Mä olen tässä viime aikoina yhä enemmän miettiny että miten tässä olisi menny mun elämän kanssa jos ei olisi käyny kuten kävi?! Miten voi olla että sitä raukka yöpyöräilijä kaatuu ja ajelee verissä päin kotia ja harmittelee ....mutta se olikin elämäni tärkein kaatuminen tai asia ylipäätään. En olisi löytäny muuten nahkiaisia.
Ja sitä myötä kiinnostuin kaloista ja löytyi kututalkoot.
Näillä asioilla on ollu ihan mielettömän iso vaikutus mun koko elämään...sitä elämää ei olisi muuten. Kiitän näistä joka päivä :) että miten voi luonto olla näin ihmeellinen ja ihana, ja auttaa juuri silloin kun sitä ihminen eniten tarvii.
> huomenna taas kututalkoisiin, taitaa taittua matka fillarilla ( 12km)

