Minkä takia kuuluisi sinne? Jos kävelijä käyttää kolmen metrin kaistaleesta 10 metriä niin onko se pyöräilijän vika?
Ei vaan ymmärrä.
Minkä takia kuuluisi sinne? Jos kävelijä käyttää kolmen metrin kaistaleesta 10 metriä niin onko se pyöräilijän vika?
Ei vaan ymmärrä.
Mikä ei ole jalankulkijan vika? Ai sekö, että kun toinen koira vetää muutaman metrin langan päässä toiseen suuntaan väylän poikki ja tädin huomio on toiseen suuntaan menneessä koirassa? Kenen vika se sitten on? Koiranko? Minunko? Kerro nyt ihmeessä. Tiedätkö, että ei muuten ole mikään pakko niitä fleksejäkään käyttää? Voi käyttää ihan sellaista hihnaa, joka ei veny järkyttäviin mittoihin, ellei sitten ole liian laiska kulkemaan sen koiran perässä.
Suosittelen, että tutustut liikennesääntöihin. Niissä otetaan kantaa siihen, että voiko siellä vedellä "miten vaan" koiriensa kanssa.Lainaus:
Kannattaa nyt seuraava kertaa varten miettiä sitä sen toisenkin osapuolen näkökulmasta. Oikeasti siellä yhdistetyllä se jalankulkija kulkee jalkakäytävällä, ja jalkakäytävällä nyt vaan voi kulkea miten vaan. Ikävää se on pyöräilijöiden kannalta, mutta näin se vaan on.
Eikös liikenteessä nopeampi eli saavuttava väistä sitä hitaampaa?
Perseily tulee aina takasin omille korville, ennemmin tai myöhemmin ja sit siitä kärsii myös syyttömät ja ei-paikalla-olleet.
Olisiko pirikellon pirittäminen ajoissa, ohittaminen ja kiitos väistämisestä ollut hyvä tapa ja muita fillaroijija leimaamaton?
Niin, ja tämä on pyöräilypalsta. Jos täälläkin moni on sitä mieltä, että sopii vain antaa koirien liikkua pyöräilijälle vaarallisten johtojen päässä miten sattuu, niin mitenhän sitten itse noiden koiranulkoiluttajien mielestä? Kuinka moni heistä on sitä mieltä? Ei ainakaan ole ihme, jos asenne ei muutu, kun vaarallista käyttäytymistä vähätellään. Tuokaan kohtaamani nainen ei tuohon ikään mennessä ole oppinut huomioimaan toisten terveyttä tuollaisessa ihan jokaisen koiranulkoiluttajan perusjutussa. Ei tarvitse monta kertaa kämmätä, että jotain sattuu ja pahasti. Mikähän olisi muuten riittävän monta loukkaantumista ja kuolemaa, että noita ei vähäteltäisi? Minusta jokainen on liikaa, koska nuo ovat täysin turhia ja poistettavissa ihan pelkästään sen tiedostamisella, että siellä liikkuu muitakin.
Tuo koirien liike ei ollut mikään yllättävä veto, vaan seurasin sitä kaukaa. Ei siinä ihminen tosiaan piitannut yhtään koko asiasta kunnes sitten huomasi tulijan eli liian myöhään.
Ei. Koska silloin ihminen ei tajua, että hän aiheutti vakavan vaaratilanteen. Jos tuo olisi sattunut sata metriä eri kohdassa, niin se olisi tullut mutkan takaa ja silloin minulle olisi tullut kiire. Minä olen joskus jutellut ihmisten kanssa ystävällisesti yrittäen ja veetähän sieltä on tullut yleensä takaisin. Sitäkin kautta olen oppinut, että säikähdys vie asian perille paremmin. Vähäksi aikaa. Sitten se taas unohtuu ja sitä kävellään kolmen koiran kanssa tupakkaa poltellen ja tekstiviestejä naputellen kaikki samaan aikaan, kuten eilen näin tapahtuvan. Hänellä ei kuitenkaan ollut fleksejä käytössä ja hän sai koiransa pidettyä ihan laidassa, että siinä mielessä ei ole siitä valittamista, mutta kuvastaa hyvin sitä, missä kaikkialla muualla ne ajatukset joillain ovat kuin liikenteessä.
Luulenpa että säikyttely ei saa mitään hyvää aikaan. Se on vain ärsyttävää käyttäytymistä ja lisää vain vihaa pyöräilijöitä kohtaan. Huomasit tilanteen ajoissa ja sinulla olisi ollut aikaa käyttäytyä niinkuin aikuinen pyöräilijä käyttäytyy. Hyvä mieli opettaa paremmin kuin paha mieli.
Olemme täysin eri mieltä asiasta. Eikä tuossa syntynyt pahaa tahtoa pyöräilijöitä kohtaan, koska hän oikeasti luuli, että meinasin törmätä siihen ansalankaan. Ja tokihan hän tajusi, että se oli täysin hänen mokansa. En minä jaksa enää ymmärtää ihmisiä, joiden pelkän piittaamattomuuden takia ihmisiä loukkaantuu ja jopa kuolee vuosittain. Kyllä heillä varmasti olisi riittävästi järkeä toimia asiallisesti, jos kerran osaavat koiria yleensäkin ulkoiluttaa. Se on pelkkä asennekysymys. Minulta ei enää riitä ystävällisyyttä ihmisille, jotka pelkän asenteensa takia rikkovat sääntöjä vaarantaen muut. Jos se tekee minusta epäystävällisen, niin ei minua jaksa enää kiinnostaa. Minun asenteeni ei vie ketään sairaalaan, ellen sitten saa turpaani joltain.
Mulla ei oo mitään avauduttavaa nyt :) Haluankin tällä kertaa kommentoida joitain asioita, kuten muutkin tekevät.
JN75:n postaukseen "2" kommenttina, 2-3-vuotias lapsi ei todellakaan osaa havainnoida riittävästi liikennettä. Tässä tapauksessa toimittiinkin oikein, eli vauhti pois ja varovasti ohi. Lisäksi olisin huolissani siitä, miksi tuon ikäinen haahuilee tuollaisessa paikassa noin keskenään :O Kohtaan "7" liittyen, äänimerkki, eli kellon kilautus on mun mielestä turhan harvoin käytetty. Juuri tuollaisissa tilanteissa olisi hyvä käyttää, toisaalta noin kovaa kulkevan pyöräilijän voi olettaa olevan "oikea" pyöräilijä, jolloin ei ehkä ihan niin tarpeen :) Tilanteen mukaan, varsinkin silloin jos voi olla mahdollista, että toinen syystä tai toisesta siirtyy sivusuunnassa (kääntyminen, ryhmittyminen kääntymiseen), niin kellon soitto on ihan kiva.
Tempokisun suuntamerkitön napero. Ikä ei tuossa sen tarkemmin käynyt ilmi. Sanoisinkin ihan omana mielipiteenäni, että lapsen kanssa kun lähdetään liikenteeseen, täytyy opettaa myös suuntamerkin näyttäminen hyvissä ajoin. Tietysti tämä tulee opettaa vasta sitten, kun pyöräily sujuu jo sillä tavalla, että lapsi pysyy pystyssä ja uskaltaa irrottaa toisen käden ohjaustangosta. Meiän 5v osaa suuntamerkin, mutta ei käytä pyöräiltäessä, mutta eipä tuo pyöräile vielä yksinään ja olen itse (tai rouva) välittömässä läheisyydessä näyttämässä suuntarmerkkejä tarvittaessa. Meillä reitit ovat yksinkertaisia ja lapsikin tuntee ne.
Koirat ja niiden ulkoiluttamat ihmiset. Niihinkin liittyen on monia mielipiteitä. Toiset on hyvin tyytyväisiä ajoissa annetusta äänimerkistä ja keräävät laumansa kasaan, jopa kiittävät. Toisista olen lukenut, että heidän mielipiteensä on, ettei kelloa pitäisi käyttää. Oletettavasti siitä syystä, että Minulla on Minun koirani aina hallinnassa. Voi ollakin, tai ei. Itse koitan haistella tilanteen näissäkin tapauksissa. Jotkut kykenevät kääntämään päätänsä aina välillä ja jotkut eivät reagoi kelloon mitenkään.
Mulla on pyörä/pyöriä, moottoripyörä, prius, urheiluauto sekä koiria ja hevosia - opettaa kummasti aina miettimään toisen näkökulmaa kun huomaa joko olevansa oikeassa tai väärässä riippuen mitä palstaa lukee.
Mitenkähän pyöräillessä sovelletaan seuraavat tieliikennelain kohdat:
- ajoneuvo pitää pystyä pysäyttämään tien näkyvällä osalla
- nopeus pitää olla sopiva suhteessa näkyvyyteen
- yhteentörmäämisen vaarassa pitää noudattaa väistämisvelvollisuutta
Mutkan takaa jos ajaa päälle taitaa vika olla pyöräilijässä (vaikka kuinka tekisikin mieli ajatella toisin) ...
Minua ei oikeastaan edes kiinnosta se, että mitä käräjäoikeus tai poliisi lopulta asiasta tuumisi, vaan turvallisuus. Ja sen suhteen ei ole mitään epäilystäkään siitä, että niitä koiria ei ulkoiluteta miten sattuu, eikä muutenkaan haahuilla miten sattuu. En muuten ole kolaroinut ikinä, eikä ole aikomusta jatkossakaan, että siinä mielessäkään ei tarvitse pohtia syyllisyyksiä. Tuossakinhan minä pysäytin pyöräni helposti, hallitusti ja turvallisesti. Ennakointi se sana, jonka nimeen minä vannon. Pyrin siihen, että liikenteessä minua ei yllätä mikään, ei edestä tai takaa tai maasta tai ilmasta.
Nyt on avauduttu.
Yleensä ihmiset tekevät asioita väärin tietämättömyydestä, ei pahantahtoisuudesta tai välinpitämättömyydestä. Samoin käsityksetkin muovautuvat juuri sen mukaan miten laaja kosketuspinta on. Olen ensimmäinen fillaristi omassa perheessäni ja sitä on sisarusten ja vanhempien kanssa saanut oikaista näitä käsityksiä "törttöilevistä fillaristeista" ja avata sitä miksi esim. ajetaan toisinaan siellä maantienlaidassa kelvin sijaan. Kyllä se on lisännyt suvaitsevaisuutta ja huomaavaisuutta, kun ymmärtää että minäkin olen siellä autojen keskellä ainoana turvanani oma oivallus, refleksit, kypärä ja muiden tienkäyttäjien huomaavaisuus sekä liikennesääntöjen totteleminen.
Tätä nykyä sitä osaa itsekin kävellessäkin ottaa huomioon fillaristit, mutta jos näkökulma liikenteeseen on juurikin vain tuo autonratti, joukkoliikenne tai koiran kävelytys niin ei ihmekään, että sitä tavallaan jää siihen kuplaan, jossa ei osaa katsoa asiaa toisen näkökulmasta. Pyöräilijä kun vielä tulee siihen tilanteeseen usein niin nopeasti, hiljaa sekä selän takaa. Tiedän että itsekin saatan olla polkujuostessa paikallisille maastofillaristeille pieni tuskan aihe, kun en todellakaan kuule nappikuulokkeiden ja musiikin takaa jos joku siellä metsässä pyrkii ohi vaikka yritänkin aina välillä olan yli tarkkailla. (Eli jos siellä Salppurin metsissä joku daami juoksee, eikä tajua heti väistää, niin olen pahoillani - juokseminen tahtoo vetää pieneen transsiin.)
Malttia malttia ja huomaavaisuutta. Koiranulkoiluttajakin saattaa huolestua ensin lemmikkinsä kohtalosta ja vasta sitten ajatella sitä toista osapuolta, sillä se lemmikkihän on melkein kuin oma lapsi. Täten kyseinen rouvakin ajatteli varmaan ensin sitä mitä sille koiralle saattaisi sattua, eikä mitä fillaristille, ja todennäköisesti haluttu huomaavaisuus muita kelvinkäyttäjiä kohtaan on saavutettu nolla. Ainakin niin kauan kunnes rouva itse innostuu pyöräilemään.
Tilannenopeus ei määräydy kuljettajan tavoitteiden perusteella, vaan tilanteen perusteella. Kun kapealla väylällä on muitakin, ajotapa tosiaan on syytä pudottaa CwA:n kuvailemaksi. Toki pyörällä pitäisi voida liikkua juoksuvauhtia lujempaa, mutta ratkaisu ei ole väärän tilannenopeuden käyttö.
Pääsääntöisesti pyörätiet ovat kapeita, jos siellä on muitakin kuten CwA viestissä #4784 kirjoitti. En lähde halkomaan hiuksia siitä, montako muuta per km siellä pitää olla, jotta nopeutta pitää pudottaa. Periaate on kuitenkin täysin selvä ja jokainen vähänkin pyöräillyt ymmärtää, millaisia riskejä syntyy pyöräilijän ja jalankulkijan tunkemisesta samalle väylälle. Koska pyöräilijä ei väylää saa muutettua leveäksi eikä muita liikkujia saa käyttäytymään kurinalaisesti, on kaksi vaihtoehtoa: Sopeuttaa oma ajotapa tilanteeseen tai olla sopeuttamatta. Kumpi on parempi valinta?
Kysymyksesi on käsitteellisesti yksiselitteinen, mutta todellisuudessa tulkinnan mahdollisuus on melkoinen.
Tuolla ulkona tulee toki liikennöidä ennakoiden noudattaen tieliikennelainsäädäntöä sekä varovaisuutta - hidastaen tarpeen vaatiessa. Pyöräillessäkään ei tarvitse kokea velvollisuudekseen ottaa kaikkea vastuuta maailmassa, muillakin on velvollisuuksia. Riskejä on olemassa lähes aina ja kaikessa, mutta niiden merkittävyys onkin sitten aivan oma kysymyksensä. Lisäksi olen eri mieltä siitä, että pyörätiet olisivat kapeita. Esimerkiksi täällä Tampesterin seudulla on useimmilla pyöräteillä erityisen paljon leveyttä suhteutettuna liikennemääriin.
Kuten viestini hengestä varmastikin näkee, en tässä nyt tarkoita, että täytyisi olla mulkku tai ajaa reikä päässä. Ei kuitenkaan tarvitse ylivarovainenkaan olla.
Niin oikeasta pyörätiestä kuin yhdistetystä pyörätiestä ja jalkakäytävästä liikennesäännöt sanovat "Pyörätiellä jalankulkijan on yleensä käytettävä sen reunaa." (TLL 40 § 3 mom.) Lainsäätäjän perusteluista selviää, että tuota sovelletaan myös yhdistettyyn pyörätiehen. Jalkakäytävällä jalankulkija saa kävellä miten huvittaa, ja jos jalankulkijat törmäävät, kyseessä ei ole liikenneonnettomuus. (Jalankulkijoiden välistä törmäystä voidaan tutkia pahoinpitelynä tjsp. jos vammoja syntyy.)
Laissa säädetään velvollisuuksista ja oikeuksista, ja se on pyöräilijän velvollisuus väistää. Oikeushan sen toki viime kädessä tulkitsee. En toki väitä, etteikö sinulla olisi oikeutta jarrutella lukkojarrutuksilla ihan vaan huvin vuoksi, ei siitä rangaista, mutta tuossa tarkoituksessa se nyt on vaan tyhmää.
Suosittelen, että kohdistat tarmosi virkamiehiin ja päättäjiin, jotta yhdistetyistä väylistä päästäisiin eroon, etkä kiukuttele niille jalankulkijoille, joilla ei ole muutakaan paikkaa kulkea.
Ei näin harvaan asutusssa maassa ole mitään järkeä hankkiutua niistä eroon. Voi olla, että pääkaupunkiseudulla voi olla paikkoja, joissa tällaiselle olisi tarvetta. Muualla ei juuri minkäänlaista. Esimerkiksi Tampereella voisi muutamaan paikkaan pykästellä pyöräkaistan rajoitttaen autoilua keskusta-alueella sen mahdollistamiseksi. Tällaiset tarpeet ovat kuitenkin hyvin harvassa.
Jalankulkijoilla ei ole muuta paikkaa kulkea, mutta ei se tarkoita että niissä paikoissa joissa kuljetaan tarvitsisi päättömästi hortoilla. Ihmiset eivät yleisesti kuitenkaan ajattele nimeksikään mitään, joten juuri muuta ei voi kuitenkaan toivoa.
Tulkitsen viestisi niin, että sinusta ihmisillä ei ole mitään vastuuta omista liikkeistään ja turvallisuudesta liikenteessä, vaan kaikki on yhteiskunnan vika ja siten tarvitaan lisää holhousta. Ajatteletko samoin autoilijoista? Että kun ei käytetä vilkkua ja pidetä turvavälejä yms., niin kyse on liian huonoista väylistä? Pitäisi tehdä jokaisella oma putki, jota pitkin kulkea.
Minusta pitäisi elää tässä todellisuudessa. Väylät ovat mitä ovat, joten mennään niin, ettei ketään satu niillä, eikä ajatella, että jospa tulevaisuudessa pyöräilijöillä olisi omat kaistat. Ehkä on, mutta nyt ei ole. Ei se minusta käy tekosyyksi haahuilulle nyt, koska se haahuilu satuttaa ja tappaa ihmisiä joka vuosi.
Tämä on muna-kana -kysymys, johon ei koskaan saada yksiselitteistä vastausta. On tietysti ehkä ns. fiksua olla provosoimatta ja syyllistämättä ketään, ottaa kaikki tiellä liikkujat huomioon kaikin mahdollisin tavoin jne. Kuitenkin siinä tehdään mielestäni jollain tasolla karhunpalvelusta koko yhteiskunnalle, sillä huomioimalla kaikki ja 'fiksuilemalla' jätämme korjaamatta epäkohtia, jotka maksavat muille kuin epäkohtien aiheuttajille. Ihminen, tässä tapauksessa jalankulkija, joka ei välitä huolehtia omasta velvollisuudestaan olla häiritsemättä muiden kulkijoiden kulkua syyllistyy vastuunsa sälyttämiseen toisille. Näitä vastuunsa sälyttäjiä löytyy kaikkialta ja ne maksavat yhteiskunnalle ihmeen paljon.
Pykälien ja kieltojen värkääminen on toimenpide, jolla vastuita yritetään täsmentää ja määritellä riittävän tarkasti. Ikävä kyllä siinäkin on menty metsään, koska aukotonta pykäläviidakkoa, Suomen byrokraateista huolimatta, ei pystytä ihmisluonteen kierouden takia tekemäänkään. Siksi olisi tärkeää, että jokainen menisi itseensä ja yrittäisi ainakin olla aiheuttamatta liikenteessä ongelmia muille. Ongelmana tunnollisten pyöräilijöiden suhteen lienee se, että tunnollinen pyöräilijä (tm) törmää turhan usein kävelijöihin - ei yksittäisiin käveleviin henkilöihin vaan joukon kävelijä edustajiin. Riittävästi - kunkin oma henkilökohtainen limiitti - kun näihin edustajiin törmäilee, nousee v-käyrä riittävälle tasolle ja tekee mieli 'opastaa' tätä yksilöä kaikkien edustamiensa yksilöiden edustajana.
Missä on kaikkien puolien kannalta oikea tapa suhtautua? Palaan esimmäiseen lauseeseen, yksiselitteistä oikeaa vastausta tuskin koskaan löytyy.
Tämäkin väittely lähti siitä että on tehty lukkojarrutus kävelijän herättämiseksi.
Voiko joku oikeasti väittää että on ihan ok kävelyttää koiraa 10m leveydeltä?
Se on ihan sama vaikka soittaisi banjoa tullessaan mutta itsekin olen lukkojarrutuksella herätellyt näitä ylileveitä kuljetuksia ja se toivottavasti herättää ajattelemaan haahuilijaa.
Tässä maassa hyssytellään ja kielletään muutenkin ihan tarpeeksi asioita.
Ei kai tässä nyt siihen koiraimmeiseen tartuttu?
Uskallan jatkaa muiden jankuttamislinjaa väittämällä että tolla jarruttelulla ei saa muuta kuin sontaa aikaiseksi, jos ei koirailijan pöksyihin niin ainakin puheisiin silloin kun hän höpäjää kaverilleen fillaristista joka sekoili kelvillä. Saavutettu hyöty on samaa luokkaa kuin tuolla jossain ketjussa nähdyllä "dieselpilvi naamalle, koska viherhippi"-leikillä.
Jos oikeasti haluaa herätellä koiraimmeisen, voi vaikka kokeilla pysähtymällä juttelemaan ja kertomaan rauhassa että se fleksi siinä tiellä pelottaa. Ei sitä mulkvistimmeinen tajua, mutta 99% ihmisistä ymmärtää sen vaikka se vihreä valo ei heti silmissä syty. Siitä saa koiranpissittäjä sitten hyvää keskusteltavaa kun menee koirapuistoon toisen pissittäjän kanssa... toisin kuin jarruttelupelottelun tapauksessa, koska kuka nyt haluis mulkun asiaa viedä eteenpäin?
Joo. Minä se olin. Oljenkorsi, joka katkaisi kaiken uskon kaikkiin pyöräilijöihin.
Mikä ihme? Kuten sanoin aiemmin, niin tuossa ihminen luuli, että hänen koiransa meinasi juosta alle, kuten se tekihin. Mikä siinä nyt loisi antipatioita pyöräilijöita kohtaan, kun tilanne näytti ihan normaalilta hieman läheltä piti -tilanteelta? Ei siitä mitenkään käynyt ilmi, että oikeasti ennakoin tilanteen.Lainaus:
Kriittisen palautteen voi antaa niin monella tavalla. Vittuilu on taatusti se tehottomin.
Tilannehan voi tulla myös yllättäen, pyöräilijä havaitsee viime hetkellä poikittain kulkevan flexin ja pakko jarruttaa. En pyörällä mutta mopolla flexiin ajanut kun osapuolet olivat eri puolilla tietä hämärässä.
Väitätkö ihan tosissasi, että sellaisen ihmisen, joka tulkitsee tuollaisen tilanteen fillaristin sekoiluksi, käytökseen voi ystävällisellä puheella vaikuttaa? Että hänelle voi puhua järkeä siitä, kun hänen koiransa vetävät viiden metrin narun päästä toinen toisessa ja toinen toisessa reunassa kulkuväylää, jos tuo on se, mitä hän kaverilleen tilanteesta myöhemmin sanoo? Ja edelleenkin on syytä todeta, että mikään jarrutuksessani ei näyttänyt epäaidolta. Ei, vaikka miten pohtisi asiaa jälkikäteen, koska siinä juuri ennen oli risteävä väyläkin, joten olisin ihan hyvin voinut kaartaa sieltä siihen taakse ja yllättyä äkkipysähdyksen tarpeesta. Ei minulla ole mitään aikomusta näyttää "mulkulta", kuten sinä sanasi valitsit, vaan totta kai tällainen täytyy tehdä taidolla uskottavasti. Hyvin harvoin teen tällaista, mutta kun tilaisuus tulee ja toisen typeryys ylittää kaikki kohtuuden rajat, niin mikä ettei. Ehkä muut tienkäyttäjät ovat paremmin turvassa tämän koiranulkoiluttajan loppulenkin ajan, jos ei opetus pidempään päässä kestäisikään.
Oman täysin käsittämättömän sekoilusikailukäytöksen vierittäminen pyöräilijän niskoille tapahtuu yksinkertaisella lauseella "Soita sitä kelloa".
Minäkin viimeksi kylillä hiekkatiekevlilllä lukitsin renkaan fleksikoiran sinkouduttua edestä kevlin yli .. vaikka olisin voinut olla lukitsematta .. omistaja kovasti pyyteli anteeksi.
Ei siihen pyörätien tukkimiseen aina tarvita sitä koiraa ja fleksiä. Perjantaina töistä tullessa tien tukki Mummeli ja lapsenlapsi jotka pyöräilivät rinnakkain kauniista kesäpäivästä nauttien. Huutelin takaa et mahtuuko ohi johon mummo vähän pelästyi ja vimpautti pyöränsä kahteen suuntaan horjuen. Ohitin nurmikon kautta.
Muistakaa, sopu sijaa antaa. Hymy palkitaan.
Orc bikerilla oli suunniteltu rikos. Hän näki ajoissa tilanteen ja päätti että nytpä opetan ja säikäytti tahallaan koirien ulkoiluttajaa.
Tässä ei ole kysymys siitä toimiko ulkoiluttaja oikein (siis ei toiminut) vaan siitä toimiko ob oikei ja vastaus on että ei. Tahallinen säikyttely on todella vaarallista ja typerää liikenteessä.
Tuli käytyä pienen tauon jälkeen Helsingin keskustassa.
Kiasman edessä kulkevalle pyörätielle oli ilmeisestikin perustettu bussiterminaali, jossa monikymmenpäinen matkustajajoukko tungeksi OnniBussin vankkureihin. Pyöräilijät sitten kiertelivät vähän mistä sattuu jalkakäytävää tai viereistä aukiota pitkin.
Tuosta vähän pohjoiseen oli Kansalaistorille ilmaantunut kiva pieni kirpputori. Valitettavasti tosin muutaman sankari piti tutustua tähänkin tarjontaan pyörän selässä kruisaillen - vauhtia ei tosin ollut paljon, mutta aika hurjalta näytti moinen puikkelehtiminen.
Eläintarhan kentällä oli sitten ihan kirjaimellista avautumista - kesäkuun sateet olivat nimittäin mäkeä alas valuessaan kuluttaneet hiekkatiehen melko hurjan näköisen uran.
Ei kai tähän voi muuta sanoa, kuin että rakastakaa vierasta kuin lähimmäistä, se vaan toimii paremmin.
Ostakaa nyt v— se kello.
Rakkaudella,
r
Minun mielestäni kaikkialla missä nopeusrajoitus on 40 km/h tai alle (mieluusti toki 30 km/h) pitäisi pyöräily tapahtua ajoradalla. Mikäli (moottori)liikennettä on paljon, rakennetaan se pyöräkaista. Se liikennetutkimus mitä minä olen lukenut, niin sen perusteella uskallan väittää, että tällainen muutos parantaisi pyöräilijöiden liikenneturvallisuutta. Nykyiset yhdistetyt ovat ongelmallisia näkyvyyden vuoksi, ja taajamissa niitä risteyksiä ja pihaliittymiä löytyy. Taajaman ulkopuolella asia saattaa olla toinen, mutta mitä Suomeen on rakennettu, niin ei sielläkään läheskään aina.
Toki aktiivipyöräilijöiden osalta ongelma ratkeaisi pyörätien käyttövelvoitteen poistamisella, toivotaan että se etenee nyt tieliikennelain kokonaisuudistuksessa.
Tänään pyöräilin noin 15 km/h (GPS-nauhoituksen lukema) yhdistettyä pyörätietä lapsia peräkärryssä vetäen ja silti auto meinasi ajaa päälle risteyksessä: koska autoilija ei yksinkertaisesti katsonut pyörätielle kärkikolmion takaa tullessaan. Tämä siis okt-asuinalueella, jossa liikennettä vähän ja 40 km/h aluerajoitus.
Ajan yleensä tuota samaa katua kotoa keskustaan ajoradalla kaikilla fillareilla, lapsia peräkärryssä hitaammin tai maantiefillarilla kovaa vauhtia. Yksinkertaisesti se pyörätie on paljon pelottavampi pihaliittymineen ja puskien peitossa olevine risteyksineen.
Ihmisiä me kaikki olemme. Minä ajattelen, että suuremmalla on suurempi vastuu. Ja silloin se menee niin, että jalankulkijalla on vähiten vastuuta, pyöräilijällä vähän enemmän ja autoilijalla todella paljon enemmän. En pidä järkevänä myöskään vilkutella jarruvaloja maantiellä sille takapuskurissa roikkuvalle mulkvistiautoilijalle.
Olipas mukava huomata, että täällä joku muukin ajattelee kuten minä. :)
Minultakin löytyy maantiepyörä, maastopyörä, moottoripyörä, käyttöauto, harrasteauto ja koira. Hevosta ei ole, vaikka ratsastustakin joskus harrastin.
Itse olen tässä vuosien saatossa oppinut, että kaikkien kanssa pärjää parhaiten, kun ottaa toiset huomioon ja joskus vähän joustaa omista oikeuksistaan. Eniten ajan maantiepyörällä, noin 70km/arkipäivä, poislukien talvet ja lomat. En edes uskalla ajaa kovaa joidenkin tienkäyttäjien läheltä, saati sitten sokkona mutkiin ja risteyksiin. Eipä ole kyllä ollut mitään mainittavia tilanteitakaan tässä 30v pyöräilyharrastukseni aikana. :)
Luin juuri ennen tämän ketjun avaamista aihetta, jossa haluttiin pyöräillä autotiellä. Enemmistön mielipide tuntui olevan, että siellä voi ihan hyvin ajella rinnakkain ja juuri sitä vauhtia, mitä letka sattuu etenemään. Autoilijat kyllä joutavat odottaa, että pääsevät ohi. Aikamoinen kontrasti tilanteeseen, missä pyöräilijä onkin se nopeammin etenevä ja hitaampien pitäisi vain pysyä pois tieltä. :)
Kyllähän sitä monesti joutuu hidastamaan, vaikka nyt sitten koirien kohdalla. Tarpeeksi kaukaan kun ilmoittelee itsestään, niin ei siinä kuitenkaan montaa sekuntia kulu, eikä pääse syntymään turhia tilanteita. Tuollaista tarpeetonta peläyttämistä pidän ihan turhana mielenosoituksena. Ihan yhtä turhana, kuin ne pyöräilyletkan ohittaneiden autoilijoiden tuulilasinpesut ja pölypilven nostatukset pientareelta. Turhaan vain ruokkivat toisiaan. :(
Eikö voitais vaan huomioida muutkin, oli itse sitten nopeampi tai hitaampi ja liikkeellä ihan millä tahansa? Eihän tää maailma niin voi pyöriä, että itse on aina oikeassa? :)
Tämä ei ole mikään mukavuus- tai huomioimiskysymys, vaan ensisijaisesti turvallisuuskysymys. Tuo puhumani väylä on pääosin pusikkojen reunustama ja se kiertelee rantaviivaa. Se tarkoittaa, että näkyvyys on useissa kohdissa huono ja tilanteet tulevat nopeasti eteen. Minua ärsyttää, että näköjään jotkut yrittävät vähätellä nämä asiat ikään kuin näissä olisi vain kyse jostain, että "no voithan sinä vähän joustaa oikeuksistasi hitaampien takia". En välttämättä voi. Saattaa nimittäin olla, että makaan ojassa niskat nurin yllättävän törmäyksen seurauksena, kun koiranulkoiluttaja päättikin viedä väylän koko sen leveydeltä. Viimeistään haudassa on toki aikaa odotella ja antaa muun maailman liikkua siinä ympärillä. Sen myönnän.
Tehdään liikennesäännöistä mielipidekysymys, niin hyvä tulee. "No, kolmiohan osoittaa väistämisvelvollisuutta, mutta hei, ei kai nyt kukaan voi olla aina oikeassa, joten jospa minä nyt tästä menisinkin ensin, että kyllähän nuo voivat vähän joustaa ja ollaan kaikki kavereita, eiks je?"Lainaus:
Eikö voitais vaan huomioida muutkin, oli itse sitten nopeampi tai hitaampi ja liikkeellä ihan millä tahansa? Eihän tää maailma niin voi pyöriä, että itse on aina oikeassa?
Liikennesääntöjen idea on ennakoitavuudessa. Liikenne pysähtyy, jos ei voi luottaa siihen, että kolmion takaa ei tulla eteen. Samoin kevyen liikenteen väylällä liikkuminen perustuu siihen, että oletetaan ihmisten kävelevän toista laitaa, eikä koko tien leveydeltä koirineen. Ihmiset luottavat siihen, laskevat sen varaan omassa liikkumisessaan. Siten on erittäin vaarallista, kun joku lähtee sooloilemaan.
P.S. Minä huomioin aina kaikki, mikä selittää sen, että takana on 0 kolaria useiden vuosikymmenten pyöräilyjen jälkeen. Minä ymmärrän myös sen, että ihmiset tekevät virheitä. Minä en ole se, joka soittaa auton ratissa toisille torvea. Enkä se, joka pää punaisena kiroilee toisten toilailuja. Mutta rajansa piittaamattomuudellakin. Kyllä aikuisen ihmisen täytyy ymmärtää paremmin kuin tuollaiset mainitsemani koiranulkoiluttajat.
Siinätapauksessa nopeutta pitäisi varmaankin laskea, ettei tilanteet tulisi niin nopeasti eteen, kun huonon näkyvyydenkin tiedostaa?
Noi väylät on liikenneväyliä, ei privaattikuntoratoja, eli siellä voi aina olla jotain yllättävää, vaikkapa kaapelityömaa, kaatunut puu, tai muuta täysin selittämätöntä, kuten flexi poikittain, vaikkei niin tietenkään pitäisi olla, niin kuitenkin on niin kauan kuin ihmisiä on ja siksi joutuu ajelemaan paljon hitaammin kuin mitä mieli tekisi. Pitää siis huomioida myös se mitä ei voi arvata, eli jättää sitä pelivaraa.
Voihan siellä olla jonkun pusikon takana vaikka rikottuja pulloja.
Toki kaikkien pitäisi toimia siellä liikenteessä yhtä fiksusti, mutta ei niitä säikyttelemälläkään saa heräämään yhtään paremmin, vihastuvat vaan kaikille pyöräilijöille ja sitten ei saa enää pyöräillä pururadoilla tai yhdistetty kelvi muutetaan pelkäksi jalkakäytäväksi.
Paremman vaikutuksen saa ystävällisellä asennoitumisella ja valistuksella, tyhmiä ihmisiä on aika vähän, mutta tietämättömiä sitäkin enemmän.
Tokihan munkin tekisi mieli kauppajonossakin heivata ne kaikki muut mäkeen siitä mun tieltä, mutta kun osaan ymmärtää kuinka maailma toimii, niin osaan nähdä että moinen mieliteko ei ole kovin järkevä, samahan se on ton säikyttelyn kanssa, koska tiedän kuinka se säikyteltävä kokee tilanteen ymmärrän ettei sellaisesta olisi mitään hyötyä, tarvitsee sietää sitä mahdollisesti jopa turhaa valistusta ja kunnes oppi menee perille myös sitä poikittain olevaa flexiä, säikyttelyllä koiran ulkoiluttaja tuumii vain, että olipas omaan napaansa tuijottava pyöräilijä, ei huomioi lainkaan toisia, ei ihmiset osaa lukea niin hyvin kokonaisuuksia, että ymmärtäisivät useinkaan omaa paikkaansa siinä kokonaisuudessa, jolloin koiran ulkoiluttaja jää edelleen luulemaan toimintansa olleen oikeaa ja pyöräilijän olleen vain epäkohtelias ilkiö.
Niin kauan kuin tämä nykyinen mukavuudentavoittelu, jossa ajattelukin koetaan epämiellyttävän raskaaksi toiminnaksi, jota pitää välttää mahdollisimman pitkästi, ei tilanteeseen ole odotettavissa korjausta, edes fiksusti tietoa jakamalla, sillä aina on uusia ajattelemattomia joille ei ole tarjottu tietoa hopealautasella.
Muutos pitäisi saada aikaan laajamittaisesti asenteissa, se on pitkä prosessi joka onnistuu vain jakamalla riittävästi tietoa siten että se otetaan vastaan.
Jos menee säikyttelemään koiranulkoiluttajan ja alkaa luennoimaan, niin varmaahan on, että siellä on suojamoodi päällä eikä mikään uppoa kalloon, oppimiselle pitää luoda ensin sopiva ilmapiiri, jolloin tapahtuu uuden omaksumista ihan jopa itsestään.
Himputti, pian meillä on 15km/h kattonopeus fillareilla, kun riittävästi sopivia ihmisiä säikytellään, sehän se olisi kivaa :D