pelkoa ja kauhua suojatiellä
^ suojatie on kelvillä vielä se kaikkein vaarallisin paikka!
kääk!apua! ajan siis suoraan jatkuvaa pyörätietä, ja siinä välissä on aina välillä suojatie.
Sivutieltä näkyi auto tulevan, mutta ei vielä ja olin jo suojatiellä - niin eikös tämä ole ajaa päälle. Väistän ajamalla päätien suuntaan.
Ja minähän pysäytän siihen auton eteen ja eleelläni meinaan että avaapa ovi, on asiaa. Joku "keski-ikäinen täti" :D kysyn että onko näössä ongelmia ( kun minulla on valot ja heijastinliivit, pakko nähdä) hän toteaa että voi olla. Kehoitin olemaan nyt varovainen ja heti kansis käydä optikolla!
Eikä mene kun parisataa metriä niin on toinen risteys. Päätieltä kääntyvä auto on pysähtynyt ja päästää koiranulkoiluttajan suojatietä..ja ajattelen että meen samalla. Katson kyllä että mitäs autoilija meinaa, päästääkö munkin....no just ehdin siitä. Ja juuri kun olen keskikorokkeen yli, yksi auto pysähtyy...mutta viereinen auto ei, ja pyrkii kovasti sinne kääntyvien kaistalle ja mun päälle.
siis kääk!kääk! käkkäräkääk! ihan kamala loppukotimatka! kolme autoa meinasi päälle ajaa suojatiellä!
taatanan salapiskinkusettajat
Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti
marmar
1000 lm tangossa ja toinen kypärässä ei riittänyt mummolle, joka tunki kolmion takaa eteen ja katkaisi pyörätien liikenteen. Meinasin pistää tankolampun ~7000 lm strobolle ja jäädä odottelemaan reaktioita. Maltoin kuitenkin ja kiersin takakautta ohi.
Mä olisin laittanu täydet täpöt ja pysäyttäny auton ja pakkottanu avaan ikkunan "eikö rouva tunne liikennesääntöjä, voisi kertaus olla paikallaan.." tms.
Ja näin olen tehnyt jos on mahdollisuus, tosin on vähän himmeempi valo. Pitäisi senkin näkyä.
Tänäpä kelvillä penteletaatana koiranojassaulkoiluttajat. Ajelen leveää pyörätietä oikeaa reunaa ja pariskunta kävelee vasenta. Eihän siinä mitään, ja yhtäkkiä ohittaessani ojasta hyökkää pikkukoira mun monon luo. Pahus että vaistomaisesti irroitan mononklossin poljimesta, nostan jalan ylös ja ajan ojaan. Olisin vaan sitkeesti ajanu suoraan ja polkenu, pieni koira olisi menny sinne väliin..
Pariskunta ei suinkaan pahoitellut, vaan alkoi sättiä mua että "mikset käyttäny KELLOA!" jumankekkali, en olisi käyttänyt kelloa tässä tilanteessa vaikka olisi ollutkin ( ps. ny on) minä tietty huusin takas että pirun väsyneet aivopierut olkee hiljaa. Huomautin että anteeksipyyntö olisi ollu paikallaan. Ne jatkoi sättimistä ja nauramista. Totesin että nauru loppuu, seuraavalla kerralla potkasen piskin kallon hajalle klossilla, niin ei enää naurata. Piruvie.
Juuri tämän takia inhoon koiria, tai oikeastaan noita koiraihmisiä, anteeksi vaan. Ihan eri asia jos samanlaisessa tilanteessa koirankusettaja pahoittelee, niin eipä siinä mitään ei tässä kiire ole...mutta vastaan kyllä samalla mitalla jos aletaan syyttämään että mun vika, kun koira hyökkää.
Jotta ostin kellon, toivottavasti se mahtuu tankoon ( aika kapea se pidike) ja jos jostain löytyy ostan semmoisen isomman "torven", mutta kyllä tästäkin kilinää lähtee.
Sitten seuraava reaktio on "ai kamalaa kun peljästyin!"
takavalo päällä päiväsaikaan
Edessäni päiväsaikaan ajoi mies, kirkas tavalo päällä. Ajattelin jos reippaasti ajan niin saan kiinni, ja sainkin, sanoakseni miehelle että takavalo on päällä.
Ihan hyvää tarkoitin, turhaan patterit kuluu ( kun itse toimin näin heti kun ei tarvii sammutan valot).
Mies närkästyi, että antaa olla päällä vaan mitä niitä sammuttelemaan, johon vastasin että hyvää vain tarkoitin. Mies alkoi selittään että ei valoja kannata sammuttaa kun ei kuitenkaan seuraavaa lenkkiä kestä ja pitää kuitenkin ladata...
jolloin pyytelin nöyrimmin anteeksi että huomautin.
Mielestäni olin ihan hyvällä asialla, mitä se ukkeli siitä närkästyi.
Ja pahus, ei taaskaan tullut mahdollisuutta käyttää pyörän rimputinkelloa.
