Joo, varsinkin jos on tarkoitus antaa palautetta isommalta alueelta. Minä kävin kyllä meidän kotitien merkkaamassa punaisella, kun on välillä huonosti hoidettu.
Itseasiassa taitanee olla kyse HEPO:n toiminnanjohtajan H. Ahvenlammen nettikommenteista kyse, hän on kertonut jossain teksteissä näistä "liikkumishaasteista" ja on ollut teksteissään hyvin myötämielinen tuon suolauksen suhteen.
Hän käsittääkseni palkattuna henkilönä on taho joka yleensä antaa noita HEPO:n lausuntoja myös tiedoitusvälineille.
Suurin osa katupölystä tulee ajoradasta nastarenkaiden takia, mutta hiekoituksen ja sepelin osuus ei ole ihan mitätön. Tuo suolamoska lähtee harjalla ja pesuaineella, mutta hieno pöly menee pyörässä joka paikkaan (ja toki myös yhdessä suolan kanssa sotkevat eteistä). Ilmanlaadun ja pyörien kunnossa pysymisen osalta otan mielummin nykyisen suolauksen.
Tässä on sama pyörä noin 20 min huollon jälkeen. Jos olisi tehnyt useammin, niin yksittäinen huolto olisi ollut vielä lyhyempi. Oikeastaan ainoa perustaalla tavalla kärsivä osa on noin halvat Tektron mini-v -jarrut, jotka palautuvat hyvin huonosti. https://twitter.com/mkpaa/status/1633133726182830082
Omaan työmatkaani (Turussa, yhteensä 20 km/pvä) mahtuu tällä hetkellä sekä harjattua (suolattua tai hiekoitettua), että perinteisesti aurattua ja sepelöityä. Voittaja vaihtuu viikottain: välillä harjattu osuus on harjaamisesta huolimatta melkoista perunapeltoa, välillä todella hyvässä kunnossa; välillä aurattu osuus on urainen ja välillä taas tasaista talvista pyörätietä.
Ratkaisevinta on kuitenkin menetelmästä riippumatta ollut lumisateen jälkeen työhön tarttuminen: sekä auraus, että harjaus on tehtävä, että siitä olisi iloa polkijalle. Ainoa merkittävä poikkeus on, että harjaus ei pure tallautuneeseen tai osittain jäätyneeseen, vaan jättää jäljelle kohoumia ja pitkittäisiä uria, joiden sulatukseen tarvitaan sitten suolaa.
Kummassikin osuudessa esiintyy ikävää liukkautta, mutta aurattu häviää tässä harjatulle ja suolatulle.
Mikäli vertaan aurattua osuutta ja harjattua, niin aurattu osuus on aurauksen jälkeen aina ajokunnossa mikäli auraus on tehty kerralla kunnolla, mutta harjattu osuus voi vaatia toisen toimenpiteen.
Juuri nyt harjattu vie voiton, sillä hiekoitus on pääosin harjattu talven aikana pientareelle lumikasoihin.
Itse olen polkenut pitkään talvetkin, enkä ole havainnut aurausta tehottomaksi.
^^niin, mutta moniko niistä, jotka eivät osaa vaihtaa renkaita, osaa/kykenee tekemään tuollaisen huollon?
Mitähän luonnolle ja hengityselimille tekee se suolapöly, joka väkisin nousee tienpinnasta?
^joo, ei enää liittynyt itse aiheeseen, vaan aloin pohtimaan, että aina kirjoitetaan siitä hiekkapölystä. Kai se suolakin menee johonkin?
Mua ei sikäli hiekka haittaa, kun kaikki perheen ketjut on vahattu. Vaha kestää suolaakin öljyä paremmin, mutta muu voimansiirto ottaa kyllä suolasta itseensä. Vähän jännittää, miten kiekot kestää, kun käyttöpyörien nippelien ympäristöt ovat aika valkoisina. Toivottavasti on vain kertynyttä moskaa eikä korroosiokuonaa.
Tuosta katupölystä niin kevarien katupöly toki liikkuu tuulessa, mutta mulla suurinta hengenahdistusta tulee nimenomaan ajoratojen autojen nostamista pölypilvistä. Vaikea sanoa, kerääntyykö ko pöly ajoradoille kevareilta vai autoliikenteen seurauksena.
Nyt huomannut kun pakkasta - 15 niin ei voi suolaa levittää niin pakko vetää sepeliä paksu matto autotielle ja kevyt liikenne väylällä että liikenne ei puuroudu..
Harjahiekoitetuilla väylillä on muuten yhä erittäin vähän sitä hiekkaa. Meneekö sitä siinä harjauksessa jonnekin keräimeen vai minne se menee? Vanhanaikaisessa talvikunnossapidossa pitäisi näin maaliskuussa kelvien olla jo paksun sepelikerroksen alla, mutta harjahiekoitetut väylät on lähes puhdasta ja paljasta asvalttia. Jotenkin oon toiveikas, että tuo metodi ei ainakaan pahenna katupölyongelmaa.
^Vähän uskoisin, että hiekka vain harjataan lumen mukana pientareelle. Välttämättä aurattu pyörätie ei ole paksun sepelikerroksen peittämä: Turussa ohikulkutie ei ole paksun sepelin peitossa, ainakaan siltä osuudelta, jota tänään ajoin.
No nyt ymmärrän, että selvästikin pidät pyörän huoltamisesta. Silloin suolaamisen haitat eivät varmaan tunnu niin pahalta, etenkin jos ei tarvi parasta pyöräänsä suolalle uhrata. Suolaamisessa on tosiaan se hyvä puoli sepeliin verrattuna, että keväällä on aiemmin paljasta pintaa esillä. Minun mielestä se ei ole kuitenkaan riittävän hyvä syy talvipyöräilykauden pilaamiseen.
Vähän kyllä pelottaa miten cyclon Centauri sietää suolaa .. liikkuisin hypriittiromulla tuolla suolaosastolla mutta kun on polkimet jumissa niin ei saa lukkiksia eikä ilman jaksaa Helsinkiin asti Espoosta polkea.
En erityisesti pidä siitä, mutta se on välttämätön paha pyöräteiden suolauksesta riippumatta omalla reitillä. Aika pieni se suolatuista pyöräteistä tuleva lisä on on, koska matkasta karkeasti kolmannes on hoitamatonta pyörätietä, kolmannes suolattua ajorataa ja kolmannes suolattua pyörätietä. Jos kyseisiä priorisoituja pyöräteitä ei olisi suolattu, niin ajaisin mielummin noita suolattuja ajoratoja pitkin. Joillekin muille se kynnys ajaa ajorataa vaan on suoranainen este pyöräilylle.
Pääasiassa ajan fiksillä kesät talvet kaupungissa, mutta jonkin verran Trollilla pahimpina lumipäivinä tai jos pitää esimerkiksi kuljetella suksia tms. Kovemmalla rasituksellä pyörät ovat maalis-toukokuussa maanteillä kuin talven kaupunkiajoissa.
^ Myös mun kokemuksen mukaan fiksi on suhteellisen huoleton suolakelipyörä. Kun on nelikanttikeskiö, ei vapaaratasta ja vannejarru, niin poistuu monta potentiaalisesti suolalle altista kohtaa. Mä en edes pessyt Rolleria talvisin ollenkaan. Ei vaan oikein voi olettaa, että kaikki talvella pyöräilevät vaihtavat talveksi fiksiin, joten siinä vesittyy melko tehokkaasti se, mihin suolaamisella pyritään.
Suolaamisen kuluihin pitäisi muuten laskea myös tiheämmin tapahtuvat uudelleenasfaltoinnit, koska noilla suolatuilla kevareilla asfaltit rapistuu silmissä. Viime talvena kiinnitin siihen huomiota rantaradan varressa ja tänä talvena baanakin on mennyt aika huonoon kuntoon ainakin Musiikkitalo-Finlandiatalo väliltä.
Kerrostalossa asuessa mulla ei ole edes mahdollista pestä pyörää talvella. Normaalisti pesen pyörän pihalla, mutta talvipakkasilla sitä ei voi tehdä. Suolaamattomilla reiteillä ajellessa pesemiseen ei olekaan tarvetta, kunhan vaan ei eksyisi vahingossa suolatuille reiteille.
Itse pesen pyörän duunin parkkihallissa (tiedän ettei ole kaikille mahdollista) ja ihan kotona suihkussa. Suihkussa toki saa olla tarkkana, ettei se paska mitä ketjuista tulee, ehdi tarttumaan kaakeleihin, kun talvella tulee käytettyä vähän tymäkämpiä öljyjä kuin biohajoavaa mukoffia.
Silti vaihtaisin heti tuon suolan kylvämisen kunnon auramiseen. Suolalle varmaan paikkansa jos on erityisen liukasta lämpötilan vaihdellessa nollan molemmin puolin, mutta nykyinen käytöntö, jossa aurataan paskasti ja sitä komepensoidaan suolalla, on ihan absurdi. Siinä suolamössössä sitten ajetaan ja kunnon pakkasilla se mössö, sitten jäätyy vaarallisiksi uriksi.
Täysin absurdi ajatus on se, että pitäisi pyörä edes huuhdella molemissa päissä työmatkaa joka helvetin kerta vain sen takia että saadaan marginaalinen varaslähtö pyöräväylien käyttökelpoisuuteen keväällä kapeille sliksirenkaille.
Onko yksikään suolaharjauksen kannattaja esittänyt edes yhtenä perusteena sen että "kapeilla sliksirenkailla" (mitä niillä sitten tarkoitetaankaan) pääsee aikaisemmin ajamaan, kun harjasuolatuilla väylillä ei tarvitse odota hiekanpoistoa?
No ei sitä joka päivä tarvitse tehdä. Ainakaan jos on lokarit. Kun on kunnon pakkaset eikä koko aikaa tule lisää lunta, niin ihan ok kunnossa noi on. Toki kunnon suolapäivinä saa sitten ainakin toisessa päässä huuhtoa, mutta tänä talvena olen ehkä kerran-pari viikkoon pessyt pyörää. Toki joinain viikkoina sitten päivittäin. Mutta tosiaan ne lokarit auttaa aika paljon.
Tässä nyt kuvaa Meltsistä. Nykyään siis vain auraus ja kevyt hiekoitus. Vuosi sitten harjasuolaus.
https://uploads.tapatalk-cdn.com/202...f1ceadd64d.jpg
^tollanen on just parasta. Sen kuravellin sijaan. Eikö HePo voisi koeajaa tuon ja funtsia asiaa uudelleen.
Toki harjasuolatuissakin on osuuksia, jotka näyttävät tuolta, mutta olosuhteet kokonaisuutena ovat hyvin eri. Pitää mahtua kevyehköllä kalustolla auramaan sellaisia n. metrin levyisiä kohtia, sitten niihin aurataan välillä maantieltä lumet ja lisäksi aurattavalle lumelle on rajallisesti tilaa. Jos jokaiseen metriin voitaisiin käyttää eri auraa, niin sitten tuo priorisoitujen hoito voisi olla jotain ihan muuta, mutta nyt hyvä hoito yhdessä kohtaa tarkoittaisi reitin katkeamista toisaalla. + Kyllä se kuiva paljas asfaltti tuonkin voittaa.
Ei voita kuiva asfaltti tuota talvella. Koska alla on kuitenkin nastarenkaat, niin ei tee mieli kuluttaa niitä paljaalla asfaltilla, kun vaihtoehtona olisi tuollainen kuvan kaltainen. Joka talvi ku ostaa noin 170-180e kpl maksavat nastarenkaat niin tuntuu ikävältä. Ja vain siksi, että jotkut haluaa suolaa jne ja paljaat asfaltit talvella.
Nimenomaan, talvikeleissä talvirenkailla. Espanjassa näkyy talvella asfaltti.
Tuollaisesta auratusta pyörätiestä tulee niin hyvä fiilis. Pyörä kulkee kevyesti ja pysyy puhtaana, nastat ei rapise ja lumi tekee reitistä valoisamman. Kunpa kaikki pyörätiet olis tuollaisia talvella!
Saa niinkin tehdä, mutta oma ~35 euron mara winteri edessä kestää kyllä tyypillisesti noin viisi talvea. Jossain oikean talven alueella, jossa olosuhteet ovat pysyvämmin pakkasella kestäisi tietysti vielä pidempään. Renkaisiin tuo suolasotku ei näyttäisi juuri vaikuttavan. Nastoistakin se lähtee harjalla vaikka ne muuten hiljalleen korroosiota keräävätkin.
Nixuu ei nyt välttämättä ole normipyöräilijä normipyörällä.
Kyllä mullakin nastarenkaat kestää useamman kauden ilman että nastoja lähtee edes siitä sähkäristä. Mutta mieluiten ajan lumella/jäällä kuin asfaltilla.
Oisko vuonna 2014-2015 talvi niin kaksi paria Nokian 27.5*2.2 ajettiin pillun päreiksi.. toiset parit oli teräskaapeli ja toiset taittuva .. no mulle kumi kustannus oli tasan nolla euroa
Tais olla aika lumeton talvi ja maastossa kivet näkyvillä niin kumit joutui tavallista kelviä kovemmalle
Olen tämän talven jäljiltä joutunut pohtimaan onko rahallisesti järkeä jatkaa talvipyöräilyä Helsingissä vielä tulevaisuudessakin. Pyrin välttämään suolattuja reittejä, ja sen johdosta matka pitenee talvella noin 2km suuntaansa. Täysin en suolausta kuitenkaan pysty välttämään. Päivittäin ajoa kertyy noin 30km. Näiden lyhyiden suolattujen osuuksien johdosta, talven jälkeen joudun uusimaan vuosittain seuraavat komponentit: (hinnat arvioita käyttämistäni komponenteista)
- Ketju 30e
- takapakka 80e
- keskiölaakeri 25e
- vaihtajavaijeri 15e
- vanteiden napojen laakerit 10-30e
Yht: 165e
Lisäksi seuraavat komponentit pitää uusia vähintään joka toinen vuosi (käytännössä lähes vuosittain):
- jarrusatulat 2 x 35e
- ohjainlaakeri 30e
- takavaihtaja 30e
Yht. 130e
Näiden kustannuksien päälle tulee vielä vaikeammin arvioitavia korroosiota aiheutuvia kustannuksia. Tällaisia ovat esimerkiksi suolattomia kelejä useammin vaihtokunnossa olevat kiekot, ruostuneet pienosat (pultit, vaihtajankorvake jne.). Kaikkein suurin kustannus tulee kuitenkin kaikkien näiden vaihtotöiden viemästä ajasta. Jos työn teetättää liikkeessä, en edes halua arvioida loppulaskua. Varmasti hinta on kalliimpi kuin HSL-lippu, ehkäpä jopa yksityisautoilua kalliimpaa. Tähän yhtälöön jos ottaa mukaan vielä rungon hankintahinnan, ja sen vuosittaisen poistoarvon, niin yhtälö huononee ennestään.
30km päivittäisessä vaihtelevassa kelissä pyöräilyssä tulisi muutenkin kuluvia komponentteja, mutta suolasta johtuen vaihtoväli pienenee todella merkityävästi. Lisäksi en todellakaan jaksaisi pestä pyörää täydellisesti 1-2vk välein, mutta suolavellistä johtuen ei ole muuta vaihtoehtoa. Muussa tapauksessa osia saisi olla vaihtamassa jo kesken talven. Tämänkin ajan käyttäisin mieluummin pyöräilyyn tai muihin harrastuksiin.
Voi sen näinkin laskea mutta meidän duuniin tulee moni 2-5 km autolla... mutta moni on lopettanut autolla ajamisen KOKONAAN viidenkymmenen vuoden jälkeen ja tää tarina on tosi
En epäile yhtään ja haluaisin tilanteen olevan tällainen. En vain usko, että suurin osa niistä uusista tavoiteltavista talvella pyöräilyä jatkavista on valmis käyttämään niin paljoa aikaa pyörän kunnostamiseen kuin itse käytän. Sen takia en usko, että suolaamalla saadaan laajempia massoja jatkamaan pyöräilyä ympäri vuoden. Hyvällä pyöräinfralla ja tehokkaasti ilman suolausta tehdyllä väylien kunnossapidolla varmasti saadaan.
Helsinkiläisenä on helppoa verrata pyöräilijöiden määrää kesällä ja talvella toisiinsa. Talvipyöräilijöitä on kesäpolkijoihin verrattuna karkeasti arvioiden noin prosentin verran. Heitä varten teiden suolaaminen on JÄRJETÖNTÄ!
Taas se aika vuodesta, kun pyörätiet on kylvetty suolalla. Sunnuntaina 19.11. satoi lunta ja lumisade päättyi vielä sunnuntaina. Mitään laajamittaisempaa pyöräväylien hoitoa ei sunnuntaina kuitenkaan ollut aloitettu. Su - ma välisenä yönä ainakin radan varren baana oli suolattu vesilätätköksi mutta oikein missään muualla ei talvihoitoa ollut edes aloitettu. Esimerkiksi Pitäjänmäen baana oli täysin hoitamatta vielä ma 20.11. illasta.
Tiistaina 21.11. aamusta Pitäjänmäen baanalle olikin levitetty paksu kerros suolaa mutta sitä kuuluisaa harjaa ei tähän iltaan mennessä ole näkynyt. Puheet harjasuolauksesta ovat hölynpölyä, kun todellisuudessa kyseessä on suolaus tai ei mitään. Pitskun baanalla on Haagan kohdalla vielä syksyn lehdet lakaisematta. Jos näitä keskeisiä reittejä edes harjattaisi satunnaisesti, niin suolan kylvämistä voisi vähentää.
Edelleen palaan keskeiseen argumenttiini suolausta vastaan: ihan turha suolata muutamat keskeiset pätkät vesi-suola velliksi, kun joka tapauksessa aniharva pystyy polkemaan koko matkaa näitä reittejä. Suurin osa ympärivuoden pyöräilevistä tarvitsee joka tapauksessa nastarenkaita, jotta pääsee kotoa näille pääpyöräväylille tai näiltä väyliltä lopulliseen kohteeseen. Toivoisin, että Helsingin kaupungin edustaja kokeilisi esimerkiksi ajaa kauppatorilta Kannelmäen Prismaan ilman nastoja. Melko nopeasti kävisi selville, että alku ja loppumatkasta on tarvetta nastoille (tai vauhti on kävelyä).
Viime talvena oli uutisointia, että muissa kaupungeissa (olisiko ollut ainakin Kuopiossa) suolasta luovutaan pyöräteiden talvihoitomenetelmänä. Päätös oli perustunut kansalaisilta saatuun palautteeseen. Eikö meistä tarpeeksi moni lähetä samaa palautetta Helsingille vai eikö kaupunki vain kuuntele?