Tarkoittaako tämä, että tuo on maasturilenkki?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Matti H
Printable View
Tarkoittaako tämä, että tuo on maasturilenkki?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Matti H
Joo. Ja ei. Tulen itse tällä kertaa maasturilla, mutta kaikilla suunnitelluilla poluilla olen ajanut cyclolla.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti timppi
Itsesäilytysvaistoa seuraten maasturi on aina hyvä valinta näille retkille.
Joudun valitettavasti skippaamaan, vaikka tunkkaus tekisikin varmaan hyvää.
Säästäkää mullekin pari ylämäkeä.
Maasturi painaa sen verran, ettei sitä jaksa tunkata;) Cyclossa taasen on maantiekumit alla (ostetaan halvat ja kevyet kiekot..) joten taidan mennä kiertämään vaikka Hirvensaloa..Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Matti H
Muutama tiukempi törmä reitillä, mutta kyllä nekin ajaa. Ei tiedossa mitään ultratunkkausta, speksejä on hiukan kevennetty.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti timppi
Viisi kuskia ajeli suunnitelman mukaiset polut mahtavassa kelissä. Tunkattu ei juurikaan, vaan mäet ajettiin.
Aika helvetin hieno oli pistellä menemään mielestäni idän parhailla poluilla, vauhti oli paikoin kohdillaan ja sitä pidettiin vaivattomasti. Huikea ajaa melkein rajoilla, yrittäen tuloksettomasti pudottaa Katariinanlaakson Mustaa Surmaa Pivoteineen takarenkaasta.
No tää selittää miksi mulla meinas välillä happi loppua...Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Matti H
Hieno lenkki oli. Jos Syötteelle on pakko lähteä ajamaan 120 kilsaa vain yhdellä valmistavalla lenkillä, niin tämän paremmin sitä ei voi vetää. Olo on kuin olis hakattu paskaksi ja sen jälkeen revitty kappaleiksi, mutta jostain kumman syystä se tuntuu hyvältä. Kiitos koko porukalle! Ei oo helppoo olla ainoa kuolevainen neljän supersankarin seurassa.
Mittariin tuli yhteensä 58 kilsaa ja risat ajoajassa 4:40, joista varsinaista maastolenkkiä oli 26 km ja 2:56. Loput siirtymää Runosmäki-Kaarina välillä. Vielä melkein kotiovelta poikkesin sakkokierrokselle Isosuolle ja Runosmäen metsään. En halunnut että viimeinen mitä lihakset muistaa seuraavan viikon ajan on puuduttavan 17 kilometrin siirtymän junnaaminen. Se oli hyvä idea. Isosuon alkupätkällä kramppasi sekä jalat että kädet, mutta kyllä ne siitä taas vetristyivät. Nyt on ihmisen hyvä. Ja paha.
Ens viikon taidan lähinnä keräillä voimia viikonloppua varten.
Huomenna tiistailenkki Itäharjun Prismalta 18:00 ja vauhti hitaimman mukaan.. Anyone?
Oli niin kiire lähtö lomalle että mm. Hossan kartta jäi Turkuun. Lämpimämpiä ajovaatteitakaan Syötteelle ei ole, odotan kovasti vesisade-ennustetta parempaa keliä. Kunhan jaksan avata oikean tietokoneen, laitan mökkiporukalle sähköpostia ruoka-asioista.
Muistattehan tämän tostailenkin vaihtoehdon. Molemmat radat yhteensä ajomatkaa n. 20 km (ellei pahasti pummaile). Saa ajaa vaikka kimpassa! Tervetuloa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Immo Laine
Muistetaan tapahtuma ja olen tulossa paikanpäälle! Hyvää verryttelytreeniä syötettä ajatellen, vaikka huomisen ajomatkan aikana jalat meneekin tukkoon..Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Immo Laine
Kävin tänään hakemassa Artzin aiemmin postaamaa Piuhaan suuntautuvaa reittiä (ilman mitään Garminia). Ajoinkohan taas kerran harhaan, kun polku meni 8-tien itäpuolella Kullaanvuoren kierron jälkeen ilmeisesti parin kääpiöhirven tallaamaksi kapeaksi väyläksi, jota ei näillä taidoilla parhaalla yritykselläkään pystynyt ajamaan? Piuha oli siltä osin, mitä ehdin ajamaan, ok ajettavaa. :)
Tais Yeti ajaa vastaan nyt perjantaina jossain Porin ja Vaasan välimailla läski katolla
?
Juu, ajoin Vaasasta kotiin. Kävin Ruotsissa ajamassa ja tunkkaamassa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Juha Jokila
Tänään cyclot klo 19. Hyvä palautella jostain.
Tuli vähän omituiset joukkuekisatulokset kun team pappa oli paras ja team fast voitti team retkeä vain kolme sekuntia. Sekin olisi ollut toisin päin jos en olisi auttanut kanssakisaajatarta repimään ketjuja pois väärästä paikasta. Kiitos mökkiporukalle ja kaikille teameille, kivaa oli!
33 sekuntia. Onse aika fast. Kivaa oli. Mun mielestä myös raskasta. Pääsikö bomba mökkiin omin voimin?
Äh, olen katsonut huolimattomasti aikoja, 33 se oli. Ja juu, bomba ajoi itse alas mökille reittiä pitkin, ei kelvannut autokyyti.
Reipas suoritus ajaa kaksi kierrosta!
Kyllä, nostan hattuani. Pyörääkin oli korjattu urakalla matkan varrella. Jospa bomba kirjoittaisi itse raporttia?
Kuulostaa tutuilta... minä kun venytän itseni huikeaan 164,5 cm pituuteeni, kääpiöhirven polut tuntuu kotoisilta. Aki kerro sää noista poluisa? Minulla on lahja löytää niitä epäpolkuja, onnistui jopa tällä Estooniassa, vaikka täällä ei ole kuin namibaanaa... ja yllättäen, kiviä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Hääppönen
Eilen syötteellä aika putkeen. Vähän kramppaili. Tänään ajoin Kylmäluomassa vajaa 5 h ja matkaa vaan 30 km. Ei ollut kaikki polut mitään vauhtibaanaa. Nyt on rakko istuiluun kohdalla. Mitenköhän tämän ajoviikon nyt mahtaa käydä..
Artzi kannattaako ajaa Hossasta etelään UKK-reittiä?
Cyclot ajettu leppoisasti neljän kuskin voimin teemalla kyllä kaksysi kiipeää. Lopussa tunkkailtiin kunnon umpipuskassa ettei totuus unohtuisi.
Parhautta. Kiitos.
Alkulämmittelyn kanssa 48 km.
Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Juha Jokila
Kyllä. Ja koska neuvoo tulee terassilta Tallinnan vanhasta kaupungista, se o:n luotettava... :)
Syöte MTB 2013.
Lähdin ajamaan 120 kilometrin matkaa. Tarkoitus oli mennä leppoisaa retkivauhtia ja päästä elävänä maaliin. Pitkä taival alkoi tukkoisasti. Heti reitin alussa noustiin Iso-Syötteen juurelta Pikky-Syötteen huipulle. Vaikka yritti miten rauhallisesti pyöritellä mäkeä ylös, pumppu takoi maksimisykkeellä tai ihan siinä rajalla. Aamupala ei ollut ehtinyt sulaa, ja nousun aiheuttaman alkushokin takia se jäikin vatsaan pyörimään noin 1,5 tunniksi imeytymättä mihinkään. Alkoi janottaa ja tiesin että energiaakin olisi hyvä saada, mutta en uskaltanut juoda enkä syödä kun tunsin ettei vatsasta liiku mikään mihinkään. Onneksi elimistön lämmettyä ja maaston helpottuessa hetkellisesti alkoi vatsakin toimia vähän ennen ensimmäistä huoltoa. Paha olo hävisi ja pystyin juomaan ja syömään. Tästä eteenpäin join pieniä määriä urheilujuomaa säännöllisesti ja nautin energiageelin tai muuta evästä 20-30 minuutin välein. Otin säännöllisesti myös suolaa, mikä varmaan auttoi koska kramppeja ei tullut koko matkan aikana.
Ensimmäinen kierros meni sen jälkeen aika rutiinilla. Pitkän pätkän ajoin Mika.t:n ja Peipon seurassa nauttien upeista maisemista ja ajoittain vauhdin hurmasta. Saadakseni kumppanini tuntemaan olonsa kotoisammaksi heitin pitkospuilta OTB:n suohon. 60 kilometrin kierros muuttui loppua kohden huomattavasti raskaammaksi. Ulkopaikkakuntalaisessa kateutta herättäneet upeat leveät polkubaanat muuttuivat kapeiksi kivikko- ja juurakkoränneiksi. Ja sitten oli se loppunousu.
Loppunousussa alkoi moraali olla koetuksella. Aika rupesi nimittäin olemaan kortilla. Ensimmäiseltä kierrokselta piti päästä maaliin ajassa 5:15 (klo 14.15) saadakseen jatkaa toiselle kierrokselle. Sen lisäksi huoltopisteitä suljettiin tietyn aikataulun mukaisesti, ja niille tuli ehtiä ennen sulkemista tai kisa päättyisi siihen. Loppunousua ylös vuoroin ajaessani, vuoroin tunkatessani laskin, että kaikista tiukinta tulisi olemaan ehtiminen kolmannelle eli viimeiselle huoltopisteelle, joka suljetaan klo 18. Sinne ehtiäkseni minun pitäisi pystyä ajamaan toinen kierros vähintään yhtä kovaa kuin ensimmäinen. Aikataulupaineiden lisäksi olin myös rehellisesti sanoen aivan poikki. Kaveritkin karkasivat edeltä maaliin, kun jäin keräämään itseäni kasaan vähän ennen Syötteen huippua. Olin melko varma, että maaliin päästyäni en jatka toiselle kierrokselle, vaikka nippa nappa saattaisin vielä ehtiä.
Tulin maalille lopulta ajassa 5:05 eli kymmenen minuuttia ennen deadlinea. Avauduin Akille ja Mikalle ja ketäsiinänytoli päällimmäisistä tunnoistani. Kaverit tsemppasivat jatkamaan, mutta itse olin enemmänkin että mitä järkeä lähteä itseään rääkkäämään kun on aivan varmaa että en tule ehtimään riittävän nopeasti viimeiseen huoltoon enkä tule saamaan loppuaikaa. Häilyin luovuttamisen rajamailla ja mietin mitä tekisin. Siinä sitten mussutin maalialueen huoltopisteen suklaata ja suolakurkkua ja imuttelin urheilujuomaa. Jotenkin loppunousun aiheuttama väsymys alkoi väistyä ja voimat palautua. Muistutin itseäni säännöstä numero 5 jota olin luvannut meditoida jos alkaisi tuntua pahalta. Totesin itselleni, että mä olen ajanut puolen Suomen läpi tullakseni tänne tekemään just tätä just nyt, joten mä otan siitä kaiken irti vaikka se sitten vähän sattuiskin tai aika loppuisi kesken. Tungin banaanin repun rintataskuun, tsekkasin että repussa on juomaa ja lähdin kannustushuutojen saattelemana matkaan. Olin viimeinen joka lähti toiselle kierrokselle. Kuulin myöhemmin että muutama 120 kuski oli tullut mun perässä mutta heitä ei ollut enää päästetty jatkamaan.
Ei ollut väärä päätös. Jo yksinään lasku alas Iso-Syötteeltä vetistä ja mutaista laskettelurinnettä pitkin oli niin poskettoman hauskaa ja sottaista, että ihan siitä ilosta kannatti lähteä kärsimään lisää. Läpimärkänä ja yltä päältä mudassa lähdin taittamaan toista kierrosta. Ehdin ajaa muutaman kilometrin, kun järjestäjän raatokuski sai mut kiinni. Eli siis se kaveri, joka ajaa reitin viimeisenä läpi ja varmistaa että kukaan ei ole jäänyt matkan varrelle. Jatkettiin matkaa kahdestaan leppoisalla meiningillä. Yllättäen Pikku-Syötteen nousukin meni jotenkin helpommin kuin ensimmäisellä kierroksella. Tämä jos mikä valoi lisää rohkeutta ihmiseen. Meni taas muutama kilometri, kunnes saavutettiin se nainen joka oli ajanut mun ohi maalialueen huollossa. Riikka oli Järvenpäästä, hänen miehensä oli lopettanut ensimmäisen kierroksen jälkeen ja Riikka jatkoi yksinään toiselle. Riikalla kramppasivat jalat, joten annoin hänelle suolaa ja jatkettiin matkaa kolmisin. Toisen kierroksen puoliväliin asti saatiin pidettyä jopa ihan hyvää vauhtia yllä. Kroppa toimi ja ajo kulki mukavilla poluilla. Hetken aikaa jopa ajateltiin, että saatettaisiin ehtiä aikataulun puitteissa maaliin. Reitti oli kuivempi kuin aamupäivällä ja jotkut pätkät ajettiin jopa kovempaa kuin ensimmäisellä kierroksella. Tai ainakin tuntui siltä.
Ensimmäisen huollon jälkeen alkoivat tekniset vaikeudet. Multa puhkesi takakumi. Se vaihdettiin, mutta muutaman kilometrin päästä huomattiin että uusikin kumi vuotaa. Vuoto oli tosi pientä, sillä pystyi ajamaan muutaman kilometrin mutta sitten täytyi aina pumpata. Järjestäjältä saatiin viestiä, että he voisivat venyttää huoltopisteiden aukioloa vähän, jos me onnistuttaisiin pitämään alkukierroksen vauhti kolmannelle huollolle asti. Aika reilua. Jatkettiin ajamista innoissamme ajatuksesta, että saattaisimme ehtiä maaliin ennen sen sulkeutumista ja saisimme loppuajan suoritukselle. Sitten Riikalla kiilautui ketju takahaarukan ja eturattaiden väliin, ja muutama lenkki ketjusta vääntyi. Piti ruveta ketjunkorjaushommiin ja poistaa vääntyneet palat. Kiilautuneen ketjun irrottamiseenkin meni tovi. Raatokuskin asiantuntemuksen, työkalujen ja varaosien avulla päästiin jatkamaan matkaa. Jottei liian helpolla oltaisi päästy, ketju kiilautui samaan väliin uudelleen hetkeä myöhemmin. Taas piti lyhentää ketjua. Tähän korjaukseen meni kaikki varaosat mitä kenenkään repusta löytyi, joten nyt pistettiin sormet ristiin että ongelma ei toistu. Riikka ei uskaltanut enää käyttää osaa takarattaista, jotta ketjulinja pysyisi mahdollisimman suorana.
Rengasongelmat ja ketjuremontit viivyttivät meitä sen verran, että ehdimme nippa nappa kakkoshuoltoon ennen sen sulkeutumista. Samalla sulkeutui kolmoshuoltokin. Meille kerrottiin, että voimme jatkaa matkaa mutta huoltoa ei ole enää käytettävissä. Täytimme siis juomareput ja taskut ja lähdettiin jatkamaan matkaa. Kakkos- ja kolmoshuollon välisellä lenkillä kilpailujohdolta tuli sitten viestiä, että meidän kisasuorituksemme on keskeytetty kun emme olleet ehtineet kolmoshuoltoon ajoissa. Ei sille sitten mitään voi, parhaamme yritettiin. Kun kiire kerran oli loppunut, rauhoitettiin tahtia hieman. Kalusto-ongelmien jälkeen oli pieni kiire takonut takaraivossa, nyt helpotti kun sitä ei enää ollut. Mun vuotava rengas ei pitänyt ilmaa enää ollenkaan, joten vaihdettiin mulle Riikan repusta ehjä takasisuri. Koska se oli viimeinen sisuri mitä meillä oli, pistin painetta törkeästi liikaa varmistaakseni että se pysyy ehjänä. Ajo muuttui ikävämmäksi, mutta eipä tässä enää ollut kiire mihinkään. Kolmoshuollosta raatokuskimme määrättiin ajamaan mahdollisimman nopeasti reitti loppuun, koska yksi kilpailija oli vielä hukassa. Meille tarjottiin kyyti pakulla Syötteelle, mutta kieltäydyimme tarjouksesta ja pyysimme saada ajaa omalla vastuullamme reitin loppuun. Tämä oli järjestäjälle ok ja jatkoimme matkaa kahdestaan. Ajelimme rauhassa loppumatkan ja tunkkasimme suurimman osan jyrkemmistä ylämäistä, kun virtaa ei enää tahtonut riittää muuhun kuin kevyeen rullailuun. Ja Riikkahan ei voinut käyttää kuin osaa vaihteista.
Ylitimme maalilinjan lopulta klo 20.45 ajassa 11 tuntia 45 minuuttia. Meitä oli vastassa vain Riikan mies, mutta joltain hotellin terassilla olleelta random saunaporukalta saatiin hurjat suosionosoitukset. Riikan mies otti mun saunakassin autoon ja ajoi sen alas mökeille. Riikka ja mä laskettiin vielä kerran se upea mutainen laskettelurinne alas. Sattumalta oltiin ihan mökkinaapureita, joten saunakassin hakukin onnistui näköetäisyydeltä.
Tuloslistalla lukee DNF, mutta hitonko väliä. Mä ajoin sen matkan. Vauhtia ei ollut tällä kertaa riittävästi, mutta sisun puutteesta tuskin kukaan syyttää.
Iso kiitos kaikille mukana olleille ja tsempanneille kavereille. Isoin kiitos Riikalle ja raatokuskillemme, jos satutte tätä lukemaan. Oli yksi ikimuistoisimmista viikonlopuista ikinä.
Kunnon taisteluhenkeä!
Onnea bomba kovasta suorituksesta! Ei menny tsemppaaminen hukkaan - "ei sille mitään voi jos aika ei riitä mutta et sä tänne keskeyttämään oo tullu." Teit kovan teon jo siinä kun lähdit toiselle kierrokselle.
Oma suoritus oli kyll p***a. Metsäosuudet ennen ekaa huoltoa oli vaan jotenkin nihkeetä kaikin puolin eikä tilannetta auttanut pehmeähköt ja odotuksiin nähden epänautinnolliset polut. Ekan huollon jälkeen parani fiilis, polku ja maisemat. Puolen matkan jälkeen alkoi totutut kramppiongelmat - normaalia pahempina mikäli mahdollista. Peruskikat kramppien estoon oli tehty eikä mäkiäkään ollut juuri nimeksikään, mutta siellä sitä sitten taas makoiltiin. Ja moneen moneen kertaan. Eniten ketutti maalissa kun ei ollut edes väsynyt kun ei ollut pystynyt kunnolla ajamaan.
Hääppösen reittiongelmia voin yrittää kommentoida jos tulee jotain edes summittaista paikkalinkkiä. Enkä kyllä muista millaisesta artzin reitistä on kyse.