Lainaus:
Ryhmä Pohjoisen toteutustyöstä vastaava kokoonpano oli suorittamassa omatoimiretkiosuuttaan Lauttasaari-Melkki-Rysäkari-Lehtisaaret-Gåsgrund iltapäivän säteilevässä auringonpaisteessa. Pakkasta oli sopivasti antaa ajatusten lentää jo kevääseen. Suomenojan päästöputken "ankkalammessa" valkea joutsen - liekö kuitenkaan suomalainen - ilmiselvästi nautti laskevan auringon säteistä siinä plutaillessaan. Me pysyttelimme turvallisen matkan päässä ja jätimme joutsenen, mutta eväshetken paahdoimme vaalenneita kasvojamme Gåsgrundin rantakallion luonnonterassilla.
Gåsgrundilta pistäydyimme vielä Kytön suunnassa tarkastamassa laivaväylän jäätilannetta. Totesimme, että äärimmäisessä hädässä sen kenties voisi ryömien ylittää. Sellaista hätää meillä ei tietysti ollut. Palasimme takaisin eteläisempää reittiä (väylän pohjoispuolella), joka oli selvästi luisteltavampaa kuin vähän korppuinen pohjoisenpuoli. Meno oli melkein yhtä leppoisaa kuin elokuvassa Butch Cassidy and the Sundance Kid: vaikka huikea läntinen auringonlasku oli selän takana niin sentään tuuli edestäpäin.
Silloin huomasimme lähestyvän jäänmurtajan ja ajattelimme ensin luistella sitä kohti, mutta kun se näytti tulevan suoraan päin, ja jos sillä vaikka menee mutka pitkäksi, niin kurvasimme pohjoisen suuntaan loitommalle. Tällöin silmiimme kiinnittyi kaukaa etelän suunnassa oleva piste, joka osoittautui ihmiseksi (ja todenäköisesti mieheksi). Tuntui, että mies sai kuin pyörät alleen. Kiire olikin, sillä nyt jäätä särjettiin voimalla hänen edessään. Seurasimme pyörällä sompailevan miehen kamppailua aikaa vasten kun yhtäkkiä hän katosi kuvasta. Mikko ja Harri lähtivät luistellen miestä kohti tarjotakseen apua, jos hän oli vajonnut väylään. Ei, mies ylitti väylää pyörän kanssa ryömien. Komentosillalta kaikui kovaääninen kuulutus: "Pyöräiljä, jos kaikki on kunnossa, nosta toinen käsi!" En nähnyt nousiko käsi, sillä sekä lasini että kamerani olivat huurteessa ja jäässä, mutta hetken kuluttua miestä esittävä piste katosi Rysäkarin länsipuolelle sinertävän punaiseen sekä valkeaan maisemaan.
Loppumatkan mietin, että toisina aikoina ja toisissa kulttuureissa pyöräilijää olisi pyydetty nostamaan molemmat kädet ylos. Mutta me elämme sivistysvaltiossa. Ja vaikka tuosta onnenkantamoisesta väylän ylityksestä on vielä tuoreet jäljet, niin niitä ei kannata seurata.
Niin se on: Toiset murtavat jäitä, toiset polttelevat jäitä ja jotkut onnekkaat sirkkelöivät niillä.
Että tällainen raportti ryhmä Pohjoisen puolesta.
Juha Jahkola