Eipäs nyt panetella siellä. Kyllä sen pitää olla Italialaista saumatonta ja vähintään tuplaohennettua teräsputkea.
Printable View
Eipäs nyt panetella siellä. Kyllä sen pitää olla Italialaista saumatonta ja vähintään tuplaohennettua teräsputkea.
Pitää muistaa, että tuollainenkin pyörä menee pilalle ajo-ominaisuuksiltaan, jos renkaat ei ole millilleen oikean korkuiset ja keskiön korkeus muuttuu millinkin niiden takia.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Aakoo
Epoksista johtuen hiilikuitu on periaatteessa kierrätys kelvotonta muovia.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti kmruuska
https://fi.hgcomposites.com/info/how...-82656587.html
Laitetaan pari omaa kokemusta kalliista pyöristä ja myyntitilanteesta
Juttelin eilen Cannondale myyjän kanssa uudesta SuperX lab71:stä. Kallis gravelpyörä (ja samalla myös hieno imo), oli muuten maalaus sellainen että oikein pahaa tekisi lähteä sitä sateisille sorapoluille sotkemaan. Mustaa ja eri tavalla "harjattua" metallinhopeaa erilaisina kuvioina
Keskusteluissa kävi selkeästi ilmi, että ainakin kun on potentiaalinen ostaja ja joka kuuluu varmaan johonkin myyjän määrittelemään aktiivinen ajajaryhmään, niin ei sitä pyörää edes lähdetä myymään valmiina Cannondalepakettina 15.000 euroa, vaan runkosetti + itse valitsemat sopiva voimansiirto ja kiekot , jolloin tavallaan "vastaavan" pyörän hinta olisikin noin 11-12 teur.
Riippuen tietenkin asiakkaasta, niin toinen vaihtoehto on ollut, että otetaan se lab71/ s-worksin runko, ja siihen ultegra ja roval cl:t jolloin hinta on myös alhaisempi. Samaa toki tapahtuu myös ylöspäin, eli kootaan siitä 3-4 teurin pyörästä jotain muuta. Liikkeessä oli juuri menossa sellainen kauppa, jossa peruspyörään kierrätettiin kalliimman pyörän kiekkoja, satulaa ja ohjaamoa.
Tähän samaan olen törmännyt kaikissa (lue 3 muussa liikkeessä jotka myyvät vastaavan hintaisia kalliita pyöriä). Eli myyjällä on vahva usko omaan tuotteeseen, mutta ei ehkä siihen että potentiaalinen asiakas olisi valmis maksamaan ovh hintaa, varsinkin kun valmis paketti ei todennäköisesti ole komponenteiltaan mitä asiakas loppupeleissä haluaa.
Pyörä olisi tällöin edelleen kallis kategoriassa -polkupyörät-, mutta ero esimerkiksi kalleimpaan Canyoniin supistuu noin pariin tonniin, jos tätä ylipäätään haluaa käyttää vertailuna . Tässä tapauksessa esimerkiksi to lab71 vs Canyon Grail cfr, tai maantiepyörässä aeroad vs tarmac ja supersix.
Siihen en osaa ottaa kantaa kuinka vaikuttaako kalliit lähtöhinnat ja räätälöinnistä saadut "hinnanalennukset" ostopäätöksiin tms. Oma puhdas arvailuni kuitenkin on, että varsinkin keskikalliissa hintaluokassa jotain 5-8 teur, nämä kivijalkamyymälät menettää myyntiä kun porukka vertailee ns.listahintoja ja mitä niillä saa.
Ps. liikkeessä oli myös 54/56 kokoa olevia Time Alpe dHuez runkoja hintaan 2.390 ja titaanin ystäville JGuillem Formentor runko 2990 eur koossa 54, josta pyörästä ja valmistajasta en tiedä mitään
http://ccache.cc/cdn/shop/files/cann...g?v=1739417322
Esim. Pantani vainaan vanha Bianchin rousku? Sitäkin on mun somekuplassa kuolattu.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti M A
Ne ysärin fillarit onnistuivat yhdistämään lyhyen kestävyyden, rungon velttouden, kalliuden ja olemattoman painonsääston aivan huikealla tavalla ja nämäkin ovat nykyään snobbailun kohteina.
Joo en vain ollut tajunnut että tämä onkin etu.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Arosusi
Ei kannata kierrättää. Hiilikuitu on sekajätettä ja jätteenpolttolaitoksessa kovassa kuumuudessa se haihtuu savuna ilmaan. Ja jos S-Works Crux 12r runko painaa 725 g ei hiilidioksidipäästökään ole järin suuri. Eli se on ympäristötietoisen kuluttajan valinta!
Onko tässä arviossa mukana myös valmistusaikaiset päästöt verrattuna muihin materiaaleihin?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Kulkuri
En kyllä ymmärrä tuota kun aina nousee Crux esiin kun vertaillaan pyöriä. Cyclo tyypinen runko ja eikä oikein edes näytä hyvältä. Perus putkirunkoinen. Jos cruxin runko painaisi 1300g, niin kukaan ei noteeraisi pyörää?
En nyt kyllä automaattisesti näe negatiivisena että cyclocross-pyörässä on cyclocross-runko. Ja ulkonäköhän on katsojan silmässä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Paksupolkija
Minusta tuo Crux on nimenomaan perinteisen ja kohtalaisen siron runkonsa ansiosta hieno. Samalla tavalla miellyttää maantiepuolen Aethos. En kaipaa ulkonäkömielessä mitään massiivisia rakenteita tai reilua slouppia.
Crux olisi kyllä omalla listalla korkealla rengastilansa, painonsa ja perinteisen ulkonäkönsä vuoksi. Tämä olis näköjään edelleen saatavilla "kohtuuhintaan"
Kuulostaa tietämättömän aivopierulta!Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Kulkuri
Hiilikuidun kierrätys on nytkähtämässä eteenpäin. Ympäristöllisesti kestävin tapa on kuitenkin korjata ja käyttää runkoa mahdollisimman pitkään.
Hiilikuiturungon hiilijalanjälki on noin kolminkertainen metallirunkoon verrattuna. Kierrätyskuidusta valmistetun kuiturungon hiilijalanjälki on noin puolet neitsytalumiinirunkoon verrattuna, mutta alumiini voidaan kierrättää metallina. Hiilikuiturunkojen hartsin poistamisessa liuotusmenetelmiin perustuvat menetelmät ovat energiatehokkaampia kuin termiset menetelmät.
V-frames tekee kierrätyskuidusta sähköpyörien komposiittirunkoja, joiden hiilijalanjälki on puolet neitsytalumiinista valmistetuista rungoista. Yhden rungon valmistus kestää 90 sekuntia ja tehdas tuottaa kolme miljoonaa runkoa vuodessa. V-framesin kierrätys tapahtuu ylävirtaan, kun kierrätetyistä autonosista ja sekalaisesta teollisuusmateriaalista tehdään polkupyöriä. V-framesilla on valmius kierrättää omat pyöränrungot uusiin runkoihin.
https://www.v-frames.com/
Hiilikuitu ei pala, vaan hapettuu korkeassa lämpötilassa. Sen sijaan hartsit palavat muodostaen myrkyllisiä kaasuja, joten hiilikuiturunko on ongelmajäte. Saksalaisen näkemyksen mukaan hiilikuiturungot ovat tähän saakkaa päätyneet lähinnä Aasian kaatopaikoille, vaikka oman tietoni mukaan esimerkiksi Kiinassa ja Japanissa on pitkään ollut valmius kierrättää ne.
Ei, ainoastaan jätteenpolttolaitoksessa poltetusta hiilikuidusta syntyvä hiilidioksidi. Ajattelen, että 725 g painavasta 12r rungosta tulee poltettaessa vähemmän hiilidioksidia kuin 825 g painavasta 10r rungosta. Sitä en osaa sanoa kumman valmistamisessa syntyy enemmän hiilidioksidia. Jos haluaa rungon, joka painaa 725 g ainoa vaihtoehto materiaaliksi lienee hiilikuitu.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti kmruuska
Tietenkin mahdollisimman kauan kannattaa pyörää käyttää, jos ympäristöä ajattelee. Oma kokemukseni on, että hiilikuiturunko kestää kauemmin kuin alumiinirunko. Lopetin alumiinirunkojen ostamisen, kun pyöräni alumiinirunko väsyi ja murtui 20000 km ajon jälkeen. Nyt on hiilikuiturungolla kilometrejä 40000 ja runko on hyvässä tikissä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Fillarijeti
HSY:n sivujen mukaan hiilikuitu ei ole ongelmajätettä, vaan sen voi jättää kiinteistön sekajäteastiaan. Sieltä hiilikuiturunkoa ei kuljeteta Aasiaan kaatopaikalle vaan Vantaan jätevoimalaan, jossa se poltetaan eli se hapettuu korkeassa lämpötilassa ja hapellisessa ympäristössä hiilidioksidiksi ja vedeksi. Myrkyllisten kaasujen syntyminen pyritään estämään tai suodattamaan, pitoisuudet ovat raja-arvojen alapuolella, näin meille kerrotaan. Palamisen sivutuotteena syntyy sähköä pörssiin ja kaukolämpöä vantaalaisille. Hiilikuiturunkojen osuus tuotannosta lienee marginaalista pienempi, kuten lienevät niiden hiilidioksidipäästötkin.
Suomessa syntyi -23 sekajätettä
1,2 milj tonnia eli
1 200 000 000 kg eli
Reilut 500 g / henkilö / pv
Paras tuote on sellainen mitä ei tarvitse kierrättää eli mitä ei koskaa osteta.
^ Kannattaa tosiaan miettiä harrastuksen ympäristövaikutuksia. Jos vaikka joka päivä heittää sekajätteeseen sellaisen S-Works Cruxin rungon, niin tuotetun jätteen määrä yli kaksinkertaistuu.
No mutku joka aamu semmoinen on rappusilla ja se on rumakin. Pakko heittää joka päivä yks sekajätteeseen. Se S siinä nimessä tulee muuten nimestä Sisyphos.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Aakoo
Voi tietysti tulla jollekin yllätyksenä, mutta hiilikuiturunkoa ja osia voi myös korjata. Halpaa markettipaskaa ei korjaa kukaan, ja ne menee yleensä kaatopaikalle, tai metallinkeräykseen. Siksi hiilikuiturunko vasta ekoteko onkin.
Osa markettipaskasta on hiilaria ja toisaalta aika monet metallirungot on kalliita. Ja myös korjattavia.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Situm
Muutenkin rungon hajoaminen tuskin on kärjessä syistä joista ostetaan uusi fillari.
Enhän mä muuta väittänytkään. Kaksi runkoa olen saanut pilattua, teräksisen ja titaanisen. Teräsrunko osina kierrätykseen ja jatkaa elämää keskiön ja takakolmion osalta. Emäputken pätkä taitaa olla kynätelineenä. Titaaninen saatiin korjattua. Muuten kaikki viimeisen 40 vuoden aikana itselle hankitut pyörät on joko omassa tai muiden käytössä. Kaksi muksuille hankittua/saatua pyörää pilkoin kappaleiksi, ettei kukaan vaan niin sysipaskaa mene lapselleen lavalta pelastamaan.
Tässä keskustelussa vaan oli vallalla ajatus, ettei hiilarirunko sen vaurioiduttua olisi muuta kuin ongelmajätettä.
Mutta jotenkin mulla on sellanen käsitys, että hyvin harvassa 300€ markettipyörässä olisi hiilikuiturunko. Toki voin olla väärässä
Kaikenlaista voi väittää oman valinnan perusteluiksi, jos ei ole tarvetta välittää faktoista. Harva kykenee ymmärtämään kehdosta kehtoon tai kehdosta hautaan elinkaarianalyyseja. Uusissa pyörissäkään ei taida olla ympäristöselosteita perustallaajien avuksi niin kuin esimerkiksi kodinkoneissa.
https://green-forum.ec.europa.eu/gre...-ef-methods_en
Saksassa jo nyt ja Aasiassa jatkossa kuiturungot voidaan kierrättää, kuten edellä mainitsin. Venäläisamerikkalaisessa ja pienen suomalaisen agendassa ne eivät ole kierrätettäviä, vaan niiden sidosaineet tuhotaan kaasukammiossa ja kuidut haudataan sekalaisen tuhkamoskan joukkoon erikoiskaatopaikalle. Joku yritteliäs voisi pohtia kuitupyöräkrematoriota, joka mahdollistaisi yksilölliset kuitutuhkat muistolehtoihin ja muistelutimanttien valmistuksen rakkaasta rungosta.
Toisella alumiinirungollani on elinikäinen takuu. Materiaalina alumiinia ja muita metalleja voidaan kierrättää loputtomasti ja ikuisesti.
Vaikka sinänsä alumiinista materiaalina pidänkin, niin sen isoin heikkous on, ettei sitä voi korjata*. Toisaalta kuten yllä on mainittu, on alumiini helppoa kierrätettävää.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti kmruuska
*Tavallaan voi, mutta hitsauksen jälkeen koko runko täytyy lämpökäsitellä, eikä sen kokoisia uuneja löydy ihan joka nyrkkipajalta.
Montakohan kaljatölkkiä Polesta saa? Ja päinvastain: montako tölkkiä pitäisi kerätä yhteen Poleen…
Jos alumiinirungoista saisi palautettaessa sen 15cnt / kaljatölkkiekvivalentti?
^Veikkaan että niillä kenellä jäi Polelle rahat ja pyörää ei tullut, on voinut hyvinkin syntyä rungon painon verran tölkkejä kierrätykseen.
^ihania kuvia tuolla!
Aikanaan 90-luvulla tuli ajeltua moottoripyörillä ja siihen aikaan kyllä arvostettiin kaikkien hienoja pyöriä.
Mutta sille naureskeltiin jos sillä pyörällä ei oikeasti ajettu. Eli jos joku osti komea tonnisen matkapyörän ja sillä ei ajettu kuin lähikahvilan pihaan patsastelemaan.
Olipas kiinnostava kirjoitus. Jotain tuon kaltaista olen itsekin joskus pohdiskellut. (olenko luddiitti? :) )Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Esuli
On kyllä hienoja kuvia. Tuolla tekstissä kiteytettiin olennainen:“Just go out and ride the damn thing.”
Luddiitti, vai vain ikääntynyt ja kaipaa nostalgisesti vanhoja hyviä aikoja :-)
Anyways, itsekin olen pohtinut että voisi hankkia pyörän jolla vain ajaisi, kun nykyiset on kaikki speksattu tiettyyn spesifiin pyöräilyn alalajiin. Hiilikuitumaantiefillarilla ei sitten käydä kaupassa tai ajella parisuhdepyöräilyn merkeissä casuaalisti jätskille, maasturilla ajetaan vain maastossa jne.. Gravel on lähinnä "yleispyörää" mutta ei kuitenkaan.
Kuvat ovat hienoja. On kuitenkin enemmän kuin mahdollista, että kuvissa näkyvä toiminta on ollut varakkaamman väen harrastus. Sekin on mahdollista että näkyvä varustus on edustanut oman aikansa parasta.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Bndit
Se ylellisyys mikä kuvista saattaa tulla mieleen on vapaa-aika ja sen käyttäminen. Vapaa-aika ja varallisuus tehdä haluamiaan asioita on se mikä minulle kuvissa välittyy.
Noita retusoituja kuvia löytyy lisää ig:stä: https://www.instagram.com/rsfarchive/.
Lisää potentiaalisesti mielenkiintoisia kirjoja on tulossa, kun Tom Ritcheyn ”One Ride Away From Figuring It Out” julkaistaan ens vuonna.
Juurikin noin! vanhoissa kuvissa on toki olut sen ajan parasta Seppälää. Aikanaan katselevat nykyhetken kuvia samalla retofiiliksellä "Kuinka silloin oli kaiki paremmin"Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Sivustakatsoja
Luddiitti tai ei niin ainakin mun somekuplassa näyttäisi ehkäpä olevan kehittymässä jonkinmoinen vastareaktio tai ainakin kyllästyminen hightechistä ja marginal gainsseistä ammentavaan pyöräilyyn. Lowtech-pyöriä tupsahtelee nyt Tunk Bicyclesin lisäksi muuallakin. Esimerkkeinä vaikkapa Wilden Spelljammer (kannattaa lukea se markkinointiteksti), Blue Lugin Fairweather Dodo ja Rune Bicyclesin Knightwood.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Ohiampuja
Fillarifoorumikuplan ulkopuolella pyöräkulttuuri lienee kuitenkin vähän heterogeenisempää ja suvaitsevampaa kuin millaisena se täällä helposti näyttäytyy. Jonkinlaisen fillarikonsurisimin edelläkävijä John ”Radavist” Watsonkin toteaa -88 Bruce Gordon Rock ’n Roadista kertovassa jutussaan, että ”As the retro aesthetic seems to be rising to the surface, displacing carbon-forked, disc-brake gravel bikes, at least within our circles, it’s nice to see what very well could be the genesis of the movement in such pristine condition”.
Jos katsotaan valmistus- ja myyntivoluumeja, niin eiköhän nuo retrot ole aika marginaalissa. Niin pyörissä, autoissa, veneissä, kuin ihan kaikissa muissakin kategorioissa.
Pohtia voi että toteutuiko lausahdus "Just go out and ride the damn thing", vai olivatko kuvissa näkyvät henkilöt tehneet varustehankintoja ennakkoon -sattuiko tallin nurkalla olemaan maantietankoinen pyörä, tai ehkä tandem vähän vahingossa nojaamassa aitaan -pyörä saattoi olla myös hankittu tarkoitukseen.
----------------------------------
Pohdintojen pohjaksi: https://retkilehti.fi/kaarina-karin-...tin-valloitus/
Voisi kuvitella että Haltilla käytiin niissä vaatteissa ja kengissä, jotka aamulypsyltä päälle olivat jääneet -taustalla oli kuitenkin huolellista valmistautumista ja aikansa erikoisvarusteita, osa itse valmistettuja.
^^ Aivan varmasti ja tulee marginaalissa pysymäänkin. Silti en pitäisi ihan mahdottomana ajatuksena, että Surlykin ottaisi CrossCheckin takaisin tuotantoon tai miksei joku isompikin valmistaja näkisi noissa jonkimoisen markkinaraon muutaman vuoden sisään.
Tangonpää- ja runkovaihtajia en kyllä henkilökohtaisesti fiilistele, kun brifteritkin on keksitty, enkä kyllä quill-stemmejäkään, joten siinä menee mun luddismin raja :)
Tavallaan joo ja tavallaan ei. Lähinnähän siinä oli kyse siitä, että haastettiin sitä, mitä oletettiin olevan mahdollista tehdä sen aikakauden pyörillä, kun maastopyörää ei vielä ollut keksitty. Myöhemmässä vaiheessa, 80-luvulla sitten vähän muustakin. Esim. tuolta löytyy referaatti: https://www.bicycling.com/culture/a2...-cycling-club/Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Sivustakatsoja
Poikana lähdin maastoon sammareissa, mutta ainakin 40 vuotta olen harrastevarusteita hankkinut ja välillä hifistellyt. Mun eka retkikeitin oli jostakin halpahallista hankittu Trangian kopio, mutta sekin vaihtui aika nopeasti oikeaan Trangiaan.
Jos nyt lähtisin retkelle ja ottaisin mukaan Biltemasta haetun keittimen, niin olisiko retkikokemus autenttisempi? Tai jos ostaisin edullisen teräsrunkoisen ja lähtisin sillä ajamaan saman lenkin, kuin kohta lähden gravelilla -olisiko kokemus syvempi?
Eri alojen pioneerit ovat aina haastaneet, oli kysymys sitten vaikka vuorten valloituksista.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti stenu