Mikä siinä karonkassa nyt niin vaarallista on?
Odottelen tässä joko pyöräkuumeen laskua tai PyöräKauppiaan kommentteja tuhanteen kysmykseeni. Saa näkee kumpi voittaa.
Printable View
Mikä siinä karonkassa nyt niin vaarallista on?
Odottelen tässä joko pyöräkuumeen laskua tai PyöräKauppiaan kommentteja tuhanteen kysmykseeni. Saa näkee kumpi voittaa.
Hirvee hinku päästä pyöräkauppaan.... tulispa kello nyt pian puoli neljä, niin voisi jo lähteä....
oo7 - QoS dvd tipahtaa postilaatikkoon täydentämään oo7-kokoelmaani.
Pakettia osoitteesta chrome-europe.com :)
Että puudutusaine leuassa lakkaa vaikuttamasta ja että tuo kipu katoaisi joskus...
Tuloksia B-koneenhoitajan kuulustelusta.
uutta keulaa maasturiin =)
tosin pitäis se vanhaki jo saada takas.. viikon päivät se on reissannu jo.. viime viikon maanantaina lähti matkahuollon mukana bluefaceen ja toivottavasti jo tällä viikolla sit tulis kotiin pän..
- työviikon loppua
- viikonloppua
- sairastelun loppua
- vitutuksen loppua
- KEVÄTTÄ !
Sähkömiestä saapuvaksi.
Etukiekkoa Matkahuoltoon.
Uutta nishiki-aiheistta topicia. :)
Vanteita.. sit saan jarrut kiinni :D
Lämpöasteita
Tulevaa viikonloppua -tyttöjen viikonloppu Tahkolla :p
Kevättä, missä se viipyy??? Kelle voin valittaa??? Auttaako katkera purnaus lehden yleisönosastolla???
nukahtamispistettä
- Sitä, että eräs hieno tyyppi lisäisi minut naamakirjaansa. Vaikka olenkin ihan varma että ei lisää vaikka lupasi, yhyy.
- Että pääsisi tekemään lenkkiä, ei tonne sateeseen viittis millään lähteä.
- Jotain määrittelemätöntä, elämää jotain haluaisin jo päästä elämään. Ei tää nuoruus oo oikeen mun juttuni kun pitää vuositolkulla tehdä asioita jotka ei kiinnosta ja odottaa ja odottaa että ehkä sitten 40-(tai 50- tai 60-)vuotiaana voi ehkä tehdä sitä mitä oikeasti haluaa. Ja sitten pitäisi muka vielä elää tässä päivässä ja nauttia siitä kun täytyy jättää itselleen tärkeät asiat tekemättä koska niille ei ole aikaa. En ymmärrä.
odotellaan kevättä.. nyt näytti lupaavalta, että ensi viikolla lämpeis oikein kunnolla =) mutta odotetaan nyt sit, että tää flunssakin väistää.. yskä lähtee yskimällä ja nuha *******lla
Uusia pyöräilykenkiä. Pitäisi postin tuoda tänään. Niin ja eräältä valmistajalta vastausta takuukorvausasiassa.
Keväässähän me kokoajan ollaan menossa. Ainahan Suomen kevät on ollu vaihtelevaa, ensin on sulaa, ja lauhempaa, sit tulee lunta ja pakkasta, ja taas lämpiää jne. Semmostahan se kevään tulo on. Sitä paitsi, vastahan mennään vielä maaliskuussa. ;)
Jotain informaatiota Volvostani. Kyllä haluaisi jo ajelemaan.
Erään tapaamista myöhemmin tänään ;)
Iltaa odotan.
Tulis ilta että pääsis nukkumaan...
En minäkään ymmärrä mitä oikein odottelet :seko: Ei elämää kannata haaskata odotteluun. Itselle tärkeät asiat kannattaa tehdä heti - muuten voi käydä niin, että et ehdi tehdä niitä koskaan.
Omalla kohdalla siperia on opettanut, että mitään ei kannata jättää huomiseksi ja aina löytyy muita, jotka tietävät mitä sinun pitää tehdä. Elä omaa elämääsi - älä muiden :) Jokaisen pitäisi tehdä oma nekrologi (muistokirjoitus) vielä eläessään. Sitä tehdessä sitten viimeistään selviää onko elämänarvot kohdallaan :rolleyes:
Kevättä .
Aivan. Tai sitten voi myös käydä niin, että ne *just tällä hetkellä* itselle maailman tärkeimmät asiat ovatkin aivan yhdentekeviä sitten joskus vuosikymmenen tai parin päästä, kun niitä olisi ehkä aikaa tai mahdollisuuksia tehdä. Paree siis keskittyä elämään tässä hetkessä ;)
Kotona on hauska seurata 5.5 vuotiasta, jonka perusperiaate kaikessa on se, että ne tärkeät jutut kerrotaan tai tehdään aina heti ensimmäisenä. Tuskin maltan odottaa, että pääsen kotiin ja kuulen mikä on se tämän päivän ykkösuutinen :D
Nno siis, en varsinaisesti odottele, vaan puurran tasaiseen tahtiin jotta joskus hamassa tulevaisuudessa olisin sitä mitä haluan olla: pelitutkija ja pelifirman omistaja. Tutkijaksi pääsemiseen kun vaaditaan tietoa, taitoa ja vähintään maisterin paperit. Enkä koe kyllä pelifirman perustamiseenkaan olevani vielä riittävän taitava, ja lisäksi monet joiden kanssa sen perustaisin ovat yhtälailla jumissa omien opintojensa kanssa. Onneksi tiedän kuitenkin työskenteleväni hitaasti mutta varmasti noita haaveitani kohti, mutta toisinaan tuskastuttaa kun ei tiedä alkavatko ne toteutua vuoden vai kymmenen päästä.
Vähän turhastahan minä tässä valitan, mutta jotenkin en vaan tykkää tästä elämänvaiheesta kovin suuresti. Opiskeluilta ei liikene kovinkaan paljoa aikaa minkään muun tekemiseen, saati että olisi rahaa lähteä esimerkiksi niihin lukuisiin seminaareihin ja pelialan suurtapahtumiin, jossa pääsisi luomaan tärkeitä suhteita. Toisaalta, onnekseni pääsin tänne Japaniin, joten pariin tapahtumaan olen sentään osallistunut.
Ei siis auta kuin puurtaa ja malttaa mielensä. Opinnot vievät tietyn aikaa vaikka mikä olisi, ja tieto ja taito karttuvat vain iän myötä. Nykymaailmassa ärsyttävän tärkeää rahaakaan tuskin on tiedossa vielä muutamaan vuoteen. Jotenkin ajatus reilun opintolainan ottamisesta houkuttaisi vaarallisen paljon...
Yksi "varoittava" esmerkki tässä näin. Aikanaan koulu, musiikkiopisto ja sittemmin ammattiin opiskelu täyttivät päivät ja elämän niin, ettei siihen mahtunut kuin ehkä jokunen juoksu/hiihtolenkki ( jos jalat terveinä).
Mutta tykkäsin niin. Mitä se "elää" sitten tarkoittaa; omasta mielestäni parasta "elämistä" oli juuri ulkoilu. En tykännyt käydä missään opiskelu"riennoissa" kun aina oli sitä alkoholin läträämistä ja tupakointia. Kerran oli mukana, ja riitti erittäin hyvin; ei kiitos.
Mutta opiskelu kannatti. Ja kaikista kokemuksista on kuitenkin karttunut kosolti ....sanon nyt "viisautta" jota elämänkokemus hyvinkin on.
Edelleen olen sitä mieltä, että parasta "elämistä" on ulkoliikunta ja kaikki luontokokemukset. Jokainen tavallaan, mutta olen hirveän onnellinen, että on terveyttä ja saa liikkua, työtä ja kohtalainen toimeentulo, sekä hyvät välit lähimpiin ihmisiin.
Kesäkelejä odottelen monen muun lailla.
Just nyt myös että pomo tulisi vaikka käymään täällä työmaalla, että tiedetään miten ensiviikolla tullaan töihin...:rolleyes:
Hm, tunnustan kyllä omaavani hiukan liikaa tuota "sitku" -asennetta. Toisaalta, olen luonteeltani liian järkevä päästäkseni siitä kovin helposti eroon. Tiedän varsin hyvin, että tutustuminen täkäläisiin ei minun haluamisistani huolimatta etene kovin hyvin ennen kuin olen oppinut kieltä. Ja että vaikka kuinka olisi asennetta ja tahtoa, niin en minä kyllä pääse amerikkaan isoihin pelitapahtumiin ilman rahaa. Vai olisikohan siihen jonkin keino...
Onnekseni minua odottaa Suomessa mukava opiskelupaikka, joten tavallaan en pane pahakseni sitä että opiskelu jatkuu edelleen. Tosiasiassa olen ikuinen opiskelija, ja rakastan oppimista, mutta en haluaisi tehdä sitä ns. päätoimekseni. :D Viinalla läträäminen ei minuakaan kiinnosta, vaan minulle parasta elämistä on erilaisissa tapahtumissa käyminen ja mielenkiintoisten ihmisten tapaaminen, voisin tehdä sitä vaikka työkseni. Ja teenkin, kunhan vaan pääsen tutkijaksi. Olen kuitenkin joutunut opintojen takia asumaan syrjäkylillä viimeiset neljä vuotta, myös täällä Japanissa siis, ja täällä ainoa puuha missä ihmisiä tapaa, on se viinallaläträyshetki, ja kaiken lisäksi ihmiset pysyvät aina samoina. Hohhoijakkaa.
Oikeasti? Haluaisin haistattaa kouluille kukkaset ja kiertää läpi Japanin ja USA:n tapaamassa pelimaailman ja pelitutkimusmaailman taitureita, ja oppimassa heiltä. Opiskelu tuntuu vain tukahduttavan intoni ja luovuuteni. Toisaalta, olen liian järkevä jättääkseni opinnot kesken tässä vaiheessa, eikä minulla kyllä rahaakaan olisi tuollaisen toteuttamiseen.
Seliseli mutku sitku ehkä joskus. Tämän siitä saa kun syntyy ja kasvaa Suomessa. : p //edit (tai sitten vika on vaan meidän perheessä)
Ite olin monet kerrat jättämässä lääketieteen opinnot ja aattelin mennä vaikka ammattikouluun, taideteolliseen ei mun "lahjani" riittäneet mulla ei ehkä ole semmoisia kykyjä mitä siellä tarvitaan...Mutta vanhempi prohvessori ja kirurgi kannusti jatkamaan lääkiksessä. Opiskelujen loppuvaiheessa sitten ajattelin että tarvii sitä joku ammatti kuitenkin olla.
Olen erittäin iloinen että en lopettanut opiskeluja ja hankin sinänsä kunnollisen ammatin, vaikka aluksi työttömäksi valmistuinkin.
Huomista päivää, jolloin selviää saanko autoni kotiin. :)
Kuivia metsäpolkuja...
yhtä viestiä