Helsingin Polkupyöräilijöiden kuntolenkit

Sun paras porukkalenkkikaveri on se joka sanoo heti ja suoraan kun sun ajotavassa on jotain korjattavaa. Huonoin porukkalenkkikaveri on se joka vetää pienestäkin huomautuksesta herneen nenäänsä tai pitää itseään niin kokeneena kuskina ettei tarvitse kenenkään neuvoja kuunnella. Toiseksi huonoin porukkalenkkikaveri on se joka näkee jollakin parantamisen varaa ja osaisi antaa ohjausta muttei sitä tee koska arvelee että siitä saa ikävän ihmisen tai nillittäjän maineen.

Ja joka lenkillä olisi hyvä ajatella jotenkin niin että tulee ajamaan näiden samojen kuskien kanssa joka kerta.

Veto skriinaa tietä ja ottaa ajolinjat, peesi seuraa rengasta ilman overlapingiä. Kehenkään ei satu.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti jorma löhman

Siippoon Nesteelle 80/28 ryhmässä ajoi keskimäärin 14 kuskia keskarilla n. 28,5 km/t. Matkalla tapahtui monenlaista, Riipiläntien päässä oli poliisit pitämässä puhallusratsiaa ja osoittelivat meille pakollisen pysähtymismerkin kohdalla, että siinä pitää pysähtyä. Hyvässä yhteisymmärryksessä siitä kuitenkin selvittiin, eikä meistä ketään edes puhallutettu.

---

Poliisi muuten ilmoitti, että tehdään yksikkönä pysähdys l. kaikki yhtä aikaa niin ei tuhraannu sen enempiä aikoja ja muukaan liikenne ei kärsi. Se ei nyt ihan onnistunut kun on track standista paha alkaa huutelemaan taaksepäin niin että kaikki kuulisivat vaan lukkojen napsahduksia alkoi kuulua kun väki alkoi maastoutua :). Muilta osin yhdyn edelliseen.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti JTJ

Tämän päivän 120 km lenkillä oli vaihtelevasti porukkaa, noin 10-15. Osa tuli mukaan reitin varrelta ja osa jäi omalle lenkilleen tai tuli aikataulusyistä suorempaa tietä takaisin. Ajettiin 31 km/h keskinopeudella ja muutamalla vapaanvauhdin osuudella irroteltiin jo tutuksi tulleeseen tapaan. Pahoittelut muutamasta uukkarista, kun en ollut ihan skarppina kaikissa risteyksissä! Mukavana yllätyksenä mukana oli peräti kolme naiskuskia, kaksi tuli suoraan kisoista Rinnekodin kohdalla ja yksi ensikertalainen ajoi koko matkan meidän mukana.

---

Allekirjoittaneelta kiitos 120 porukalle, suht tasasta kyytiä ja hieno keli. Oma lenkki tosin meni hieman pipariksi, kun vasen reisilihas sanoi sopparin irti Nurmijärventien mäissä ennen Siippoota. Siitä sit reisikramppien saattelemana häntä koipien välissä kotiin, ensin Vihdintien pikavuoroa peesaten osan matkaa ja omaa lenkkiä Velskolan mäkien kautta. Jotka muuten oli aika mielenkiitoisia ajaa kun piti melkeinpä yhdellä jalalla satulasta ne sitkuttaa :D

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Pekka Sirkiä

Jk. Jos joku miettii, että millaisella kunnolla voi tulla HePon & co. ajoihin mukaan, niin edellinen antaa jonkinlaista osviittaa, MUTTA VAIN 2., väli- ja 3. TASOLLE. Tarkennuksena, että Kuninkaanmäen keskiviikkolenkki on ns. 2. aste HePon lenkkihierarkiassa. --> 1. aste eli suositeltava lähtöpiste puolestaan on maanantain ja torstain lenkit /ed. Viikistä, jälkimmäinen Bembölestä/, joissa menestyksellisesti ajelleet voivat tulla kokeilemaan astetta wauhdikkaampaan ajelua keskiviikkonlenkin moniin eri vauhtiryhmiin. Myös lauantain ajot (Hakunila/Maunulan 50+) ovat suositeltavia (= ns. välitaso), ennen kuin uskaltautuu sunnuntain päälähtöön (3. tasolle), jossa ajomatkat ovat arki-iltojen lenkkejä pidempiä (ja vauhdit jopa hitaampia). ...okei, puuhun voi kavuta monella tavalla, mutta tässä yxi "reitti".

---

Sorry, jos kysyn sellaisia kysymyksiä, mitä jossain muualla on selkeästi käsitelty, mutta minkälaisia vauhtiryhmiä tuolla keskiviikon lähdössä on? Hepon omilla kotisivuilla on 25-36 + vapaa, mutta ilmeisesti hitaampia ryhmiä ei sitten ole? Vai ymmärsinkö jotain väärin? Eipä tuolta toisaalta niin pitkä matka kotiin ole, jos kesken matkan putoaa porukasta :)

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Timi

Sorry, jos kysyn sellaisia kysymyksiä, mitä jossain muualla on selkeästi käsitelty, mutta minkälaisia vauhtiryhmiä tuolla keskiviikon lähdössä on? Hepon omilla kotisivuilla on 25-36 + vapaa, mutta ilmeisesti hitaampia ryhmiä ei sitten ole? Vai ymmärsinkö jotain väärin? Eipä tuolta toisaalta niin pitkä matka kotiin ole, jos kesken matkan putoaa porukasta :)

---

26-38 + vapaa, tai vissiin 26-ryhmäkin on loistanut poissaolollaan tänä keväänä, kun on ollut niin kovajalkaista sakkia lähtöpaikalla. Hikikarpalot otsalla lähdin aikoinaan ekalle keskiviikkolenkille ja hitain ryhmä oli 30, kun ei jengiä riittänyt sitä hitaampiin enää. Pysyin mukana kuitenkin suurista peloista huolimatta. Pekka tietää rauhallisemman pään porukat, vartoo aina viimeiseksi lähtöpaikalla.

Keskiviikkona ajetaan siten, että ryhmät lähtevät nopeusjärjestyksessä, ts. nopeimmat ryhmät ensin, hitaammat sitten. Lähdössä myös kysellään, että halutaanko ajaa tietyllä nopeudella. Osallistujat voivat siten lähdössä esittää toiveitaan. -- Viimeiseksi jääneessä porukassa yleensä ajetaan 28:n vauhdilla (mukana on paljon jo huhti-toukokuussa aloittaneita, jotka ovat hyvässä kunnossa). Aloittelijoiden ja 25-vauhtia ajaa haluavien kannalta tämä on hieman ongelmallista - aiheesta on puhuttu aiemminkin - siksi, että esim. maanantain Viikin ryhmästä "hyppy" keskiviikon 28-ryhmään on "pari pykälää", joka voi tuntua raskaalta, jos on tottunut 25-26:n ajovauhtiin. -- Jos olisi 3-4-5 kuskia, jotka voisivat muodostaa 25:n ryhmän, niin tämä kyllä kävisi. Joskus olen vetänyt itse 25:n porukkaa, kun siihen on ilmoittautunut väkeä, ainakin pari kolme. --> Korostan kuitenkin, että 25:n vauhdista "hyppy" 28:aan ei niin raskas, koska mäet ajetaan yleensä maltillisesti. 28:n vauhtia (n. 28-32 km/h) pidetään tasaisella ja alamäissä, joissa huonommallakin kunnolla pysyy mukana, jos peesaa tiiviisti ja pitää (omat) vetovuorot lyhyinä.

...keskiviikkolenkillä n. 45 kuskia. -- Hitaimmassa eli 28-ryhmässä 7, joista 2-3 voisi aivan hyvin ajaa myös 30-ryhmässä.

Jk. (Vetovuoron) vaihtosysteemit on hyvä osata, jos ja kun siirtyy nopeampiin ryhmiin. Ns. hässäkkävaihto on kaikkein huonoin (...tässä "systeemissä" vaihtaja eikä pääjoukko tiedä, mikä on vaihtosysteemi, mutta vaihto onnistuu kaikesta huolimatta hyvällä tuurilla ja kaikkien osapuolten joustavuudella). Jonkin verran hämmennystä voi aiheuttaa myös ns. bussipysäkkivaihto, jos ei sellaista ole ennen nähnyt. -- Ylisummaan: hidas telaketju on normivaihdoista paras ja turvallisin - jos kaikki sen osaavat.

Lyhyt sanakirja:


Bussipysäkkivaihto;

Lähinnä jonossa ja vilkasliikenteisellä tiellä ajettaessa käytetty vaihtomuoto, jossa vetovuorostaan luopuva ajaa levennyksen kohdalla - joka nyt vaan sattuu yleensä olemaan juuri bussipysäkki - oikealle puolelle, antaa jonon kulkea ohitseen ja liittyy viimeiseksi sen perään.
Hyvinä puolina se ettei kenenkään tarvitse ajaa hetkeäkään jonon vasemmalla puolella autoilijoita ärsyttämässä eikä kenenkään tarvitse huolehtia tuleeko takaa juuri samaan aikaan turhan läheltä ohittava autoilija. Ja se että jonon vauhti pysyy tasaisena.
Huono puoli on se että etenkin jos jono on pitkä ja levennys lyhyt, vetovuorosta siirtynyt joutuu miltei pysähtymään ja sitten tuleekin jo kiire ehtiä perään ettei saman tein putoa porukasta, jos väliin ehtii syntyä (kuten joskus käy) pieni väli.
Tämän välttämisessä auttaa se että hidastaa ensin *selvästi* ja kiihdyttää vauhtia heti perään, jolloin vauhtiero on jonoon liittymishetkellä pienempi kuin jos tekisi päin vastoin. Jonon hänt voi myös siirtää ajolinjaansa sen verran vasemmalle että ex-vetomies mahtuu ajamaan hetken siinä oikealla.


Telaketjuvaihto:

Kun ajetaan parijonossa, oikeanpuoleinen vetomies siirtyy vasemmanpuoleiseksi vetomieheksi, hänen takanaan ajanut siirtyy oikeanpuoleiseksi vetomieheksi ja vasemmanpuoleisesta vetomiehestä tulee tietenkin sen jonon vetomiehen takana ajava.
Hyvä puoli: parijono pysyy koko ajan vain parijonon levyisenä, koska ex-vetomies ei aja metriäkään parijonon vierellä kuten käy silloin kun hän siirtyy parijonon viimeiseksi eikä siis synny niin sanottua häröpalloa tai sitä mitä autoilijat kuvaavat kolme tai neljä rinnan ajamiseksi.
Huono puoli: silloin kun telaketjuvaihto tehdään väärin eli kun oikeanpuoleinen vetomies laittaa pykälää raskaamman välityksen tai nostaa kadenssia päästäkseen vasemmanpuoleisen jonon kärkeen ja yleensä kiihdyttää samalla kahden tai kolmenkin pyörämitan päähän, syntyy tarpeeton vauhdin nykäisy kun hänen takanaan olevat yrittävät nopeasti täyttää "tyhjäksi" jääneen paikan. Ja sitten seuraa vauhdin nousu "yli speksin" kun etenkin kokemattomampi vetomies jatkaa sillä samalla kiihtyneellä vauhdilla. Tai jos ei, syntyy ainakin jojoliikettä kun vauhtia jonon sisällä vuoroin lisätään ja lasketaan.
Parempi tapa vaihtaa oikealta vasemmalle on se että ilmoittaa vaihdon tapahtuvan, jolloin vasemmanpuoleinen vetomies yksinkertaisesti vain pudottaa vähän kadenssia eli hidastaa aavistuksen verran vauhtiaan (tai "perraa" kuten olen joskus kuullut sanottavan) jolloin oikeanpuoleinen vetomies pääsee hänen paikalleen "lipumalla" täysin ilman pienintäkään kiihdytystä. Täydellisesti onnistunut vaihto on sellainen kun taaempana parijonossa huomataan vaihdon tapahtuneen vain siitä että vieruskaveri on vaihtunut.

Tovin pääsin nauttimaan sunnuntain 30+kmh ryhmässä kunnes ketjut putosivat surkean etuvaihtajan takia (vaikka on ollut koskematta tovin..) Melkein sain ryhmän kiinni, mutta onneksi toinen sama ryhmä tuli perässä. Vähän matkan päästä ketjut putosivat jälleen ja viha ja pettymys olivat suuret. Vetäydyin omalle lenkille ruuvimeisseli kädessä nolostuneena ja vihasena.

Mittatien eilisestä lenkistä jatkaakseni:

35-ryhmään lähti 9 ajajaa.


32-ryhmä olikin jo kooltaan suurempi eli 16 ajajaa. (Kesti tosin jonkin aikaa ennen kuin jälkimmäisessä parijono otti sellaisen muodon että oikeasta luvusta saattoi varmistua.) Ennen Jokivarrentielle kääntymistä joku pontevampi kuski (jota en äänestä tunnistanut) sai porukan sentään poikki jolloin syntyi 8 ajajan vahvuiset 32a ja 32b, mutta vielä ennen Kuninkaantielle kääntymistä 32a:sta siirtyi alaspäin yksi ja 32b;stä kaksi ylöspäin joten ryhmien lopulliset koot olivat 9 ja 7 ajajaa.

32a taisi olla ilmapiiriltään suorituskeskeisempi ja se ajoi selvästi reippaampaa vauhtia eli jos en aivan väärässä ole, sen keskari oli loppujen lopuksi lähes sama ellei jopa kovempi kuin 35-ryhmän. 32a oli myös huonotuurisempi: yksi kuski ajoi merkkaamatta jätettyyn kuoppaan Uudella Porvoontiellä ja toinen joutui renkaanvaihtopuuhaan Immersbyntiellä.

32b oli puolestaan selvästi ainakin enemmistön osalta lähtenyt ajamaan rennompaa, kevyttä tai jopa kesäillasta nautiskelevaa lenkkiä. Tässä auttoivat ns. tolkun vetomiehet ja se näkyi mielestäni ajajien ilmeissä ja kuului puheensorinana. Mukava myötätuuli auttoi matkanteossa etenkin Uudelle Porvoontielle käännyttyä samoin kuin Immersbyntien tasaisella osuudella, joten vähän päälle 33 km/h oli keskarina täysin speksien sisällä.


PS Molemmat ryhmät ajoivat mielestäni täysin "oikein" - ja toivottavasti mahdollisimman moni koki ajavansa juuri sopivassa ryhmässä.

PPS Kaikkien ei tarvitse eikä kenenkään tarvitse joka kerta pyrkiä ajamaan niin kovassa ryhmässä ettei kukaan pääse sanomaan että tuo ajaa liian helpossa ryhmässä! Mutta silti olisi kiva jos useampi esimerkiksi niistä jotka eilenkin ajoivat 35-vauhtia lähtisi siihen nimettyyn 35-ryhmään.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti kuovipolku

Mittatien eilisestä lenkistä jatkaakseni:

35-ryhmään lähti 9 ajajaa.

---

35-ryhmä ajoi speksin mukaan, rauhallisesti, tasaisesti ja turvallisesti. Harmillisesti pari kuskia tippui Immersbyntielle rengasrikon takia. Kiitos koko porukalle mukavasta lenkistä.

^ Hyvä että korjasit aivopieruni tekemättä siitä numeroa: huonoa rengasonnea koettiin tietenkin ja nimenomaan 35-ryhmässä.

PS 35-ryhmässä toteutuvan ajon laadukkuuden pystyi helposti päättelemään jo Mittatiellä, kun näki keitä siihen ryhmään lähti!

Vapaan vauhdin ryhmän jälkeen lähteneessä 38-ryhmässä sai puolestaan ajaa mainion valmistavan harjoituksen vaikkapa kategorian 3 kisoja ajatellen, kun vauhtia oli pitämässä kaksi kategorian 2 riuskaa kisakuskia. Mittatieltä meitä lähti kaikkiaan viisi, yksi varmaankin vapaan vauhdin ryhmästä pudonnut kuski poimittiin mukaan Brobölessä, ja Boxissa Uudelle Porvoontielle käännyttäessä miesvahvuus oli enää kolme. Immersbyntielle tultaessa mainittu kaksikko sai lopulta jatkaa ilman kolmatta pyörää. Kohtalaisesta tai navakasta itätuulesta huolimatta kärkikaksikko pysyi speksatussa 38 km/h -keskivauhdissa, kun taas kolmanneksi jäänyt kellotti 37,5 kilometrin matkalle sekuntia yli täyden tunnin. Mitään varsinaisia irtiottoja tai muita kovia rykäisyjä ei tarvittu kuusikon pilkkomiseksi, vaan sivutuulen lisäksi Boxintien ja lopulta Massbyntien kumpuileva maasto riitti ns. erottamaan jyvät akanoista melko tasaisellakin vuorovedolla, jo ennen Immersbyntien varsinaista mäkiosuutta. Minulla ei ollut valittamista, sillä juuri tätä tulin hakemaankin: omaa tasoani kovempaa ryhmää, josta arvelinkin putoavani ennen pitkää. Vapaan vauhdin ryhmästä olisin kuitenkin pudonnut turhan aikaisin. Mainio lenkki, tämmöistä lisää!

Trollberga kuvasi edellä hyvin sitä, miten kisakuskiksi tullaan. Ensin ei pysytä kisakuskien mukana koko matkaa, mutta kun sitkeästi käydään harjoituksissa "roikkumassa", niin pysytään aina vaan pidempi matka porukan mukana - ja lopulta, muutaman viikon päästä, ajetaankin koko lenkki. -- Muistanpa "dinosaurusten ajoilta" eräänkin tapauksen, jolloin tuiki tuntematon pitkätukkainen "sälli" tuli meidän kisakuskien treeniporukkaan kaverinsa kanssa. Kaveri tipahti nopeasti, mutta pitkätukka sinnitteli. Katselin vierestä, että näyttää uusi kaveri tekevän ilmeestä päätellen "kuolemaa", joten neuvoin häntä, että "ei sinun tarvitse itseäsi tappaa, hellitä vaan". Jäi muuten viimeiseksi ja ainoaksi kerraksi, kun ko. kuski hellitti - ja myöhemmin hän voitti Porvoon ajot...

Jk. Mitä nuorempana aloittaa, sitä helpompaa treenaaminen on, jep. Mutta kyllä wanhemmallakin iällä voi kisakuskiksi tulla, jos motivaatiota/lahjakkuutta riittää...

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti kuovipolku

Sun paras porukkalenkkikaveri on se joka sanoo heti ja suoraan kun sun ajotavassa on jotain korjattavaa. Huonoin porukkalenkkikaveri on se joka vetää pienestäkin huomautuksesta herneen nenäänsä tai pitää itseään niin kokeneena kuskina ettei tarvitse kenenkään neuvoja kuunnella. Toiseksi huonoin porukkalenkkikaveri on se joka näkee jollakin parantamisen varaa ja osaisi antaa ohjausta muttei sitä tee koska arvelee että siitä saa ikävän ihmisen tai nillittäjän maineen.

Ja joka lenkillä olisi hyvä ajatella jotenkin niin että tulee ajamaan näiden samojen kuskien kanssa joka kerta.

---

Hyvä ystävä, olen samaa mieltä. Siksipä jäi kaihertamaan, kun kuulin muutaman viikon takaisella hepolenkillä epämääräistä mutinaa ja sitten vasta foorumilla kirjoittamastasi viestistä tuli selväksi, että nimenomaan sinulla oli jotain moitittavaa. En kuitenkaan siitäkään viestistä ymmärtänyt mikä meni pieleen. Toivottavasti ensi kerralla huomautat heti - varsinkin kun olet kokenut kuski ja oletettavasti mutiset ihan aiheesta. Otan mielelläni vastaan myös kriittisen palautteen, eikä herne mene helposti nenään :)

Sunnuntaina Vantankoski klo10 suuntana Porvoon kisakatsomoon.Kalevi

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti fiber

Hyvä ystävä, olen samaa mieltä. Siksipä jäi kaihertamaan, kun kuulin muutaman viikon takaisella hepolenkillä epämääräistä mutinaa ja sitten vasta foorumilla kirjoittamastasi viestistä tuli selväksi, että nimenomaan sinulla oli jotain moitittavaa. En kuitenkaan siitäkään viestistä ymmärtänyt mikä meni pieleen. Toivottavasti ensi kerralla huomautat heti - varsinkin kun olet kokenut kuski ja oletettavasti mutiset ihan aiheesta. Otan mielelläni vastaan myös kriittisen palautteen, eikä herne mene helposti nenään :)

---

Hyvä paras HePo-lenkkitoveri, ensinnäkin pitää muistaa kolme asiaa: (1) mä olen sellainen tyyppi joka on aina tyytymätön omaan itseensä mutta purkaa sen näkemällä sen rikan veljensä silmässä, (2) mä en osaa enkä ehkä pystykään maksamaan takaisin kaikkea sitä mitä olen porukkalenkeiltä (ja niiden ansiokkailta vetäjiltä) saanut muuten kuin kirjoittamalla foorumilla (enkä näköjään oikein onnistu siinäkään) ja (3) mä kuulun niihin jotka kyllä osaavat neuvoa mutta eivät tehdä eivätkä ainakaan tehdä niin kuin itse muita neuvovat.



Mutta tarkoitanet varmasti sitä Unkan satasta jolla toimit kipparina. Näen että olen kommentoinut jotain valitettavasti poistettua (tai muuten vain välistä kadonnutta) viestiä seuraavasti:

"Siistiä ajoa toki - joka vielä parani matkan edetessä - mutta ainahan meillä kaikilla on parantamista. En nyt ala toistamaan niitä osin kärkeviäkin kommentteja eräistä HePo-ryhmäajon ominaispiirteistä joita lenkin alussa esitin vanhenevan keski-ikäisen miehen happamalla kärttyisyydellä, etenkään kun ne koskevat enimmäkseen pientä hienosäätöä. Päin vastoin, haluan kiittää kippareita ja kanssapyöräilijöitä mukavasta lenkistä!"



Mutta selvennetään: ensinnäkin toiminnastasi kipparina minulla ei ollut pienintäkään valittamista ja vetomiehenä olit tapasi mukaan ensiluokkainen.

Toiseksi se mitä sinä kutsut epämääräiseksi mutinaksi oli sitä että kommentoin joitain ajotavan piirteitä vierustoverilleni ja ehkä muillekin jotka sattuivat ajamaan lähellä ja olemaan korvat höröllä. Enempään en katsonut olevan aihetta koska kyseessä ei ollut mitenkään akuutti riski eikä suoranaisesti ryhmäajon turvallisuus.

Kolmanneksi koska en koe omaavani lähellekään riittävää auktoriteettia olisin esittänyt asiani ensimmäiseksi ja suoraan sinulle siinä tapauksessa että johonkin seikkaan olisi pitänyt puuttua ja vaikuttaa välittömästi.

(Mutta koska sellaista ei ollut, taisin vain hieman huvittuneena kommentoida sinulle sitä kuinka HePo-lenkeillä ollaan joskus "reittispeksiuskovaisia" eli sitä kuinka on ennemmin ajettu kilometri avattua asfalttia kuin poistuttu GPS-reitiltä ja kierretty koko työmaa ja kuinka pienikin poikkeama GPS-reitiltä voi aiheuttaa kauheaa kalabaliikkia, sekaannusta ja epätietoisuutta tai, kuten sillä lenkillä kävi, porukan hajoamisen kahteen tai useampaan osaan.)




Mutta jotta epämääräinen mutinani saisi selvempää sisältöä luettelen tässä niitä "HePo-lenkkien ryhmäajon ominaispiirteiksi" kutsumiani juttuja:

(1) Ajetaan kovin leveässä parijonossa, jossa jonojen väliin mahtuisi kolmaskin jono.
(2) Ei seurata edelläolevan ajolinjaa, vaan haetaan oma vähän sen sivusta (ilmeisesti koska ei luoteta edelläajaviin vaan halutaan nähdä kaikki itse).
(3) Hidastetaan ensin ja näytetään käsimerkki vasta sitten.
(4) Varoitusmerkkejä näytetään innokkaasti, silloinkin kun kuoppa tai railo on kaukana ajolinjasta, mutta sitten ilmeisesti väsytään ja kun kuoppa todella voi osua takana ajavien mahdolliselle ajolinjalle ei enäy merkkiä eikä kuulu varoitusta.
(5) Ei muisteta lähteä rauhallisesti risteyksessä kääntymisen tai pysähtymisen jälkeen.
(6) Vetovuoroa vaihdetaan kiihdyttämällä ja täytetään syntyneet raot nykäisemällä.
(7) Yleinen epätietoisuus tilanteissa tienylityksissä joissa ollaan väistämisvelvollisia, huudetaan autoa ja mennään yli, huudetaan autoa ja pysähdytään, mennään yli vaikka osa on pysähtynyt.
(8) En tähän hätään muista muuta, mutta kyllä minä taas seuraavalla lenkillä jotain löydän - ja jos en löydä, niin keksin!

Olen pohtinut jo pitkään, että mistähän johtuu kun keskiviikoisen lähdön jälkeen on lähes aina sangen tiukkaa keskustelua tällä palstalla? Tämä ei ole moite, ja jos kokisin asian ongelmaksi, tiedän kyllä mitä pitää tehdä. Vastapainona viikonloppulenkkeihin liittyvä keskustelu on taas enempi toteavaa, siis että milloin ja missä ja että kiitos seurasta. Huomiotani tukevat vaikkapa juuri tämän ketjun viestit #3586-#3588...

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti kuovipolku

Hyvä paras HePo-lenkkitoveri, ensinnäkin pitää muistaa kolme asiaa: (1) mä olen sellainen tyyppi joka on aina tyytymätön omaan itseensä mutta purkaa sen näkemällä sen rikan veljensä silmässä, (2) mä en osaa enkä ehkä pystykään maksamaan takaisin kaikkea sitä mitä olen porukkalenkeiltä (ja niiden ansiokkailta vetäjiltä) saanut muuten kuin kirjoittamalla foorumilla (enkä näköjään oikein onnistu siinäkään) ja (3) mä kuulun niihin jotka kyllä osaavat neuvoa mutta eivät tehdä eivätkä ainakaan tehdä niin kuin itse muita neuvovat.
...
Toiseksi se mitä sinä kutsut epämääräiseksi mutinaksi oli sitä että kommentoin joitain ajotavan piirteitä vierustoverilleni ja ehkä muillekin jotka sattuivat ajamaan lähellä ja olemaan korvat höröllä. Enempään en katsonut olevan aihetta koska kyseessä ei ollut mitenkään akuutti riski eikä suoranaisesti ryhmäajon turvallisuus.
...
Mutta jotta epämääräinen mutinani saisi selvempää sisältöä luettelen tässä niitä "HePo-lenkkien ryhmäajon ominaispiirteiksi" kutsumiani juttuja:

(1) Ajetaan kovin leveässä parijonossa, jossa jonojen väliin mahtuisi kolmaskin jono.
(2) Ei seurata edelläolevan ajolinjaa, vaan haetaan oma vähän sen sivusta (ilmeisesti koska ei luoteta edelläajaviin vaan halutaan nähdä kaikki itse).
(3) Hidastetaan ensin ja näytetään käsimerkki vasta sitten.
(4) Varoitusmerkkejä näytetään innokkaasti, silloinkin kun kuoppa tai railo on kaukana ajolinjasta, mutta sitten ilmeisesti väsytään ja kun kuoppa todella voi osua takana ajavien mahdolliselle ajolinjalle ei enäy merkkiä eikä kuulu varoitusta.
(5) Ei muisteta lähteä rauhallisesti risteyksessä kääntymisen tai pysähtymisen jälkeen.
(6) Vetovuoroa vaihdetaan kiihdyttämällä ja täytetään syntyneet raot nykäisemällä.
(7) Yleinen epätietoisuus tilanteissa tienylityksissä joissa ollaan väistämisvelvollisia, huudetaan autoa ja mennään yli, huudetaan autoa ja pysähdytään, mennään yli vaikka osa on pysähtynyt.
(8) En tähän hätään muista muuta, mutta kyllä minä taas seuraavalla lenkillä jotain löydän - ja jos en löydä, niin keksin!

---

Kiitos kirkastuksesta. Tulkinta oli siis ihan omien korvieni välissä. Tuli nyt kuitenkin tämäkin miete selvitettyä.

Turhan vaatimattomasti kirjoitat, sillä viestisi on täynnä asiaa, luettavaksi meille kahteenkin kertaan. Voit kyllä ihan ansiosta kiillottaa kilpeäsi (tai kypärääsi tai mikä pyöräilijällä tätä suojausta vastaisikaan): tietystikin olet vähintäänkin yhtä kelpoisa kipparoimaan.

Listasi mutinan aiheet ovat mielestäni yleistyneet viime vuosina myös kokeneiden ajajien kimpassa. Erityisesti merkkien näyttämisen puutteet ovat minusta riskitekijä. Toistetaan siis pääkohdat vielä kerran:
- Kun ajolinjalla on yksittäinen kuoppa, kärjen pitää muistaa ja jaksaa näyttää se jo kymmenen metriä ennen kuin ollaan kohdalla. Muuten ei jono ehdi reagoimaan eikä merkki toistumaan.
- Kuoppainen osuus on hyvä kajauttaa tiedoksi ääneen. Tällöin jokainen varoo omalta osaltaan ja voi pitää kädet tangossa kiinni näyttämättä joka monttua erikseen.
- Ajolinjan ulkopuolella olevia kuoppia tai pieniä epätasaisuuksia on turha näyttää.

Isä nitrolla on ilmeisesti eri numerointi kuin mulla sillä noissa viesteissä keskustellaan eräästä sunnuntaisesta lenkistä ja ilmoitetaan ensi sunnuntain erikoislähdöstä. Ehkä on parempi viitata päivämäärällä ja kellonajalla.

Toiseksi eihän täällä juurikaan ole keskustelua, etupäässähän täällä on tätä pelkkää minun ininääni. Ja last but not least, pelkästään näitä viestejä lukemalla - etenkään jos ei itse ollenkaan aja porukkalenkkejä maantiellä? - voi saada ihan väärän kuvan sekä ajetuista lenkeistä, niiden osallistujista että itse keskustelun luonteesta. Joten kannattaa välttää kovin hätäisiä päätelmiä ja olla pitämättä huomioitaan ainkaan kaikilta osin oikeaanosuneena.

Viikonlopun reiteistä sen verran, että idea siitä, että ajetaan muutamia vakioreittejä, on oikein hyvä. Reitit - ja etenkin taukopaikat - tulevat tutuiksi. Kun gepsissä on reitti, niin meno on aloittelijallakin varmaa mennen tullen. Aiempina vuosina saman reitin ajaminen eri porukoilla mahdollisti myös hitaampaan, perässä tulevaan ryhmään pudottautumisen (tai ryhmänvaihdon taukopaikalla). Nyt 80 ja 120 ovat omia reittejään, osittain toki samoja.

Tärkeää on edelleen, että a) lähtöpaikalta taukopaikalle puhelimitse ilmoittamani määrä pyöräilijöitä todella tulee :) taukopaikalle (ja suunnilleen ilmoittamaani aikaan) ja b) kaikki osallistujat selviävät turvallisesti kotiin.

Mitä reitin varrella muuten tapahtuu, imho, on enemmän valinnaista. Esimerkiksi erilaiset ad hoc -reittivariaatiot ovat toki mahdollisia (...mutta, juu, skynet... sorry, gepsit alkavat protestoida...). Myös taukopaikan jälkeen voidaan neuvotella, imhho, reittiä uudelleen, jos a) on reittiosaajia, ja b) on osallistujia pidemmälle tai lyhyemmälle tai muuten varioidulle reitille. --> Joten: ei mikään estä kysymästä taukopaikalla, että olisiko halukkaita lyhyemmälle tai pidemmälle tai muutoin muutetulle paluureitille.

Jk. Toki tässä on se vaara, että pääjoukko "sulaa" kokonaan pois pienemmiksi paluujoukoiksi ...mutta onko tämä muutos huonompaan vaiko parempaan?!? :eek:

Onko huomenna 10.6 Hakunilasta lähtijöitä 28-31 keskarilla?

Jep. Olen lähdössä huomenna Hakunilasta. Ehdotan kohteeksi Monninkylän leipomoa https://ridewithgps.com/routes/13125156. Lähtisin 10:15, 27-28 keskarilla. Nopeammat voisivat lähteä 10:30, jolloin olisimme yhtäaikaa tauolla. Siellä voisi vaihtaa ryhmää jos toinen nopeusryhmä on jostain syystä mieluisampi.

Tulossa nopeampaan porukkaan eli noin 30-32 kuulostaa hyvältä.

50+ starttaa lauantaina Maunulan majalta klo 10.30. Ehdotan reissua Spjutsundin kahvilaan ja takaisin; voidaan samalla tsekata, näkyykö ISOJA laivoja redillä. Aurinkoinen keli; muistakaa aurinkovoide & riittävästi juomaa mukaan. Ja jos meno maistuu, voi jatkaa pidemmällekin. (Minulle riittää, kun paluumatkalla ajan Immersbyn mäet.) Pidemmän kaavan ystävät voivat kiertää edelleen Nikkilään vaikka öljynjalostamon/Boxintien kautta. Koko reissun keskari 26, ajovauhti: vaihteleva, mutta sopiva :) ...yht. 80-90 km; ei pidetä turhaa kiirettä, kun on ikääkin kertynyt...

Se on *Svartbäckin* kahvila! Ennen Svartbäck Segelsällskaps Paviljongen, mutta nykyään (otaksun:) virallisestikin pelkkä SSS-Paviljongen.

Ei mulla muuta narinan aihetta, tällä kertaa:-)


PS Spjutsundintie on aina hieno tie ajaa ja aivan varmasti jonkinasteinen elämys sellaiselle joka ei ole sitä aikaisemmin ajanut.

PPS Spjutsundin lenkuralla voi myös kiertää "uusien" teiden eli Pokemantien (eli sen useimmissa kartoissa vielä nimettömänä oleva Spjutsundintien suoraan jalostamoalueeseen yhdistävä tien) kautta tai (sopivalla myötätuulella) Kilpilahdentien kautta. Ihan vain uteliaisuuden vuoksi voi toki ajaa myös kapean ja yleensä huomaamatta jäävän, vanhan mutta aikoinaan asfaltoidun (ja vielä järki päässä ajettavan) Kärraksentien (joka Pokemantien lailla yhdistää Svartbäckintien ja Spjutsundintien) kautta.



PPPS Se vinkki (minkä antaakseni alunperin aloin vastaamaan mutta unohdin sitten kokonaan) minkä voisin myös idän suunnan teitä kolunneena antaa on että pitemmän kaavan ystävät voivat hakea lisäkilometrinsä myös ns. Kitön lenkiltä eli kääntymällä Spjutsundintieltä Storuddintielle ja edelleen Kitöntielle - joka valitettavasti on pussinpohja eli umpikuja, mutta ajokokemuksena aivan varmasti sen yhden kerran arvoinen.

PPPPS Kitöntie päättyy vähän yllättäen, vasemmalla puolella olevan bussinkääntöpaikan jälkeen tie putoaa alaspäin ja ylittää kapean salmen vanhaa siltaa pitkin, mutta silloin ollaankin jo Linduddintiellä Löparön saaressa ja asfaltti loppuu heti töppyrän laella. (Sopivalla pyörällä tai renkailla voi toki jatkaa eteenpäinkin mutta joutuu palaamaan samaa tietä takaisin ilman että on päässyt missään edes maisemia katsomaan.)

https://goo.gl/maps/rgzCgEpDPGD2

Koukkupolvien lisäksi 50+ lenkillä oli tällä kertaa nuorempaakin väkeä :) ...mikä aina ilahduttaa, etenkin kun nuoariso jaksaa vetää pitkiä matkoja; erityiskiitos sekä Tassulle (vieraileva tähti Espsoosta) että nuorehkolle naiskuskille, joka paluumatkalla piti pitkään hyvää vauhtia piikkipaikalla. -- Harmillisesti Spjutsundintie on mennyt alkuosaltaan huonoon kuntoon :mad: metsähakkuiden (ja niihin liittyvän raskaan liikenteen) vuoksi; loppuosa puolestaan oli entisenlainen eli erinomainen lenkkireitti (Tassukin kehui). -- Muuta: unohdin juomapullon pois, joten jouduin sinnittelemään 92 km (ovelta-ovelle) yhdellä pienellä, ja vieläpä alkoholittomalla (!) siideripullolla taukopaikalla juotuna. Keskari (samoin o-o): 26,7 ja maksimivauhti 52. Tässäpä oleellisimmat tällä kertaa... ainiin, yhteensä lenkillä oli 9 kuskia (ja osa selvisi jopa takaisinkin).

Jk. Ajettiin paluumatkalla (muutoin eestaasreitin vaihtelun vuoksi) reipas Immersbyn mäkiosuus; ensikertalaiset kehuivat, ja vauhtiakin tuli pidettyä... mitä nyt koukkupolvet & teräspyörä antoivat myöten... :)

^ Jos läsnäolosta kiitellään niin mikäs siinä. Taisin mä vähä vetääkin, ainakin kotiinpäin tuli pitkä veto.;)

Spjutsundintie oli kiva pätkä, mutta aika reikänen. Ja olihan toi nyt aika jännä lenkki vetää valtaosa kelviä pitkin. Muuten ois ollu ok, mutta kun se kelvikin oli suurimmalta osin poikittaisrailonen, mikä tuntui varsinkin paluumatkalla kun ajoin vähä kovempaa. Mul on nää hepoilut nyt vähä jääny tänä vuonna ja varmaan jatkuu samaa rataa.:( Mut hienoo, että Pekka oot remmis taas!

Kiva että Spjutsundintiestä tykättiin! (Eihän me sitä tosin millään lailla omisteta, kunhan tunnetaan tiettyä nöyrää ylpeyttä tämän puolen reiteistä)

Siellä on tosiaan jo pitempään liikkunut poikkeuksellisen paljon raskasta kuorma-autokalustoa, koska alueelle on kaavoitettu uutta asutusta mikä tietenkin tarkoittaa tienrakennusta, maanajoa ja metsänkorjuuta. Onhan se muutenkin paikoin reikäinen, mutta onneksi ei siten kaoottisesti etteikö siellä olisi suhteellisen helppo ajaa porukassakin. Uuden Porvoontien kelvi nyt tietysti on mitä on, töyssyineen, poikittaissaumoineen ja -railoineenkin, mutta meillä idässä on totuttu siihen ettei elämä ole silkkiä vaan - eivätkä tietkään...