla.. Jotenkin kävi kuitenkin niin että unohdin siinä hötäkässä laittaa renkaan venttiilin kohdalta paikalleen, joten parin sadan metrin päästä oli pysähdyttävä uudelleen, tyhjennettävä rengas, korjattava moka ja pumpattava uudelleen. Kotiin pääsin kuitenkin ennen sateen alkua.
Opetukset: (1) "vielä yhden lenkin" ajaminen selvästi poistokuntoisella renkaalla on tyhmää, ja (2) renkaan asennuksen jälkeen kannattaa *aina* katsoa että se on kunnolla paikalleen eikä mistään koholla.
Ketju ei ole menettänyt ajankohtaisuuttaan huolimatta sen nykyisestä elottomuudesta. Ylläolevan jälkeen ei ole tullut uusia rengasrikkoja, kilometrejä on kertynyt tämän kalenterivuoden puolella kaikkiaan jo päälle 6000 joten tuolla yhdellä ainoalla selviäminen on osoitus kelpo tuuristakin.
Mutta koska en tähän hätään keksinyt parempaakaan paikkaa raportoida pikaisesti lukemani Cycling Tipsin jutussa mainitusta niksistä josta en ollut aikaisemmin kuullutkaan:
The other important factor is contamination of the tyres with oil and gasoline from the road. Once the tyres get contaminated, they get very sticky and the stones can’t be shed so they start cutting into the tyres.” It is this second factor that accounts for a curious home remedy that Morgan recommends to team mechanics: white vinegar. According to Morgan, the vinegar works well to remove contaminants from the tyres, so are less likely to pick up small stones and other debris. “The younger, less experienced mechanics don’t know about the vinegar, and we always see more punctures until we tell them about it.”
White vinegar taitaa olla ihan samaa kuin suomalainen väkiviinaetikka. Voi olla että konsti on vanhentunut rengasvalistajien kehitettyä parempia kumiseoksia mutta eihän tuon kokeileminen kovin kalliiksi tule.
Vuonna 2014, loppuunkuluneita ulko- ja sisärenkaita on saanut tuon jälkeenkin vaihdella uusiin useampia kappaleita.
Vuonna 2000 ja 2004 puhkes kumit täydessä vauhdissa. Tästä todisteena poika ja tyttö :D
Eilen (1) kotona renkaanvaihdon jälkeen ja (2) maantielenkillä kahvitauon jälkeen.
Vaihdoin sattuneesta syystä cyclocrossariin maantierenkaat. Käteen osui ensimmäisenä paikattu ja koeponnistettu butyylisisuri. Asennus (Vittoria Rubino Pro ja Ultegra 6700) kävi varsin sujuvasti ilman työkaluja. Tapani mukaan pumppaan aluksi alle 2 baria ja sitten tarkistuksen jälkeen maksimipaineet. No, nyt alkoi 7 barin kohdalla kuulumaan sitä ääntä jota ei haluaisi kuulla...
Osoittautui että paikatun kohdan vieressä oli pienen pieni reikä. Sisuri oli se jonka oli viimeksi puhjennut kun ajoin varomattomuuttani ja liian kovalla vauhdilla pahki kanttarinkulmaan Kivikon uudessa liittymässä eli tämä oli mitä ilmeisimmin se snakebiten toinen puoli, joka ei jostain syystä ollut täysin puhjennut tilanteessa eikä vielä paikkauksen onnistumista testattaessa. Ihme juttu...
No, ei auttanut muu kuin ruveta uudelleen töihin. Rengas myös lähti vanteelta ilman työkaluja ja kädenmitan päästä löytyi käyttämätön Vittorian lateksisuri ja homma oli pian hoidettu. Porukkalenkillä sitten Kulloon suoralla alkoi takarengas pompottamaan. Tolkkisten kioskilla eli Bay Way Cafen terassilla vietetyn kahvipaussin aluksi olin tarkistanut että paineet ovat tallella molemmissa renkaissa. Samalla oli kyllä välähtänyt mieleen moka johon olin syyllistynyt: vararengas ja varavararengas olivat kyllä mukana ajopaidan taskussa, mutta mini pumppu ja rengasmuovit olivat maantiepyörän satulalaukussa ja maantiepyörä oli IHPH:ssa...
Porukkalenkillä apu on kuitenkin aina lähellä. Kolikon toinen puoli on sitten se etten osaa vaihtaa rengasta kiirehtimättä ja hätäilemättä kun tiedän että kaverit odottavat (vaikka odottaminen ei heitä vaivaa kiireettömällä lenkillä sen enempää kuin minuakaan). Niinpä en tietenkään enää saanut rengasta vanteelta pelkillä näpeillä joten aikaa tuhraantui ja piti lainata rengasmuoviakin. Sitten rengas ei tahtonut millään nousta vanteelle ja aikaa kului turhaan ennen kuin tajusin että vanhat ajohanskat olivat kämmenpuolelta sen verran väljät ettei riittävän tiukkaa otetta saanut. Hanskat pois ja homma oli nopeasti valmis. Paitsi olin unohtanut että cantileverjarruni ovat niin ahtaat ettei edes 25-millinen maantierengas oikein meinannut mahtua täyteen pumpattuna...
Vuoden saldo tähän mennessä on siis kolme tien päällä tapahtunutta puhkeamista (joista yksi menee oman ajovirheen piikkiin) eli jotain vähän päälle 1 per 3000 km, mikä onkin jo useamman vuoden ollut mulla jonkinlainen vakio.
Maantiepyörällä 6000 rikki ja kaksi pikkuista seuraavana päivänä havaittua reikää saldona. Kerran ultrasportin läpi oli sepeli lyönyt ja nyt maanantaina gp4000:n läpi samanlainen pikkureikä. Forcen ajoin "sileäksi" ilman ainuttakaan flättiä.
5 vuotta sitten.
On tainnut mennä 5000 - 7000 km ilman rengasrikkoa, joista maantiellä suurin osa. Huh huh, miten lie mahdollista.
En muista
En minäkään
^ Eiväthän ne rengasrikot tule tasaisin välein vaan satunnaisin välein. Joskus menee 7000 km ilman rengasrikkoa, sitten tulee kaksi 500 km välein ja kolmas kun on ajanut 1000 km lisää - ja taas ollaan siinä 3000 km keskiarvossa.
^^ En mene vannomaan, mutta näin äkkiä väittäisin että jos maantierengaslenkkejä ei lueta mukaan, en ole cyclocrossarilla joutunut viiteen vuoteen rengashommiin tien päällä enkä metsäpolullakaan.
Viime perjantaina asfaltilla kantatessa gp4000 contti otti jotain kyljestä sisään ja tyhjeni n 3 sekunnissa. Liki senttinen viilto alle 500 ajetussa kumissa, prkl sentään.
Nuo tuntuvat hajoavan kyljestä turhan monelta ja usein. Itseltänikin meni yksi melko vähän ajettu vaihtoon tänä kesänä, koska pienen roson vuoksi alkoi ratketa kyljestä. Suunniteltu jollekin silkkitielle.
Eilen Viikinmäessä 1,5 cm naula takarenkaasta (GP 4000 SII) läpi ja eka flätti vuosiin tien päällä. Sitä naulaa ei olisi edes Marathon Plussa kestänyt. Ikävästi tuli sitten paluumatkalla Oopperan kohdalla snakebite ratikkakiskojen kohdalla väistöliikkeen jälkeen. Hieman harmitti. Cyclocrossin takarenkaaseen 2 hiljaa tyhjenevää pientä reikää tänä kesänä ja kommuutterin eturenkaan vaihdon ajettuani lasinsiruihin. Viisi vuotta meni ilman ja nyt kuukauteen kunnon suma.