Printable View
Aamulla olin lähdössä....piruvie, etunastarengas tyhjä.
Vaihdoin kyllä nyt vaan toisen nastarengasvanteen, kun töihin olin menossa lenkin kautta. Tarvii tehdä sisägumihommat toiste.
Ja tämä toinen nastarengas on kamalan raskas! vaikkakin Tampereen puolen kroppuisilla pyöräteillä ehkä parempi.
6.12, 10.12 ja 11.12. (Nastat sisään Mara W:stä, joka oli täysin tuusana, hiekansiru sisällä vanhassa varaulkokumissa ja kivi pudonneen nastan kohdalta läpi). No nyt on kokonaan uusi setti ulkokumeja käytössä. Taidan vaihtaa romut varmuuden vuoksi tonnin kohdalla, ellei tule kunnon lumia ja vähän pehmeämpää ajokeliä.
Uutta kevytnastaa hakusessa minullakin, kivi oli mennyt nastan siittä ihavvierestä, siinä näyttää olevan pieni rakonen.
Onneksi sain helposti paikattua kumin ja vaihdettua renkaan.
Mutta jos tonnin ( ajokilsoja?) kohdalla gummit vaihtaisi niin ...ei siittä mitään tulisi :rolleyes: siis kaks kertaa kuussa vähintäin?
:mad: EIKÄ! aamulla piti....sekä kevytnasta että isonastarengas tyhjänä. Permana, ajelin sitten kuvioirenkaalla ja ihan hyvin se sujui. Mitä nyt pienen lenkin ajelin..
Olin ite rikkonu kevytnastaan laitetun sisägummin, ja isonastasta sihisi jo päällepäin että nastan kohdalta joku siru oli menny.
Kaikki taas uusiksi.
Ja pääsen uutta ulkogumia hankkimaan vasta ensi lauantaina :( piruvie joulupyhät hankaloittaa kaikkea.
Eilen, tosin se pystyssä sojottava sepelipiikki oli ollut paikallaan jo reilun viikon tallissa seisseessä pyörässä ja alkoi kuplia litkua siirtäessä.
Ja taas liian iso reikä itsestään paikkaantuvaksi :(
Tätä kallisarvoista säiettä ei jostain syystä ole vielä herätetty talviunilta, joten teen sen nyt.
Iltapäivällä puoli kahden aikoihin. Rauhalliseksi kolmituntiseksi tarkoitettu lenkki katkesi kymmenen kilometrin ajon jälkeen takarenkaan pehmenemiseen. Olin juuri ehtinyt ajatella että tällainen paikoin märkä, paikoin kuiva keli on oikein tyypillinen rengasrikkokeli.
Ei auttanut vaikka olin lähtiessä silmäillyt renkaiden pinnat edellisen sadekelin jäljiltä (ja kaivanutkin yhden kivensirun). Eikä auttanut Ultremo DD:n pistosuojaus. Eikä löytynyt kiveä, metallilangan pätkää, lasinsirua eikä muuta aiheuttajaa.
Varasisurit olivat jääneet kuivan kelin ajopaidan taskuun, mutta satulalaukussa oli sentään yksi. Koska renkaanvaihdon jälkeen vajoaa aina joksikin aikaa synkkään pessimismiin, en arvannut lähteä onneani koittamaan vaan suuntasin kohti kotia. Tulipahan ultrapalautttava lenkki...
Hienoa duunia kuovipolulta, että kaivoi topicin esiin. Pari viikkoa sitten asentelin uudet Ultremot kiekkoihin ja seuraavana päivänä oli partsilta kuulunut kunnon jysähdys. Vittorian sisäkumi oli sananmukaisesti räjähtänyt venttiilin ympäriltä. Pitää taas tilailla kumeja lisää.
Tänään "pääsin" ekaa kertaa vaihtamaan takarenkaan sisurin tien poskessa. Ihan ammattitason nopeudella ei vaihto onnistunut, kun olin sitten ostanut hieman liian suuren sisurin leveydeltään maantiepyörään ja tuulikin häiritsi suoritusta. No parinkymmenen minuutin sähellyksen jälkeen pääsin jatkamaan matkaani ja turvallisesti kotiin.
Tuossa n. 1,5 viikkoa sitten taas muistutus siitä, että valmistautuminen kannattaisi. Vakiolenkillä Koivukylä-Korso-Kerava etc.. Noin kilometri Peijaksen sairaalan jälkeen se masentava tunne kun takarengas tyhjenee alta. Haa...! Mullapa on sisägummi ja CO2-patruuna! No niin on, mutta ei patruunan täyttöpäätä - prkl! No, vaimo suostui ajamaan paikalle ja tuomaan pumpun ja sen täyttöpään. Uusi sisägummi paikoilleen ja odottamaan vaimoa - hiukan vilu meinasi iskeä päälle. Samalla totesin myös, että ne lukulasit olisivat kivat, että näkisi missä ne kivet lymyää. No ei nähnyt - eikä tuntenut. No, pumppu tuli ja täyttöpää, ja eikun jatkamaan matkaa. Mielessä välähti, että hittoako mä sillä täyttöpäällä teen kun ei ole toista sisägummia ...
Noin 500 m ennen Savion seisaketta uusi tyhjeneminen - P....LE! Eipä ollut sitten niitä paikkausvehkeitä mukana. No, eikun klossit kilkutellen Savion asemalle. Hengaavat teinit ihmetteli setää teryleeneissä. Onneksi oli sentään 2 5 €:n seteliä tungettu taskuun, niin sai piletin takaisin Hiekkaharjuun, ja taas klossit kilkutellen kotiin. Paikkasin saman tiet gummit ja totesin, että eri paikassa ovat reiät, ja nyt kun oli ne lukulasit päässä, niin löytyiväthän ne kaksi kiveä sieltä gummista. Että näin. Jatkossa muistaa taas muutaman asian ...
Forssan suvi-illassa 70km kohdalla ryhmässä suoraan "reikähelvettiin" ja molemmat sisurit puhki. Huoltoautolla maaliin.. reilua 36 keskaria oli ryhmässä poljettu siihen asti. Ihan suoraa maantietä ajettiin "häröisessä" parijonossa, olisin toivonut edellä ajavilta käsimerkkiä, huutoa jne mutta näin tällä kertaa. Ensivuonna sitten uusi yritys, tapahtuma nimittäin oli muuten varsin mainio!
Ei kertaakaan vielä (koputtaa puuta) edes sisuri ole hajonnut.
Jokunen aika sitten olen ajanut jonkun siilin yli kun litkutihkuamia on ilmestynyt eturenkaaseen monta.
Tänään maantielenkillä takarengas(latex) hyvien suhinoitten kera hissukseen tyhjäksi .. Toinen varasisuri valmiiks rikki, mutta onneks kokeilin sitä ensin .. joten ei jäänyt varalle satulalaukkuun ... Vaan kotiinpäästyäni tilalle 2uutta sisuria(butyl) tilalle.. :)
Eilen takarengas ja viikko sitten eturengas, ja nähtävästi olin sen verran ammattitaitoisen (tai leipiintyneen) näköinen, ettei yksikään ohiajanut fillaristi pysähtynyt kysymään tarvitsenko apua. Tavallaan positiivista?
Näköjään tänään ulkovarastoa siivotessa. Nostin maasturin ulos odottamaan pilttuun puhdistamista. Takakumi oli tyhjä kun sain aikaiseksi siirtää pyörän takaisin varastoon. Eipä ole ikinä ennen noin helpossa maastossa kumi tyhjennyt.. Vaihtopaikkauskorjausoperaatio jää huomiseen. Jännittää nähdä mikä sen tyhjäsi!
Sent from my iPhone using Tapatalk
Minulla on tavoite saada 6,000 km kasaan ennen työelämään palautumista ma 20.07. ja kun nyt perjantai-iltapäivänä alkoi poutaantua ja päivän tasa-TDF-etappi ei ollut mitenkään pakkonähtävää, vamos-allez go-go.
Aivan hellevaatetuksella (kenguruntaskussa kuiteski irtohihat) lähdin ykköspyörällä (ts. ei-sadesuojattu) meneen ja katselin Lempäälän suunnalla satavan ja Kangasalan pohjoispuolella musta pilviseinä. Eipä aikaakaan kun Kirkkojärven jälkeen alkoi se 2015 kesää hallitsevan Suomi-ilmiö, sade.
Ei nyt ihan suihkun-alla-intensiteetin vesiryöpytys, kuitenkin ei niin haluttavaa tapahtuvaa.
Huutijärven alueella totean jotain outoa pyörän takapäässä, ensin luulin olevan jotain hinuavaa roskaa mahdollisesti takajarrupalojen kohdalla. Aikaa kuluu ja Kaivannon kanavan jälkeen perusteellisesti kastuneena tajuan rengasrikon todeksi.
Tietysti takarengas.
Tietysti melko tarkasti lenkkini puolivälissä. Tietysti.
Tietysti vielä sataa.
Tietysti Vehoniemen risteyksessä ei ollutkaan bussipysäkkiä, missä aloittaa vaihtotyö. Tottakai.
Nyt pääsen sitten ensi kertaan kokemaan, kuinka CO2-pumpulla homma skulaa.
Teen virheen: en halua käyttää pumppua ennen kuin ulkokumi ja uusi sisäkumi ovat paikoillaan.
Tiedättehän kokeneina miten vaikeaa on saada tehdastyhjä sisäkumi kohdalleen.
Tottakai munaan ekaa kertaa CO2-pumppua käyttäessäni: arvelin siinä olevan painike, jolla ajaa kaasu kumiin, eipä ollut. Osa menee suoraan ilmakehään.
Arvelin ennakkoon tarvitsevani kaksi kaasupatruunaa. Toista käyttäessä huomaankin ulkokumin olevankin ulkona kiekon sisäreunastaan ja sekunti, kaksi myöhemmin, PAM!, upouusi sisäkumi kimahtaa kuuluvasti.
Kerään kaikki tavarani, myös sen vanhan sisäkumin otan talteen täyteentungettuun satulalaukkuun ja soitan ilmaisen hakukyydin.
Kanavalle päin kävellessä ohikulkeneesta autosta pysähdytään ja kysellään tilanteestani. Kiitos, en tarvitse kyytiä, kyytini on tulossa.
Siinä sitten sai hytistä kylmänä tuon sadekuuron takia ja kestäähän se ajella tänne kaukaisimpaan pisteeseen kotoani.
Aika paljon tässä on samaa kuin vuosi sitten Pohjois-Savossa: vain paria päivää aiemmin laitoin satulatankoon kiinni sisäkumin paikkausaineen (kuin nyt 2015 uutuutena kaasupumpun). Tuolloinkin pyörä ei tullut ajokuntoon (paikkausaineella ei paikata räjähtänyttä ulkokumia) ja Nilsiässä ohikulkenut autoilija tarjosi kyytiä, jonka hyväksyin kiitollisena.
Huomenna sitten täytyy kokeilla, pystyykö prestaventtiilisisäkumiin puhaltamaan keuhkoilmaa, jotta sisäkumin saisi edes hieman muotoonsa ennen pujottelua kiekolle.
Kiitos nyt vaan sinulle Volvo-farmari-kuski, nähdään Botniassa! Tottavieköön, se on jo lauantaina, kuten kerroit, en tiennytkään, *kele. (valitettavasti: onhan se tietysti tottakai maailman paras asia ensimmäisen työviikon jälkeen ensimmäisenä vapaapäivänä herätä klo 0230 ja lähteä ajaan Etelä-Pohjanmaalle. *ttu)
Tottakai jo enne Pälkänettä autossa istuessani Vt12:lla ympäristö on ollut sateeton perjantaina, aurinko paistaa ja jokunen pyöräilyn harrastaja liikenteessä vailla tällaisia maallisia murheita.
Tulipahan ajettua melko tarkkaan 10000 km ja reilut 7 kuukautta edellisestä setistä, kun nastarenkaat paukahtivat sisältä (imploosio) rikki joulukuussa. Eilen illalla Vittorian rengas oli ottanut siistin viillon lähes kohtisuoraan ajosuuntaan nähden ja aamulla sisuri oli tyhjä. Eipä muuta kuin uutta hakemaan, kun kolmella setillä (25 ja 27 mm) Open corsia oli ajettu 3000 km aika nätisti. Uuden ulkokumin asennuksen jälkeen etusisuri tyhjeni 30 km:n kohdalla ja renkaasta löytyi 4 sirua, joista yksi oli lasia ja rikkoi kumin ensimmäisenä. Kotona (50 km:n kohdalla, jonne päästiin alle 2 baarin paineella eturenkaassa ja hyvin varovasti) myös takaulkokumista löytyi lähes kokonaan läpi mennyt kivensiru.
Jos aamulla on vielä sisurit ehjiä (eli kaikki sirut on jo poistettu), lasketaan painetta ja ajetaan takaisin pyöräliikkeeseen ja vaihdan ajomukavuuden järeyteen, jossa teräväkään siru ei aiheuta rikkoa, sillä ei mene läpi.
Suomi on ihmemaa... ja tilastotiede on hauskaa, koska näköjään voi päätellä, että rengasrikkoja tulee harvoin, mutta kasaantuvasti.
Ei ikinä ennen, mutta nyt kuntoajoissa eturengas löysi taulunastan kaverikseen. Onneksi huomasin renkaan puhkeamisen heti ja vieressä odotti bussipysäkki ja paikalle sinkoutui avulias jalkapumpun omistaja autoineen. Pari minuuttia ja matka jatkui. Kiitos avuliaalle auttajalle. Jalkapumpulla on niin paljon kätevämpi pumppailla kumi täyteen kuin nitkuttaa pienellä minipumpulla. Nyt onkin aina matkassa CO2 vermeet jos taas 5:n vuoden päästä tarvitaan.
Maasturin rengas puhkesi toissapäivänä kun yritin hieman hakea minimi paineita.
Viime viikon sunnuntaina. Räjähtipä mojovasti, meni takavanne paskaksi samalla. Pysähdyin tien reunaan lenkin loppupuolella kun alkoi tuntua, että satula heiluu. Niin se heilui ja sitä siinä kiristelin ja sitten meinasin että rykäistään tästä tää hiekkatien pätkä mökille. Ja juuri kun pääsin liikkeelle pamahti kuin olisi asella ampunut. Kyllä oli varmaan naama näkemisen arvoinen kun näin vanteen riekaleet. Oli kyllä tosi vanha vanne mun teräspyörässä, lieneekö hiutunut ohkaiseksi ja sitten antanut periksi. Onneksi paukahatnut juuri edeltäneessä alamäessä. Hiukan ottaa päähän kun ajattelin mökillä sillä pyörällä ajella ja nyt ei voi. Onneksi on toinen pyörä kotosalla. Pitänee joskus tutkia kun jaksaa löytyykö mitään ihmeellistä itse renkaasta.
Kaksi flattia tänään 15 min sisään Croozerin kärryyn. Pitänee päivittää myös ulkokumit.
Taitaa olla joskus viime maalis/huhtikuussa kun pyörätiellä oli vielä tappajasepeliä.
Eilen lenkillä. Ja manasin sen itselleni. Kehä III varrella on kelville uusittu asvalttia - hienoa on ja tasaista, ja jopa ikäviä tömpsyjä välillä Bemböle - Porintie on siloitettu. No sinnehän on kelvin reunaan kylvetty uutta soraa - tietysti. Ja sitten ne heinät tien varrelta pitää koneella niittää - tietysti. Ja mitä toiminnan seurauksena siirtyykään silopinnalle? Sitä soraa - tietysti. Siinä ajellessani mietin että "tähänhän puhkoo vielä renkaansa kuin tappajasepeliin ikään". MOT. Eturengas tyhjeni, oli noin sentin viilto kulumapinnan reunamilla, kaiketi onnistuin ajamaan isomman palasen yli. Renkaanvaihdon jälkeinen 17km sujui hyvin hiukan tavallista pehmemmällä eturnkaalla kun käsipumpulla ei näköjään ihan täyteen paineeseen pääse.
Asioista mitään ymmärtämättömänä olen miettinyt, miksei niitä pientareiden hoitoon käytettyjen pyörivien leikkurien pyörimissuuntaa voisi vaihtaa ja asentaa ne niin, että takaosa olisi inan ylempänä? Järkeni mukaan ei silloin tulisi sitä mieletöntä määrää kiviä kelville. Rullaluistelijoille kivet on täyttä myrkkyä ja se on surkeaa, jos ei ihminen pääse harrastamaan liikuntaansa.
Minulla tuli myös nuo rullaluistelijat mieleen kun niitä siinä kelvillä näin. Arvelin että sellaiseen pikkurenkaaseen kun sopivasti nappaa kivi väliin niin nurin mennään. Paikka paikoin näytti tie myös aika liukkaalta tuon hiekan/soran vuoksi. Toivottavasti käyvät sitten lakaisukoneella tien läpi kun saavat heinät ajettua. Varmaan tulee jossakin välissä käytyä katsomassa tilannetta.
No nythän näitä tulee. Eilen lenkillä aloin ihmetellä että mikä oikein napsuu. 500m myöhemmin kävi meno kankeaksi. Olipa pieni ruuvi läpäissyt takarenkaan komeasti. No, oli 1,5km kotiin, joten paikkaushommat jäi sinne.
Viikko sitten kun ostin ensimmäisen maantiepyöräni, ajelin fillarin kaupasta suoraan parvekkeelle odottamaan seuraavan päivän kunnon testilenkkiä. Aamusella sitten matkaan ja vähän väliähän sitä piti poMpata satulasta kun tuntui että se on joko nyt liian alhaalla tai ylhäällä, satula nimittäin , meni siinä oma aikansa kun sain sitten lopulta oikeaan korkoon. Tämä asia kun oli hoidettu, alkoi takarenkaan kohdalta vauhti hidastumaan ja jurina kuulumaan kun vanne otti kontaktia tien pintaan. Onneksi en ollut varannut uutta sisuria mukaan ( ne kun oli vielä kaupan hyllyllä kun en pyörän ostokiimassani älynnyt niitä ostaa) niin sai sitten nauttia kävelylenkistä takaisin kotikulmille - minä kun en kenellekään ala soittelemaan jos ei jotain tärkeetä asiaa ole :) Pihamaalle päästyäni lähempi tarkastelu osoitti että aika messevän kokoiseen seinänastaan olin ajanut, piikki oli valehtelemati 25mm pitkä ja paksuuttakin löytyi, noh...vajaa millin ainakin. Pyörä parvekkeelle ja mars kauppaan. Ostin neljä sisuria. Alkuperäisen Sheng jotain merkkisen sisurin nakkasin roskiin ja uusi Continental ( myös näköjään nykyisin kiinalainen) sai vakipaikan vanteen läheltä. Hyvin on nyt reilu parisataa kilometriä jo kestänyt.
Nyt petti sitten vaan sisuri.... Contin GP 4 season on kestänyt melkein mitä vaan, mutta sisuri näköjään ei. Uuden paikalleen laitto oli nopea juttu, mutta paineita ei pumppu oikein halunnut pistää ja irrotti venttiilinkin toisella kerralla. No menihän se sentään paikalleen, vaikka metsästä piti etsiä. Nyt odotellaan jalkapumpun paineilla, että ulkokumi on kunnossa.
Mitä tästä opimme? No ainakin sen, että rutiinia pitää olla. Joskus kestää, joskus ei.
Toivottavasti ei huomenna kun pitkästä aikaa ajan jollain rullaavammalla kuin Contin TourRidellä. Noilla mun GP4:lla on kyllä aina ollut huono karma.
Tänä aamuna työmatkalla. Varasisuri oli tietysti mukana, mutta matkapumppu osoittautui niin surkeaksi (ei ole ennen tarvinnut käyttää), että katsoin parhaaksi ajaa vajaalla renkaalla takaisin kotiin ja otin toisen pyörän alle.